Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moriarty. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moriarty. Näytä kaikki tekstit

15.6.2019

Hauskasti outo

Hauskasti outo ovat nämä kesäkuun ensimmäiset viikot olleet. Työtä enemmän kuin tarpeeksi ja siihen lisäksi vielä perinteiset lomakiireet muksujen leirien muodossa. Tänä vuonna listalta löytyi Velhokoulua, riparia ja Big Band festaria.

Jo perustoimissa olisi ollut sumplimista, mutta sen lisäksi meillä on rempattu olohuonetta. Maalaus, parketin hionta ja lakkaus, sekä huonekalujen vaihto on pitänyt meidät vauhdissa. Ei, emme toki itse tee varsinaista remonttityötä, mutta jo kirjahyllyjen tyhjennys ja muiden tavaroiden siirto vei useamman viikon kaikki vapaahetket...

Nyt ollaan jo voiton puolella. Mieli on hyvä, sillä kerrankin on meillä tehty remontti täysin aikataulussa (poiketen nyt esimerkiksi vaikka viime vuoden keittiörempasta)

Maalaustyöt on tehty, parketti lakattu. Minä olen ollut poikien kanssa vaihtuvalla kokoonopanolla ja edestakaisin ajelulla evakossa isovanhemmilla. Huomenna kotiin, maanantaina viimeistely ja huonekalukuljetus, joka lienee tällä hetkellä se kriittisin kohta täydellisen onnistumisen osalta...

Kyllä tämä tästä. Ainakin tiedän, mitä teen juhannuksena. Kannan kirjoja toiseen suuntaan...

Yllättävän paljon olen kuitenkin ehtinyt lukemaan ja kuuntelemaan kirjoja. Nyt viimeksi kuuntelin kesäkirjaksi erinomaisesti sopivan, vähän toisella tavalla hauskasti oudon romaanin.



Liane Moriarty : Nine perfect strangers (suom. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista)
Laina Overdrivessa
Äänikirjan lukijana Caroline Lee 

Frances kirjoittaa romanttisia romaaneja, mutta nyt hänen uransa tuntuu olevan laskusuunnassa, tai suorastaa syöksulaskussa. Kaiken lisäksi hänen omat haaveensa onnen löytymiseen ovat särkyneet ikävästi ja yllättäen. Parantaakseen oloaan Frances lähtee kymmenen päivän terveysretriittiin.

Samaan paikkaan saapuu myös kahdeksan muuta eri syistä virkistävää terveyslomaa kaipaavaa vierasta, joista jokainen ryhtyy seuraamaan terveyshoitolan omistajan, Mashan, laatimaa uudenlaista ohjelmaa. Jooga, mietiskely, terveellinen ruokavalio ja kevyt paasto kuuluvat kaikkien odottamiin mielen ja terveyden uudistamiskeinoihin. Vähitellen käy kuitenkin ilmi, että Mashalla on mielessään jotain paljon vaikuttavampaa kuin vain kevyet kehoitukset elämäntavan muutoksiin...

Juoni etenee näkökulmasta toiseen ja samalla aukeavat tarinat ja traumat eri henkilöhahmojen osalta. Olikin ihan parasta seurata tapahtumien kehkeytymistä eteenpäin samalla, kun jokainen retriitin osallistuja ja henkilökunnan jäsen muuttui nimestä ja ammatista vereväksi ihmiseksi, joka reagoi terapiaan omalla tavallaan.

Vähitellen myös tapahtumat muuttuvat yhä oudommiksi ja todellisuus vääristyy. Vaikka pientä jännitystäkin löytyy, luokittelen tämän kirjan kuitenkin enemmän viihteeksi kuin edes lähes dekkariksi. Erinomainen kesäkirja laiturilukemistoon on kyseessä, valitsi genreksi sitten minkä tahansa. Olen aiemmin lukenut samalta kirjailijalta romaanin Hyvä aviomies. Siinäkin oli omituisia juonikuvioita ja vielä omituisempia ajatusratoja henkilöhahmoilla. Pidin kuitenkin tästä uudemmasta enemmän. Se on jotenkin runsaampi ja täydempi, varmaan ihan jo henkilögallerian laajuuden ansiosta. Nine perfect strangers myös hypää yhden tason verran vielä oudommaksi.

Moriarty osaa pienellä psykologisella jännityksellä maustamisen.  Ilman tuota ylimääräistä jännitettä, olisi kirja helposti lipsahtanut listaksi nyyhkytarinoita ilman sen kummempaa kudetta niiden välillä. Toisinaan tarinakokoelmatkin ovat kivoja, mutta selkeä rakenteellinen yhtenäisyys kuitenkin nostaa lukukokemuksen ihan uudelle tasolle. Tykkäsin kuunnella ja yllättävän nopeasti sainkin luettua kirjastosta kahden viikon lainaan saadun äänikirjan, vaikka aluksi vähän pelkäsin, miten käy kun aikaa on 14 päivää ja kuuntelutunteja yli 16.

Lukijana Caroline Lee on erinomainen. Täytyy sanoa, että englanninkielisissä äänikirjoissa ovat lukijat kautta linjan yleensä valtavan hyviä. Ehkä kielialueella on niin suuri kilpailu lukijoiden kesken, että vain parhaat valikoituvat sitten julkaistuihin äänikirjoihin saakka. Toinen vaihtoehtoinen selitys tietysti on myös, että englanti kielenä sopisi jotenkin paremmin luettavaksi kuin suomi, mutta tuota en kyllä oikein usko. Kolmas selitys voi olla uskottavampi. Omaan äidinkieleensä suhtautuu kriittisemmin. Englanniksi menevät kornit laulujen sanatkin paremmin läpi kuin vastaavissa suomenkielisissä kappaleissa. Ehkä sama koskee äänikirjalukijoita ja nyanssit menevät ohi.

31.7.2014

Hyvä aviomies

Liane Moriarty : Hyvä aviomies
Sähköinen arvostelukappale WSOY:ltä
käännös : Helene Bützow

Tässä taitaa olla yksi syksyn puhutuimmista uutuuksista ja ihan aiheesta. Moriartyn kirjan rakenne on nyt niin muodikas kaleidoskooppi, tosin ei ihan tyylipuhdas sellainen. Jos kaleidoskooppirakenteessa tarina koostuu lukijan mieleen yksittäisistä tapahtumista, takaumista ja eri henkilöiden näkökulmista, Hyvä aviomies etenee suhteellisen kronologisesti, seuraten eri henkilöiden toimia ja ajatuksia.

Lopputulos ei ole yhtään vähemmän vaikuttava. Näennäisesti erilliset tarinat yhdistyvät lopulta kokonaisuudeksi ja juonenlangat menevät, eivät rusettiin, vaan sellaiseen lapsen tekemään moninkertaiseen solmuun.

Cecilia on malliäiti, koulun vanhempainneuvoston tukipylväs ja Tuppervaara-guru. Hänen elämänsä on järjestyksessä. Hänellä on kauniit tyttäret ja rakastava, hyvä aviomies. Rachelin elämä on pysähtynyt tyttären kuolemaan, vain suloinen pieni pojanpoika saa hänet taas tuntemaan elävänsä. Tessin elämän rakenteet menevät sekaisin, kun hänen aviomiehensä ja paras ystävänsä kertovat suuren salaisuuden. Sitten löytyy kirje, eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

Moriarty käsittelee taitavasti menneisyyden vaikutusta nykyisiin päätöksiin ja toimiin. Nuoruudessa tehdyllä virheellä voi olla kauaskantoiset seuraukset, isien synnit kostetaan lapsille ja vaaka tasapainottuu jälleen kerran. Vai olisiko kyse sittenkin vapaasta tahdosta ja kunkin omista päätöksistä ? Tieto, olettamukset ja tunteet vaikuttavat, mutta lopussa päätös on kuitenkin hetkestä kiinni. Painaako jalka kaasua vai jarrua ?

Kirja asettaa henkilönsä vaikean päätöksen eteen. Miten pitkälle olet valmis menemään rakkaidesi tähden ? Mikään päätös ei ole mustavalkoinen ja kaikella on seuraamuksensa. Oli miltei pelottavaa seurata tarinan kehkeytymistä. Miten tiedon lisääntyessä, myös tuska kasvaa. Kenen lopulta on vastuu ? Sen, joka teki vai sen joka tietää, mutta ei tee ?

Mielenkiintoinen lukukokemus siis, joka herätti paljon kysymyksiä myös lukijan mieleen. Tämä kirja ei taida ihan heti unohtua, vaikka juoni ja sen asetelmat ovat jollain tavalla tuttuja muistakin kirjoista (vaikken nyt tähän hätään tietenkään muista yhtään hyvää esimerkkiä.) Kirjaa voi myös lukea monella tavalla. Jännittävän juonen parissa voi viihtyä tai kirjaa lukiessa miettiä erilaisia moraalisia kysymyksiä. Niitä kirjassa riittää näkökulmasta riippuen roppakaupalla. Myös kirjan rakenne pitää mielenkiintoa yllä. Minä arvasin suurimman käänteen suht' aikaisin, mutta se ei vähentänyt löytämisen riemua, kun palaset yhdistyivät toisiinsa.


Sähköinen arvostelukappale WSOY:ltä