Ranskalainen välipala ja miten terveyspirulainen sen pilasi

Tämä näyttää vielä hyvältä

Isäntä aina välillä muistelee, miten mumminsa lastenlapsilleen lykkäsi säännöllisesti käteen palan vaaleaa leipää ja siihen kaveriksi tummaa suklaata. Suklaata ei koskaan tietenkään ollut lasten mielestä tarpeeksi, mutta silti tuo on jäänyt miehelle mieleen yhtenä mieluisimmista välipaloista.

Ranskassa ollessa jossain vaiheessa tuota testattiin ja onhan se herkullista. Eikä kait niin kovin epäterveellistäkään, loppujen lopuksi. Ihanaa ranskalaista vaaleaa leipää ja tummaakin tummempaa suklaata.

Silti, kun ryhdyin kotona leipomaan, nosti pieni terveyspirulainen päätään ja kuiskutti, että täysjyvää sen olla pitää ja tummaa. Eihän sitä nyt hötöleipää välipalaksi. No just. Tuohon kun lisää vielä ruisjuurta ja ihan liian vähän suklaata, niin syömättähän leipä jää. Tai siis äidin syötäväksi. Ei oikein kelvannut jälkikasvulle.

Ihan liian vähän suklaata !

Tulin siis siihen lopputulokseen - taas kerran - että ei pitäisi sorkkia hyvää huonommaksi terveysintoilun varjolla. Siitä tulee vaan paha maku ja paha mieli...

Meillä tullaan tätä välipalaa syömään Ranskassa matkaillessa edelleen ja muutenkin nautiskelemaan hyvällä omallatunnolla. Onhan niitä herkullisia vaihtoehtoja tarjolla pilvin pimein sitten niille terveyspäiville. Ruisjuureen tehty sekaleipäkin on juuston kanssa yksi herkullisimmista vaihtoehdoista - ilman suklaata.

Sitä paitsi - hyvän ruoan psykologinen vaikutus on tunnetusti terveyttä edistävä, vai mitä ?

Siihen ne suklaan (ilman leipää) terveysvaikutuksetkin kai suureksi osaksi perustuvat. 

2 aikuista + 4 poikaa = yksi terveellisempi uunipannukakku...

No, ei nyt ehkä ihan kerralla, mutta aika iso vajaus oli pannulla jo pelkästään poikien jäljiltä.
Lisukkeena taas tomusokerilla ja vaniljasokerilla makeutettuja mansikoita ja Vispi-vaahtoa. Ei pöllömpi välipala kesälomalaisilla :-)

Osaksi jauhoista laitoin täysjyväjauhoja ja vähensin hiukan voin määrää. Saatoin siis väittää terveellisemmäksi versioksi.
Maitona oli punaista hylamaitoa - kelpasi siis lievälle laktoosi-intolerantikollekin.

Se meidän terveellisempi uunpannukakku 

1l punaista hylamaitoa (sitä iskukuumennettua)
3 kananmunaa
70g sulatettua voita
1 dl sokeria
runsas 1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1,5 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
3 dl täysjyvävehnäjauhoja

Sekoita taikinan ainekset ja anna seoksen turvota ainakin puolisen tuntia.
Paista leivinpaperilla vuoratulla pellillä 200 asteessa 30-35min ajan.

Sunnuntai-aamun "pieniä ihmeitä"

Glorian ruoka & viini lehdessä oli ohje espanjalaisille churroksille. Me olemme niiden tekemistä suunnitelleet niin kauan kuin muistan. Näin sunnuntaiaamuna oli sopivan rento hetki, joten...

No, alle kaksivuotiaan kanssa nuo rennot hetket eivät yleensä kestä kovinkaan kauan ja niin kävi nytkin. Siinä hässäkässä ei sitten ohjetta ilmeisesti seurattu tarpeeksi tarkasti ja taikinasta tuli vähän löysää. Näin ollen pursottaminen ei ollenkaan onnistunut. Se niistä churroksista.

No, meillähän ei mitään yleensä heitetä pois ja itsepäisesti yritämme aina katkeraan loppuun saakka. Tällä kertaa lopusta tosin tuli ennemminkin appelsiinintuoksuinen ja makea.

Lusikalla saa taikinan öljyyn siinä missä pursottimellakin ja kun sen maustaa appelsiininkukkavedellä niin äkkiä vaihdetaan maata ja lautasella onkin "pieniä ihmeitä". Näitä söi isäntä lapsuudessaan Ranskan Ardèchen kukkuloilla.

Voilà les merveilles - "nam, nam, nam", kommentoi Toto ja nuoli suklaaganachea...