(Ruoka)päiväkirja: Köyhän miehen lakkahillo ja uusi porkkanakakku

Enpä ole lukenut, blogannut, enkä pahemmin kokannutkaan kuin pakolliset. Pitkästä pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että voisi leipoa ja mieli teki kokeilla vanhasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä (2013) bongaamaani porkkanakakkua. 

Alunperin resepti houkutteli koristeena olevien inkivääri-porkkanasuikaleiden kokeiluun, mutta totesin niiden olevan tämänkertaiselle, kolmasosaltaan yli 80v. koeyleisölle ehkä vähän turhankin erikoisia. Tosin täytyy myöntää, että suvun vanhimmat ovat osoittautuneet vanhetessaan enemminkin kokeilunhaluiseksi ruoan suhteen. Hesekin on nykyään ihan lempparia, vaikka meidän lapsuudessamme sitä koitettiin lähinnä vältellä. Niin se maku muuttuu. 

Lehtiä käyn taas läpi epätoivoisessa yrityksessä saada pinot alenemaan siirtelykelpoisiksi ennen kylppäriremonttien alkua. Vaikka mielestäni olen kerännyt poisvietävää jo hurjia pinoja, eivät lehtikasat alene ollenkaan. Sarkaa riitää, joten pitää toivoa leipomisinnostuksen jatkuvan. 

Lopulta kakusta tuli sekoitus uutta ja vanhaa. Itse kakku pekaanipähkinöineen on lehdestä. Kuorrute on vanha tuttu Humminbird Bakeryn tuorejuustokuorrute. Se on mielestäni paras. Hilloakaan ei tarvinnut ruveta tekemään, sillä jääkaapista löytyi mummin omaa "köyhän miehen lakkahilloa". Tiedättekö, mitä se on ? 

Jos ei löydä lakkoja tai ole varaa niitä ostaa, niin samanlaista siementuntumaa ja väriä saa sekoittamalla karviaismarjoja ja porkkanoita. Mikäs sen sopivampaa porkkanakakun täytteeksi? 

Ilmeisesti karviaisia on ollut tarjolla lakkoja halvempaan hintaan (ainakin näin etelässä) - noin kutsumanimestä päätellen. Siemeniä löytyy, mutta lakkoja maltillisemmin ja maku on minusta raikkaampi ja kirpsakampi. Minä taidan tähän hilloon kääntyä hinnasta riippumatta muutenkin mieluummin kuin lakkojen puoleen. En tiedä, mitä ohjetta mummi käyttää, mutta tällainen löytyy Martoilta. 

Kakku nyt kuitenkin pakattiin tupperin kulhoon nurinperin (ihan paras kakkukupu) ja siinä se kulki kätevästi kylmäkassissa Turkuun. Kelpasi juhlistaa yksiä synttäreitä ja kahta uutta opiskelupaikan saanutta. 

Kuva on tietysti sellainen blogien alkuaikojen kotikutoinen räpsäys, kun ei muuta ehtinyt, mutta ainakin pistän nyt kakkureseptin talteen. 

Porkkanakakku II

500g porkkanoita
2dl (100g) pekaanipähkinöitä 
6dl erikoisvehnäjauhoja
1,5tl kardemummaa
1,5tl kanelia
1tl inkivääriä 
0,5tl muskottia (jota tosin ei meiltä löytynyt tällä kertaa) 
2tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
3 kananmunaa
1,5dl ruokosokeria
1dl maitoa
2,5dl rypsiöljyä 

Valmistele vuoka /vuoat eli voitele ja jauhota, tai laita kahteen 20cm silikonivuokaan leivinpaperi pohjalle. Pane uuni lämpiämään 175 asteeseen. 

Raasta porkkanat hienoksi.

Levitä pähkinät leivinpaperilla vuoratulle vuoalle ja paahda niitä uunin ylätasolla noin 5min. Ole tarkkana ja ota ulos heti kun tuoksu tuntuu. Menevät yli todella nopeasti - kokemusta on.  Jäähdytä ja rouhi. 

Sekoita kuivat aineet. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää loput ainekset muutamassa erässä kevyesti sekoittaen. 

Kaada vuokiin ja paista 35-40min. Tarkista tikkutestillä. (Iso vuoka 23cm olisi ohjeen mukaan uunissa noin 1t10min) 

Anna jäähtyä ennen täyttämistä. 

Leikkaa niin moneen kerrokseen kuin haluat. Minä en vaivautunut. 

Kuorrutukset ja muut tilpehöörit

Täytä kakku hillolla ja tuorejuustokuorrutuksella vaikka jo edellisenä päivänä. Kuorrutusta suositellaan samalle päivälle, mutta minä vetäisin kaiken muun paitsi vadelmat valmiiksi jo edellisenä iltana. Tästä määrästä jäi aika paljon yli, kun en tosiaan leikannut useampia välejä ja muutenkin yritin "keventää" hieman sokerin ja rasvan määrää kokonaisuudessa. 

Hummingbird Bakeryn kirjasta bongasin aikoinaan tuorejuustokuorrutuksen, joka vaan on juuri sopivan tymäkkää, ei liian rasvaista tai makeaa. 

600g tomusokeria
100g voita  (huoneenlämpöinen) 
250g maustamatonta tuorejuustoa (kylmä) 

Sekoita tomusokeri ja voi yleiskoneessa (tai käsivatkaimella) tasaiseksi muruksi. Kaada sekaan tuorejuusto ja vatkaa voimalla ainakin 5 minuuttia, kunnes lopputuloksena on ihanan kuohkea ja pehmeä kuorrutus. Varo kuitenkin liian pitkää vatkausta, ettei kuorrute lämpiä liikaa ja muutu juoksevaksi. 

Bonuksena vielä 

Muistiin ne porkkananauhat, jos vaikka joskus innostuisi 

600g porkkanaa
7cm pala inkivääriä 
7dl sokeria
5dl vettä 
2 tähtianista
3 kanelitankoa
3 luomuappelsiinin kuoret
2 luomusitruunan kuoret

Vuole porkkanat nauhoiksi. 

Mittaa 3 dl sokeria ja vesi kattilaan. Kiehauta. Lisää mausteet ja porkkanat ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15min. 

Valuta porkkanat ja säästä 2 dl lientä. Pane porkkanat ja mausteet kannelliseen purkkiin. 

Mittaa loput 4dl sokeria laakeaan kasariin. Paahda sokeri keskilämmöllä kullanruskeaksi ja sekoita vasta kun pohjakerros on ruskistunut ja tasaista. Sekoita 2 dl maustelientä tilkka kerrallaan sokerin joukkoon pikku hiljaa. Kaada porkkanoiden päälle ja kääntele tasaiseksi. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään. 

Joulukakkujen aatelia

Joulunaikaan kuuluvat olennaisesti kuivakakut, jotka nimestään huolimatta ovat ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Taatelikakkua olen tehnyt tänä vuonna jo pariinkin kertaan ja hedelmäkakkukin sulostuttaa tänä viikonloppuna kahvipöytää. 

Hedelmäkakun kanssa kokeilin myös uutta Nordic Ware -kakkuvuokaani. Niin kauan kuin olen blogeja seurannut, olen kuullut ihastelua  näistä kakkuvuoista. Nyt päätin investoida, kun kotoa noin 25 vuotta sitten muuttaessani mukaan saamani vuoka tuntuu vähän huonosti irrottavan kakuista voitelusta ja jauhotuksesta huolimatta. Kaipa tuo on raasu vähän kulunut. 

Onhan tuo uusi vuoka hieno ja kakku ihan tipahti ulos. Vaikka reseptin olen aiemminkin blogiin kirjannut, niin nyt pitää vähän päivittää. Uusi vuoka on selvästi isompi eli aineksiakin 1,5 kertaisesti. 


Tertun englantilainen hedelmäkakku

300g voita
3 dl sokeria
5 kananmunaa
2 tl vaniljauutetta
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
(1,5 dl rusinoita - meillä ei kukaan oikein tykkää, joten en laittanut ollenkaan)
1 pikkurasia (100g) hillottuja hedelmäpaloja + 1/2 rasiaa appelsiininkuoripaloja
3 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta (tai sekoitusta)
(jos haluaa voi myös lisätä säilöttyjä kirsikoita - minä en niistä pahemmin perusta)

Vaahdota voi ja sokeri. Parhaiten tämä onnistuu, kun voi on lähellä huoneenlämpöä. Lisää kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten. Laita viimeisen munan mukana myös vaniljauute. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja kääntele ne sitten voi-sokeri-munapohjaan. Pähkinät ja kuivat hedelmät on hyvä jauhottaa ennen varsinaiseen taikinaan lisäämistä. Tämä edesauttaa niiden jakautumista tasaisesti kakun sisälle. Muuten ne jämähtävät helposti joko pohjalle tai nousevat kellumaan... lajista riippuen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 150-175 asteessa vähän yli tunnin ajan. Vastusta kiusausta katsoa uuniin ainakin ensimmäiset 45min, ettei kakku laske.


SITTEN VIELÄ PIKKUKAKKUJA 

Kaikki hedelmäkakkutaikina meni isoon vuokaan eikä mitään jäänyt ostamaani pikkuisten "teekakkujen" vuokaan. Ei siinä sitten muu auttanut kuin tehdä vielä toinenkin kakku. Tällä kertaa päätin kokeilla taatelikakun toimivuutta muffinssikokoisena. Joskus ennenkin olen kokeillut ja se on toiminut. 

Perusreseptin nappasin Isoäidin parhaat reseptit-keittokirjasta, mutta pikkuisen tuli muokattua. Suurin muutos tietenkin oli hillotun inkiväärin lisäys, jolloin kakku muuttuu ihan toisenlaiseksi.

Taatelikakku inkiväärisattumilla

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (tai käytä silikonisia muffinssivuokia, kuten tein puolelle taikinalle). Laita uuni lämpiämään 165-175 asteeseen.

2 peukalonpään kokoista hillottua inkivääripalaa silputtuna.
250g taateleita
2dl vettä
200g voita
2tl vaniljauutetta

Poista taateleista siemenet ja pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi. Sekoita voi, vesi ja taatelit kattilaan. Anna poreilla, kunnes taatelit ovat muuttuneet mössöksi. Lisää lopuksi inkivääri ja  vaniljauute. Anna jäähtyä. 

2 kananmunaa
2dl sokeria
1dl turkkilaista jugurttia

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita joukkoon taateliseos ja jugurtti. 

1,5tl leivinjauhetta
1tl soodaa
3,5dl vehnäjauhoja 

Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja sitten taikinaan tasaiseksi. 

Kaada vuokaan. Paista isoa kakkua vajaa tunti ja pieniä 20-30min. Aika riippuu sekä pikkukakun koosta että uunista. 



EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI 
Muitakin herkullisia kakkuja olisi tarkoitus tehdä vielä joulun aikaan. Tosin valkosuklaa-karpalokakun kohtalo on vähän vaakalaudalla. Siirrettiin tässä yhtenä päivänä pussia ja se olikin yllättävän kevyt. Pohjalta löytyi vain murusia. Toto oli pistellyt salaa melkein 3kg pääasiassa leipomiseen tarkoitettua valkosuklaata. Ei siinä auttanut muu kuin pitää pojalle pieni saarna ja pistää seuraava pussi tilaukseen. Sitä sitten en tiedä, että ehtineekö jouluksi... 

Nigellan klementiinikakku
Appelsiini-suklaakakku 
Valkosuklaa-karpalokakku 
Raskaan sarjan suklaakakku 

Nigellan klementiinikakku

Kyllä äänikirjojen kuuntelusta on sitten hurjasti hyötyä. Kuunnellessani Nigellan How to Eat kirjaa minä nimittäin osuin juuri siihen klementiinikakkureseptiin, jota jo useamman vuoden olen etsinyt. Toki onnistuin löytämään korvaavan, mutta nyt tein sen "alkuperäisen" mukaisesti.

Harva resepti tietysti on varsinaisesti alkuperäinen sillä kaikissa on vaikutteita jostain. Niin tässäkin. Vanha italialainen resepti, jonka Nigellakin oli jostain bongannut ja sitten alitajuisesti toistanut. Niin ne hyvät asiat menevät eteenpäin ja leviävät.

Toisessa versiossa oli kaikenlaista siirappia ja kuorrutetta, mutta tämä on yksinkertaisen pelkistetty. Minun makuuni tosin ehkä turhankin riisuttu versio. Ainakin vaniljaa hieman kaipaisin kakkuun.

Maistuu kyllä hyvältä näinkin aamukahvin tai iltapäiväteen kaverina.

Nigellan klementiinikakku

4-5 (luomu)klementiiniä
225g sokeria
250g mantelijauhoja
1 runsas tl leivinjauhetta
6 kananmunaa

Pese klementiinit ja laita ne kokonaisina kuorineen päivineen 1,5-2h ajaksi kevyesti kiehuvaan veteen. Kun klementiinit ovat pehmeitä ja pulleita, nosta ne pois vedestä, leikkaa halki, poista siemenet ja surraa tehosekoittimella (taas kuorineen päivineen) hienoksi massaksi (tai sauvasekoittimella tai ihan vain haarukalla).

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Vatkaa munat kevyesti sekaisin. Lisää sokeri, manteli ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi ja lisää vielä klementiinit.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Minulla oli tällä kertaa pieni vuoka (18cm), joten taikinasta jäi yli muutamaan muffinssiinkin. Ihan kauheasti kakku ei nouse, mutta ei toki ihan piripintaan kannata täyttää. Ohjeen mukaan vuoan halkaisija olisi 21cm, mutta sellaista minulla ei ole. Halusin mieluummin vähän korkeamman kakun, joten laitoin pienempään. 24cm vuoassa olisi ehkä tullut turhan matala versio.

Paista kakkua uunissa noin tunnin verran. Muffinssit otin pois 35min jälkeen...

Juustokakun syvin olemus

Lauantaina satoi räntää, sunnuntaina paistoi aurinko. Huonosta kelistä on muutama suora seuraus. En käynyt kävelyllä. Ehdin lukemaan, kun ei tehnyt mieli mennä minnekään. Leivoin kakun.

Kakunleivonnan ohessa jäin pohdiskelemaan juustokakun syvintä olemusta. Kokeilin uudesta Kakut -lehdestä bongaamaani kakkutaikinan ja juustokakkumassan sekoituksena valmistettua kakkua. Hyvää, kyllä, mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan - ei tuntunut juustokakulta.

Juustokakussa pitää olla sellaista täyteläistä tahmaisuutta, silkkistä pehmeyttä ja makeanhapanta, miltei kieltä kipristävää makua. Kaikkein parhaiten tuon kokonaisuuden minusta saavuttaa uunissa kypsennetyssä juustokakussa, jonka reseptin tänään löysin tästäkin blogista ja vieläpä tämän vuoden puolella kirjoitettuna, vaikka tässä juuri ihan jotain muuta väitinkin.

Kertonee väsymyksen asteesta jotain sekin, etten yhtään muistanut kakkua edes tehneeni, saatikka siitä kirjoittaneeni, eikä avainsanoissa tietenkään ollut vilahdustakaan sen paremmin kakusta kuin juustosta. 

Joskus nuorena tein paljonkin hyydytettyjä juustokakkuja, joista Outi (Outi's life -blogista) kertoi kommentissaan tykkäävänsä ehkä eniten. Ne ovatkin raikkaita ja herkullisia, mutta jotenkin ne minun suussani maistuvat vähemmän täyteläisiltä ja kermaisilta. Tietysti riippuen myös aineksista. 

Koska sitä aina jämähtää toistamaan itseään, en ole pitkään aikaan tehnytkään kypsentämätöntä juustokakkua - olisiko taas kokeilun paikka ? 

Hyviä vinkkejä uunittoman juustokakun resepteille? 

Kurjasta kelistä ja kävelemättä jättämisestä oli tietysti sitten sekin ikävä seuraus, että selkä jumitti entistä pahemmin. Tänään kävin aamulla OMT-käsittelyssä ja olo oli kuin taikurilla vierailleella. Jalka nousi fysioterapeutilta lähtiessä kuin nuorella likalla. 

No, kyllähän selkä siitä sitten päivän työnteon myötä jumahti takaisin kipeäksi, mutta toivoa on! Ehkä ensi viikon toistokäsittelyn jälkeen ollaan taas oikeasti ihmisten kirjoissa. 

Arkistojen kätköistä: Mustikkainen juustokakku

Tänään olen pohdiskellut juustokakun syvintä olemusta ja totesin, ettei tässä blogissa ole mustikkajuustokakun ohjetta kai laisinkaan. Niinpä kopioin sen talteen vanhasta ruokablogistani. 

Kerran kesässä - vähintään. 

Tämä kakku oli tehty muutama vuosi sitten eli artikkeli on kirjoitettu 14.8.2016

Viime vuonna suurin piirtein tähän aikaan valitin kakkuni koostumuksen jähmettyneen kuivikkaaksi. Syytin kermojen muuttumista, enkä kai ihan väärässä ollutkaan. Pienen tutkimuksen (lue: reseptilukujen) jälkeen tosin totesin syyn todennäköisesti löytyvän myös vähän valmistusmetodista. Vesihauteessa kypsentämällä tulee kuulemma koostumuksesta nimenomaan se kaipaamani silkkinen versio.

No, sitähän piti sitten tietysti testata. Ei se vieläkään ihan täydellinen ole, mutta parempi. Lisäksi jätin kakusta jauhot pois. Huonoksi ei tätä tietysti voi sanoa edes pahalla tahdolla. Puolentoista tunnin leikkipuistosta leikkipuistoon johtaneen Pokéjahtikävelyn jälkeen puolet katosi yhdessä vilauksessa... eli kakusta riittänee noin 8-10 syöjälle kaikkiaan.

Mustikkainen juustokakku 2016

1/2pkt Digestive-keksejä
50g sulatettua voita

3prk (600g) Philadelphia-juustoa
125g sokeria (vajaat 2dl)
3 kananmunaa + 2 keltuaista
1 pikkupurkki smetanaa
2rkl sitruunamehua
2tl vaniljasokeria (tai vaniljauutetta)
mustikoita

1 pikkupurkki crème fraîchea ja mustikoita

Laita irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperia ja kiedo 2 kerrosta foliota ulkopuolelta pohjan ympäri estämään veden kulkua vuokaan.

Murskaa keksit, sekoita niihin sulatettu voi ja painele vuokaan pohjaksi.

Lämmitä uuni 160 asteeseen.

Sekoita juusto pehmeäksi, mutta varo vatkaamasta siihen ilmaa. Lisää sokeri, ja kananmunat - sekoita. Lisää smetana, sitruuna ja vanilja - sekoita.
Valuta taikina vuokaan pohjan päälle ja ripottele pinnalle mustikoita pari kourallista.

Laita suurempaan uunivuokaan ja lisää siihen kiehuvan kuumaa vettä noin vuoan puoleenväliin saakka. Nosta uuniin ja kypsennä tunnin verran.

Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä kunnolla. Parhaimmillaan kakku on jääkaappikylmennyksen jälkeen. Vedin veitsellä kakun irti reunasta, jotta se ei jämähdä kiinni jäähtyessään.

Sekoita crème fraîche löysäksi ja levitä kakun päälle ohueksi kerrokseksi. Ripottele pinnalle vielä tuoreita mustikoita (kakku itsessään onnistuu myös pakastetuista). Nosta tarjolle.

Kesäkakkua - raparperia ja unikonsiemeniä

Viime aikoina ei kamalasti ole tullut leivottua muuta kuin jokaviikkoinen satsi juurileipää. Välillä kuitenkin on pakko saada jotain makeaakin herkkua ja vanhemmiten huomaan valinnan yhä useammin kohdistuvan kuivakakkuun täytekakun sijasta. Jotenkin vaan tekee enemmän mieli. Toki siihen sitten voi lisätä marjoja ja meillä ainakin nuori väki myös upottaa kakkupalat kermavaahtoon, mutta vasta lautasella.

Tämän kakun perusidea löytyi uusimmasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä, mutta kun minulla oli vielä jäljellä raparerihilloketta niin sitä sitten laitettiin appelsiinin sijasta. Hyvin toimi.

Pääasiassa minut houkuttelivat tämän kakun tekemiseen kuitenkin unikonsiemenet. Jo jonkin aikaa on mielessä väikkynyt mustilla pienillä pilkuilla koristettu kakku. Ne rapsahtavatkin suussa niin mukavasti.

Raparperi - unikonsiemenkakku 

200g voita
2dl sokeria
3 kananmunaa
1dl raparperihilloketta
3,5dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
40g unikonsiemeniä

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmunat yksitellen. Jokaisen jälkeen hyvin sekoittaen.
Lisää raparperihilloke nopeasti sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi, mutta älä vatkaa enää.

Kaada hyvin voideltuun ja jauhotettuun rengasvuokaan. Paista uunissa 165 asteessa noin. 50min.

Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kippaa lautaselle. Anna jäähtyä vuoan alla, niin kakku pysyy mehevänä. Tarjoile haaleana tai kylmänä marjojen ja kermavaahdon kera.

Joulunajan lempikakku

Käväistiin pikaiseen isovanhempien luona. Lahjoja ei varsinaisesti kasikymppisille oikein keksi, mutta leivonnaiset tuntuvat aina kelpaavan. Siispä leivoin leipää ja makeanälkään oman lempparini eli karpalo-valkosuklaakakun.

Punaiset karpalot ja makeaakin makeampi valkosuklaa ovat jostain syystä minulle joulun synonyymi. Ehkä se on tuo väri, ehkä vain pidän karpaloiden pirskahtelevasta kirpeydestä pehmeän kakun sisällä, mutta tämä pitää leipoa ainakin kerran joka joulu - ja kelpaa kakku uudenvuoden juhlintaankin. Sen verran juhlavaksi koristelun saa valkosuklaakuorrutuksen avulla.

Samalla tuli testattua uutta puhelintani, jonka ihan itse kävin ostamassa joululahjakseni. Honor 9 kamera toimii näköjään hämärässä valossakin ihan ok. Ehkä ryhdynkin kuvaamaan pääasiassa kännykällä... (?)

Karpalo-valkosuklaakakku 

200g huoneenlämpöistä voita
2,5dl sokeria
3 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
1/2tl suolaa
100g valkosuklaata
(1 korkillinen appelsiininkukkavettä)
1dl turkkilaista jugurttia
2dl pakastekarpaloita

Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen reippasti vatkaten jokaisen jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan rouhitun valkosuklaan kanssa. Kaada joukkoon appelsiininkukkavesi, jugurtti ja karpalot. Sekoita.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan.

Paista uunissa 175 asteessa noin 50min. Anna jäähtyä hetken aikaa ja kumoa kakku. 

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, valuta pinnalle sulatettua valkosuklaata ja koristele marjoilla.

Mutakakkua muts... ei kun muksuille

No ei meillä kyllä ole lupa käyttää m-sanaa äidistä. Siellä, mistä minä olen kotoisin, sillä oli minun nuoruudessani ennemminkin vähän sellainen halveeraava sävy. Mutsiksi äitiään kutsuivat vain vastaan kapinoivat uhossaan. Tiedän sanan toisilla alueilla (tai toisina aikoina) kuuluvan normisanastoon, mutta minä olen äiti ja sillä hyvä. Tuossa otsikossa se vaan rimmasi. 

Tämä artikkeli on itse asiassa ollut aluillaan jo kolmisen viikkoa. Niin kauan minun on mieleni tehnyt mutaista suklaata. Nyt vasta sain aikaiseksi. Kerätessä voimia sunnuntai-iltana arjen alkuun, on tämä tahmea herkku ihan paikallaan. Taitaa meistä olla itse kullakin kiireinen ja työntäyteinen viikko edessä. 

Mukavia viimeisiä sunnuntaihetkiä kaikille! tai sitten energistä arjenkulkua - milloin nyt satutte tätä lukemaan. 

Suklainen mutakakku 

Laita ensimmäiseksi uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vuoraa irtopohjavuoan pohja (halkaisija 26cm) leivinpaperilla, reunat voidellaan tai sitten voit vuorata koko vuoan leivinpaperilla, jolloin reunoihin jää jonkin verran taitosjälkiä, mutta makuahan tuo ei haittaa sitten tippaakaan. 

200g tummaa suklaata (Valrhona Manjari)
200g voita

Sulatetaan yhteen ja annetaan jäähtyä suurin piirtein kädenlämpöiseksi

4 kananmunaa
2dl sokeria

Vatkataan tuhdiksi vaahdoksi, johon sitten varovasti sekoitetaan voi-suklaaseos.

2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ja sihdataan taikinakulhoon. Nostellaan tasaisesti taikina sekaisin ja kaadetaan kakkuvuokaan.

Paistetaan kakkua 10min uunissa ja ripotellaan sitten nopeasti päälle valkosuklaahippuja. Laitetaan takaisin uuniin 5-6minuutiksi.

Nostetaan kakku uunista. Odotetaan pari minuuttia ja otetaan pois vuoasta.

Vatkataan Vispi-vaahtoa tai kermavaahtoa. Maustetaan runsaalla vaniljalla. 

Tarjoillaan haaleana ja nautiskellaan hyvässä seurassa tai rauhassa yksinään. 

Omenainen ja suklainen syyskakku

Lokakuussa on sadetta riittänyt. Yleensä tämä kakku nousee mieleeni vasta marraskuun pimeällä, mutta nyt mietin sitä jo ennen kuin pihan villiviini edes punersi. Kaikki se märkä ja kylmä ja hämärä sai kaipaamaan jotain täyteläisen makeaa.

Lautaselle päätyy jännä yhdistelmä makean kirpeää omenaa, täyteläistä suklaata ja pehmeää kanelia. Välillä mietin pidänkö, mutta aina otan lisää - ja aina teen tämän kakun uudelleen.

Resepti alunperin luottokirjasta eli The Humminbird Bakery Cookbook kaivettiin taas hyllystä. Minulta kirja ei lähde kiertoon ikinä, mutta napatkaa talteen heti, jos jostain osuu vastaan. Siitä on myös suomennos olemassa.


Syyskakku 

175g huoneenlämpöistä voita
140g ruokosokeria
2rkl vadelmahilloa (tai mustaherukkahilloa tai jotain muuta suosikkiasi)
2 kananmunaa
140g jauhoja
1rkl leivinjauhetta
1tl kanelia
pari kourallista saksanpähkinöitä rouhittuna
50g tummaa suklaata (Valrhona Caraibe) pieninä palasina
pari omenaa pieninä palasina

Hiero voi, sokeri ja hillo ilmavaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan kummankin jälken hyvin vatkaten.
Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinaan.

(Ohjeessa käsketään laittamaan sitten kylmään muutamaksi tunniksi, mutta minulla on yleensä en verran kova kakunhimo, että pistän suoraan uuniin ja hyvin toimii niinkin)

Uuniin leipävuokaan (tai pitkulaiseen kakkuvuokaan) 170 asteeseen 50-60min.

Anna jäähtyä hetki vuoassa ja sitten ritilän päällä.

Nauti vahvan kahvin tai teen kera anteliaina siivuina.

Retroillaan ja pidetään Tupperi-kutsut

Kaikki varmaan muistavat äidin kaapeista ne tupperirasiat? Meilläkin niitä oli vino pino. Enkä minäkään ole ollut tuppereiden kutsulle kuuro. Omasta keittiöstäni löytyy sekä niitä tuttuja pakasterasioita että muutama muukin hyödyllinen juttu. Itse asiassa vannon vakaasti Tupperware-kulhojen nimeen, kun on kyse leipomisesta tai säilytyksestä.

Suru olikin suuri, kun onnistuin hajottamaan muutaman kulhon (ne eivät kai pitäneet tiskikoneesta, mutta kärsivät senkin 15 vuoden ajan melkein päivittäisessä käytössä). Paniikki meinasi iskeä, mutta onneksi osuin löytämään uuden myyjän. En nimittäin ollut sen paremmin ostanut kuin muutenkaan törmännyt tupperiin vuosikausiin.

Oli aika pitää Tupperikutsut!

Tuli tosi retro-olo, mutta hauskaahan tuo tietysti on. Minulla kun ei ollut mitään emäntätavoitteita (kippoja ja kappoja riittää), niin ei myöskään stressiä eikä paineita - sen paremmin minulla kuin toivottavasti ei vieraillakaan. Tarkoituksena oli vain koota kasaan mukavia ihmisiä kahvittelemaan.

Tarjoomuksia varoitettiin tekemästä liikaa - ei saa kuulemma aiheuttaa paineita seuraaville emännille. No, en minä mitään kovin suureellista olisi ehtinytkään. Suurempi homma oli saada huusholli sellaiseen kuntoon, että vieraat pääsevät edes eteisen kenkävuoren läpi olohuoneen puolelle kompastumatta matkalla legoihin, värikyniin jne...

Kakun sentään tekaisin. Kokeilin Kolibri-kakkua ja kyllä ainakin minä siitä pidin. Kakkuhan on aikalailla samanlainen kuin porkkanakakku, paitsi että siihen laitetaan ananasta ja banaania, eikä porkkanoita.

Kurkkasin reseptiä Hummingbird Bakeryn kirjasta, mutta vähän tietysti muokkaantui. Varsinkin, kun joku oli ehtinyt syömään suurimman osan banaaneista...

Hummingbird Cake 

2 banaania  muussattuna
1 prk ananasmurskaa (mehuineen)
300g sokeria
3 kananmunaa
3dl rypsiöljyä
1tl kanelia
300g jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1/2tl suolaa
1tl vaniljauutetta
pari kourallista saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuorrutus:
250g Philadelphia-juustoa
600g tomusokeria
100g voita huoneenlämpöisenä

Sekoita muut kakun ainekset kuin ananas ja saksanpähkinät. Kun taikina on sileää, sekoita joukkoon vielä pähkinät ja ananasmurska.

Kaada kahteen 20cm (silikoni)vuokaan. Muistathan voidella ja jauhottaa hyvin, jos käytät muuta kuin silikonia. Paista 170 asteessa vajaat puoli tuntia, tai jos kypsennät yhdessä vuoassa niin tarkista paistoaikaa (tikku tulee pois puhtaana ja reunat näyttävät irtoavan vuoasta) 35min jälkeen.

Anna kakkujen jäähtyä.

Vatkaa kuorrutusainekset kuohkeaksi kuorrutukseksi ja levitä kakkupuoliskojen väliin ja päälle. Koristele haluamillasi marjoilla ja hedelmillä tai vaikka syötävillä kukilla. Minä tein tällä kertaa myös nougatinea saksanpähkinöistä ja kuivatusta banaanista päälle ripoteltavaksi.

Pienen jääkaapin enkelten kakut

Meillä on pieni jääkaappi. Talon edelliset asukkaat asuivat täällä kaksistaan , eivätkä ilmeisesti pahemmin kokanneet. Meitä taas on perheessä viisi ja ruoanlaitto jatkuvaa. Naapurimarketti pelastaa monesta, mutta juhlien täytekakkujen kylmävarastoksi siitä ei ole. Siksipä kakkujen pitää olla sellaisia, että selvitään mahdollisimman pienellä kylmän tilan tarpeella.

Marenkipohjaan viime hetkellä rakennettava marjakakku on minut pelastanut ennenkin. Niin nytkin pojan rippijuhlia valmisteltaessa. Alkuperäisen reseptin olen bongannut vuonna 2008 Kotiliedestä.

Enkelten kakku (1 isompi ja 1 pieni) 

Kakkupohja
6 suurta valkuaista
2tl valkoviinietikkaa
5dl erikoishienoa sokeria
1rkl Maizena - maissitärkkelystä
3tl vaniljasokeria
1/2dl kiehuvaa vettä

Lemon curd 
6 kananmunan keltuaista
1dl sokeria
1dl hillosokeria
2rkl sitruunankuorta
1dl sitruunamehua
100g voita

Täyte 
2prk Vispiä vatkattuna 1-2dl lemon curdin kanssa
marjoja

Valmistele kakku edellisenä päivänä. Erottele keltuaiset valkuaisista.

Lemon curd: Mittaa keltuaisten kanssa kattilaan sokerit, sitruunan kuori ja mehu. Kuumenna aineksia miedolla lämmöllä koko ajan voimakkaasti sekoittaen kunnes seos sakenee. Ota kattila liedeltä ja jatka vatkaamista. Lisää kylmä voi pieninä nokareina koko ajan hyvin sekoittaen. Laita purkkiin ja anna jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Kakkupohjat :
(1*24cm ja 1*16cm irtopohjavuoat) Voitele vuoat huolellisesti ja leivitä maissitärkkelyksellä.

Lisää valkuaisten joukkoon pohjan muut aineet ja vatkaa niin kovaksi vaahdoksi, että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon liikahtamatta.
Lusikoi vaahto vuokiin ja nostele reunoille siten, että keskelle jää täytettävä kolo.
Pane vuoka 150 asteiseen uuniin ja kypsennä 70min.
Anna jäähtyä seuraavaan päivään huoneenlämmössä.

Viimeistele: 
Vatkaa Vispi vaahdoksi ja mausta se sitruunatahnalla. Täytä kakkupohjienn keskellä oleva koko marjoilla ja sitruunakermalla.

Nosta heti tarjolle.

Kesähuveja eli piknik ja sen cake

Kesä ja aurinko, silloin kun se välillä suvaitsee näyttäytyä, tarkoittavat meidän perheessämme piknik-kautta. Emme välttämättä ole niinkään rantaihmisiä. Meillä pitää oikeasti olla lämmin ennen kuin hiekka houkuttaa, vaikka kiva rantapaikka löytyykin ihan kävelymatkan päästä kotoa. Sen sijaan lounaan siirtyminen piknik-matoille lähipuiston nurmikolle... se toimii. 

Tänään aamulla näytti aurinko edes jotenkin näyttäytyvän, joten sekoitin nopeasti piknik caken ainekset ja lykkäsin uuniin. Niinpä saimme lämpimän herkun mukaamme. 

Suolaiset caket ovat kai piknik-ruokia sieltä helpoimmasta päästä. Tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista ja mielikuvitusta sattumien suhteen. Kuljetus käy paketissa ja syöminenkin ihan sormin. Kaveriksi vaan kasviksia ja hedelmiä ja onnistunut piknik on taattu.  Siivutusveitsi kannattaa muistaa, vaikka kyllähän tuo taittamallakin hajoaa. 

Piknik Cake Pekoni-paprika-feta-sattumilla
(Tämä riitti yhteen piknik-herkutteluun meidän poppoollamme)

1pkt pekonia
puolikas iso punainen paprika pieninä kuutioina
pari kourallista fetakuutioita
persiljaa
hyppysellinen chilijauhetta (d'Espelette)

3 kananmunaa
1dl maitoa
2dl jauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1dl rypsiöljyä
suolaa, pippuria

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista niitä vähän aikaa pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita kananmunat, maito, jauhot, leivinjauhe ja öljy keskenään taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita joukkoon 2/3 pekonista  paprikakuutiot, 2/3 fetakuutioista, persilja ja hiukan chilijauhetta. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun / silikoniseen) leipävuokaan. Ripottele päälle loput pekonista ja juustosta.

Laita uuniin ja kypsennä 45minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa/nosta pois vuoasta. Tarjoile haaleana tai kylmänä. Kakun voi valmistaa jo edellisenä päivänä, mutta jääkaapissa rakenteesta tulee tiiviimpää ja vähemmän "kakkumaista".

Tähän sitten päädyttiin...

Olisin mielelläni tehnyt kuopukselle jonkinlaisen Ninjago-kakun, kun värikkäät ninjat ja Nexo-ritarit ovat kovasti pinnalla. Olin kuitenkin taas myöhässä liikkeellä. Lauantaina kiersin cittaria ja mietin, millaista kakkua oikein voisin edes yrittää. Ostin kakkukuvan ja muuten jotain käsiin osuvaa. Illalla leivoin porkkanakakkupohjat, niitä kun on aika helppo sitten vaikka muotoilla, jos sille päälle sattuu. Tänään aamulla vilkuilin omia vanhoja tekeleitäni.

Pingviineihin päädyttiin...

Eläinteemalla mentiin ja tällä kertaa sisällön yllätyskin oli oikeasti yllätys myös päivänsankarille. Viime vuonna hän valitsi kakkunsa itse, joten naama pysyi peruslukemilla ja into syntyi vasta kavereiden hämmästyksestä. Tämän kerran riemastus oli sydäntälämmittävää, kun sisältä löytyi...

Ensi vuodeksi pitänee keksiä jotain uutta. Siihen saakka...

KIAI!!! 

Arkistojen kätköistä : Kävisköhän joku tällainen?

Viime vuonna tuli kuopuksen synttäreitä juhlittua pinata-kakulla, joka upposi pikkupoikiin kuin lämmin veitsi voihin. Mitähän sitä keksisi tänä vuonna? Siis tänään? Kakkupohja on valmiina ja erilaisia vaihtoehtoisia tilpehöörejä kaapeissa. Inspiraatio puuttuu.

Tässä tuo viimevuotinen - tulee samalla siirrettyä vanhan ruokablogin puolelta muisto tännekin talteen.

Ehkä sitä voisi toistaa jotain samantyylistä, kun vieraatkin ovat eri porukkaa? Vähän jäi taas viime tippaan tämä kakun suunnittelu... Kohta pitäisi lähteä jo HopLoppiin päivän bileisiin numero 1.



10.4.2016 "Hei, sieltä tulee karkkeja!" - Toton Pinata-kakku

Ne ovat sitten taas yhdet synttärit takanapäin. Toto on virallisesti 5v ja isoa poikaa juhlittiin 5 kaverin voimin.

Vanhasta kokemuksesta tiesimme välttää sokeria. Juomaksi ei siis tarjoiltu limonadia, vaan vissyllä kuplivaksi laimennettua mansikkamehua tai sitten vaan mehua kuplia inhoaville pienille miehille.

Ensin vatsat täytettiin popcorneilla, nakeilla ja kasvisdipeillä ja sitten vasta oli tarjolla pullaa. Karkkeja ei pöydästä löytynyt ollenkaan...

Kunnes kakusta leikattiin ensimmäinen pala.

Oli se sen arvoista. Toton englantilaisesta leivontalehdestä bongaama pinata-kakku vähän hirvitti äitiä, mutta oli kuitenkin ulkonäköään helpompi toteuttaa. Vaivan korvasivat moninkertaisesti pöydän ympärillä hämmästyksestä pyöristyvät silmät.

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!"

Arvasitten oikein. Osalta lapsista jäi kakkua vähän syömättä (niin kuin käy aina). Karkkeja ei lautasilta löytynyt ainuttakaan.

Toton Pinata-kakku

Kakku on yhdistelmä voipohjaista kaakao-suklaakakkua. Perinteinen kuivakakkuresepti on ehkä pikkuisen kova ja kuiva, varsinkin kun en hurjasti uskaltanut kostuttaa, mutta ainakin sokeripäällysteiset karkit pysyivät sen sisällä priimakunnossa.

Pohja:
350g voita huoneenlämpöisenä
350g sokeria
225g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g kaakaojauhetta
6 kananmunaa
loraus maitoa

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään.

Lisää kananmunat yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkaa jokaisen jälkeen voimakkaasti.
Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja loraus maitoa.

Laita leivinpaperiympyrä kahden 20cm pyöreän silikonivuoan pohjalle ja jaa taikina tasan vuokiin.

Kypsennä 175 asteessa noin 30min. Anna jäähtyä hetki vuoissa ennen kuin kippaat. Anna jäähtyä.

Tee kuorrute:
250g philadelphia- tuorejuustoa
100g voita huoneenlämpöisenä
600g tomusokeria

Vatkaa ensin tomusokeri ja voi tasaiseksi. Lisää juusto ja vatkaa kunnolla kuorrutteeksi. Voit lisätä tomusokeria, jos kuorrute vaikuttaa liian löysältä.

Kaikki aina tasapuolisesti eli lasten kanssa leipomassa ja mitä pieleen menosta opittiin

Tuhtia, mutta tosi herkkua - sitten lopulta

Niinpä niin - onneksi vasta kaksi vanhinta lasta on varsinaisesti leivontaiässä. Kaikkea kun pitää antaa aina tehdä tasapuolisesti ja tätä menoa kiloja kertyisi ylenmääräistä tahtia.

Kaikki alkoi siitä, kun esikoisen piti viedä luokan kioskia varten leivonnaisia myytäväksi. Minä leivoin edelliset, mutta tällä kertaa poika ilmoitti haluavansa itse tehdä Kinuskikissa mokkapaloja. Mikäs siinä, kyllähän sitä nyt 11-vuotias jo yhdet mokkapalat saa aikaiseksi. Hyviä niistä tulikin - äiti lähinnä vähän neuvoi, poika teki itse.

Onneksi näistä meni näin paljon myyntiin eikä omaan suuhun

Koko mokkapalaoperaation aikana pikkuveli (se keskimmäinen) kiersi leipojaa kuin kissa kuumaa puuroa ja kiukutteli haluavansa myös mukaan leipomaan. No, ei siinä sitten muu auttanut kuin luvata hänellekin oma leivontasessionsa. Valitettavasti edes äidin neuvoilla ei aina mene kaikki putkeen ja tästä sessiosta tulikin kunnon oppitunti - niin äidille kuin pojalle. Ai mistä ? No siitä, että vaikka resepti olisi kuinka luotettavasta lähteestä niin oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa orjallisen reseptinseurannan sijaan.

Kävi nimittäin niin, että keskimmäinen selasi tuota samaa Kinuskikissan helpot suosikit kirjaa ja valitsi kokeiltavaksi reseptiksi noin 7 herkkua, joista sitten pienen pohdinnan jälkeen ensimmäiseksi pääsi työn alle Daim-kakku. Koska Kinuskikissan reseptit ( siis ne muutamat, joita on kokeiltu) ovat olleet toimivia, äiti pisti automaattimoodin päälle ja neuvoi poikaa tekemään kaikki ihan niin kuin reseptissä sanotaan. No, pieleenhän se meni.

En tiedä, mitä vaniljakastikejauhetta Kinuskikissa käyttää, mutta tätä meidän ostamaamme (Blå Band) ei kai saisi sekoittaa lämpimään nesteeseen, niin kuin kirjan ohjeessa neuvottiin. Lopputuloksena oli röpöllinen massa, josta voi erottui kulhon pohjalle huolellisesta vatkaamisesta huolimatta. Äiti luki paketin takaohjeen vasta kokeilun jälkeen... No, sitten vaan ostettiin uusi jauhepaketti ja pistettiin toimeksi. Lopputuloksen näette ylimmästä kuvasta ja voin kertoa, että hyvää on, vaikkakin sen verran tuhtia, että ihan heti ei taida tehdä mieli makeaa - Hieman huolestuneena tosin seurasin tuossa kuopuksen touhuja. Kolmivuotias nimittäin jo valitsi oman ohjeensa eli Delicious-lehden kannessa komeilevat ihanan karamelliväriset macaronsit ja kantaa nyt lehteä mukanaan kaikkialle...


Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia... 

Olen tässä pikkuhiljaa siirtämässä ruokajuttuja uuteen blogiini KEITTIÖELÄMÄÄ
Sieltä siis löytyy tämäkin resepti. 

TERVETULOA!

"Se on kiinni enää vain paistoajasta" - mutakakku-resepti numero 2

Eivät menneet Copycatin mutakakkukokeilut ihan putkeen.

Kun nyt kuitenkin olen sinnikästä sorttia ja selaamistani vanhoista lehdistä löytyi vähän erilainen mutakakkuresepti, niin pakkohan se oli testata. Huolimatta isännän pienistä mutinoista vyötärölle kertyvistä lisäsenteistä jatkuvien kakkukestien vuoksi. Niin kauan kun lapset eivät valita ja kakku uppoaa...

Resepti nro 2 on astetta ensimmäistä helpompi. Siinä ei nimittäin tarvitse munia ja sokeria vatkata. Munien rakenne vain kevyesti rikotaan. Siksi ehkä taikinasta tulikin sellainen ihanan tumma ja kiiltävä.

Yksi kohta tästäkin reseptistä puuttuu. Paistoajan jälkeen kakku taisi olla vallankin mutainen, mutta... en huomannut ottaa sitä HETI pois vuoasta ja niinpä se jatkoi vielä vähän kypsymistä - pahus vieköön. Neljättä kertaa en kuitenkaan mutakakkua rupea tähän hätään tekemään. Koitanpa vaan muistaa ensi kerralla. Siis muistakaa tekin :

Se on kiinni vain paistoajasta!

Tällä kertaa kakun kaveriksi tuli kokeiltua myös pakkasesta löytyviä banaanipaloja - tai pikemminkin niiden pohjalta tehtyä jäätelöntapaista.

Tämä mutakakkuresepti siis löytyi vuoden 2007 Glorian ruoka ja viini-lehdestä. Kannatti siis lehti säilyttää. Siinä on vielä muutama muukin kokeilunarvoiselta näyttävä ohje, joten säilytyspinoon vaan...

Mudcake

150g voita
3 dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
vaniljaa reippaasti myllystä
ripaus suolaa
4rkl kaakojauhoa
2 kananmunaa
(voita ja korppujauhoja,jollet käytä silikonivuokaa)

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sulata voi ja jätä hetkeksi jäähtymään.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja yhdistä voisulan kanssa. Kääntele kuiviin aineisiin tasaiseksi taikinaksi (Ai, että olikin ihanan kiiltävää ja tahmaista).

Ohjeessa käskettiin kaatamaan taikina 24cm halkaisijan irtopohjavuokaan, mutta minä laitoin 20 cm halkaisijan silikonivuokaan. Siltikään ei näyttänyt mitenkään ylenmääräisen paksulta kakulta.

Paista kakkua uunin keskitasolla noin 20min. Tällä kertaa olin tarkkana ja käytin peräti uunin kelloa + hälytystä.

Sekoita tehosekoittimessa pakastettuja banaanipaloja ja mustaherukoita. Lisää isosti vaniljaa ja sen verran maitoa, että kone jaksaa pyöriä. Tarjoile heti vielä hieman lämpimän kakun kera.

Hiekkakakusta mutavelliin - mutakakku Copycat style...

Kakku nro 1 eli hiekkakakkuversio

On meillä erinäisiä suklaakakkuja tehty tässä vuosien varrella, mutta jotenkin oudosti on ihan tavallinen mutakakku jäänyt kokeilematta. Asiaan tuli korjaus, kun donitsit oli syöty, jätski loppu ja äidillä kova makeannälkä...

Kaikki äitini reseptit-blogista löytyi perus-kladdkakan resepti. Yleiskoneella tuon tekemiseen ei mennyt kymmentä minuuttia ja paistamiseen 15min. Pisin aika ja tuskallisin odotus koituikin kakun jäähtymisen odottamisesta. Vispivaahto kun tuppaa vähän valumaan, jos sen pläjäyttää ihan kuuman leivonnaisen päälle.

Kaikki tosin ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ensimmäinen mutakakku muistutti enemmänkin hiekkakakkua. Tarkempi analyysi osoitti paistoajan olleen ehkä hitusen liian pitkä ja kaakaomäärän summittaisesti vähäinen. Onneksi kakku tuli syötyä jo päivässä, joten äiti pääsi testaamaan uudelleen. Kakku numero kaksi olikin sitten varsinainen mutavelli, mikä sentään on se helpommin korjattavissa oleva ongelma. Kakku lykättiin takaisin uuniin muutamaksi minuutiksi. Sitten päästiin asiaan...

Alla siis perusohje, jonka onnistuu kyllä tahtoessaan ja tahtomattaankin tyrimään. Kokeilut siis jokaisen omalla vastuulla. Tosin herkku on sen verran maistuvaa, että riski kannattaa ottaa...

Valuu, valuu - mutavelli

Perusmutakakku

100g voita
2 munaa
2,5dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
3rkl kaakaota
2dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään ja sulata voi. Voitele 20cm kakkuvuoka (tai laita silikonivuoan pohjalle leivinpaperirengas)

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja kaakao. Lisää jauhot ja nostele tasaiseksi taikinaksi ja sekoita lopuksi joukkoon sula rasva.

Kaada vuokaan ja paista uunissa 15min. Ota pois uunista ja anna jäähtyä edes vähän.

Tarjoile kermavaahdon, jäätelön tai jonkun marjakastikkeen kera.