Maailman kirjallisuudenhistoria 14 reseptissä

Ruoka on meille välttämättömyys, mutta myö suuri ilon ja mielihyvän lähde. Ilman kirjoja puolestaan olisin varmasti onneton. Kokkaamaan innostavat romaanit tai ne, jotka pakottavat vähintään jääkaapille, ovat suuria suosikkejani. Viisikoistakin muistan parhaiten ne piknikit.

Mark Crick on vienyt kirjojen ja ruoan yhdistelmän astetta pidemmälle. Keittokirjoja pitää minusta nykyään voida lukea kuin tarinoita, Crick kirjoitti reseptitkin proosamuotoon ja väittää samalla kahlanneensa maailman kirjallisuuden historian halki 14 reseptin avulla.

Mark Crick : Kafkan kanssa keittiössä - Maailman kirjallisuuden historia 14 reseptissä
Omasta hyllystä #hyllynlämmittäjä 

Riemastuttava tuttavuus kaiken kaikkiaan on kyseessä. Reseptit kun heijastavat kirjan syntyajankohtaa niin sisällöltään kuin kirjoitustavaltaan. Viinikukkoa Gabriel Garcia Marquesin tapaan tai Chaucerin sipulipiirasta, voisi hyvinkin kuvitella tarjottavan kirjojen maailmoissa. Tosin hivenen jäin hämmennyksiin, kun Proustilla ei ollutkaan tarjota madeleine-leivoksia.

Kukin resepti on myös kirjoitettu auki tarinaksi, nimikkokirjailijan tyylillä tietenkin. Suosikeikseni nousivat Jane Austenin naapuruston kutsujen valmistelu sekä juurikin tuo Marquesin vankilakukko.
Alkuun melkein hämmennyin sillä ajattelin reseptien jotenkin tulevan suoraan kirjoista, mutta ehei, ihan keksittyjä tarinoita nuo ovat. Kirjoitettu vain kunkin kirjailijan tyyliä imitoiden, eikä ollenkaan huonosti. Tällainen ei tieteellinen kirjallisuudentuntijakin kykeni tunnistamaan tyylieroja. Kääntäjiäkin oli useampia, joten varmastikin on kiinnitetty huomiota tyylilajien hallintaan.

Tämä kirja kannattaisikin varmaan lukea niin, ettei katsoisi kirjailijoita ensimmäiseksi, koittaisi vain arvata. Ehkä reseptit voisi vaikka lukea kaveri ääneen. Aika hauska illanistujaisten ohjelmanumero ja tarjolla tietysti kirjan reseptien mukaan tehtyjä herkkuja.

Minä päädyn kokeilemaan tällä kertaa John Steinbeckin sienirisottoa. Syy valintaan on kaksijakoinen. Ensinnäkin olen viime aikoina joka kerran tyrinyt jotain risottoa tehdessäni. Koostumus ei vain ole ollut sellainen ihanan valuva, vaan joko keittomainen tai sitten liian tymäkkä. Toivoin kirouksen poistuvan kirjallisuuden voimalla ja niinhän tuo tekikin.

Toinen syy oli yksinkertaisesti mieltymykseni reseptin kirjoitustapaan. Se oli selkeä, mutta tunnelmallinen. Juuri tuollaiselta risoton tekemisen tulisi tuntua. Yksinkertaista, rustiikkia, mutta kertakaikkisen herkullista.

Sienirisotto

Risoton ohje sinänsä on aika yksinkertainen. Tässä salaisuutena on sienien runsaus.

1pkt tuoreita herkkusieniä
20g kuivattuja herkkutatteja (laita kuumaan veteen kuppiin likoamaan vähän ennen kuin aloitat kokkaamisen)

1 iso keltasipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna

n. 250g risottoriisiä (Carnaroli tällä kertaa)

lasillien kuivaa valkoviiniä
kuumaa kasvislientä
parmesaania


Siivuta ensin herkkusienet ja paahda niitä sitten reippaasti oliiviöljytilkassa pannulla kunnes pinta ruskistuu ja tulee vähän rapsakaksi. Nosta sivuun.

Purista herkkutateista liika vesi pois ja silppua ne. Älä kaada lientä hukkaan. Lisää pannuun tilkka öljyä ja sienet. Anna kuivahtaa ja kypsyä muutaman minuutin ajan ja nosta sitten herkkusienien kaveriksi.

Lisää oliiviöljyä ja silputtu sipuli ja valkosipuli. Anna sipulien kuullottua hiljalleen kymmenisen minuuttia. Voit lisätä tilkan kasvislientä, jos näyttää alkavan ruskistua.

Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää riisi. Sekoittele muutama minuutti reippaasti pannulla, kunnes riisi kiiltää. Lisää joukkoon tattien liotusvesi. Sekoittele ja anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää lasillinen valkoviiniä. Sekoittele ja anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää sitten aina kauhallinen kasvislientä. Muista sekoitella hiljalleen koko ajan. Lisää nestettä kunnes riisi on kypsää vielä pienellä purutuntumalla (meni noin puolisen tuntia).

Sekoita sienet vielä joukkoon (säästä osa koristeeksi) ja raasta päälle parmesaania. Nosta heti tarjolle. Kannattaa nostaa risotto hieman liian löysänä, sillä riisi kyllä imee nestettä vielä pöydässäkin. Kuvissa riisi näyttää vielä hieman turhan nestemäiseltä, mutta muutaman minuutin kuvaussession jälkeen se oli ihan täydellistä.

Luomuviinin kaveriksi

Tuossa jokin aika sitten tulin ilmoittautuneeksi Jacob's Creek kasvisreseptikilpailuun. Siinä on tarkoituksena luoda resepti kaveriksi luomuvalkoviinille, josta esittelyn mukaan löytyy sitruksen, persikan ja apriikoosin sävyjä.

Postista tupsahti kotiin kolmen litran pönikkä. Siinä sitä olisi ainesta jo useampaankin reseptiin, mutta aloitimme perjantai-illan maistelulla. Lasit siis käteen miehelle ja minulle, ja viiniä laseihin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun meillä viiniä tarjoiltiin pahvipakkauksesta...  Sitten haisteltiin, pyöriteltiin ja maisteltiin. Ensimmäisenä kommenttina oli, että onpas lempeää. Siitä se ajatus sitten lähti. Pehmeää risottoa ja hunajaisia juureksia tuomaan viinistä esiin vähän hapokkuutta ja toistamaan pehmeitä sävyjä. Eikä ollut lopputulos yhtään hullumpi - ainakaan meistä. Kaikki syötiin ja lapsetkin melkein nuolivat lautasensa.

Juureksia voi tietysti vaihdella oman makunsa mukaan. Meillä oli jääkaapissa porkkanoita ja Herkkujen Suomi -esittelystä oli mukaan tarttunut Lapin nauriita. Niitä siis laitettiin tällä kertaa.


Hunajaiset uunijuurekset ja lempeä risotto


Uunijuureksiin

2 pientä naurista
2 porkkanaa
oliiviöljyä
loraus pönikkäviiniä
timjaminoksia
hunajaa muutama ruokalusikallinen
balsamicoetikkaa isompi loraus
timjaminoksia
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Leikkaa juurekset ohuiksi siivuiksi ja sekoita niihin loraus oliiviöljyä. Laita uunivuokaan ja sekoita joukkoon muutama timjaminoksa ja loraus viiniä vuoan pohjalle. Laita uuniin noin 15 minuutiksi.
Lisää juureksiin hunaja, balsamico sekä reilut hyppyselliset suolaa ja pippuria. Laita takaisin uuniin ja sekoittele aina välillä.
Me otimme uunista pois vartin jälkeen, mutta olisi voinut ehkä olla vielä jonkun aikaa kauemminkin.


Risottoon

voita ja oliiviöljyä
1 oksa selleriä
3 pientä punasipulia (olivat tosi pieniä)
1 purjo
2 kynttä valkosipulia
timjamia
kupillinen risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
lasi viiniä
suolaa
kasvislientä (noin 1-1,5 litraa)

parmesaania
mustapippuria

Kuumenna kasvisliemi

Silppua selleri, punasipuli ja purjo. Sulata iso nokare voita ja kunnon loraus oliiviöljyä syvässä pannussa ja lisää selleri, punasipuli ja purjo. Lisää vielä ripaus suolaa ja kuullota pehmeiksi. Lisää timjaminlehtiä muutamasta oksasta riivittyinä sekä hienonnetut valkosipulinkynnet. Sekoita joukkoon risottoriisi ja kuullota vielä vähän lisää.

Lisää valkoviini, sekoita riisin joukkoon ja anna kiehahtaa. Lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna aina välillä imeytyä riisiin. Jatka näin kunnes riisi on pehmää, mutta siinä on vielä pientä purutuntumaa. (Kestää noin 20-30min, mutta seuraa tilannetta. Voi välillä kestää kauemminkin). Risoton on tarkoitus olla valuvaa eikä missään nimessä puuromaista.

Sekoita risoton joukkoon pari kourallista parmesaaniraastetta ja ripottele myllystä mustapippuria. Asettele päälle vielä uunijuurekset ja syö heti.

Viinin tarjoili Pernod Ricard Finland

Melkein kuin Nigella

Tämän reseptin lisään blogiin kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska se on tosi hyvä ja herkullinen. Toiseksi, minun pitää saada kilpailija tuolle blogiartikkelille Nigellan meksikolaisesta lasagnesta. Jostain syystä se keikkuu kuukaudesta (ja kohta jo vuodesta) toiseen katsotuimpien artikkelien kärjessä. Kun ei muista artikkeleista ole sille vastusta niin ehkä sitten uusi Nigella pistäisi kampohin ?

Nigellan kirjoista pidän ehkä eniten siitä ensimmäisen tv-sarjan Nigella Bites- kirjasta. Se ei ole hurjan paksu, mutta sitä on ensinnäkin kiva lukea ja toiseksi, siitä on meille jäänyt useampi lempiresepti. Reseptit tietysti vähän elävät ajan myötä, mutta niinhän niiden kuuluukin.

Sitruunarisotto on alunperin Nigellalta, mutta sitä on pikkuisen muutettu vuosien varrella. Nigellan reseptissä ei esimerkiksi laitettu ollenkaan valkoviiniä, mutta meistä ei isännän kanssa kumpikaan oikein osaa kuvitella risottoa ilman sitä. Viimeksi myös kerma oli lopussa, joten totesimme pärjäävämme ilman sitä. Lisäsimme vaan parmesaanin määrää entisestään. Sehän on myös maitotuote - eikös ?

Seuraavaksi pitää myös ostaa taas oikeasti italialaista risottoriisiä. Tuosta Pirkan risottoriisistä ei jostain syystä saa millään sellaista ihanan valuvaa, vaikka miten väittävät arborioriisiä olevan. Tiedä sitten onko vika riisissä vai tekijässä, mutta olemme me ennen onnistuneet.


Melkein Nigellan sitruunarisotto

2 salottisipulia hienonnettuna
1 rkl sellerisuolaa
50g suolatonta voita
1 rkl oliiviöljyä
300g risottoriisiä
lasillinen valkoviiniä
1 litra kasvislientä
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
timjamia
1 kananmunan keltuainen
muutama kourallinen parmesaania
(suolaa, jos siltä tuntuu, mutta tarkkana)
mustapippuria

Kuumenna puolet voista ja oliiviöljy padan tai syvän pannun pohjalla. Lisää salottisipuli ja sellerisuola. Lisää pannulle risottoriisi timjamin kera ja sekoita kunnes se muuttuu hitusen kuultavammaksi. Kaada joukkoon viini ja anna höyrystyä hyvin sekoittaen.
Lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan, koko ajan sekoitellen, kunnes riisi on tuntuu maistaessa kypsältä. Lientä voidaan tarvita vähän vähemmän tai vähän enemmän - riisistä ja päivästä riippuen.

Nosta pannu pois liedeltä ja sekoita parmesaania sekä keltuainen sen joukkoon. Tarjoile heti.

Herkkua esimerkiksi pannulla valkosipulin ja persiljan kera paistettujen sienien kanssa.

Auringonkeltaista marraskuussa

Pimeää, mustaa, pimeää... siinä kai se tämänhetkinen tilanne, kun katsoo ikkunasta ulos. Lukuunottamatta tietysti sitä ajoittaista harmaata, jota myös päiväksi kutsutaan. Auringonkeltaista saa lautaselle poimimalla muutenkin sesonkiin sopivia herkkuja. Siskot kokkasivat porkkanakeittoa ja Kivistössäkin nautittiin keltaisesta keitosta. Meillä turvauduttiin kurpitsan maustamaan ja keltaisena valuvaan risottoon. Oozy, sanoisi Jamie Oliver. Herkullista, sanon minä.

Perusrisotosta saa jännittävämpää samalla konstilla kuin keitoistakin eli tuunaamalla sattumia. Jos kurpitsamuffinssit ovat herkkua saksanpähkinöillä höystettynä ja endiivin kyytipoikana maistuvat sekä pähkinät että sinihomejuusto, niin minun logiikallani kaikki yhdessä paikassa ei voi olla pahaa. 1+2 on enemmän ja parempaa kuin 3 näin kokkausmatikassa. Pekoni nimittäin tuli mukaan ihan vaivihkaa takavasemmalta (Lue : isäntä pisti pannuun ja tarjolle).
 


Mitä siis tehtiin ?

Ensin kuullotettiin voin ja öljyn sekoituksessa yksi silputtu punasipuli ja kaksi valkosipulinkynttä suolahyppysellisen kanssa. Kymmenen minuutin kärsivällisen tiristelyn jälkeen sekaan heitettiin muutama kourallinen riisiä, jonka annettiin muuttua läpikuultavaksi sipuleiden kanssa hyvin sekoitellen. Sitten vaan lisättiin joukkoon mössöksi yleiskoneella ajettu puolikas myskikurpitsa ja alettiin lappamaan kanalientä oikeaoppiseen risotonvalmistustapaan. Eli nestettä lisättiin aina kun edellinen kauhallinen oli imeytynyt ja koko ajan sekoiteltiin.

Kun riisi oli pehmeää ja koostumus kokkia miellyttävää, niin mukaan laskettiin kaksi isoa palaa voita ja muutama kourallinen raastettua parmesaania. Sekoituksen jälkeen maistettiin, sillä ilman kunnon suolausta tämä ei maistu miltään. Tosin kannattaa muistaa noiden lisukkeiden, eli varsinkin sinihomejuuston suolapitoisuus, ettei käy hassusti.

Sitten samantien lautaselle ja päälle yllämainittuja lisukkeita kunkin maun mukaisesti.
 
Muistattehan muuten, että risoton onnistumisen takaa vain ja ainoastaan oikeanlainen risottoriisi, eli Arborio tai Carnaroli. Voi niitä tietysti olla muitakin hyviä lajikkeita, mutta näitä nyt ainakin löytyy myös ihan marketeista.