Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Vieras kartanossa on taas noussut esille useammassakin blogissa. Kun kirjoitukset ovat olleet miltei järjestään positiivisia ja kirja muutenkin lukulistallani jo pidemmän aikaa, niin pakkohan se sitten oli lukea. Lisäksi tuo kansikuva on aivan mahtava ja aiheutti ihania odotuksen väristyksiä.
Olihan kirja mielenkiintoinen ja ihan koukuttava. Kylätohtori kutsutaan auttamaan yläluokkaista perhettä, joka sodan jälkeen on auttamattomasti köyhtymässä. Perheen poika on vammautunut sodassa, kartano rapistuu silmissä ja äiti tyttärineen koettaa pitää entisiä kulisseja pystyssä. Sitten talossa herää jokin ja asiat liukuvat entistä huonommiksi. On kuin perhe olisi kirottu tai jokin yliluonnollinen haluaisi tuhota viimeisenkin suvun jäsenen.
Kirjassa edetään vähän goottilaisissa tunnelmissa. Mikään ei oikein saa missään kohtaa selitystä, mutta kaikkea kamalaa tapahtuu. On pimeitä käytäviä, koputuksia seinissä ja itsekseen soivia kelloja. Onhan tuossa jännitettä, mutta jotenkin minä väsähdin. Tohtorikin omine kunnianhimoineen on vain kuin kirouksen jatke, vaikka hänen kai olisi tarkoitus auttaa.
Sinänsä juonen rakenne on ammattitaitoinen, vaikkakin perinteinen, ja ihan mielenkiintoinen. Henkilöhahmot ovat kaikessa karuudessaan vähän karikatyyrejä ja tuttuja muistakin ajankuvauksista. Parasta kirjassa oli englantilaisuus ja englantilaisen maalaiskylän rakenteiden ja ihmisten kuvaus keskellä suurien muutosten aikaa.
Pidin Watersin toisen romaanin, Silmänkääntäjän, yllätyksellisyydestä. Ehkä odotin liikaa samanlaisia hämäyksiä ja käänteitä tämänkin romaanin suhteen ja jouduin siksi pettymään. Vaikka kirjaa lukee mielellään ja se onkin kaunista kieltä luettavaksi, jää juoni kuitenkin jotenkin junnaamaan paikalleen. Se tärkeä käänne tai kohokohta jää lopulta kuitenkin saavuttamatta ja lukija jää tohtorin kanssa miettimään, mitä oikein tapahtui.
Kenen muuten ajattelette olleen sen vieraan kartanossa ?
 |
| Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta |
