28.2.2013

Muru on muru ja helmikuun lempileipää

Jouduin odottamaan Murun kirjaa aika kauan. Painos loppui juuri kun olin ostamassa kirjaa Akateemisen kanta-asiakastarjouksessa ja sitten piti odotella seuraavaa. Akateemisen palvelusta minulla olisikin muutama valittu sana sanottavana, mutten nyt tässä viitsi ruveta valittamaan.

Kirja oli kuitenkin ehdottomasti odottamisen arvoinen. Pitkästä aikaa luin keittokirjaa ihan yhtä keskittyneesti kuin romaaniakin. Välitekstit kertovat sekä ravintolan että Murun tapahtumista eräänä kesäisenä päivänä. Samalla valotetaan Murun "päähenkilöiden" ajatuksia, ruokafilosofiaa ja vähän luonteenpiirteitäkin. Eihän tuossa kovin montaa tuntia mennyt, mutta minä nautin. Muru on ihan muru ja halu päästä sinne syömään kasvoi entisestään. Kuulostaa "meidän" paikalta.

Erityisesti ruoan tyyli houkuttaa. Olen ihan samaa mieltä siitä, että hyvät raaka-aineet eivät tarvitse ylenmääräistä kokkaamista. Lisäksi bistrotyylisestä paikasta löytyy Ranska-vibaa, joka sattuneesta syystä tuntuu meistä kotoisalta. Sitä paitsi, Ranskasta todellakin saa aivan loistavia lintuja syötäväksi. Uskon helposti Murun suitsutuksen ankkatoimittajastaan.

 Kirjaa lukiessa koin myös jotenkin virkistäväksi, että raaka-aineita oli muitakin kuin lähimetsästä löytyviä. Minusta on hienoa, että halutaan käyttää kotimaisia raaka-aineita aina kuin mahdollista. Kotimaisuus ainoana kriteerinä ei kuitenkaan takaa aina hyvää makua ja se nyt kuitenkin lienee ruoanlaitossa pääasia. Juhlitaan suomalaisia hyviä tuotteita, mutta hankitaan paremmat muualta jos (ja kun) niitä löytyy. "Osta suomalaista" - mainos on aina saanut minut näkemään punaista. Minä ostan hyvää suomalaista aina sitä löytäessäni, mutta kieltäydyn syömästä roskaa vain siksi, että siinä sattuu olemaan siniristilipun kuva paketin päällä. Emme tee palvelusta myöskään suomalaisille tuottajille huonoa hyväksymällä.

Monta kertaa kirjaa lukiessa suusta pääsi, että "tuota pitää kokeilla". Reseptit vaikuttavat konstailemattomilta, mutta herkullisilta. Niitä lukiessa tuntuu, että kotikeittiössäkin voi onnistua, kunhan saa jostain käsiinsä oikeanlaiset ja tarpeeksi laadukkaat raaka-aineet. Siinä saattaakin olla se harrastelijakokin kompastuskivi, jos joutuu olemaan markettien valikoimien varassa.


Ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoitui kirjan lopusta leipäresepti, onhan helmikuun lempileipäkin kohta auttamattomasti myöhässä. Ihan kirjan kuvaamaan lopputulokseen ei kotikeittiössä tällä kertaa päästy, mutta minulla ei ollutkaan niitä luomujauhoja eikä suositeltua leipäjuurta eikä uunikaan varmaan ihan ravintolatasoa. Mitään vikaa leivässä ei kuitenkaan ole ja lapset totesivat kuorossa herkulliseksi huolimatta leivästä löytyvistä siemenistä, jotka aina välillä aiheuttavat pieniä mutinoita.

Leipä tehtiin aika perusreseptillä sekoittaen vehnäjauhoja ja ruisjauhoja. En nyt lähde sitä kirjoittamaan tähän. (Muistuttaa aika paljon lempileipien 4h leipää paitsi että hiivaa laitetaan kokonainen kuivahiivapaketti ja raskia "kuplitetaan" vain puoli tuntia.) Tarkempaa reseptiä Murun leivälle kaipaavaa kehotan ostamaan kirjan. Nyt sitä taas saa. Lisäksi tuotot menevät opaskoiran kasvattamiseen eli samalla voi tukea hyvää asiaa. Koiran nimeksi tulee Muru - kuinkas muuten.

27.2.2013

Kun ei millään onnistu...


Jos jotain opin syksyn pihistelyviikoilla niin sen, että itse kannattaa leipoa herkut jälkiruoaksi ja välipaloille. Kaupasta ostettuna hinta on moninkertainen. Niinpä siis heti maanantaina käytin vapaan iltapäiväni keittiön puolella leipää ja kakkua leipoen (niin ja chiliä lämmittäen). Tämän kakun bongasin viimeisimmästä Delicious-lehdestä ja se on juuri niin dekadentti kuin lehden kuva antoi ymmärtää.

Vedestä ja sokerista keitetty karamelli ei kai ole sieltä kalleimmasta päästä, mutta hinnan saa nousemaan, kun polttaa karamellin pohjaan. Onneksi sentään saatiin kattila puhdistettua niin ei kustannus noussut ihan pilviin. Toisen karamellin yritin suosiolla tehdä vanhalla kinuskireseptillä, mutta... nälkäisiä syöjiä odotti jälkiruokaa, joten keitin liian lyhyen aikaa ja laitoin kakun päälle liian lämpimänä. Arvannette, miten karamellia lusikoitiin lautaselta kastikkeeksi kuorrutteen sijasta. Minä olen tosi huono antamaan periksi, joten kävin vielä uudelleen kaupassa ja keitin huolella kolmannen kinuskin. Tällä kertaa onnistui ihan ok ja ainahan tuo vie kielen mennessään.

Inkivääri-taatelikakku sentään onnistui kerralla. Ainoa ongelma tämän suhteen on, että se katoaa tarjoilulautaselta liian nopeasti ollakseen sopiva pihistelyviikolle. Kuvittelin siitä riittävän jälkiruoaksi ainakin keskiviikkoiltaan saakka, mutta... tiistaina jo kerättiin murusia lautasen pohjalta.


Inkivääri-taatelikakku kinuskikuorrutteella

200g eli 1 pussi kivettömiä taateleita
1 tl ruokasoodaa
75g suolatonta voita
175g muscovadosokeria - reseptissä sanottiin, että vaaleaa, mutta meidän lähikaupassa oli vain tummaa. Hyvin toimi sekin.
2 tl jauhettua inkivääriä
3 kananmunaa
225g jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2-4 palaa hillottua inkivääriä maun mukaan pieninä palasina

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Laita taatelit pilkottuina kulhoon ja lisää päälle 3dl kiehuvaa vettä ja ruokasooda. Tämän on tarkoitus pehmentää taatelit suussa sulaviksi. Sekoita ja jätä odottamaan.
Hiero voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää inkivääri sekä munat yksi kerrallaan. Vatkaa aina hyvin jokaisen munan jälkeen.
Lisää jauhot ja sekoita tehokkaasti. Lisää taatelit liemineen ja sekoita hyvin. Kaada seos voideltuun (ja jauhotettuun) tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Taikinan kuuluukin olla tosi juoksevaa. Ripottele päälle hillottua inkivääriä ja painele palaset kakun sisälle.
Laita vuoka uuniin ja kypsennä vajaa tunti. Kokeile 50min jälkeen tikulla kypsyyttä. Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä ennen kuorruttamista.

Kinuskin tein tällä kertaa ihan perinteisesti - siis sen onnistuneen version
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria
Laita kattilaan ja keskilämmölle. Kuumenna sekoitellen ja anna kiehua. Varo pohjaanpalamista. Aikaa kului tällä kertaa sellainen runsaat parikymmentä minuuttia. Kannattaa levittää vasta suht jäähtyneenä kakun päälle.

Kuten huomaatte reseptistä sain äidiltäni jonkun lehden tilaajalahjana tulleen keittiövaa'an. On se kätevä, kun ei tarvitse erikseen laskeskella mittoja.

26.2.2013

Selkeästi pitsikansaa...


















Tässä helmikuussa kyselin teiltä lettupreferenssejä. Kyllä se niin on, että me olemme selkeästi pitsikansaa. Ohut ja pitsinen sai kyselyssä aivan ylivoimaisen äänivyöryn eli peräti 82% äänistä.
Muille vaihtoehdoille ei sitten jäänytkään paljon mitään. Vastaajia oli kaikkiaan 88kpl, mikä on yksi enemmän kuin edellisessä kyselyssä... oikea suunta siis otosten koossa ;-)

Toiseksi tuli selkeästi vielä pieni ja pullea. Uunipannukakulle löytyi myöskin muutama tykkääjä ja olipa joukossa yksi, joka ei lettuja halua ollenkaan. Hyvä siis, että tuli sekin vaihtoehto sinne annettua valittavaksi.



Pientä mutinaa kuului matkan varrella siitä, ettei voinut valita useampaa vaihtoehtoa.  Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että jos yleensä tykkää letuista niin tykkää varmasti kaikista. Minulle ainakin kelpaavat. Näin saatiin ero aikaiseksi vaihtoehtojen välille :-)

Nyt jätänkin letut rauhaan ainakin vähäksi aikaa. Kyllä niitä tässä tulikin jo pohdittua. Jutusteltiin ihan yleisesti, tehtiin galetteja ja ihmeteltiin pannuvaihtoehtoja. Aika siis siirtyä uusiin aiheisiin.

Tuossa syksyllä pihisteltiin urakalla. Perheen yhteisellä päätöksellä julistettiin siis tämä viikko taas pihistelyviikoksi. Tavoitteena on ruokkia 2 aikuista, 3 lasta ja yksi kissa alle 200 eurolla viikossa. Katsotaan, miten meidän käy.

KIITOKSET VIELÄ KAIKILLE KYSELYYN VASTANNEILLE !



25.2.2013

Mikkelin maittavaa - Vilee Puoti ja Bistro

 Minä jätin viikonloppuna pojat isännälle ja lähdin junalla Mikkeliin humputtelemaan. Vaikka emme me siskon kanssa niin kovin hurjiksi äidytty - liekö sitten mielessä pyörinyt isännän varoitus liian villistä yökerhoyöstä... ;-) Me keskityimme enemmänkin syömispuoleen ja jätimme ylenmääräisen pämppäämisen suosiolla nuoremmille.

Jo kauan sitten kyselin vinkkejä Mikkelin herkkupaikoista ja Holviin me päädyimmekin illlalla. Lounaspaikaksi kuitenkin löytyi ihan siskon omin avuin Mikkelin helmi eli Vilee Puoti ja Bistro. Sieltä sai juuri sellaista ruokaa kuin bistrosta pitääkin eli rehtiä ja konstailematonta lähiruokaa. Hinta/laatusuhde on ehdottoman paikallaan, laadun voitoksi. Kolmen ruokalajin lounaan sai 21 eurolla. Meillä ei ollut mikään hurja nälkä, joten tyydyimme kukin yhteen ruokalajiin. Sisko herkutteli päivän kuha-annoksella ja minä söin kurpitsakeittoa. Kala-annos kustansi 15 euroa ja keitto kympin. Ihan vertailun vuoksi juttelimme, että söimme ja joimme molemmat valtavan hyvin samalla hinnalla kun "hienommassa" ravintolassa saisi yhden lautasellisen pääruokaa.

Palvelu oli ystävällistä ja saimme juotavat ja leivät eteemme nopeasti, vaikka olimmekin nälkäisinä paikalla 15 minuuttia etujassa virallista lounasaikaa. Juomasta pitääkin mainita ihan erikseen sillä Nokian Pore omenasta oli meille uusi tuttavuus, johon molemmat varauksetta ihastuimme. Aina välillä ovat limonadit sellaisia äklöjä sokerivesiä, mutta Pore oli ihanan raikastasta ja omenaista. Olin jo ostamassa useampaa pulloa kotiin tuliaisiksi, kun muistin että olen junalla... Täytyy täydentää varasto sitten kesällä, kun ei tarvitse kantaa lastia paluumatkalla.

Ruoka aiheutti meidän pöydässämme hetken hiljaisuuden, mitä ei tällä kokoonpanolla kovin usein tapahdu. Kurpitsakeitto oli samettistakin samettisempaa ja kielimousse vei kielen mennessään. Annos oli myös riittävän iso eli nälkä lähti eikä tullut pikaiseen takaisin. Ihania olivat myös pöytäänt tarjoillut leivänpalat - varsinkin Vileen itseleivottu ruisleipä sai aikaan autuaallisia huokauksia.

Viimeistään kuha-annoksen tullessa pöytään katosi ajatus pienestä lounaasta. Sillä lautasellisella jaksoi isommankin ostos- ja muuttokuorman kuljetusreissun. Kaiken lisäksi se oli taivaallisen hyvää. Nahka oli juuri oikealla tavalla rapeaksi paistettua ja suolalla silattua. Kasvikset sulivat suussa ja muusi oli kuin mummin tekemää aikanaan. Ai että mistäkö tiedän ? No, kun minun haarukkani kävi luvallisissa varkaissa siskon lautasella. Pitihän minun nyt tutkia, mikä sen hartaan tauon puhetulvassa aiheutti.

Syömisen aikana katselin, etten ollut ainoa ruokapöydässä kameransa kanssa heiluja. Lähtiessämme jatkamaan matkaa lähipöydästä huikkasikin Sillä sipulin Merituuli, joka oli perheensä kanssa päätynyt samaan pakkaan lounaalle. Pakkohan tuon on olla hyvä lounaspaikka, jos samana lauantaina sieltä löytää kaksi ruokabloggaria herkuttelemassa. Saapa nähdä, montako meitä sitten löytyy ruokapatojen ääreltä, kun viimeistään kesällä palaamme tuonne lounaalle. Sillä ehdottomasti tulemme palaamaan. Tällaisia helmiä löytyy Suomenmaasta ihan liian vähän.


23.2.2013

Shardlaken seuraajaksi Bruno - S.J.Parris : Heresy

Olin tuossa aiemmin melkein surkeana, kun sain Shardlake-sarjan luettua loppuun. No, nyt aloitin uutta Tudorien aikaan sijoittuvaa "dekkaria", joka tuntuu olevan ihan Shardlaken arvoinen. Siinäkin mielessä tätä oli mukava lukea, kun Shardlake seikkaili Henri VIII aikana niin Giordano Brunolla on ympäristönään Elizabeth I aikainen Englanti uskoristiriitoineen ja vakoojineen.

Parrisin päähenkilö pohjautuu todelliseen historialliseen henkilöön. Giordano Bruno oli italialainen munkki ja filosofi, joka katolisen kirkon epäsuosioon jouduttuaan kulki ympäri Eurooppaa keräten mainetta ajatuksilleen ja teorioilleen. Kirjasarjan kuvaamina vuosina (1583-84)  Bruno oli todistettavasti Englannissa, Lontoossa ja Oxfordissa. Tosin kirjojen kuvaamia jännittävillä tapahtumilla tuskin on todellisuuspohjaa.

Ihan kuin oikea esikuvansakin, Bruno saapuu Oxfordiin osallistuakseen tieteelliseen väittelyyn. Pian kuitenkin sanan säilän mittelö jää toissijaiseksi, kun yliopiston professoreita alkaa löytymään surmattuina ja joku selvästi haluaa sotkea myös Brunon tapahtumien vyyhteen. Filosofisen kaapunsa alla Bruno on Oxfordissa myöskin Elizabeth I:sen luottomiehen Walsinghamin vakoojana etsimässä katolisia, kuningattarensa surmaa juonittelevia maanpettureita. Kuinkas ollakaan, myös yliopiston murhat tuntuvat liittyvät uskonnollisiin ristiriitoihin.

Osa juonenkäänteistä on vähän ennustettavissa, mutta kaikkiaan kyseessä on ihan kelpo dekkari. Parasta kuitenkin on, niin kuin usein historiallisissa dekkareissa,  elävä historiankuvaus. Sitä voi oikein kuvitella olevansa 1500-luvun Oxfordissa ja näin anglofiilille pelkästään tunnelma ja kaikki yksityiskohdat vievät mielenkiintoiselle matkalle. Minä en myöskään ole mikään tarkka historiantuntija, joten mahdolliset epätarkkuudet jäävät minulta ihan huomaamatta ja voin vain nauttia. 

Bruno on myös henkilönä mielenkiintoisen ristiriitainen. Filosofiaansa kivenvarmasti uskova ja miltei fanaattinen näkemystensä puolustaja on myös tunteellinen mies, jonka  nuoren naisen ahdinko saa tekemään vaarallisiakin asioita. Myös vakoojana Bruno ei ole laisinkaan kovaksikeitetty, vaan miettii paljastusten moraalista oikeutusta useammassakin kohdassa. Hiukan hän on henkilönä sinisilmäinen ja vähän turhankin idealistinen aikakautensa edustajaksi, mutta kaipa hänenlaisiaan silloinkin löytyi. Sympaattinen tuttavuus, joka ei onneksi ollut liikaa sankari, vaan myös erehtyi ja oli väärässä.

En pikaisella haulla löytänyt tätä mistään suomennettuna, mutta ei tämä vaikeaa luettavaa ole englanniksikaan. Vähän voi olla termejä, jotka liittyvät aikakauteen, mutta minä en kyllä hakenut sanakirjasta kuin 3 enkä tosiaankaan ole mikään renessanssienglannin asiantuntija. Tätä voi hyvällä omallatunnolla suositella kaikille historiallisen dekkarin ystäville (ja erityisesti Tudorien ajasta kiinnostuneille, joille tämä on varsinainen herkkupala).

22.2.2013

Apples for Jam - Tessa Kiros ja muistojen makuja

Sain vihdoin ja viimein Murun kirjan käsiini. Kauan se kestikin, kun painos oli loppu ja jouduin odottamaan uutta. Nyt se kuitenkin on kotona - vielä kun ehtisi lukemaan.

Tässä odotellessa olen käynyt läpi hyllyistä löytyviä keittokirjoja, joita löytyykin suhteellisen monta. Eniten vietin aikaa Tessa Kiroksen Apples for Jam - kirjan parissa. Siinä Tessa on koonnut löyhästi värien mukaan jaettuihin kappaleisiin lapsuusmuistoihin liittyviä ruokia. Reseptit siis ovat sellaisia aika perusjuttuja. Muistot menivät tässä kirjassa vähän turhankin henkilökohtaisiksi. Minä en oikein jaksanut niitä lukea ja luulenpa noiden aukeavan ehkä parhaiten Tessan oikeasti tunteville. Ne oli myös kirjoitettu jotenkin turhan koristeellisesti ja tajunnanvirralla. Minulle jäi mielikuva kielestä, joka ei ollut kovinkaan sujuvaa. Kuvat olivat kauniita ja niitä katselee ihan mielellään. Sekä reseptien, ulkoasun että tekstin osalta täytyykin sanoa, että saman kirjoittajan Falling Cloudberries oli huomattavasti mielenkiintoisempi tuttavuus.

Paria reseptiä tuli kuitenkin kokeiltua. Olen aina ja ikuisesti sen parhaan leipäreseptin etsimismatkalla, joten pitihän Tessan versiotakin kokeilla. Hyvää tuli, muttei riittävän hyvää lempileipiä-sarjaan. Minä vierastan monimutkaisuutta resepteissä, enkä oikeasti ymmärrä, miksi tässä tarvittiin aineslistaan 5 erilaista jauholajia ja kolmenlaisia siemeniä. Lopputulos olisi varmaan ollut yhtä herkullinen vähän helpommallakin.

Toinen resepti, jota käytin, oli aika perinteinen sekin eli leivitetyt kalapalat. Minut tämä resepti houkutteli kokeilemaan, koska siinä oli yrttejä leivityksessä eikä paloja kypsennetty öljyssä vaan uunissa. Hyvää tuli turskan selkäfileestä. Samalla Copycat pääsi taas hieromaan käsiään yhteen innosta, kun Jokihaka kokkaa -blogista bongatut juurekset olivat juuri niin taivaallisia kuin ohjeen perusteella voisi kuvitellakin, muodonmuutoksesta huolimatta :-)

Kaikkiaan kirja palvelee ainakin minua parhaiten selailukirjana inspiraatiota etsiessä. Vaikkei ihan juuri kirjan reseptiä käyttäisikään niin ainakin se muistuttaa mieleen muita, ehkä jo aiemmin kokeiltuja ja hyväksi todettuja. 

Apples for Jam -kirjaa ei ilmeisesti ole suomennettu, mutta Falling Cloudberries on löydettävissä nimellä "Hillasoilta oliivilehtoihin".  

Alla kalat niin kuin meillä syötiin tällä kertaa.

Leivitetyt turskapalat uunissa 

Laita uuni lämpiämään 210 asteeseen. Levitä jauhoja lautaselle ja sekoita joukkoon suolaa ja pippuria. Riko kananmuna pieneen kulhoon ja leikkaa sekaan tuoretta timjamia ja persiljaa. Levitä toiselle lautaselle korppujauhoja sekoitettuna edellisen päivän leivän muruihin.

Leikkaa kalafile paloiksi ja kieritä palat ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja viimeiseksi leivänmuruissa. Aseta öljyiseen uunivuokaan ja laita jääkaappiin hetkeksi lepäämään.

Kun uuni on lämmin valuta vielä oliiviöljyä kalapalojen päälle ja laita vuoka uuniin noin 10 minuutiksi. Käännä kalapalat ja palauta vuoka uuniin vielä ainakin 5 minuutiksi tai kunnes kala on mielestäsi tarpeeksi kypsää. Ripottele päälle vielä hiukan suolaa ja sitruunamehua.

21.2.2013

Tortillakestit


Tortillat ovat meidän perheessä kaikkien lemppareita. Lapset tykkäävät, kun pääsevät rullaamaan ja aikuiset tykkäävät, kun lapset tykkäävät ja kaikilla on hauskaa.  Tortillat ovat myös ihan kevyttä ja terveellistä syötävää, kunhan ei sotke sekaan juustoisia ja kermaisia kastikkeita.Ainakin meillä lapsiin uppoaa uskomaton määrä kasviksia, kun tarjolla on myös tomaattia, porkkanaa, kurkkua ja muita herkkuja palasina tortillan sisään kääräistäväksi.

Savupaprikan tuoksu ja maku vievät tämän muuten aika standarditäytteen ihan uudelle tasolle. Kun mukaan lisää vielä mintulla ja korianterilla höystetyn tomaattisalsan ja kermaisan kypsää avokadoa, ollaan aika lähellä tämän äidin ikisuosikkia.

Koska tortilla on myös jonkunlainen lettu (maissi-sellainen) niin lienee paikallaan myös muistuttaa sivupalkin kyselystä. Käykääpä klikkaamassa, jos ette vielä ole suosikkianne valinneet.Vielä on muutama päivä aikaa.

Täytyy tosin myöntää, etten vielä koskaan ole tortillalettuja itse tehnyt. En vaan luota kykyyni saada niitä tarpeeksi litteiksi. Kaiken lisäksi siinä ainoassa tänä vuonna katsomassani jaksossa Master Chefiä kilpailijat saivat tortillaprässinsä hajotettua ja homma näytti aika tuskaiselta sen jälkeen.

Siispä resepti alkaa sanoilla : "Osta paketti tai kaksi valmiita tortillalettuja..."

Lisäksi tarvitset :

4 broilerin rintafilettä

marinadia varten 
kahden sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä
1 rkljeeraa eli juustokuminaa
1 rkl korianterinsiemeniä (jauhettuna tai kokonaisina)
1 rkl savupaprikaa
(kuivattua chiliä maun mukaan)
3 rkl oliiviöljyä

suolaa & pippuria

pannulle yksi punainen ja yksi keltainan paprika siivuina
1 iso punasipuli siivuina


Leikkaa broileri palasiksi ja laita marinadiin pariksi tunniksi. Lämmitä grillipannu. Lisää kanaan hivenen suolaa ja pippuria ja sekoita oliiviöljytilkassa paprikan ja sipulin kanssa kuumalla pannulla. Kypsenä aina välillä sekoittaen kunnes kana on kokonaan kypsää.

Tarjoila tortillalettujen sisällä tomaattisalsaa, avokadoa ja muita toivomiasi herkkuja

Tässä vielä ohjetta sille tomaattisalsalle. Parasta olisi, jos kaikki yrtit olisivat tuoreita, mutta kuivattu minttu toimi ihan hyvin. En raaskinut millään ostaa sitä ruipakkaa mintturuukkua, jonka kaupasta olisin löytänyt. Ei ollut tosiaankaan hintansa väärtti.

Tuoretomaattisalsa : 

6 tomaattia pieninä kuutioina
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 rkl oliiviöljyä
puolikkaan limen mehu
tuoretta korianteria ja minttua
Sekoita salsan ainekset, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan ja tarjoile.

20.2.2013

Kyllä nyt kelpaa...


Siis chilien kasvaa. Ostin pitkään himoitsemani kasvilampun.

Alunperin olin ajatellut sellaista vesikasvatustsydeemiä, mutta kaupassa katsoessani se vaikutti jotenkin
  1. pieneltä taimimäärääni nähden ja 
  2. hankalalta & liian paljon ylläpitoa vaativalta.

Onko jollain sellainen ja millaiset kokemukset teillä siitä on ? Tarkoitan siis esimerkiksi tuota Zengrown järjestelmää.

Tällä kertaa ostin tuollaisen Kekkilän uuden lampun, jossa on "tarjotin" alla. Katsotaan, miten kasvatukset sujuvat ja palaillaan taimien pariin vähän myöhemmin uudelleen...

Pkkubasilika on jo hyvässä alussa



18.2.2013

Lisää haasteita ja tunnustuksia ruusujen kera

 

Nämä haasteet ovat tässä nyt päässeet vähän ruuhkautumaan, mutta koitetaanpa purkaa sumaa.  Tässä seuraavana Tupulta jo jonkin aikaa sitten tullut. Sama haaste tuli myös Minnalta, joten tällä kertaa lyödään kaksi kärpästä kerralla.

Tämän haasteen tarkoituksena on kertoa itsestään muille ja säännöt ovat seuraavat:

  1. Kiitä haasteen antajaa 
  2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
  3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
  4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi
Siispä, ihan ensimmäiseksi : KIITOS Tupu ja KIITOS Minna. Näihin on aina hauska vastailla ja lukea toisten vastauksia - vaikka nyt pientä ruuhkaa onkin ollut havaittavissa. 

Kahdeksan asiaa minusta :  
  1. Olen kotoisin Turusta, mutta muuttanut pääkaupunkiseudulle jo vuonna 2000. Silti, vieläkin on monessa kohtaa sellainen "turkulainen Helsinkis' " -olo. Varsinkin, jos eksyn autolla Hesan keskustaan...
  2. En osaa lukea runokirjoja - en vaan tiedä, miten runoihin pääsisi sisälle lukemalla. Lapsille kyllä riimittelen ja loruttelen koko ajan ja improvisoin höpölöpö-lauluja. Välillä pojat oikein väsyvät äitiin, jolta ei saa suoraa vastausta mihinkään vaan pitää tulkita kalevalamittaa tai jotain vastaavaa...
  3. Edelliseen viitaten - en oikein osaa laulaa, mutta laulan kuitenkin. Pian olen kuin isäni, jolta löytyy laulu joka tilanteeseen. Ehkäpä pojat vielä joskus tekevät kuin siskoni ja kävelevät muutamaa metriä perässä, kun muuten kadulla lauleleva äiti hävettää liikaa. Minä hoilotin yleensä silloin hamassa nuoruudessakin isän mukana..
  4. Rakastan leipomista ja leivonnaisia, mutta kuulun siihen ihmisryhmään, joka lihoo pelkästä herkkujen katsomisesta. Siksi olen jo kauan sitten ilmoittanut isännälle, että hänellä tulee olemaan aina pikkuisen pyöreä vaimo. Mieluummin muutama lisäkilo kuin yrmeä mieli... Tietysti terveyden rajoissa :-) 
  5. Kun keskityn lukemiseen, en kuule mitään muuta. Siksi saan luettua iltaisin nuorimmaista nukuttaessa. Hänen meuhkaamisensa ei minun juoneen keskittymistäni häiritse - paitsi siinä vaiheessa, kun pehmolelut lentävät kirjan päälle. Toto on tämän huomannut ja nukahtaa nykyään vasta siinä vaiheessa, kun koko nallearmeija on siirtynyt äidin viereen... Kaksivuotiaalla on muuten yllättävän vahva heittokäsi ja hyvä sihti.
  6. Olen huono siivoamaan - ruoanlaitto vieraille ei häiritse ollenkaan, mutta milläs saisi sen huushollin vieraskuntoon ? 
  7. Nuorimmaista odottaessa kärsin pahasta raskausmyrkytyksestä. Kahden ensimmäisen kohdalla oireita ei ollut ollenkaan. Joka ikinen kätilö, lääkäri ja gynekologi on siitä lähtien esittänyt saman kysymyksen : "Onko sama isä ? " Tässä ihan julkinen julistus, että "ON" - Ollaan oltu yhdessä kohta 20 vuotta ja raskausmyrkytyksen voi näköjään saada vasta kolmannen kohdalla. Sanovat statistiikat sitten mitä tahansa...
  8. Kun olin pieni minusta piti tulla salapoliisi tai sitten kirjailija - ei tullut kumpaakaan (ainakaan vielä) - tuli konsultti.   
Jatkojakoon tämän haasteen voisi laittaa vaikka seuraaville. Ihania blogeja ja bloggaajia on vaikka kuinka paljon, mutta monet ovat jo haasteen saaneetkin. Mikään pakko siis saajien ei ole vastata. Kirjoittakaa, jos siltä tuntuu :-) 
  1. Vatsasekaisin kilinkolin -blogin Riikalle. Mitäs teiltä löytyy kaapeista ? Lisää kassaneitejä ? ;-)
  2. Tyrniä ja tyrskyjä -blogin Sarpulle. Mahtuisiko sinne ihanien ruokaohjeiden sekaan yksi haastevastaus ? Välillä mietin, että teidän perheellä on kyllä tuuria saada joka päivä niin ihania herkkuja
  3. Sallan lukupäiväkirjan Sallalle - kiitokset mielenkiintoisista kirjabloggauksista ja muuten kirjamaailmaan liittyvistä jutuista.
  4. Amman lukuhetken Ammalle - mielenkiintoisia juttuja vähän erilaisistakin kirjoista kuin kaikki muut
  5. Appelsiineja ja hunajaa - Yaelian. Kiitokset kivoista jutuista, niin ja käyn minä toisessakin blogissasi.
  6. Jokihaka kokkaa - blogille - ihania reseptejä ja kauniita kuvia !
  7.  Maistuis varmaan sullekin -blogille. Minä välillä ihmettelen, että kuka teilläkin ne kaikki ihanuudet oikein syö :-)
  8. Morren maailmaan Morrelle - olikos se niin, ettet tähän ole vielä vastannutkaan ? 

 

Tässä samalla pistettäköön jakoon vielä tunnuksetkin jotka Chef Jones  ja Minna heittivät blogini suuntaan.  

Tämä tuli molemmilta

Ja tämä Chef Jonesilta osana tuplatunnustusta




Nämä kuuluu laittaa eteenpäin viidelle, joten tuossa alla nyt tällä kertaa pääasiassa ruokablogeja, joista olen saanut inspiraatiota kotikokkaukseen tai muuten vaan ihaillut lopputuotoksia.

  1. Siskot kokkaa blogin Nellelle - kiitokset inspiroivista resepteistä. Copycat on hykerrelly useammin kuin kerran
  2. Jokihaka kokkaa - blogille - sama juttu kuin yllä ! 
  3.  Maistuis varmaan sullekin -blogille. Ihania reseptejä.
  4. Tyrniä ja tyrskyjä -blogin Sarpulle. Välillä mietin, että teidän perheellä on kyllä tuuria saada joka päivä niin ihania herkkuja.
  5. Mansikkamäen Ebelle - olen seurannut blogiasi vuosia, eikä tarvitse kuin nähdä kuvia luomuksistasi niin ymmärtää miksi. 

Huh, olipas urakka. Ihania blogeja on niin monia, että oli tosi vaikea valita. Silti vähän oikaisin ja molemmilta listoilta löytyy osittain samoja. Muitakin tunnustukset ansaitsevia olisi vaikka kuinka paljon, joten jokainen joka haluaa pistää hyvää eteenpäin voi myöskin tästä napata tunnustuksen mukaansa :-)

Hih, tästä tuli noiden ruusujen ja sydämien kanssa ihan ystävänpäiväpostauksen näköinen - vaikka olenkin sen suhteen vähän myöhässä :-)

17.2.2013

7/13 kotimaista - Joel Haahtela : Lumipäiväkirja

Minä olin kovasti ennakkoluuloinen tämän kirjan suhteen. Miten niin tarina terroristin nuoruudenrakastetun pohdinnoista voisi olla hyvä ? Olinhan minä lukenut bloggauksia kirjasta, mutta varsinkin tuo kytkentä terrorismiin sai minut odottamaan jonkunlaista paatoksellista maailmanparannuspohdintaa tai vähintäänkin väkivaltakuvauksia. Yllätyin iloisesti.

Joel Haahtelan kirja pohtii enemmänkin sitä, miten nuoruuden valinnat vaikuttavat elämänkulkuun. Olisivatko asiat voineet olla toisin. Kirja myös näyttää, etteivät menneet eivät myöskään koskaan palaa, ainakaan samanlaisina. Ehkä on parempikin, jos muistot jäävät muistoiksi sillä niiden luomat odotukset eivät koskaan täyty todellisuudesta.

Kirjan kertojaminä on juuri toipunut vakavasta sairaudesta, tai ainakin saanut siitä hengähdystauon. Avioliitto rakoilee, työ ei oikein kanna ja kaiken lisäksi hän lukee lehdestä,  miten myöhemmin terroristiksi ryhtynyt nuoruudenrakastettu on vapautettu vankilasta. Uutinen johtaa paluuseen nuoruusmuistoihin ja kertoja jää pohtimaan onko ehkä osaltaan vaikuttanut naisen valintoihin. Hiukan huono omatuntokin hänellä suhteen lopusta on jäänyt ja hän pyrkii teoillaan korjaamaan jotain rikkoutunutta tai ainakin suorittamaan jonkunlaista katumusharjoitusta oman mielensä rauhoittamiseksi.

Kerronnan tyyli on verkkainen ja yksinkertaistettu. Lukija elää tarinaa kertojan mukana, haparoiden ja epäröiden. Pahuuden olemus sekoittuu nuoruudenrakkauteen ja syyt väkivallankäyttöön ovat aina yhtä hämäriä. Kirja oli helppo lukea, mutta se jäi mieleen elämään. Tarinassa ei tapahdu paljon, mutta pinnan alla kulkevat virrat jättävät toivomaan lisää. Tämä taitaa olla niitä kirjoja, jotka pitää lukeaa pariinkin kertaan, jotta oikeasti saa ajatuksensa järjestykseen ja mielipiteensä muodostettua. Vielä olisi jonkun verran aikaa ennen kirjaston palautuspäivää...

Sen ainakin tiedän, että Haahtelan kirjoja tulen lukemaan lisää ja suosittelen tätä lämpimästi muillekin. Monet ovatkin tämän jo lukeneet ja bloggauksiakin löytyy ainakin Lumiomenan, Kirjavan kammarin ja Satun luettujen suunnalta.

Tämä kirja on minulla jo järjestyksessä seitsemäs Koen 13 kotimaista vuonna 2013 -haasteeseen. Edellisen Joelin löytää täältä.  Täytyy varmaan välillä vähän syventääkin tutustumista. Tarkoituksenahan käsittääkseni nimenomaan tutustua kirjailijoihin ei niinkään heidän yksittäisiin teoksiinsa.

16.2.2013

Galettes bretonnes - Lisää lettuharjoituksia


Opiskeluaikoina Bretagnessa ihaninta oli lähteä illalla ulos syömään ja päätyä jonnekin perinteiseen Crêperie-paikkaan syömään suolaista tattarilettua eli galettea. Täytevaihtoehdot olivat loputtomat, mutta ajan myötä päädyin valitsemaan aina joko juustolla ja kinkulla täytetyn, kananmunalla silatun version tai sitten sen vuohenjuustoisen. 

Ihastuin ruokalajiin niin paljon, että raahasin käsimatkatavaroissa kotiin valurautaisen kreppipannun.  Voitte kuvitella pettymykseni, kun ne muutamat harvat kotimaiset galette-kokeilut päätyivät poikkeuksetta katastrofiin - mustiin lettuihin ja palohälyttimen ulinaan. Lopulta pannu hautautui vuosiksi kaikkien muiden keittovälineiden alle, kaapin pohjalle, kunnes... Tuossa vähän aikaa sitten tuli puhetta lettupannuista ja muistin valurautaisen matkamuistoni. 

Ei siinä muu auttanut kuin pistää palohälytin pois päältä ja ostaa paketti tattarijauhoja. Lopputuloksena oli muutama musta läpyskä, mutta ihan selvästi harjoitus tekee mestarin. Muutamat viimeiset olivat jo aika lähellä onnistuneita. Jopa pitsinen reuna oli jo selkeästi näkyvissä. 

Pitsisistä reunoista puheenollen - olettehan jo vastanneet sivupalkin kyselyyn ? 



En siis polttanut taloa, eikä isännän nenä nyrpistynyt maistaessa. Joko makumuistini on hämärtynyt vuosien varrella tai sitten oikeasti opin edes sinnepäin oikean ranneliikkeen, mutta nämä olivat aika hyviä. Varsinkin, kun täytettä eli kinkkua ja juustoa laitettiin runsaasti ja päälle tipautettiin viimeiseksi vielä paistettu muna.

Alla vielä galetteohje, jota käytin. Taikina on helppo tehdä ja kaikkihan nyt lettuja osaavat paistaa, mutta varoituksen sana lienee silti paikallaan. Ilman kreppipannua näistä tulee helposti liian paksuja, kuin epäonnistuneita blinejä. Niin, ja muistakaa se ranneliike. Taikina kannattaa levittää tarkoitukseen suunitellulla puutikulla. Kapeampi pää siis pyöräytetään taikinan päällä ja levitetään lätty ohueksi.

Onnea harjoituksiin ! (lisää lettukeskustelua löytyy myös täältä)

 Galettes bretonnes

330g tattarijauhoja
7,5dl vettä
15g karkeaa suolaa
1 muna
Voita paistamiseen

Sekoita taikinan ainekset ja seisota pari tuntia jääkaapissa. Paista ohuen ohuita lettuja tosi kuumalla pannulla.

Pistä haluamasi täytteet letun sisälle ja kääntele reunat täytteen päälle. Laita uuniin lämpiämään (siihen saakka, että mahdollinen juusto on sulanut). Ripottele lisätäytteet päälle ja syö hyvällä halulla. 

15.2.2013

Haasteista ensimmäinen : 10 lempiasiaa


Mari A heitti minulla haasteella listata 10 lempiasiaa. Tekee hyvää aina välillä pysähtyä listaamaan hyviä asioita elämässä, joten tottahan tällainen lista pitää tännekin kerätä.

Säännöt tulevat tässä 

1. Tehtävänä on listata kymmenen lempiasiaa
2.  Lähetä haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille!
3.  Muista nauttia listaamistasi asioista mahdollisimman usein.



Maailmassa on paljon ihania asioita, mutta tässä nyt päällimmäisenä mieleen tulevia lempijuttuja omasta elämästäni.

  1. ISÄNNÄLTÄ SAAMANI RUUSUT - osuivat tuosta kuvasta ensimmäisenä silmiin. Ihania. Eivät todellakaan ensimmäiset eivätkä toivottavasti viimeiset. Aina yhtä pitkävartiset, kun isäntä unohtaa, ettei meillä ole (vieläkään) maljakkoa niin isoille, ja haluaa ostaa vaimolle komeimmat mahdolliset :-) 
  2. PERHE - tämä ei kai yllätä ketään. Meidän isäntä ja kolme ihanaa poikaa. Lisäksi tietysti oma sisko ja vanhemmat. Perusta on tässä - kun kotona on kaikki hyvin, ei muilla asioilla ole oikeasti niin merkitystä. 
  3. IÄKÄS KISSANEITIMME -  Arvonsa tietävä 17v, joka kaivautuu joka ilta peiton alle jalkoihin kerälle nukkumaan ja herättää aamulla liian aikaisin, kun nälkä yllättää. Kun osaisikin ottaa samanlaisen rennon asenteen elämässä. Jaksaisi paremmin.
  4. KIRJAT - iloiset, surulliset, kauniit, rumat, jännittävät, leppoisat tarinat. Kirjojen avulla pääsee mihin vaan. 
  5. RUOKA -  Lukekaan blogista. Mitäpä tuota enempää selittelemään.
  6. Kun nyt ON AIKAA - YT -neuvottelujen seurauksena kiire loppui. Otamme siitä kaiken irti, kuten blogia lukevat ovat huomanneet. Treffit päivällä oman kullan kanssa ovat luksusta, jota ei meillä ole ollut vuosiin. Kyllä se kiire sieltä sitten taas tulee nopeammin kuin uskoisikaan. 
  7. Kaikki UUDET JA INNOSTAVAT IDEAT - pursuamme isännän kanssa kaikkia uusia ideoita ja työelämässää alkaa molemmilla uusi vaihe. Siksi se kiire sieltä varmaan tulee, mutta tällä kertaa olemme valmiina ja niskan päällä heti alusta alkaen. 
  8. Tulevat MATKAT LASTEN KANSSA - Meillä on tiedossa tälle vuodelle jo kaksi kivaa matkaa. Niiden ajatteleminenkin saa hyvälle tuulelle. Ihanaa, kun on jotain hauskaa, jota odottaa. Matkaraporttien kautta jaan sitten kokemuksemme kaikkien teidänkin kanssanne. 
  9. YSTÄVÄT -  meillä on nyt aikaa, mistäs hankittaisiin teille ? Olisi kiva nähdä vielä useammin :-)
  10. BLOGISTANIA - Kanssabloggareista on monista tullut ihan jo tuttuja ja on ihana huomata, että niin monia kiinnostaa lukea myös minun edesottamuksistani. Teitä onkin koko ajan vain enemmän ja enemmän. Myös kommentit ilahduttavat aina.

 Ja nyt se vaikein osuus, eli haasteen jakaminen eteenpäin.
Aika monella tämä jo on ollutkin, mutta jos kukaan seuraavista ei vielä ole vastannut ja listan kirjoittamiseen innostutte niin täältä tulee :

  • Mausteinen manteli - on mukava kuulla kuulumisia Brasilian suunnalta. 
  • Amman lukuhetki - vaihtelevaa ja mielenkiintoista (niin ja voitin kirjan Amman arvonnassa ja ihastuin siihen tosissani) 
  • Andalusian auringossa - ihania herkkuja sen vähän lämpimämmän auringon alta. Helmikuun ruokahaasteen emäntä.
  • Pihin naisen elämää - Bookcrossingia, aikapankkeilua ja kaikkea muuta tosi mielenkiintoista.
  • Kivistössä - Mariii! Tiedän ainakin yhden onnen aiheen, mutta niitä on varmasti paljon muitakin. Niin, ja blogista löytyy mökkeilyä parhaimmillaan.
 No niin, velvollisuus suoritettu ja kivaahan tämä oli.

Toiseen haasteeseen vastaan lähipäivinä :-)



14.2.2013

Lounastärskyt @ Gaijin

Tämän viikon tiistaina osuttiin isännän kanssa palavereihin samalle puolelle kaupunkia suurin piirten samaan aikaan, joten heti piti tehdä tärskyt. Farangissa käynti tuossa jokin aika sitten jätti sen verran hyvät makumuistot, että lounastaminen Gaijinin tapaan oli listalla ensimmäisenä vuorossa.

Meillä ei tietenkään ollut pöytävarausta, mikä olisi voinut kääntyä tappioksemme. Onneksi olimme kuitenkin sen verran aikaiseen liikkeellä, että meidät ohjattiin valitsemaan paikka baarin oleskelualueen sohvilta ja saimme kattauksen sinne. Mikäs siinä, mukavat pehmeät sohvat, joihin lysähtää. Pöytä tosin oli vähän matala, mutta ihan hyvin selvittiin.

Palvelu oli muutenkin ystävällistä. Myöskään rytmistä ja ajoituksista minulla ei ole yhtään mitään huomautettavaa. Tietysti kannattaa huomioida, että Gaijin ei ole mikään pikaisen lounaan paikka. Kolmen ruokalajin lounas ottaa oman aikansa. Gaijiniin mennään silloin, kun halutaan rauhallinen nautiskeluhetki keskelle kiireistä päivää, herkullinen lounaspalaveri työntekijöiden hemmotteluksi tai mukava sessio asiakkaan pehmittämiseksi. 

Gaijin ei ole myöskään jokapäiväistä lounasta varten, siitä pitää 29 euroa / kolme ruokalajia huolen. Näin on ainakin meidän budjetillamme. Ruokailukokemus on kuitenkin ihan täysin hintansa väärtti. Eikä tuo ole kallista ollenkaan verrattuna siihen, miten paljon 3 ruokalajista yleensä maksaa, kun illalla käy ulkona syömässä. Siitä puhumattakaan, ettei tarvinnut hankkia lastenvahtia !


Mitä sitten tällä kertaa syötiin ?

Isäntä halusi maistaan päivän Dim Sumin - todennäköisesti osittain sen takia, etten päässyt haarukalla tai syömäpuikoilla sorkkimaan maistiaisia. Ravulla ja mädillä täytetyt nyssykät olivat kuulemma superherkullisia.

Minä olen hurahtanut jo vuosia sitten kevätkääryleisiin kaikissa muodoissaan, joten pitihän Gaijinin versiokin testata. Täytteenä oli lampaanlihaa, joka olikin herkullista. Vähän ihmettelin kuorta. Se oli sen verran paksu ja kova, että ainakin minun taidoillani oli ihan turha edes yrittää syömäpuikoilla. Lisäksi taikina toi minulle jotenkin mieleen ennemminkin ihan tavallisen murotaikinan kuin sen yleisemmän kevätkäärylekuoren eli riisipaperin.

Kastikkeista talon sweetchili vei kielen mennessään. Jos olisin kehdannut, niin olisin juonut loput kiposta suoraan.

Pääruoaksi molempien teki mieli Char Siew Pork & Bok Choy -annosta ja kyllä kannatti. Farangin karamellipossu aiheutti imelyydellään minussa pienen äklöreaktion, mutta tässä annoksessa makeus oli tasapainossa muiden makujen kanssa.

Possua syödessä tuli välillä ikävä veistä, sillä liha ei ollut kypsennetty itsestään murenevaksi vaan vaati pientä työtä. Onnistui tietysti lusikalla ja haarukalla, mutta syömäpuikoilla olisi mennyt kyllä sottaamiseksi. Parasta oli kuitenkin taas kastike - se toi sellaisen ihanan makean huminan riisin ja possun ja kasvisten taustaksi ja kruunasi koko annoksen. Taas teki mieli juoda loput, vaikkei sitä kyllä paljon lautaselle jäänytkään. Kilpaa lusikoimme miehen kanssa riisin päälle.

Jälkiruoat jättivät kasvoille iloiset hymyt. Omenainen Gaijin Apples vei kielen mennessään ja ratisi hampaissa herkullisesti. Omenamantelimoussen täyteläisyys ja omenasorbetin raikkaus täydensivät mukavasti toisiaan. Sain vaivihkaa upotettua lusikkani myös miehen Mango & Mandarin -annokseenkin ja melkein iski annoskateus. Se oli ihanan raikasta ja virkistävää kaikessa makeudessaan. Kateus iski kuitenkin vain melkein sillä minusta oma annokseni sopi paremmin menun päätökseksi. Possu ja omena - tiedättehän... 

Seuraavakin treffipaikka on jo valittu, nimittäin Boulevard Social... Se sopinee mukavasti sarjaan, kun kerran näitä Tomi Björckin ja Matt Wikbergin ravintoloita on lähdetty testaamaan. Sitten saadaankin tehtyä vertailu kaikkien kolmen kesken. Kunhan nyt ensin taas löytyy sopiva väli lisäherkuttelulle :-)

12.2.2013

Kuukauden kapine : Lätinää lettupannuista


Näin letuista jutustellessa keskustelu kääntyy vääjäämättä myös käytettävään paistinpannuun. Kaikki tietävät, että ensimmäisen letun pitääkin aina mennä pilalle. Se kuuluu keittiötontulle,  mutta millaisella pannulla lopputulos on muuten parhaimmillaan ?

Valinnanvaraa riittää. Varsinaisia lettu- ja blinipannuja löytyi Chez Mariuksesta kokonainen kasa, kun Paavon kanssa ryhdyimme asiaa tarkemmin tutkimaan.  Lisäksi letunpaistoon voi tietysti käyttää  tavallista paistinpannuakin, kunhan koko kelpaa ja pannun kunto kestää. 



Vilkkaassa keskustelussa ehdottomaksi materiaalisuosikiksi nousi perinteinen valurauta. Se on pitänyt pintansa hamasta historiasta lähtien. Valuraudan lämmönjohtokyky takaa tasaisen paistotuloksen ja hyvin hoidettuna se on käytännössä ikuinen ja vain paranee iän myötä. Valurautapannu myös sopii kaikille liesityypeille, jolloin hellanvaihdon myötä ei tarvitse vaihtaa kaikkia keittovälineitä.

Minun suosikkini näin ystävänpäivänaikaan olisi tuo sydämenmuotoisia lettuja tekevä.  Täytyy tosin varmaan tyytyä vain sydämenmuotoisia vohveleita paistavaan vohvelirautaan, ettei poikavaltaiselle syömäkunnalleni tule vierotusoireita liiallisesta hempeydestä. Voi olla, että sydänletut olisivat jo liikaa - vaikka äidin kullanmuruja ovatkin.

Hiiliteräs on monien vakavasti ruoanlaittoa harrastavien tai ammatikseen ruokaa tekevien suosikkimateriaali pannuissa. Lettujen paistokin onnistuu kyllä, mutta vaatii kärsivällisyyttä. Uudella pannulla kun ei kannata edes yrittää. Ahkeralla käytöllä pannu tummentuu sopivaksi ehkä noin puolessa vuodessa. 


 
Pinnoitettuja lettupannuja on tarjolla monessa koossa ja muodossa. Käytännöllinen ja tilaa säästävä vaihtoehto on 4-letun pannu, jonka korkeat reunat tekevät sen erityisen sopivaksi blinien valmistukseen. Sitä löytyi Chez Mariuksesta myös teräsrungolla. Ai, että miksikö se pitää erikseen mainita ? No, kun alumiinirunkoiset eivät toimi induktioliedellä, mutta teräsrunkoinen toimii taas kaikentyyppisillä keittolevyillä. 


Blinien kotimaassa Venäjällä käydään vähintään yhtä kiihkeää keskustelua blinien oikeasta koosta kuin meillä lettujen ympyrämitasta konsanaan.  Niinpä myös blinipannujen vaihtoehdoissa koolla on väliä. Minulla ei asiaan ole sen kummempaa mielipidettä antaa, kun en blinejä ole koskaan itse kokeillut tehdäkään. Ainoat tattariletun yritykseni ovat olleet jättimäisellä, valurautaisella galettepannulla. Yritykset nimenomaan, sillä lopputulos ei ollut sen paremmin valokuvauksellinen kuin makuhermoja hiveleväkään. 

Pitäisi varmaan koittaa uudelleen, varsinkin kun keskustelussa Chez Mariuksen eksperttien kanssa  totesimme pannun materiaalin lisäksi myös paistolämpötilalla olevan merkitystä. Ohuille letuille superkuumaa ja paksummille sitten vähän miedompaa.  Jospa en vain ole uskaltanut lämmittää pannuani tarpeeksi  ? Katsotaan tuleeko kokeiltua. Ensimmäiseksi kai pitäisi poistaa palohälyttimestä patterit...

Käyttehän myös vastaamassa sivupalkin kyselyyn !!


Kiitokset Chez Mariuksen mukavalle henkilökunnalle hyvistä vinkeistä ja neuvoista !!







p.s. tammikuussa kinattiin kuorimaveitsistä...