#satasyytäollaonnellinen - välitilinpäätös

Miten nopeasti sitä unohtaakaan olla onnellinen! Unohtaa huomata ne erityiset onnenaiheet ja -hetket, tai ainakin merkitä niistä mitään haasteeseen, johon lupasi osallistua...

Hitaasti on siis edennyt onnenmurusten listaaminen tässä kevään tohinassa ja stressinsekaisessa häröilyssä. Jotain sentään olen tullut kirjanneeksi - tosin enemmänkin tuonne Facebookin puolelle.

Hah... ja kun tarpeeksi harvaan kirjoittaa, niin saa hastaginsakin muuttumaan. Se oikeahan olisi #satasyytäollaonnellinen, mutta tehokas ekonomi täällä on saanut sen jo lyhenemään muotoon #satasyytäonneen...

Osuin tässä välissä myös lukemaan Marguerite Yourcenarin kirjaa "Le tour de la prison". Sieltä löytyy kohta, joka mielestäni kiteyttää onnen olemuksesta jotain olennaista.

"...ce miracle qui tout à coup s'accomplit, cette grâce qui parfois descend : non pas un instant de bonheur, car le bonheur ne se compte pas par instants, mais la soudaine conscience que le bonheur nous habite..."

Merkitykseltään vapaasti suomennettuna : Onni ei ole hetkellistä, on vain hetkiä jolloin onnellisuutensa tiedostaa...

Ja sitten esimerkkejä noista listatuista hetkistä, jolloin itse olen huomannut olevani onnellinen :

Kotihampurilaispäivä - miehet kokkaavat ja äiti istuu olohuoneessa

Perjantai-illan sauna ja saunamakkarat!

Kaikki ihanat ja kivat uudet ihmiset, joita pääsen tapaamaan ja joiden kanssa saan sparrata ja kehittää uusia mielenkiintoisia projekteja!

Aurinkoinen pakkaskeli, pitkä pulkkamäki ja lasten punaiset posket!

Kun lapset haluavat toivottaa myöhään työmatkalta palaavat vanhempansa tervetulleiksi lumilyhtyjen valolla.

Hyvä kirja, kuppi teetä ja rauhallinen lauantaiaamu...

Kun viikon tietokonekärsimysten jälkeen, kaikki näyttää vihdoin toimivan - koputtaa puuta...

Kuopuksen riemu uudesta sängystä. Ei pinnoja! Saa nähdä malttaako nukkua...

Kaikki ihanat ja inspiroivat keittokirjat, joita ilmestyy tänä keväänä! Niistä ei saa tarpeekseen...

Ensimmäistä kertaa pojan suusta kokonaisena lauseena : "Toto tykkää äidistä", ja päälle suukko äidin poskelle

Se elää sittenkin! Pihan kuolleeksi luullusta timjamista löytyi vihreitä oksia! Pääsiäislammas pelastettu

Itse leivottu, tuore leipä

Hyvä mieli asiakkaan tyytyväisestä palautteesta 

Lasten riemu ja ihmetys itse tehdyillä leivonnaisilla herkuteltaessa

Aurinkoinen sää ja kesän eka grilliruoka... 

Ja tietysti tänään sitten se, että onnenaiheita on niin monta! (32)

#satasyytäollaonnellinen (10) - Otetaan yksi iso kurpitsa...

 
Voiko mikään tuntua paremmalta kuin oman sadon korjaaminen pihalta ? Kyllä voi. Vieläkin parempaa on se, kun talvipakkasella nostaa keittiön pöydälle sadosta jäljellä olevan kurpitsan ja ryhtyy miettimään, mitä siitä laittaisi ruoaksi. Samalla voi muistella kesän lämpöä.

Kurpitsat ovat ihania. Ne säilyvät kuukausitolkulla täysin käyttökelpoisina ja lisäksi ne taipuvat niin makeisiin kuin suolaisiinkin herkkuihin. Ne myös kasvavat pihalla aika lailla itsekseen, kunhan muistaa kuivimpina kausina huolehtia kastelusta.

Meillä oli pihalta syksyllä poimituista jäljellä se kaikkein suurin. Rohkeus ei ollut oikein riittänyt sen avaamiseen aikaisemmin, kun pelkäsimme osan menevän inspiraation puutteesta hukkaan. Ihan turhaan pelkäsimme. Kurpitsasta riitti mukavasti useampaankin ateriaan.

(1) Ensin laitoimme paloja mausteiden kanssa uuniin ja nautimme ihanan risoton kaverina. 



(2) Lopuista uunipaloista tehtiin perinteinen kurpitsakeitto eli sekoitettiin jääkaapista löytyviä juureksia (porkkana, palsternakka), sipulia ja mausteiset kypsät kurpitsapalat. Lorautettiin sekaan risoton jäljiltä pikkupullon pohjalta löytyvä valkoviini & kasvislientä ja annettiin porista. Tarkistettiin mausteet ja lisättiin tarvittaessa. Keitto olisi hyvää ihan palojen kera, mutta lapsiin uppoaa ainakin meillä paremmin kun vedetään vielä sauvasekoittimella sileäksi.

(3) Keiton seuraksi oli jo aiemmin tehty kinkku-kurpitsamuffinsseja. Ihanan pehmeitä herkkuja, jotka tekivät kevyestä keitosta ruokaisamman iltaruoan.

(4) Loppuosa kurpitsasta päätyi taas palasina uuniin ja muussattiin kurpitsalasagnen osaksi. Että voikin olla kasvislasagne hyvää. Pinaatilla, fetalla ja pinjansiemenillä höystetty herkku katosi niin nopeasti, ettei edes kunnon kuvaa ehditty ottamaan.


Sitten huomattiin, että makeat jäivät kokonaan tällä kertaa tästä kurpitsasta tekemättä. No, siinä on hyvä syy jatkaa kurpitsansiemenien törkkäisyä keskelle kukkamaata taas ensi keväänä...

Kurpitsalasagne 

Leikkaa kurpitsaa paloiksi iso uunivuoallinen, sekoita joukkoon mausteita (chiliä, savupaprikajauhetta, pippuria jne...)  ja kypsennä 200 asteessa noin 30min. Muussaa kauhalla.

Tee Bechamel-kastike sulattamalla 50g voita kattilassa ja sekoittamalla siihen noin desin verran vehnäjauhoja. Kaada joukkoon vähitellen litran verran maitoa koko ajan hyvin sekoittaen.Leikkaa lopuksi joukkoon 1 oksa rosmariinia.

Raasta Emmental- tai Edamjuustoa muutama kourallinen. Kuullota 1-2 sipulia pannussa oliiviöljyssä ja sekoita lopuksi joukkoon huuhdellut pinaatinlehdet. Paahda pari kourallista pinjansiemeniä kuivalla pannulla.

Kokoa lasagne vuokaan laittamalla pohjalle kurpitsasosetta, ripottelemalla sen päälle sipuli-pinaattiseosta, pinjansiemeniä ja murustettua fetajuustoa. Asettele päälle lasagnelevyt ja kaada kerros valkokastiketta. Ripottele juustoraastetta ja toista sitten kerroksia kunnes vuoka on täynnä. Laita päällimmäiseksi kastiketta ja ripottele päälle juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 180 asteessa 50min, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Anna vetäytyä vielä hetken aikaa ja nauti.

#satasyytäollaonnellinen (9) - Kaikki ihanat kausileivonnaiset

Kauden aloitus mantelimassalla

Leipominen on kivaa ja leivonnaisten syöminen vielä mukavampaa. Uusia reseptejä on jännittävä kokeilla, mutta minulle tuottavat erityistä mielihyvää johonkin tiettyyn sesonkiin tai juhlaan liittyvät herkut. Sellaiset, joita tulee tehtyä vuodesta toiseen suurin piirtein samoihin aikoihin.

"Perinneleivonnaiset" tuovat muassaan jatkuvuuden, tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Siksi ne kai maistuvat niin herkullisilta - siis sen lisäksi, että ne ovat koetellun hyvänmakuisia. Oma ilonaiheensa on myös perinteen jatkuminen. Kun huomaa, että lapset tunnistavat ajankohdan ja osaavat sen yhdistää oikeaan herkkuun.

Tällaisia pohdintoja tänään laskiaispullan vieressä. Pian tehdään myös runebergintorttuja, sitten keväinen sitruunapiirakka. Kesän aloittaa ensimmäisistä raparperinvarsista tehty piirakka ja sitä jatkavat kaikki mansikkaiset leivonnaiset. Syksyn ensimmäisen tuulahdukset tuo muassaan mustikkapiirakka ja lehdet putoavat puista kurpitsapiirakan myötä. Jouluna herkutellaan tietysti kaikella suklaisella ja pähkinäisellä ja loppiaisen kruunaa kuninkaan kakku.

Miltä teidän leipomisvuotenne näyttää ?

p.s. aiempia #satasyytäollaonnellinen haasteen juttujani voi lukea FB:n puolelta tai vaikka tästä.

#satasyytäollaonnellinen (7) - Nyt lupaan olla valittamatta...

Minähän olen täällä harmitellut, kiukutellut, voivotellut ja muuten vaan valittanut jo monta vuotta, miten jälkikasvuni ei ole perustanut kirjoista ollenkaan. Pakolla on saatu vähän lukemaan jotain, joskus. Nyt lupaan olla hiljaa ainakin jonkin aikaa, nimittäin...

(1) Olimme käymässä Suomalaisen alessa (äiti halusi - tietysti), kun esikoinen (11v)  käveli viereeni Harry Potterin neljäs osa käsissään ja kysyi saisiko kirjan. Arvatkaa saiko ? Eikä se ollut edes alennuksessa! Nyt olen onnesta hykerrellen seurannut pojan lukemista ja kuunnellut juoniselostusta. Jee, ehkä sitä pitäisi taas ottaa blogiinkin ne lasten lukupäiväkirjat, kun sinne kerran tulee jotain uutta täydennystäkin ?

(2) Keskimmäinen (9v) suorittaa koulussa lukudiplomia. Olemme yhdessä valinneet tarjottimilta kirjoja ja kotoakin on löytynyt useita sopivia. Tosin hän valitsee kirjat pituuden mukaan eli lyhin kelpaa, mutta kuitenkin...

Ainoa harmituksen paikka on se, että iltaisin on vaikea saada poikia nyt kirjojen takia ajoissa nukkumaan, eikä äiti meinaa millään raaskia komentaa laittamaan kirjat kiinni.
Noin muuten tämä on ehdottomasti syy olla onnellinen!

#satasyytäollaonnellinen 4-5 ja perjantai-illan herkuttelua

Copycat on ollut ihan onnessaan. Pitkästä aikaa alkaa kokkausjumitus helpottamaan ja reseptien lukeminen houkuttamaan hellan ääreen hyvällä mielellä. Jaelin porkkanamajoneesi kuulosti koukuttavalta, mutta se jäi kuitenkin tänään vain korvan taakse talteen. Glorian ruoka ja viini -lehdessä kun oli vähän samantapainen ohje munakoisosta yhdistettynä lammaskoftaan ja sumakkisipuleihin. Jälkkäriksi kypsyy uunissa vielä(kin) klementiinikakku, mutta siitä lisää sitten vähän myöhemmin. Kun nyt ensin päästäisiin maistamaankin.

Kolme innostavaa reseptiä samana päivänä - se on melkein enemmän kuin marraskuun alun jälkeen yhteensä. Tässä olikin tälle päivälle oiva syy olla onnellinen (numero5). Numero nelonen liittyi nuorimmaisen uhma-raivareihin, mutta miten... sen voitte lukea FB:n puolelta.

Tämä annos on kovasti lihapitoinen ja vaikutti ensin siltä, että eihän tuosta yhdistelmästä voi nälkä edes lähteä, mutta tuhti munakoisotahna kyllä täytti vatsan. Yhtään ei tarvinnut enempää.

Ihan kaikkia ainesosia ei meiltä tällä kertaa löytynyt huolimattoman kauppareissun seurauksena, mutta tosi hyvää oli näinkin. Alla pikaiseen niin kuin tänään tehtiin.

Sumakkisipulia 

Leikkaa pari sipulia siivuiksi ja laita pieneen kattilaan. Lisää loraus riisiviinietikkaa, iso lusikallinen sumakkia, loraus vettä ja puoli desiä sokeria. Anna poreilla noin 10min ja jätä sitten maustumaan. Nosta tarjoilukulhoon ja sekoita joukkoon ripaus Maldon-suolaa ja loraus oliiviöljyä. Sipuleista tulee ihanan vaaleanpunaisia.


Munakoisotahna (Baba Ganoush) 

Leikkaa kaksi munakoisoa halki pitkittäin, ripottele puolikkaille suolaa ja jätä ne puoleksi tunniksi "itkemään". Pyyhi suola pois, ripottele puolikkaille kuivattuja yrttejä (meillä sattui olemaan Provencen yrttejä laatikossa). Ohjeen mukaan niitä pitäisi kypsentää 170 asteessa tunnin verran folioon käärittyinä, mutta minä taidan seuraavaksi tehdä vanhalla tavalla ilman foliota ja 200 asteessa. Munakoisot nimittäin olivat ihan kovia vielä tunnin jälkeen. Nostin lämpöä pariin sataan ja jätin foliopaketit avoimina vielä puoleksi tunniksi uuniin. Muista laittaa myös muutama valkosipulinkynsi uuniin foliossa samaan aikaan munakoisojen kanssa.

Kypsennyksen jälkeen saa lusikalla kaavittua munakoison sisuksen kattilaan. Purista vielä valkosipulit joukkoon pois kuoristaan, lisää 1 sitruunan mehu ja pari isoa ruokalusikallista tahinia sekä pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Sekoita sileäksi sauvasekoittimella. Kaavi kulhoon ja koristele mustilla seesaminsiemenillä.


Lammaskoftat

Hiero lusikallinen korianterinsiemeniä, puolikas chili silputtuna, valkosipulin kynsi, lusikallinen juustokuminajauhetta, 2 tl suolaa ja sitruunan kuori raastettuna huhmareessa tahnaksi. Silppua nippu korianteria joukkoon.

Sekoita mausteseos karitsan jauhelihan joukkoon ja muotoile kourassasi pötköiksi. Paista pienessä määrässä öljyä kypsiksi.

Pistä tarjolle ja koristele korianterinlehdillä.

#satasyytäollaonnellinen 1-3

Perjantaikokki haastoi ruokabloggaajia(kin) osallistumaan #satasyytäollaonnellinen - haasteeseen. Tarkoituksena on kirjata näkyville 100 asiaa, jotka saavat kirjoittajan onnelliseksi. istauksen voi tehdä ihan itsekseen tai sitten julkisesti, kuten nyt vaikka blogissa.
Vaikken ihan puhdasverinen ruokabloggaaja olekaan, niin tämä haaste sopii tähän blogiin kuin nenä päähän. Kun vauhti eteenpäin on kova, tekee hyvää välillä pysähtyä miettimään hyviä juttuja elämässä. Niitä löytyy varmasti ainakin 100!

Haasteessa kehotetaan kirjaamaan yksi syy päivässä, mutta minä taidan pitää ihan omaa tahtiani. Näin äkkiseltään, kun tulee tietysti mieleen heti useampi.

Ihan ensimmäisenä (1) täytyy listata oma perhe - eli mies, lapset ja kissa. Se normaali tohina : nauru, halit, kinat, leikit ja ihan vaan yhdessäolo. Ehdoton ykkönen! Tietysti myös sisko ja muut kuuluvat joukkoon.

Toisena (2) on pakko merkitä sunnuntaiaamun rauhallinen englantilainen aamiainen perheen kanssa - ja tieto siitä, että lounasta ei sitten olekaan kiire saada pöytää. Tämä olotila on aikas autuaallinen, vaikka vatsanahka onkin pinkeänä.

Eilisestä lähtien (3) on eteläsuomalaista ilahduttanut myös vihdoinkin valkoinen maa. Satoi lunta! Pojat ehtivät jo olla lumisotaa ja laskea mäkeä. Tänään aikovat olla lumisotaa ja... laskea mäkeä.

Tämäpä onkin kivaa - niin kivaa, että jatkan haastetta eteenpäin.

KIRJABLOGGAAJAT HUOMIO ! TÄMÄ ON TEILLE! 

Ja tietysti mukaan saavat tulla kaikki muutkin...