Äänikirja vai kuunnelma?

Äänikirjoja on monenlaisia. Osassa lukija lukee tekstiä ilman sen kummempia painotuksia, toisissa taas äänenpainoilla ja rytmityksillä, jopa äänen korkeuden pienillä vaihteluilla tuodaan esim. kertojavaihteluja esiin. Toisinaan lukijoita voi olla useampia, joskus dialogia käydään eri esittäjien välillä. Lukijoiden lisäksi voi äänikirjassa olla musiikkia tai erilaisia äänitehosteita - ei kun, hetkinen - onko silloin kyseessä jo kuunnelma ?

Missä kohtaa äänikirja muuttuu kuunnelmaksi ?

Lempparikuuntelupaikkani joululomalla

Kysymys ilmaantui mieleeni kuunnellessani viimeisintä "äänikirja" -hankintaani eli Jeeves & Wooster: The complete radio dramas. Kyseessä on BBC:n tuotanto rakastettujen hahmojen seikkailuista. Useita näyttelijöitä, pieniä äänitehosteita, musiikki lukujen välissä... Minun luokittelussani tämä kyllä keikahtaa kuunnelmaksi. Voinko sitä siis edes listata kuunneltujen kirjojen joukkoon ? Goodreadsista se kyllä löytyy.

Toisaalta, kuuntelin tässä jokin aika sitten Anna Puun itsensä lukeman Minä olen Anna Puu. Siis lukeman ja laulaman - äänikirjassa nimittäin on lukujen alussa usein myös pätkä luvun teemaan ja elämänvaiheeseen liittyvää laulua. Onko tämä vielä äänikirja ? Minusta on, mutta mihin ihmeeseen tämä päätelmä oikein perustuu ?

 Pitänee kirjata muutama kriteeri.  Oletteko samaa mieltä listauksestani ?

Minusta äänikirjassa:

• ... on eri lukijat korkeintaan luvuille, dialogin "näytteleminen" heittää kuunnelman puolelle 
• ... saa olla musiikkiesimerkkejä tai muita ääniä, kunhan ne tukevat tekstin sisältöä ja ovat "osa tarinaa" Sopii siis paremmin juurikin elämäkertoihin tai tietokirjoihin, romaaneihin harvemmin. Vähän niin kuin kuvat painetussa kirjassa. 
• ... teksti ei saa muuttua eli sitä pitää lukea niin kuin se on kirjoitettu. Äänikirja ei voi olla pelkkää dialogia, jollei kirjaa ole kirjoitettu niin. Näytelmän lukeminenkin on kuunnelma, mikäli ei samalla lueta kaikkia lavastus ja asemointiohjeita käsikirjoituksesta. Tosin muutenkin näytelmä on kirjana vähän hankala määritellä.

Näin ollen ylläolevat esimerkit ovat juurikin, kuten arvelin ja P.G.Wodehousen kirjoihin pohjautuvat kuunnelmat pysyvät poissa luettujen listalta, vaikka hauskoja ja viihdyttäviä ovatkin. 

Parhaimpia elävästi luettuja äänikirjaesimerkkejä ovat Robin Hobbin trilogia Fitz and the Fool ja monet Christiet. Ensiksimainitun lukija Elliot Hill onnistuu vaivihkaisilla äänen ja rytmityksen muutoksilla elävöittämään tarinan täydellisesti. Silti hän ei näyttele, vaan lukee sinänsä jo upeaa tarinaa. Samoin Lars Svedbergin tapa lukea Agatha Christien dekkareita on mahtava sillä jo äänensävy ja rytmitys tuo mieleen englantilaiseen maalaisdekkarin (eikä Jukka Pitkänenkään ole ollenkaan huono). Myös Svedbergin Sinuhe egyptiläinen on ihan omaa luokkaansa. 

Mitä olette mieltä ? Millaisilla kriteereillä itse erottelette kuunnelman ja äänikirjan toisistaan ? Milloin lukija näyttelee? 

Yks tuskainen ja yks ihanuuksien ihanuus

Huono lukija voi pilata hyvänkin kirjan, mutta hyväkään lukija ei saa huonosta kuin juuri ja juuri kuunneltavan...  Markus Niemi tekee ihan kelpo työn, mutta milläs tökeröstä sujuvan saisi ?

Matthew Costello, Neil Richards : Murha Thamesin varrella 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Lukija Markus Niemi

Sinänsä ajatus Thamesin varrella murhaa selvittelevästä entisestä New Yorkin poliisista ja eron jälkeen lapsineen kylään palanneesta naisesta on ihan kelvollinen. Englantilainen maaseutuhan tunnetusti on oikea murhaajien lempiympäristö - ainakin kirjallisuudessa. Tuo asetelma minutkin kirjan pariin houkutteli.

Valitettavasti sitten tarina itsessään ei ole kummoinenkaan ja jatkuva päähenkilöiden ajatusten selittely ja töksähtelevät dialogit särähtävät korvaan turhan kipeästi. Itse asiassa jätin kirjan kesken pitkäksi aikaa ja palasin sen pariin vasta tylsistyneinä sadekelipäivinä ja kuuntelin loppuun ihan vain varmistaakseni, olinko ymmärtänyt murhaajavaihtoehdot puolessa välissä oikein. Olin ymmärtänyt ja 10min jaksoissa lyhyehkö kirjakin löysi ratkaisunsa siedettävässä ajassa.

Ei siitä sen enempää. Taitavat seuraavat osat jäädä kuuntelematta.

Sitten, kun fantastista kirjaa lukee huipputaitava ääninäyttelijä, on kuuntelukokemus kuin leijuisi jossain toisessa ulottuvuudessa. 

Robin Hobb : Assassin's Fate 
HelMet Overdrive -laina
Lukijana Elliot Hill

Robin Hobb on nopeasti noussut suosikkikirjailijoideni joukkoon. Jostain syystä minulta ovat jääneet hänen aiemmat fantasiatrilogiansa lukematta, mutta nyt sain loppuun elämänsä ehtoopuolelle saapuneen salamurhaajan ja hänen narrinsa seikkailusta kertovan trilogian.

Ah ja voi ja oi, että voikin olla upea tarina

Fitz jatkaa tyttärensä etsimistä ja seikkailu vie hänet valkeiden profeettojen kaupunkiin, jossa kauniin ulkokuoren alla muhii mätä ja väkivaltainen sydän.

Luvuittain vaihtuva kertoja antaa lukijalle tietoa tarinan eri hahmojen kokemuksista ja yhdessä näkökulmista kehkeytyy rikas, monopolvinen ja ennen kaikkea uskomattoman jännittävä tarina.

Nautin kuuntelusta aivan suunnattomasti, vaikka siihen menikin ihan luvattoman paljon aikaa. Kaikkiaan taisi kirja olla minulla kesken melkein vuoden. Vika ei tosin ollut sen paremmin kirjassa kuin kuuntelijassakaan - yli 39h tiukkaa kuuntelua ei työssäkäyvältä onnistu sitten millään kahden viikon laina-ajassa. Sehän on jo yli työsopimukseen kirjatun viikottaisen työajan - ja kun siellä töissäkin pitää käydä. Niinpä jonotin muiden innokkaiden kuuntelijoiden jonossa pariinkin otteeseen ja jono oli pitkä. Nyt tosin olisi suoraan tarjolla, ilmeisesti jonottaneet saivat vihdoin kuunneltua loppuun...

Elliot Hill on edelleen yksi taitavimmista äänikirjojen lukijoista ikinä! On uskomatonta, miten hän pystyy pienillä nyansseilla herättämään kertojahahmot henkiin. Silti hän lukee, ei näyttele. Joko sanoin, että Assassin's fate oli kertakaikkisen nautinnollista kuunneltavaa?

Sitten kirja itsessään. Kertaakaan en kyllästynyt tarinaan, vaikka se polveilee kiemuran jos toisenkin. Kaupungit ja maat ovat täynnä rikkaita yksityiskohtia, päähenkilöt monisyisiä ja osittain ristiriitaisia eli mielenkiintoisia hahmoja, tarina täynnä yllättäviä käänteitä. Jännitystä riiti ja varsinkin loppuhuipennus eli noin kolmasosa kirjasta oli hiuksianostattavaa kuunnteltavaa. Kertakaikkiaan yksi lempitarinoistani (tai trilogioista) ikinä!

Kamalaa, kun pitää odottaa

Kemijoki aamutuimaan

Terveisiä joulupukilta! Kävin tuossa viikolla Rovaniemellä ja törmäsin illallisella vanhaan tuttuun. Joulu tulee kuulemma tänäkin vuonna ja paljon on ollut kilttejä lapsia.
Rovaniemi noin muutenkin näytti parasta puoltaan ja vietimme työporukan kanssa ulkoiluaikaa kirkkaassa auringonpaisteessa vanhalla uittotuvalla. Leppoisia aktiviteetteja mölkky ja tikanheitto ja sen sellaiset. Jotenkin vaan tuntui keli silti lämpimältä, kun illalla palasin kentältä kotiin. Ehkä ilmassa kuitenkin on erilainen pohjafiilis siellä pohjoisessa.

Mutta ei minun pitänyt reissusta kirjoittaa, vaan taas yhdestä huippukokemuksesta niin tarinana kuin äänikirjana. Robin Hobb on kyllä aika velho. Tuossa pari viikkoa sitten tuuletin, kun ehdin lainaamaan ensimmäisenä HelMetistä Fitz and the Fool -trilogian toisen osan äänikirjaversion. Ensimmäinen osa Fool's Assassin oli jo mahtavaa kuunneltavaa ja Fool's Quest vain lisäsi tahtia.

Robin Hobb : Fool's Quest 
HelMet Overdrive äänikirja 
lukijana: Elliot Hill

Itse asiassa tahdin lisäys ei taida olla oikea tapa ilmaista viehätyksen kasvu tämän kirjan osalta. Tarina ei etene edelleenkään mitenkään erityisen kovalla vauhdilla, mutta kun siihen hyppää mukaan, voi nauttia  mielenkiintoisesta, viihdyttävästä ja liikuttavastakin tarinasta. Pitää vain antaa mennä ja tapahtumien viedä. On ihanaa, kun voi oikeasti uppoutua ja olla vähän aikaa jossain ihan muualla. Henkilöhahmotkin ovat toisessa osassa jo tulleet läheisiksi ja heidän seikkailujaan seuraa jännittyneenä. (Yep, edelleen varausjonossa Farseer Trilogyn osalta - olen seuraavana) Taitava kirjoittaja pystyy myös viemään tarinaa eteenpäin useammalla tasolla ja juuri niin tekee Robin Hobb. Ei yhtään haittaa, vaikka osa porukasta tuskailee linnassa tai takaa-ajon temmellyksessä ja toisia kuljettavat kidnappaajat vaarasta vaaraan. En nyt mene sen syvemmälle itse tarinaan, ettei tule paljastettua liikaa, mutta jännää on.

Kaiken lisäksi lukijana on tässäkin osassa huipputaitava Elliot Hill. Toki kirjakin on sellainen, että se taipuu äänikirjaksi ilmeisen hyvin eri kertojanäkökulmineen, mutta huono lukija olisi saanut tämänkin tylsemmäksi. Elliot Hill on erityisen taitava elävöittämään tarinaa pelkällä äänensävyn, -korkeuden ja aksentin muutoksilla. Mahtavaa kuunneltavaa. Monet suomalaiset äänikirjan lukijat voisivat tosissaan ottaa oppia. Ei kirjan lukemisenkaan tarvitse olla monotonista polotusta. Onneksi monet suomenkieliset lukijatkin ovat hyviä (esim, Lars Svedberg ja Mikko Kivinen näin äkkiä mieleentulevia mainitakseni. )

Matkasta nautin noin ihan kirjaimellisestikin sillä kuuntelin kirjaa kaikki työmatkat, kävelymatkat ja muut paikasta toiseen siirtymiset. Samoin minulla oli kuulokkeet korvissa siivotessa, silittäessä, kokatessa... Kiivas kuuntelutahti ei toki mahtavan kirjan kohdalla häiritse, mutta syynä siihen oli kirjakoukutuksen lisäksi (/sijasta) myös kirjan laina-aika. Kirjassa on 26 osaa, joista jokainen kestää vähintään 1h15min. Siis ihan oikeasti. Olisikohan näihin pitkiin äänikirjoihin mitenkään mahdollista lisätä lisätä vaikka viikkoa kuunteluaikaa? Kun kyseessä on suosittu teos ja lainan voi uusia (eli pistää jonon perään varaukseen) vasta kolme päivää ennen laina-ajan päättymistä, olisi tätäkin kirjaa joutunut odottamaan kesken tarinan noin 10 viikkoa... Siispä puristin koko kuuntelun kahdessa viikossa. Minä kun en ole kaikkein paras odottelija missään asiassa.

Nyt on kuitenkin pakko opetella kärsivällisyyttä. HelMet Overdrive sai kiitettävän nopeasti äänikirjan valikoimiinsa. Koko kirja kun ilmestyi vasta tänä vuonna. Trilogian päätösosa julkaistaankin sitten vasta ensi vuonna. Miten ihmeessä minä oikein kestän, kun en tiedä, miten tosi jännään kohtaan ja väkijoukon lähestymiseen jäänyt tarina oikein jatkuu? Kamalaa, kun pitää odottaa.

Kiirusta pitää ja fantasiaa

Robin Hobb: Fool's Assassin 
äänikirjalaina HelMet Overdrive 

Pientä loppukiriä piti ottaa, mutta ehdin kuin ehdinkin kuuntelemaan fantasiajärkäleen HelMet Overdriven kahden viikon laina-aikana. Kirjassa on 22 osaa, joista jokainen kestää yli tunnin, joten hyvää tahtia mentiin. Tuo tarkoittaa nimittäin yli vuorokauden pituista äänikirjaa kahdessa viikossa.  - onneksi on loma.

Robin Hobb on fantasiakirjojen ystäville tuttu nimi. Minäkin olen nimensä kuullut monesti, mutta Fool's Assassin taitaa olla ensimmäinen kirjansa, jonka olen päätynyt myös lukemaan. Sinänsä hassua, koska kyseessä on viimeisin kirjailijalta ilmestynyt kirja ja ensimmäinen osa trilogiaa. Jälkimmäinen tietysti luki selkeästi HelMet Overdrivessa kirjan nimen vieressä, mutta minä tajusin tarkistaa tilanteen tietysti vasta puolessa välissä tarinaa... Itse asiassa seuraava osa ilmestyy e-äänikirjana kai vasta (jo) elokuussa. Pikkulinnut lauloivat, että olisi samantien tulossa myös HelMetin valikoimiin. Mahtavaa, että uudetkin kirjat ilmestyvät lainattaiksi niin nopeasti.
Ette sitten kuulleet tätä minulta - niin, ja apus eka!

Jep, tykkään kirjasta. Alkuun olin viehättynyt erityisesti päähenkilöstä. Viisikymppinen entinen salamurhaaja koittaa elää rauhallista eläkeaikaa vaimonsa kanssa, kaukana valtakunnan poliittisista kiemuroista. Ihastelin kirjailijan rohkeutta rikkoa kaavaa. Tässä ei ole kyseessä nuoren miehen kasvutarina vaikeuksien kautta voittoon. Sitten tajusin, että tämä on jatkoa siihen nimenomaiseen nuoren miehen kasvutarinaan (jota en ole lukenut). Hiukan petyin, mutta ei se silti vähennä asetelman mielenkiintoisuutta.

Eikä se rauhallinen elokaan tietysti lopulta kuitenkaan onnistu. Fitzin mentor lähettää hänen suojiinsa pari jalosukuista äpärää, joiden henkeä uhataan. Vanhat tapahtumat kummittelevat ja outoja kulkijoita tavataan tilan mailla. Fitzin tytär on jotain aivan muuta kuin voisi olettaa. Juoni keriytyy auki kuin pieniä solmuja täynnä oleva lankakerä. Värikin vaihtelee, sillä kertoja muuttuu aina välillä ja sen myötä näkökulma.

Kertoja onkin äänikirjassa kriittisessä asemassa. Kuten miltei säännönmukaisesti englanninkielisissä äänikirjoissa, tässäkin lukija (Elliot Hill) on aivan mahtava ammattilainen. Pienillä äänensävyn, puhetavan, murteen muutoksilla heräävät kirjan hahmot henkiin. Kuitenkaan hän ei varsinaisesti näyttele eikä varsinkaan liioittele erojen kanssa. Todella nautinnollista kuunneltavaa.

Fool's Assassin onkin sellainen kunnollinen, perinteinen fantasiaromaani. Siihen voi tosissaan uppoutua ja antaa tarinan viedä verkalleen eteenpäin. Hurjaa toimintaa ja vauhtia kaipaaville tämä ei ehkä sovi, mutta värikkäänä eteen avautuvasta uudesta maailmasta nauttiville ja henkilöhahmoihin mielellään tutustuville lukijoille tämä on omiaan.