Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit

16.4.2018

Vohvelimaniaa... arkistojen kätköistä

Olen tässä lueskellut kevään ihania keittokirjoja. Kahden suosikkini (Samassa liemessä ja Brunssikirja) perusteella totesin kolmen asian olevan mitä ilmeisimmin trendien huipulla. Ensinnäkin Shaksouka sekä vihreänä että punaisena tulee vastaan molemmissa ja tietysti meilläkin tehtiin vihreää versiota viime viikolla. Toiseksi hummukset sateenkaaren väreissä ja mauissa ovat pinnalla niin näissä kirjoissa, kuin muuten myös lehdissä ja muussakin mediassa. 

Lisäksi silmiini osuivat vohvelit eri muodoissaan. 

Viimeksimainittuja on suunnitelmissa tehdä lähiaikoina, mutta ennen keittiöpuuhiin ryhtymistä pelastin arkistojen kätköistä myös pari vuotta sitten tekemäni juuresvohvelit. Nämä(kin) olivat herkkua! 

Helmikuu oli vohvelikuu vuonna 2014, eikä näissä vohveleissa muuten ole sen paremmin maitoa kuin vehnääkään... 




Helmikuu on vohvelikuu ja lettukuu ja kai vielä blinikuukin... ainakin, jos on lehtiä uskominen. Niin paljon on silmiin osunut pannarinsukuisia kuvia. Ei siinä mitään, meillä tykätään noista kaikista. Lettuja vaan ovat pojat tehneet sen verran paljon viime aikoina, että maito-jauhot-muna yhdistelmä ei nyt oikein iskenyt, vaikka vohveleita teki mieli. Siispä juureksia... sellainen vähän kevyempi kasvisversio - niin, ja muuten gluteenitonkin.

Näistä tuli herkkua. Maistuivat yllättävän makealta eli käyvät sekä alkuruokaa, pääruokaan kuin itse asiassa jälkkäriksikin, mutta piparjuurismetana toi juuri sopivasti ytyä mukaan. Tehdään toistekin. Sopi hyvin myös yhden lapsuudentrauman parannuskeiton kylkeen, mutta siitä sitten lisää joskus myöhemmin.

Niin, sen verran piti vielä sanoa, että nämä vohvelit kelpasivat kaikille, melkein loppuivat kesken eli kannattaa varautua tupla-annoksella, jos on enemmän kuin pari syöjää...


Meidän linssilude...
Juuresvohvelit 
(kannattaa tuplata)

1 pkt Pirkka juuressosetta (500g)
1,5dl kaurahiutaleita
0,5dl perunajauhoja
1 punasipuli silputtuna
2 kananmunaa
0,5dl öljyä
1tl leivinjauhetta
yrttejä
suolaa + pippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja jätä vähäksi aikaa turpoamaan. Paista vohveliraudalla ja nauti.
Höysteeksi voi laittaa mieleisiään juttuja, kuten vaikka nyt piparjuurismetanaa, tai maustettua jugurttia tai savulohta tai... no, mitä nyt mieli sattuu tekemään.

29.10.2017

Chia-crackers

Tulin tuossa käväisseeksi pikapikaa päivän työreissulla Pariisissa. Muuta en reissulla kaupungista nähnyt kuin kehätien taksin ikkunasta, mutta kentältä löytyi tietysti lehtikioski.

Yhdestä pinon lehdestä sitten löytyi mielenkiintoinen siemennäkkäri. Itselleni tämä on versio 2 (ensimmäinen lemppari täällä) ja tällä kertaa se on täysin gluteeniton - pelkkiä siemeniä ja vettä.

Koossa tämän näkkärin pitävät chia-siemenet, jotka hyytelöityvät nesteen kanssa. Uunista ulos tuleva lopputulos on enemmänkin pehmeähkön keksin tapainen kuin varsinainen rouskuva näkkäri, mutta maistuvaa kumminkin.

Ohjeen mukana oli tarjoiluehdotus jugurttikastikkeesta kurkkusiivuilla, punasipulisilpulla, tillillä, valkosipulilla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla maustettuna. Vähän vielä oliiviöljyä lopuksi sekaan ja hyvä on. Sitten vaan dipataan tai kipataan "crackerille". Minttuakin voi sekaan laittaa, mutta meillä se oli pihalla piiloutuneena lumen alle vaaditulla hetkellä.

Chiacrackers 

40g chian siemeniä
120g siemensekoitusta (auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä, kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä - mitä nyt sattuu mieli tekemään)
1tl kuivattua oreganoa, silputtua tuoretta timjamia
suolaa ja pippuria

Sekoita kaikki kuivat ainekset ja lisää pari desiä vettä. Sekoita hyvin ja jätä 10 minuutiksi turpoamaan.

Levitä massa pouolen sentin paksuiseksi levyksi leivinpaperille ja laita puoleksi tunniksi uuniin 170 asteeseen. Ota pois uunista, leikkaa palasiksi ja käännä. Laita vielä uuniin toiseksi puoleksi tunniksi tai anna olla hiukan pidempäänkin, jos haluat kuivamman version.

Anna jäähtyä ritilällä ja nauti.

9.8.2017

Pienen jääkaapin enkelten kakut




Meillä on pieni jääkaappi. Talon edelliset asukkaat asuivat täällä kaksistaan , eivätkä ilmeisesti pahemmin kokanneet. Meitä taas on perheessä viisi ja ruoanlaitto jatkuvaa. Naapurimarketti pelastaa monesta, mutta juhlien täytekakkujen kylmävarastoksi siitä ei ole. Siksipä kakkujen pitää olla sellaisia, että selvitään mahdollisimman pienellä kylmän tilan tarpeella.

Marenkipohjaan viime hetkellä rakennettava marjakakku on minut pelastanut ennenkin. Niin nytkin pojan rippijuhlia valmisteltaessa. Alkuperäisen reseptin olen bongannut vuonna 2008 Kotiliedestä.

Enkelten kakku (1 isompi ja 1 pieni) 

Kakkupohja
6 suurta valkuaista
2tl valkoviinietikkaa
5dl erikoishienoa sokeria
1rkl Maizena - maissitärkkelystä
3tl vaniljasokeria
1/2dl kiehuvaa vettä

Lemon curd 
6 kananmunan keltuaista
1dl sokeria
1dl hillosokeria
2rkl sitruunankuorta
1dl sitruunamehua
100g voita

Täyte 
2prk Vispiä vatkattuna 1-2dl lemon curdin kanssa
marjoja

Valmistele kakku edellisenä päivänä. Erottele keltuaiset valkuaisista.

Lemon curd: Mittaa keltuaisten kanssa kattilaan sokerit, sitruunan kuori ja mehu. Kuumenna aineksia miedolla lämmöllä koko ajan voimakkaasti sekoittaen kunnes seos sakenee. Ota kattila liedeltä ja jatka vatkaamista. Lisää kylmä voi pieninä nokareina koko ajan hyvin sekoittaen. Laita purkkiin ja anna jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Kakkupohjat :
(1*24cm ja 1*16cm irtopohjavuoat) Voitele vuoat huolellisesti ja leivitä maissitärkkelyksellä.

Lisää valkuaisten joukkoon pohjan muut aineet ja vatkaa niin kovaksi vaahdoksi, että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon liikahtamatta.
Lusikoi vaahto vuokiin ja nostele reunoille siten, että keskelle jää täytettävä kolo.
Pane vuoka 150 asteiseen uuniin ja kypsennä 70min.
Anna jäähtyä seuraavaan päivään huoneenlämmössä.

Viimeistele: 
Vatkaa Vispi vaahdoksi ja mausta se sitruunatahnalla. Täytä kakkupohjienn keskellä oleva koko marjoilla ja sitruunakermalla.

Nosta heti tarjolle.

18.1.2014

Kostea klementiinikakku

Stylisti : Toto melkein 3v.
Tämäntapaista kakkua näin joskus Nigellan tekevän jossain ohjelmassaan. En tullut reseptiä koskaan kirjanneeksi, enkä sitten löytänyt sitä mistään hänen kirjoistaankaan. (Ja minullahan on ne melkein kaikki).

Nyt sitten satuin ostamaan viimeisimmän Delicious-lehden ja siellähän komeili samanlainen. Oli pakko kokeilla. Eikä harmita. Tämä maidoton ja gluteeniton kakku on ihanaa!

Vähän nauratti myös Delicious-lehden pääkirjoituksen hehkutus siitä, miten heillä lehdet ilmestyvät nyt niinä kuukausina, joiksi reseptit on tarkoitettu. Jostain syystä ainakin Englannissa tammikuun lehti on ilmestynyt joulukuun alussa ja helmikuun lehti tammikuun alussa jne...  Nyt sitten on Delicious-lehti keksinyt suuren innovaation ja julkaisee tammikuun lehden tammikuun alussa... Kaikenmaailman kommervenkkejä.

Joka tapauksessa, nyt kun noista joulu- ja juhlareseptien jokavuotisesta toistosta on päästy vähäksi aikaa eroon, on lehdessä monta kokeiltavaa herkkua.

Kostea klementiinikakku

Ota kolme klementiiniä. Pese ne ja laita pariksi tunniksi poreilemaan veteen kypsymään. Valuta ja anna jäähtyä hieman. Poista siemenet ja miksaa nopeasti kuorineen päivineen sileäksi massaksi. 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. 

Sekoita keskenään 2,5dl sokeria, n.4dl mantelijauhetta, 1rkl kardemummaa ja 1tl leivinjauhetta. Sekoita klementiinimassaan 6 kananmunaa, 2tl vaniljauutetta ja sekoita nopeasti taikinaksi kuivien aineiden kanssa. 

Kaada ruokaöljyllä voideltuun vuokaan, jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperiympyrän. Minä käytin 20cm halkaisijalla olevaa silikonivuokaa. 

Kypsennä uunissa 50-60min. 

Pistele kakkuun reikiä coctailtikulla ja valuta päälle klementiinisiirappia. (2 klementiinin mehu + vajaa desi sokeria kiehautettuna muutaman minuutin ajan kanelitangon kanssa). 

Halutessasi voit myös kuorruttaa kakun sekoittamalla 1 klementiinin mehuun tomusokeria, kunnes saat haluamasi paksuisen massan. Levitä kakulle.

Kakku tulee muuten korkeamman tason suosituksella. Siitä pitävät teinimutanttikilpikonnatkin. Näin ainakin tulkitsen siitä, että sellainen oli pakko saada kakun kanssa samaan kuvaan. Onkohan meillä kasvamassa tulevaisuuden ruokastylisti ?