Hyytäviä tunnelmia talvisesta Madridista toisen maailmansodan aikaan

C.J.Sansom : Winter in Madrid 
Oma ostos Kobosta synttärilahjakortilla

Shardlaken seikkailut Tudorin aikaisessa Englannissa olivat jo mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, mutta vasta lukiessani Talvi Madridissa-kirjaa tajusin, miten taitava kirjoittaja Sansom oikein onkaan. Tarina piti koukussaan ensimmäiseltä sivulta lähtien. Välillä tosin kävi mielessä, että muutaman kohtauksen olisi voinut jättää kirjoittamattakin. Lukija kyllä ymmärtää aikojen olleen vaikeita ja vankileirin olojen karseita lyhyemmilläkin kuvauksilla. Ei tarvitse vääntää rautalangasta.

Rookwood on yläluokan koulu pojilleen, jonka käytävillä kohtaavat kirjan kolme päähenkilöä Harry, Bernie ja Sandy. Vain Harry kokee kuuluvansa kouluun. Sandy on arkkipiispan kapinallinen poika, suvun musta lammas, joka onnistuu hankkiutumaan hankaluuksiin paikassa kuin paikassa. Bernie taas on stipendioppilas, jonka mielessä luokkaerot kärjistyvät.Vuosien päästä kaikki kolme päätyvät sisällissodan runtelemaan Francon Espanjaan.

Kukin kokee sodan (sekä Espanjan sisällissodan että toisen maailmansodan) omalla tavallaan. Vastahakoisen vakoojan, vankileirille joutuneen kommunistin ja opportunistisen liikemiehen kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Yhdistävänä tekijänä toimii jälleen kerran nainen, Barbara, jota kaksi rakastaa ja yksi haluaa auttaa. Rakkaus, viha, himo ja kunniantunto ohjaavat äärimmäisiin tekoihin äärimmäisinä aikoina. Poliittiset näkemykset ja maailmanhistorian tapahtumat sekoittuvat yksilön elämän suuriin käännekohtiin. Tuttu vääristyy vieraaksi ja tuntematon tunnistetuksi. Toivo paremmasta on vain pieni pilkahdus epätoivon harmaudessa.

Kirja on mielenkiintoinen monella tasolla. Opin paljon uutta Espanjan historiasta ja historiallinen konteksti esittäytyy elävästi. Päähenkilöiden tarinassa on helppo eläytyä suuriin tunteisiin ja kärsimyksiin. Tämä on kaukana sokerisesta romantiikasta. Toisaalta englantilaisten päähenkilöiden ajatukset ja tunteet tuntuvat välillä vähän päälleliimatuilta historialliseen kontekstiin nähden, mutta niin se kai on todellisuudessakin. Ulkopuolelta kaiken keskelle tuleva ei millään voi ymmärtää historian kokemukset jakaneen kansan tuntoja ja reaktioita.

Neljän täysin erilaisen päähenkilön kokemukset ja ajatukset syventävät lukukokemusta. Näkökulmat muuttuvat ja myös näkyvyys espanjalaisen kansan elämään saa uusia puolia. Pääsemme kurkistamaan niin valtaapitävien kuin tavallisen kansankin elämään. Valtaapitävät tosin näyttäytyvät täysin systemaattisesti julmilta ja vain omia etuaan ajavilta oli kyseessä sitten mikä poliittinen suuntaus tahansa. Tarina kertoo paljon ihmisen julmuudesta toista ihmistä kohtaan, siitä miten normaalit säännöt eivät enää pädekään kaiken kaatuessa. Kirjan ihmiset ja tapahtumat jäävät viimeisen sivun jälkeen mielen perukoille elämään. Myönnän, että mielessä kävivät myös vuoden 1918 tapahtumat Suomessa. Silloinkin kylät ja perheet jakautuivat kahtia ja katkeruus lienee kärjistynyt juuri tuon "vihollisen" tuttuuden vuoksi.

Kirjaa voi suositella niin historiasta kiinnostuneille kuin vähemmän hempeiden rakkaustarinoiden ystäville. Dekkaria en tässä varsinaisesti näe, vaikka kirjaa siksikin on joskus mainittu. Winter in Madrid on suomennettu (Talvi Madridissa) jo vuonna 2010 ja siitä on kirjoitettu esimerkiksi seuraavissa blogeissa :
Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit, Täällä toisen tähden alla

Siinä se sitten oli - Mistäs löytyisi Shardlaken seuraaja ?

Siihen loppui (ainakin tältä erää) Shardlake-sarja. Viimeisessä osassa ollaan mukana Portsmouthin edustalla tapahtuvassa ranskalaisen ja englantilaisen laivaston yhteenotossa ja Matthew Shardlake joutuu tahtomattaan tapansa mukaan keskelle suuria tapahtumia ja politiikkaa.

Kuningatar Catherine (Parr) pyytää Shardlakea selvittämään palvelijattarensa pyynnöstä muutamaa vuotta aiemmin holhouksen alle joutuneen sisarusparin asioita. Mitä pidemmälle asiaa tutkitaan, sitä varmemmalta näyttää, että tapaukseen liittyy väärinkäytöksiä. Mutta millaisia ? Saadakseen kaiken selväksi Matthew Shardlake joutuu kärsimään erilaisia olosuhteita aina sotalaivojen kansia  myöten ja kohtaa ennen loppuratkaisua vanhan vihollisensa silmästä silmään.

Samaan aikaan holhoustapauksen kanssa Shardlake on myös henkilökohtaisella selvitysmatkalla. Bedlamin mielisairaalassa oleva nainen on herättänyt hänen mielenkiintonsa ja hän yrittää auttaa tätä parhaansa mukaan. Tosin välillä näyttää siltä, että olisi parempi ollut antaa menneiden pysyä menneinä.

Sansom on taas tapansa mukaan kutonut monisyisen ja kompleksisen kudoksen. Jotenkin tämä kirja ei kuitenkaan ihan yltänyt aikaisempien osien tasolle. Ehkäpä kirjailija on jo kyllästynyt Henry VIII:n aikaan ja Shardlakeen. Onhan tämä myös tähän mennessä viimeinen osa sarjasta. Toisaalta tuntui kirjailija ehkä turhankin innostuneelta Tudorin ajan sotalaivoista. Saattaa olla, että minun mielenkiintoni herpaantui niiden kuvauksen aikana ja samalla meni ohi myös juonen kannalta tärkeitä asioita. Jotenkin vain tällä kertaa kertomus tuntui hiukan hajanaiselta ja loppuratkaisuunkin jotenkin vain tipahdettiin. Tietysti syynä voi minulla olla sekin, että työt ovat alkaneet ja aikaa lukemiseen on vaikea löytää. Kun lukee Shardlakea vain pienissä pätkissä, on vaarana kärryiltä putoaminen.

Pienistä hankaluuksista huolimatta, on tämän kirjasarjan lopussa vähän haikea olo. Matthew Shardlake on ollut kiinnostavin ja koukuttavin tuttavuus pitkään aikaan. Käynnissä on kova seuraajan etsiminen. Olisikohan S.J.Parrisin Giordano Brunosta astumaan suuriin saappaisiin ?

Nyyh, viimeinen työn alla - Shardlake sarja melkein lopussa

Viimeinen osa, C.J.Sansomin Shardlake-sarjasta toimii tällä hetkellä äidin virikkeenä pojan tarhaharjoittelussa. Äiti kun ei saa poistua tarhan alueelta, mutta pojan pitäisi päästä itsenäisesti viettämään laatuaikaa tarhatätien kanssa. Ei siinä siis muu auta kuin tehdä itsensä pieneksi jossain nurkassa. Kobo on osoittautunut korvaamattomaksi. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että äiti ei ole ihan varma, miten tarpeellinen pidempi harjoittelu meidän Totollemme oikeastaan on. Haasteeksi ei ole osoittautunut ero äidistä vaan lähtö päiväkodista. Siellä on ilmeisesti vähän liiankin kivaa...

Toiseksi viimeinen osa tuli luettua tuossa elokuun alussa ja oli taattua Shardlake laatua. Tarinassa aikaa on kulunut edellisestä osasta taas muutama vuosi. Tamsin ja Barak taistelevat avioelämän haasteiden kanssa. Matthew kukoistaa lakimiehen toimissa ja pysyttelee erossa politiikan kuvioista. Sitten Matthewn hyvä ystävä murhataan ja hän vannoo toimittavansa tappajan oikeuden eteen. Tapaus osoittautuu mielipuolisen sarjamurhaajan teoksi ja linkittyy hallitsevaan poliittiseen luokkaan siinä määrin, että itse arkkipiispa Cranmer pyytää Shardlaken apua murhaajan kiinniottamisessa.

Joku taika näissä Sansomin kirjoissa oikein on. Niitä on ihan oikeasti vaikea jättää kesken. Ehkäpä salaisuus on kirjoittajan historiantuntemuksessa. Tudorin ajan yhteiskunta esittäytyy rikkaana ja elävänä. Historialliset tapahtumat sellaisenaan ovat jo kuin paraskin jännitysnäytelmä, mutta lisäksi aikalaispolitiikka yhdistyy jännittävään juoneen, joka vetää vertoja parhaillekin etsivätarinoille. Toisaalta viehätystä selittänevät sympaattiset ja inhimilliset henkilöhahmot. Kaikkine vikoineenkin, tai ehkä juuri niiden ansiosta, heihin kiintyy ja haluaa tietää, miten kaikkien käy.

Nyyh, enää yksi osa jäljellä. Sitten ollaankin varmaan jo aika lopussa Henry VIII:nen hallintokautta. Sansom on kirjoittanut myös kirjan Espanjan sisällissodan aikakauteen. Sitä pitänee testata Shardlaken jälkeen, vaikka aikakausi ja paikka eivät houkuttavuudessaan minulla vedäkään vertoja Englannin Tudoreille.


 

Shardlake valloitti taas - "Sovereign"

Minä olen ihan kokonaan jäänyt koukkuun Sansomin Shardlake-sarjaan. Kolmas osa, Sovereign, tuli jo luettua ja kaksi viimeistä (Revelation, Heartstone) odottavat valmiina Kobossa. Niiden jälkeen pitää sitten jatkaa Sansomin muilla kirjoilla sillä historiallisia yksityiskohtia vilisevä ja kuitenkin tavallaan moderni "dekkari" on uskomattoman tehokas sekoitus - ainakin minun kohdallani.

Sovereign  vie lukijan taas vähän ajassa eteenpäin. Cromwellin teloituksen jälkeen Matthew Shardlake ja Barak ovat viettäneet hiljaiseloa pysyen parhaansa mukaan erossa poliittisesta valtapelistä. Sitten arkkipiispa Cranmer kutsuu Matthewn puheilleen ja lähettää tämään pohjoiseen. Tehtävänä on huolehtia Toweriin kuljetettavan salaperäisen vangin hyvinvoinnista. Matkaa tehdään kuninkaan kulkueessa, jonka tarkoituksena on vahvistaa kuninkaan otetta kapinoitsijoiden täyttämällä alueella. Matthew ja Barak joutuvat miettimään niin Englannin historiaa kuin vallankäytön moraalista oikeutusta pohjoisen kapinan jälkimaininkeja seuratessaan. Tämän enempää ei juonesta kai uskalla mainitakaan, ettei pilaa kenenkään tulevaa lukukokemusta. Sen verran sentään vielä mainitsen, että Barak näyttää kohtaavan kesyttäjänsä...

Ystävyys, petos ja velvollisuus ovat kirjan kantavina teemoina, samoin kuin sattuman osuus vallan keskittymisessä yksilöille. Vaikka tämä kuulostaakin kovin vakavalta, niin kirja on myös viihdyttävä ja perinteisen jännittäväkin. Sanson osaa oikeasti yhdistää eri tyylilajeja. Ei ole ollenkaan ihme, että hänen kirjoillaan on vankka lukijakunta. Sekä historiallisten romaanien ystävät, että dekkarien harrastajat löytävät niistä varmasti etsimänsä.

Toivottavasti tämä(kin) Shardlake suomennetaan. Sansom näyttää vain parantavan menoa osa osalta.

Tudorien Englannissa edelleen - Dark Fire by C.J.Sansom

Se on kumma, miten aina välillä tuntuu jäävän jumiin johonkin tiettyyn aikakauteen tai ympäristöön. Viime aikoina olen seikkaillut Thomas Cromwellin aikalaisten seurassa oikein urakalla. Nyt tosin alkaa Tudorien ajanjakso loppumaan sillä kirjapinossa edessä on enää Susipalatsin loppuratkaisu. Seuraavaksi muutan Egyptiin. Kirjastosta tarttui mukaan "Minä, Kleopatra" - tiiliskivi ja myös Waltarin "Sinuhe" on pahasti alkutekijöissään...

Mutta vielä tästä Shardlaken seikkailusta. "Luostarin varjot" ei ollut ollenkaan hullumpi, mutta kuten monissa blogeissa on mainittu niin tämä toinen osa "Musta tuli" on vielä huomattavasti parempi. Juoni on kompleksisempi ja tarina pysyy jotenkin paremmin kasassa. Myös loppuratkaisu, kaikesta mielikuvituksellisuudestaan huolimatta, on jollain tavalla uskottavampi.

On kulunut muutama vuosi ensimmäisen osan jälkeen. Matthew Shardlake on pysytellyt erossa Cromwellin juonitteluista ja hoitanut perusbisnestään kiinteistoalan asianajajana - eikös kuulostakin modernilta ammatilta ? Sitten eräänä päivänä hän lupautuu puolustamaan nuorta tyttöä, jota syytetään nuoren serkkunsa murhasta. Tyttö on kovaa vauhtia päätymässä "prässätyksi" eli kidutuskuolemaan, jossa hänet murskataan hitaasti painojen alle, kun Shardlake saa odottamatonta lisäaikaa tapauksen ratkaisemiseen. Aikaa ei kuitenkaan lahjoiteta ilmaiseksi, vaan hänen pitää auttaa Cromwellia kinkkisen juonittelun selvittämisessä.

Shardlakella ja hänen avukseen nimitetyllä John Barakilla on aikaa vain kaksi viikkoa löytää historiallisen "kreikkalaisen tulen" kaava, paljastaa juonittelijat ja selvittää nuoren pojan kuolemantapaus. Kaksi julmaa murhaajaa kintereillään he kiiruhtavat Lontoota ristiin rastiin erilaisia johtolankoja ja epäiltyjä seuraten.

Kirjan tunnelma on aina välillä kuin kaikkein moderneimmissa vakoojatarinoissa ja takaa-ajot suorastaan hengästyttäviä. Samalla kuitenkin myös älynystyrät saavat pientä harjoitusta ja Tudorien ajan Englanti tulee tutuksi yksityiskohtaisten tapojen ja ympäristön kuvausten ansiosta. Viihdyttävää ja samalla opettavaista lukemista.

Pidin siis kovasti. Lukukokemukseen toi vielä oman lisänsä, että kyseessä on ensimmäinen kirja, jonka luin kokonaisuudessaan uudella lelullani. Olen miltei yllättynyt siitä, miten mukava Kobo on käytössä. Pokkareissa kirjaimet ovat välillä aika pieniä väsyneenä luettavaksi ja nykyään lukuaika pitää varastaa 1-vuotiaan kaitsijan harvoista lepohetkistä. Lukijassa säädin kirjaimia vähän isommiksi ja täytyy sanoa, että jaksoin pidempään. Sitä en tiedä, oliko tuo välttämättä hyvä asia. Yöunet kun jäivät entistä lyhyemmiksi.

Ja taas Tudorien aikaa - C.J.Sansom : Luostarin varjot

Minä olen nyt ihan täysin jumittunut tuonne Tudorien ja tarkemmin sanottuna Henry VIII:nnen aikaan. Susipalatsin kimppaluku Kirjavan kammarin mukana vie vuosiin, jolloin Henry kosiskelee Anne Boleyniä, Luostarin varjoissa ollaan jo muutamaa vuotta ja yhtä vaimoa myöhäisemmässä ajassa. Tapahtumien ajankohdilla on väliä siis muutaman vuoden verran.

Rinnakkaislukeminen aiheutti minulle aluksi pieniä orientoitumisvaikeuksia ja kesti hetken ennen kuin pääsin lakimies, yleisvikaarin (Cromwell) valtuutettu Matthew Shardlaken seikkailuihin sisälle. Takakannessa kirjaa mainostetaan Ruusun nimen haastajaksi, mutta en minä tästä nyt ihan niin innostunut ollut. Sen verran kuitenkin, että ostin jo sähköisenä versiona sarjan seuraavan osan eli Dark Fire.

Luostarin varjoissa Shardlake joutuu selvittelemään suuressa, lopetusuhan alla olevassa luostarissa tapahtunutta edellisen Cromwellin valtuutetun murhaa. Munkkien paheet ja uskon vilpittömyys, Shardlaken henkilökohtaisen elämän henkilöt ja poliittinen valtapeli kietoutuvat kaikki yhteen. Rikoksen, tai oikeammin rikosten, selvittely vaatii kaikki Matthew Shardlaken älynvoimat eikä loppuratkaisu ole ollenkaan sellainen kuin hän aluksi ajatteli. Samalla lakimies joutuu myös miettimään suhtautumistaan Cromwellin ajaman uskonpuhdistuksen periaatteiden ja poliittisen juonittelujen väliseen ristiriitaan. Ovatko kaikki keinot sallittuja ?

Kirja vilisee ajankohtaan ja erityisesti sen poliittisten valtasuhteiden kuvaukseen liittyviä yksityiskohtia. Historiasta kiinnostunut varmasti nauttii lukemisesta. Mielenkiintoista oli myös verrata Thomas Cromwellin persoonan kuvauksen eroja Susipalatsin ja Luostarin varjojen välillä. Jos ensinmainitussa hänestä tulee miltei inhimillinen, tunteva ihminen, joka joutuu valtapeliin mukaan melkein vahingossa, eikä nauti sen vaatimista kovista otteista, niin jälkimmäisessä kyseessä on tunteeton ja omia etujaan (tai kuninkaan etuja) ajava lakirobotti, jonka toiminnassa kaikki keinot otetaan käyttöön tavoitteiden saavuttamiseksi. Kumpikin tulkinta perustunee tarjolla oleviin historiallisiin tietoihin. Todenmukaisuus riippunee osittain näkökulmasta...

Nyt on sitten kaikki alkuvuoden alekirjat luettu läpi. Olenkin vaihteeksi siirtynyt penkomaan muuten vaan kirjahyllyäni - odotellessani syntymäpäivälahjaani, jonka laatikon jo kerran olen nähnyt Messengerin kautta tietokoneen ruudulla. Paketista riittänee vielä juttua moneen kertaan, mutta palataan siihen myöhemmin.