HIstoriaa ja uutta testamenttia toisesta näkökulmasta

Historiallisten romaanien etu on fiktiiviisyys. Vaikka ne perustuisivat tarkkaan tutkimustyöhön, on totuuden löytäminen mahdotonta ja kirjailijalla siis valta omiin tulkintoihin. Jeesuksen elämästä ja kuolemasta tunnemme evankeliumien version, mutta nekin on joku kirjoittanut. Mitä jos...

Asko Sahlberg: Pilatus 

Oma ostos Elisa Kirjasta 

äänikirjan lukijana Jukka Pitkänen 

Ei Sahlbergin Pilatus ole kuitenkaan väännös pyhistä kirjoituksista. Se on romaani miehestä, joka vain haluaa tehdä parhaansa jumalten ja valtakunnan puristuksessa. Tosin Roomassa pyhyys ja hallinto tuntuvat yhä enenevässä määrin sulautuvan toisiinsa ja Pilatuksen käsitys hyvästä ja pahasta joutuu välillä koetukselle. 

Toisaalta ei hänellä ole hallintoalueensa Palestiinan kansan uskosta oikein mitään käsitystä. Koskaan hän ei tule ymmärtämään joustamattomuutta, joka saa heidät torailemaan keskenään ja nostaa profeetan toisensa perään Roomankin tietoisuuteen. Niin kuin nyt vaikka Pilatuksen vaimolle Claudialle vaatekaapin veistäneen Jesuan, jonka miltei pilkallinen suhtautuminen elämään on jotenkin niin pahasti ristiriidassa myöhempien saarnojen lempeyteen. 

Pilatus ei kuitenkaan ole olemassa vain kohtalokkaina kristinuskon syntyhetkinä, vaan hänellä on takanaan kokonainen ihmiselämä. Gallialaisia barbaareja vastaan käyty sotaretki saa Pilatuksen kääntymään pois soturin urapolulta ja samalta reissulta palanneen ystävänsä kanssa hän päätyy keisarin vankiloiden kuulusteluista ja kidutuksista vastaavaksi virkamieheksi. Työ on tuskaisaa ja Rooman valtaapitävien väliset juonittelut jättävät sen verran pitkän ruumisvanan, että Pilatus katsoo parhaaksi pyrkiä asemaan kaukana Roomasta.

Yllättävän inhimillisenä Pilatus nousee tarinansa kiemuroista ja hänen vaiheitaan seuraa mielenkiinnolla vaikka ne välillä tuntuvatkin olevan vain listausta Rooma hallitsevien sukujen jäsenistä ja heidän enemmän tai vähemmän nuorena päättyvistä elinkaaristaan. Historiallisista juonitteluista kiinnostuneille kirja onkin varsinainen aarreaitta, eikä lukija voi kuin ihmetellä vallanhimon vaikutusta ihmisen käsitykseen oikeasta ja väärästä, tai kykyyn arvostaa ihmiselämään.

Minä kuuntelin Pilatuksen elämästä mielelläni. Hän vaikuttaa parhaansa yrittävältä mieheltä, joka pyristelee Rooman juonittelujen ja Palestiinan mahdottomiksi hallita osoittautuvan kansan välissä. Viistosti valoa pääsiäisen tunnettuun tarinaan päästävään romaaniin on helppo uppoutua ja sen herättämät ajatukset virkistävät ajatuksenjuoksua ja pakottavat miettimään yleisten totuuksien taustaa.

Jukka Pitkänen lukee elävästi ja hänen ääntään on miellyttävä kuunnella, vaikka kirja onkin varsin pitkä. Melkein neljätoista ja puoli tuntia äänikirjaa ei lopulta tuntunut ollenkaan pitkältä.

Historiallinen alkuvuosi - Asko Sahlberg : Herodes

Asko Sahlberg : Herodes 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Viime vuoden lopussa jo tulin jotenkin lukeneeksi erityisesti historiallisia romaaneja ja sama näyttää jatkuvan tässä alkuvuodesta - Synnintekijä, The Luminaries , Oppinut neiti ja Siipirikko saivat nyt seuraa vuoden 2013 Finlandia-ehdokkaasta eli Asko Sahlbergin Herodes-kirjasta.

Kyseessä onkin aikamoinen järkäle (580sivua sanoi Kobo), mutta ei sitä pidä pelästyä. Minulla on kestänyt kauemmin paljon lyhyempiekin tarinoiden lukemisessa. Jotenkin Sahlberg on onnistunut kirjoittamaan tarinan, joka soljuu kepeästi eteenpäin monista hahmoista ja tapahtumista huolimatta. Herodes siinä jutustelee ja kertoo elämästään.

Onhan tarinassa raskaitakin aineksia. Pääsemme seuraamaan sivusta kristinuskon ensi askelia, jotka, kuten tiedämme, eivät ehkä olleet sieltä kepeimmästä päästä. Kirjassa myös murhataan ihmisiä ja pohditaan vallan perimmäistä olemusta, sen vapauttavaa ja kahlitsevaa vaikutusta käyttäjäänsä. Orjan suhde isäntäänsä on myös esillä sekä sisällössä että rakenteessa. Osan tarinaa nimittäin kertoo Joosafat, Herodeksen orja ja ystävä.

Joosafatin osuus tarinassa oli minusta itse asiassa se kaikkein heikoin. En oikein ymmärtänyt, miksi se oli siihen lisätty. Muissakin blogeissa on vähän ihmetelty orjan ja isännän kertojaäänien samanlaisuutta. Minä taas en oikein saanut irti tarinan syventymistä kertojaäänen vaihdolla. Eihän se huono ollut, mutta jotenkin sellainen vähän irrallinen kokonaisuudesta.

Kaikkiaan pidin kirjasta kovastikin. Pituudestaan huolimatta siinä on sellaista ilmavuutta, joka teki lukemisesta miellyttävää. Jos The Luminaries (Valontuojat) paiskasi lukijansa lukijansa Maelströmin syövereihin pyörimään yhä kiivaammin kohti keskustaa, niin Herodes leikittelee pienten vaahtopäiden yllä, hypähdellen takaumien ja tarinan nykyhetken välillä näennäisesti satunnaiseen tapaan, mutta kuitenkin Herodeksen ja hänen aikakautensa kokonaiskuvaa rakentaen.

"Taitavasti kirjoitettu kirja", sanoo tämä suuren yleisön maallikkolukija. Aihekin käsittelee mielenkiintoista ja Suomessa kai loppujen lopuksi aika vähän käsiteltyä aikakautta. Aikalaisten näkemys profeetta Jeshuan toimista, vaikka fiktiivisetkin, toivat hyvää perspektiiviä omaankin ajatteluun. Eikös JP Koskinen ole kirjoittanut jonkun kirjan samasta ajankohdasta ? Pitänee hankkia sekin luettavaksi jossain välissä.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavaintaisena Elisa Kirjalta