Asumme ihan Westendin reunalla, sen ulkopuolella. Vaikka olen tullut pääkaupunkiseudulle Turusta, olen jotenkin aina tiedostanut kyseisen asuinalueen "hienouden" ja rahakkaan olemuksen. Tosin nyt sen läpi päivittäin ajaessani, olen myös todennut, että myös Westendin sisällä on eroja. Osa taloista on rakennettu niin tiheään ja ilman minkäänlaista kaavasuunnittelua, että lopputuloksena on jonkinlainen tyylitön sekamelska. Sille kulmalle ei edes tee mieli muuttaa.
Westend kirjan nimenä luo jonkinlaisia odotuksia sisällöstä. Siinä todennäköisesti puhutaan rahasta, tai rahan toteuttamista unelmista, tai rahan puutteen aiheuttamasta unelmien särkymisestä... Kaikki nuo osuvat oikeaan, mutta on kirjassa muutakin. Westend on kuvaus 90-luvun laman vaikutuksista yhden perheen elämään, perheen tyttären näkökulmasta.
Suvi Vaarla: Westend
Bloggariklubilla kustantajalta
Elinan isällä on rakennusfirma ja 80-luvulla menee lujaa. Yritys kasvaa, rahaa tulee säkeittäin, muutetaan hienoon taloon Westendiin. Sitten tulee lama ja kaikki romahtaa.
Romaanissa mennään nykyajassa ja menneisyydessä lomittain, mutta perheen historia rakentuu kuitenkin järjestyksessä. Tarina tuntuu tutulta, mutta jotenkin etäisellä tavalla. Itselleni kirjan kuvaama maailma on vieras, jotain sellaista, mitä ehkä katselin joidenkin koulukavereiden kohdalla, vähän kauempaa, ulkopuolisena.
Keskiluokkainen yrittäjäperhe menestyy, koettaa sopeutua rikastuneiden maailmaan ja juuri, kun se tuntuu jotenkin onnistuvan, katoaa pohja alta. Kiinnostavan kirjasta tekee tyttären näkökulma. Se miten lapsen tarkkanäköisyys tunnistaa vierauden tunteen uusissa ympyröissä, vaikka vanhempien käytös kertoo saavutettujen asioiden tärkeydestä. Romahduksen jälkeen kaiken muuttumisessa pahinta ei olekaan rahan vähyys, tavaroiden puute tai huoneen pienuus. Suurin tuska tulee ihmisistä ja heidän reaktiostaan muutokseen niin perheen sisällä kuin ulkopuolella.
Westend on sujuvasti kirjoitettu ja luettu. Aihe on tärkeä, mutta kaipaisi vielä ehkä lisäkulmaa. Tämä jäi vielä jotenkin ylätasolle.
Lama kosketti hyvin monia, vaikkakaan ei ehkä aina ihan näin dramaattisesti ja useimmiten ilman alkupuolella kuvattua nousua. Toiset tipahtivat matalammalta, eikä se tehnyt yhtään vähemmän kipeää. Minua itseäni lama ei jostain kumman syystä varsinaisesti koskettanut. Siitä puhuttiin kaikkialla, mutta jotenkin luovin sen ohi omassa kuplassani. Opiskelin, sain kesätöitä ja muutenkin elämä eteni. Vanhempanikaan eivät joutuneet pahimpaan kurimukseen. Meillä oli tuuria. Kyseessä on kuitenkin todella monen suomalaisen elämään vaikuttanut taloudellinen notkahdus, josta nykyään puhutaan yllättävän vähän. Hyvä, että Westend on kirjoitettu. Tosin tämän kirjan tarina taitaa olla suurimmalle osalla laman kokeneista vieras. Aika harva kuitenkin noin ylenpalttisesti menestyi edes 80-luvun hulluina vuosina.
Ehkä seuraavaksi joku kirjoittaisi kertomuksen laman vaikutuksista myös Westendin taikapiirin ulkopuolella - vai palataanko silloin liian lähelle Suomessa jo aiemmilta aikakausilta niin tuttua kurjuuden kuvausta ? Ehkä se ei herättelisikään lukijaa niin paljon kuin menestyksen katoaminen ?
