Hopea-arkun metsästäjät eli dekkarimaista veijarikummaa

Tuomas Saloranta : Hopea-arkun metsästäjät 
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi 

Minusta on tullut suomalaisen kumman uskollinen fani. Mitä enemmän näitä tulee luettua, sitä enemmän niistä pitää. On jotenkin aika uskomatonta, miten paljon herkullisia tarinoita löytyy ihan kotimaisilta kirjoittajilta. Vieläkin vaan vähän mutisen siitä, miten halpoja nämä kirjat ovat. Antaa väärän mielikuvan laadusta. Voisi sitä nyt uutuuksista velottaa edes sen 10 euroa. No, lukijathan tästä hyötyvät, jos eivät anna halvan hinnan hämätä. Tällä kertaa halvalla saa hyvää...

Hopea-arkun metsästäjät -kirjaan tartuin odottaen jotain vähän vinksahtanutta veijaritarinaa pienellä fantasiaviballa. Enkä pettynyt. Hurlannin metsiin rakennetaan itäisellä rajalla varustuksia. Paikalla on tietysti monenlaista työmiestä ja veijaria, sekä tietysti palkkahopeoita vartioivat ja joukolle kuria pitävät sotilaat. Muurin portista sisään astuu myös nuori velho Taavetti Rummukainen, joka paikallisessa tavernassa törmää kovaääniseen retostelijaan eli Retuperän Aapoon. Kun hopea-arkku yöllä varastetaan, värvätään sekä Taavetti että Aapo varkaiden perään lähetettävään partioon. Yhdessä tiukan upseerikokelas Anders Kippelströmin, jäljittäjä Oravan sekä apupappi isä Jeremiaksen kanssa he lähtevät uhmaamaan metsän peikkoja ja Pohjan akan partioita hankkiakseen hopeat takaisin.

Seikkailu on huima ja täynnä suomalaisen mytologian hahmoja. On linnuksi muuttuvia akkoja ja muita nahanvaihtajia ja velhojen kilpalaulantaa suohon. Kaikki on kuorrutettu sellaisella vähän letkeällä veijarimeiningillä ja miltei dekkarimaisella juonenkululla. Kuka hopea-arkun oikein varastikaan ja millaisia motiiveja kukin sydämeensä lopulta kätkee?

Tarina etenee jouhevasti, juoni luistaa ja teksti on sujuvaa. Henkilöhahmot pysyvät uskottavina kaikesta uskomattomuudestaan huolimatta. Vähän yksipuolisina ja karikatyyrimaisina he kirjassa remuavat, mutta ehkäpä syvyyttä löytyy lisää sarjan jatkuessa. Tämä nimittäin mainittiin ensimmäiseksi osaksi.

Pitäisi uskoa enemmän kotimaisiin kykyihin. Minulla oli ennen vähän sellainen kuva, että nämä kumman kirjoittajat olisivat sellaisia harrastelijakynäilijöitä ja kirjojen laatu turhankin epätasaista. Ilokseni myönnän erehtyneeni. Pidin kovasti Steampunk-tarinoiden kokoelmasta, Stepanovin koodeksi oli kiehtova, Ilmari Rautapää toimi äänikirjana ja niin edelleen. Myös lkka Auer, Helena Waris, J.S.Meresmaa, Petteri Hannila ja monet muut (jotka tästä listalta näin äkkiseltään unohdin) ovat tarjonneet viihdyttäviä ja jännittäviä lukuhetkiä.

Suomalainen kumma ja fantasia on voimissaan ja hyvä niin!


EIKÄ PIDÄ UNOHTAA Shimo Suntilaa ja Sataa kummaa kertomusta. Sen saa nyt ladattua ilmaiseksi Elisa Kirjasta. Kurkkaa koodi ja osoite sivupalkista! 
Muutakin kummaa tuolta tietysti löytyy, vaikka juuri tämä Hopea-arkun metsästäjät.

Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta - Kuoriaiskirjat

Voiko kirja olla liian halpa ? Miten toimii koostetarina eri kirjoittajilta ?

Tuomas Saloranta (toim.) : Stepanin koodeksi
Oma ostos Elisa Kirjasta


E-kirjojen hinnoittelusta

Tätä kirjaa hankkiessani jäin tosissani miettimään, voiko kirja olla liian halpa. Onhan tämä tietysti aika lyhyt ja vähän ehkä genreltään marginaalissa, mutta silti... 6,90€ normaalihintana uudesta kirjasta on ainakin minusta
pilkkahinta. Eihän nykyään saa pokkareitakaan tuolla hinnalla ja ruokalehdetkin maksavat enemmän kipale.

Tiedän, minä olen kovaan ääneen huudellut e-kirjojen hinnanalennuksen perään. Hyvää kehitystä onkin näkynyt ja olen edelleen sitä mieltä, että kirjan elinkaaren hintakehityksen pitää näkyä myös e-kirjoissa - muutenkin kuin yksittäisinä tarjouksina. Avainsana on kuitenkin nimenomaan tuo tuotteen eli kirjan elinkaari. Uutuudesta joutuu pulittamaan hiukan enemmän ja hinta sitten laskee ajan myötä. Näin saadaan (yleensä) maksimoitua tuotto - eikä siinä ole minusta mitään pahaa. Täytyyhän kirjoittajien ja julkaisijankin jostain tilinsä tehdä.

Voidaan tietysti argumentoida senkin puolesta, että pienemmällä hinnalla saadaan heti / nopeammin tavoitettua suurempi yleisö. Minä en kuitenkaan ole ihan varma, että tällä on oikeasti vaikutusta Suomen kirjamäärillä. Ennemminkin arvelen, että moni olisi valmis uutuudesta maksamaankin muutamaa euroa enemmän. Kymppi kirjasta kuulostaa ihan hyvältä. Hintaero ei välttämättä ole lukijalle suurikaan juttu, mutta kustantajan ja kirjailijan osalta kyseessä voi olla se ratkaiseva tekijä plussan ja miinuksen välillä.

Onkohan kukaan näitä laskeskellut niin, että tällainen tavallinen pulliainenkin saisi skenaarioita nähdäkseen ?


Kokoelma ja punainen lanka

Sitten itse kirjasta.

Saako useamman kirjailijan novelleista aikaan kokonaisen tarinan ? Saa toki. Minä viehätyin Stepanin koodeksiin. Siinä punaisena lankana on hopeakaivoksesta löytynyt kirja, joka kylvää pahuutta ja tuhoa vuosisatojen ajan. Se yritetään tuhota useampaankin kertaan, mutta aina se vain onnistuu palaamaa takaisin maailmalle muodossa tai toisessa. Lukija pääsee seuraamaan koodeksin vaiheita eri aikakausilta. Munkkien taistelu pahuutta vastaan, bibliofiilien himo harvinaisuutta kohtaan ja kirjan tuottamat maagiset vaikutukset tulevat tutuiksi - ja mitä Stepanin koodeksi oikein todellisuudessa sisältääkään ?

Koodeksin tarina koostuu 10 eri kirjailijan novelleista. Niissä kerrotaan sen vaiheista ja historiasta eri aikakausina. Vaikka tarinat eivät etenekään loogisesti eikä niiden välillä ole välttämättä muuta yhteistä kuin juuri tuo koodeksi, muodostuu kirjasta mielenkiintoinen kokonaisuus. Lukija saa itse mielessään täyttää puuttuvia välejä historiassa ja kirjan tekijät kutsuvat myös uusia kirjoittajia täydentämään tarinan kulkua.

Mahtava idea ja mielenkiintoinen toteutus. Minä tykkäsin. Tyylilaji ja punainen lanka on selvillä, täydentäville kohtauksille on vuosisatojen välille jäänyt hyvin tilaa. Jos osaisin kirjoittaa, niin varmasti kutkuttaisi pistää lusikkani soppaan ja keksiä uusia kiemuroita tarinaan. Asioiden nykytilassa tyydyn kertomaan kirjasta blogissani ja jään mielenkiinnolla odottelemaan täydennystä.