Kipparikeitto ja Tölkkiruokaa eli kuukauden keittokirja

 Kun nyt kerran palataan vanhoihin hyviin tapoihin (kai?), niin ehkä voisi herätellä henkiin "kuukauden keittokirjaakin", tai varmuuden vuoksi voisi sen ehkä nimetä uudelleen kvartaalin keittokirjaksi. Joka tapauksessa tässä kesällä tuli hankittua ruokablogiajoilta tutun Marin (Jotain maukasta) uusin keittokirja eli Tölkkiruokaa.

 

Kirja muistuttaa yhdestä kiireisten arki-iltojen pelastuksesta eli kaapin tölkkivalikoimasta. Kun pitää perusvalikoiman kunnossa, ei nälkäkiukku pääse yllättämään, sillä tölkeistä tehty ruoka on useimmiten nopeaa. Tölkeistä tekeminen myös auttaa vähentämään tuoretavaroiden hävikkiä, kun ei tarvitse ostaa isoja määriä kerralla jääkaappiin. Samalla vältetään sairastumisvaara pilaantuneista aineksista. 

Minullakin on tiettyjä purkkeja ja tölkkejä aina kaapissa. Tonnikala, mustapavut, kikherneet, maissi, tomaattimurska... siinä sellainen perusporukka, jolla syntyy jo monta eri herkullista ateriaa. Marin ansiosta taidan kokeilla myös muutamaa lisätölkkiä, joihin en jostain syystä ole tullut vielä tarttuneeksi. 

Tölkkiruokaa-kirjassa kerrotaan ensin perusasioita säilykkeistä ja niiden käytöstä. Sitten katsellaan reseptejä ja lopuksi vielä muutama lisävinkki kotivaraan. Reseptit on jaettu arkeen, viikonloppuun, snäkeihin ja makeaan ja jokaisesta osiosta löytyy kokeiltavaa ja ideoita omaan sovellukseen jatkuvassa käytössä. Parhaimmillaan kirja taitaakin olla tukemassa kauppalistan kirjoitusta ja etsiessä kokkauksen inspiraatiota. Kuvat ovat Marin taattua laatua, mikä tekee inspiraation löytymisestä helppoa (ja todennäköistä). 

Ensimmäiseksi kokeiluun lähti kirjan resepteistä kukkakaali-valkopapukeitto. Tosin tapani mukaan mielihalut tunkivat mukaan ja resepti eli sen mukaisesti. Triplasin viinin määrän keitossa ja vaihdoin ranskankerman Kippari-juustolla maustettuun ruokakermaan. Sattumiksi ripottelin sipsien sijaan maissia, persiljaa, limen mehua ja pojan itse kasvattamista chileistä tekemää kastiketta. 

Maissikin on toki yksi tölkkisuosikeista, mutta kotimaisen maissin sesongin aikaan sitä tulee laitettua air fryerissä, jos ei nyt ihan joka päivä, niin ainakin joka toinen. Ihan törkeän hyvää, kun sekoittaa haluamansa mausteet öljyyn tai pehmeään voihin, hieroo maissintähkiin ja laittaa 12-15min 200 astetta.

Sisko ilmoitti harkitsevansa air fryerin hankintaa ihan vain noiden maissien takia... Toki sillä saa tehtyä monenlaista muutakin. 

 KIPPARIKEITTO

 2tlk isoja valkoisia papuja 

pienehkö kukkakaali 

1 keltasipuli 

2-3 valkosipulinkynttä

25g voita

1 kasvisfondikuutio + 7dl vettä 

1,5dl valkoviiniä 

suolaa ja mustapippuria 

1tl garam masalaa 

2,5dl (1 purkki) Kippari-juuston makuista ruokakermaa 

päälle : maissia, persiljaa, limen mehua (ja chilikastiketta)

Hienonna kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Kuullota voissa kattilassa. 

Valuta ja huuhtele pavut ja lisää kattilaan. Kaada joukkoon valkoviini ja mausteet. Lisää fondi ja vesi. 

Anna kiehua hiljalleen, kunnes kukkakaali on pehmeää. 

Kaada joukkoon kerma ja surraa sauvasekoittimella sileäksi. Samettiseksi saaminen kestää hetken sillä kukkakaali murustuu ensin. 

Kuumenna ja tarjoile herkullisten ripotteiden kanssa. 

Tästä tuli mahdollisesti yksi kaikkien aikojen parhaista keitoistani. Varmasti tehdään uudelleen ja variaatiomahdollisuuksiahan löytyy.  

(Ruoka)päiväkirja: Täydellistä kurpitsakeittoa etsimässä

Täydellinen kurpitsakeitto

Ihan kuin olisin sellaisen jo joskus löytänyt. Siis sellaisen ihanan täyteläisen ja kermaisen, muttei raskaan. Sellaisen, jota kulhollisen syötyään koko kroppa hyrisee tyytyväisyydestä eikä jälkiruoka edes käväise mielessä (ainakaan ihan heti). Itse en sellaista osaa tehdä. Haluaisin opetella. 

Muutama vuosi sitten valitsin syksyisin aina ravintolassa alkuruoaksi kurpitsakeiton. Itse asiassa valitsin usein kurpitsakeiton ja sitten sen kaveriksi jonkin toisen alkuruoan, hieman hapokkaamman, ennen jälkiruoan nauttimista. Ainakin Pinellan kurpitsakeitto on jäänyt mieleen ja pari muutakin, joista muistan vain keiton tuoman onnentunteen, en paikkaa. 

Nyt olisi hyvä hetki opettelulle, sillä kaupat ovat täynnä toinen toistaan upeampia kurpitsapinoja. Hokkaido-kurpitsa on tämän syksyn suosikkini. Sen maku on pyöreä ja vahva, olematta päällekäyvä. Olettaisin sen oleva myös oiva kandidaatti täydelliseen kurpitsakeittoon. Toistaiseksi olen paahtanut Hokkaidoa muiden kasvisten kanssa sellaisenaan syötäväksi, lykännyt risottoon ja tosiaan yhteen keittoonkin. 

Olen siis kurpitsaa lisännyt vuosien varrella myös kasviskeittoihin - viimeksi perjantaina, mutta lopputulos ei ole koskaan sen oikean kurpitsakeiton makuinen, mikä lienee ihan odotettavissakin, kun aineksia on kurpitsan lisäksi useampaa muutakin. Lähimmäksi nyt etsimääni makumaailmaa taisin päästä viime viikon kurpitsarisoton kanssa. Mitähän minä siihen taas laitoinkaan? Paahdettua kurpitsaa nyt ainakin, ja ranskankermaa... 

Sen verran laiskottaa, etten viitsisi ruveta kokeilemaan ilman suosituksia.  Olisiko jollain vinkata suosikkia kurpitsakeittoresepteistä ? Mistä pohjaa kokeiluille ? 

(Ruoka)päiväkirja: Kun alkaa tehdä mieli (kuravelliä?)

 Uupumus on kumma juttu. Moni aiemmin iloa tuottanut asia tai tekeminen jää kuin varkain, eikä innosta enää millään. Jo miltei (vai olisiko jo yli) vuoden kestänyt totaalinen kokkausjumini lienee ainakin osaksi peruja salavihkaa kertyneestä väsymyksestä. Ei vaan enää kiinnostanut. Itse asiassa pelkkä ruoanlaiton ajatteleminen sai aikaan puistatuksia ja sellaisen puolittaisen lamaantumiseen -"Ei kai taas"

 - No kyllä taas. Itse asiassa aika monta kertaa päivässä pitää saada jotain omaan ja perheen suuhun.

 Lisästressiä siis pukkasi siinäkin asiassa, vaikka toki meillä pojat jo ovat melko taitavia ruoanlaittajia. 

No, nyt olen ollut melkein kaksi viikkoa sairaslomalla. Ei uupumus tietenkään näin helpolla katoa. Edessä on vielä pitkä tie ja monenlaisia muutoksia, mutta yhden pienen parannuksen olen huomannut jo tässä. Ensinnäkin innostuin kuuntelemaan niitä ruokapodcasteja, sitten ostin Saku Tuomisen kirjan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Ja nyt... TADAA!!! Olen jopa innostuneesti suunnitellut, mitä syötäisiin ja mieli tekee kokeilemaan myös ravintolaherkkuja. 

Haukilahden Helmi

Itse asiassa kävimmekin (jo toiseen kertaan) lauantaina kävelymatkan päähän kesällä avatussa Sikke Sumarin uusimmassa eli Haukilahden Helmi-ravintolassa. Teki hyvää istua herkuttelemaan ja nauttimaan rauhallisesta hetkestä. 

Molemmilla kerroilla ruoka oli huikean herkullista. Häränrinta ja polenta suorastaan suli suussa ja gremolata toi makuun suorastaan vatsanpohjasta kouraisevaa syvyyttä. Toisen keran Iberico Wellington toi sekin kielelle ihanan monikerroksisia makuja. Possu ja voitakina voisi olla vähän pliisu yhdistelmä, mutta ei tämä annos. 

Parhaiten mieleen jäi lakritsi-kinuskikastike uuniomenajälkiruoassa. Myönnän, otin tylsästi molemmilla kerroilla saman jälkkärin ja kastikekannu oli kyllä kaavittu viimeiseen pisaraan. Resepti on kuulemma jonkinlainen salaisuus, mutta lienee ihan pakko testata jossain kohtaa, pääsenkö edes lähelle... 

Ihan pienellä laskulla ei tuolta ulos selviä, mutta ruoka on ehdottomasti hintansa väärtti. Palvelu oli ensimmäisellä kerralla vähän hidasta, mutta ystävällistä. Toisella kerralla vähän ihmettelimme kovin lähelle aseteltua viereistä pöytää. Naapuri oli ihan melkein selässä kiinni. - ollaan kuitenkin vielä Korona-ajassa eikä Koronapassia ovella kyselty. 

Lokakuun pimeys teki kuvaamisesta hankalaa, mutta onneksi on kesämuistoja. Muutamaan kertaa tuli istahdettua isännän kanssa ulkopenkille shamppanjalasin kera auringonlaskua ihailemaan. Ihan parasta. Jonkinlaista lukkarinrakkautta siis tämän ravintolan kohdalla - myönnetään. 

Kotikokkausta 

Loma-ajan kotiherkuista on parhaiten jäänyt mieleen siskon kokkaamat linssipullat, joissa oli suolapähkinöitä rousketta tuomassa ja ihana currykastike. Resepti löytyy Meillä kotona sivustolta. Ihan pakko kokeilla tuotakin vielä kotona. 

Toisesta herkusta Toto totesi : "Näyttää kuravelliltä, mutta maistuu iiihaaanaaaalta! " Kyseessä siis on sienikeitto. Helppoakin helpompi, mutta uskomattoman herkullinen tuoreista suppilovahveroista tehtynä. Onnea ovat sienimetsässä viihtyvät naapurit :-) Yksinkertainen resepti löytyy lopusta muistinvirkistykseksi. 

Ja vielä muistutuksena, ettei nopeasti ja oikaisemalla tarkoita välttämättä huonompaa ruokaa. Sunnuntaiwok taisi päätyä pöytään alle kymmenessä minuutissa, kun ei tarvinnut leikellä kasviksia ja kypsennysmetodina oli "full whack" Jamie Oliverin tyyliin. Tofun tosin olin leikannut palasiksi ja laittanut talouspaperien väliin ja painon alle varttia ennen vähän kuivahtamaan. 

Pannulle heitettiin rypsiöljytilkkaan valmiiksi pilkottuja kasviksia (Tuorekset Thai -versio), jotka kuumennettiin nopsaan ja kovalla. Sekaan kaadettiin lopuksi soijaa, seesamiöljyä ja sitruunamehua sekä ripaus suolaa. Toisella pannulla pikainen paistopinta savutofulle. Kulhoon vehnänuudeleiden päälle kiehuvaa vettä ja pehmenneet kiemurat pannuun kasvisten seuraksi. Lopuksi vielä ytyä kaipaaville kaadettiin joukkoon Gochujang chilitanhasta, seesamiöljystä, rypsiöljystä ja sitruunamehusta sekoitettu kastike. Vähän pippuria. 

***********************************************************************************

Metsäsienikeitto

1-2 sipulia hienonnettuna

1rkl Oivariinia

1-2l putsattuja sieniä (esim. suppilovahveroita, joukossa muutama kanttarelli) 

1rkl vehnäjauhoja

runsas 1l kasvislientä (kuutiosta)

1dl ruokakermaa 

suolaa ja pippuria 

Hienonna sieniä vähäsen. 

Sulata Oivariini kattilan pohjalle ja kuullota siinä sipulia muutama minuutti. Lisää sienet ja anna paistua kasaan ja nesteen haihtua hieman, jotta maku tiivistyy. Sekoita joukkoon jauhot ja paahda hetki.

Lisää kasvisliemi ja kiehauta hetki. Lisää kerma sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. 

***********************************************************************************

Tämmöistä tänään. Kuten huomaatte, nyt on pää täynnä kaikenlaisia herkkuja (ja vatsakin). Ehkäpä innostun pitämään jonkunlaista ruokapäiväkirjaa lukupäiväkirjan lisäksi. Mitäs tuumitte ? Lukisitteko ? 

En tosin lupaa mitään - torstaina on edessä paluu töihin. 

Syyskokkailua ilman kikkailua

Luimme miehen kanssa Ranskasta tuomaani ruokalehteä kumpikin tahollamme, omia aikojamme. Saveurs-lehti on täynnä toinen toistaan ihanampia syysreseptejä. Jotain kai 25 vuoden yhteiselosta kuitenkin kertoo se, että jäimme molemmat jumiin samalle aukeamalle.

Perjantaina tekee aina mieli jotain hyvää, mutta harvoin jaksaa työviikon päälle nykyään ruveta kokkailemaan. Yleensä istun viimeiset puhelinpalaverit puolikoomassa ja siirryn siitä sitten sohvalle ja laitan silmät hetkeksi kiinni. Sitten onkin liian myöhäistä ruveta ruoanlaittoon, kun nälkäiset sudet (lue: lapset) alkavat jo kiertää kehää ympärillä.

Liekö nyt ollut vielä torstain kapinahenki päällä (karkasimme töistä jo viideltä elokuviin!), mutta kävin ruokakaupassa palaverien välissä iltapäivällä ja ostin tarvikkeet resepteihin, joita isäntä minulle lehdestä oli aiemmin näyttänyt. Tekihän itseni mieli samoja herkkuja.  Sitten vain lasiin aperitiivi ja yhdessä keittiöön.

Uusi keittiömme näytti parasta puoltaan, kun siivojaakin oli käynyt. Totesin suunnittelun osuneen nappiin. Yhtään emme olleet toistemme tiellä, laskutilaa löytyi kaikelle ja ruoanlaitto sujui kuin etukäteen koreografioitu tanssi. Lopputuloksena oli syksyinen perjantai-menu, joka kelpasi kaikille (paitsi piirakat sieniä inhoavalle esikoiselle, mutta hänelle olinkin tehnyt tomaattipiirakkapalan kaiken varalta)

Sarja syksyisiä reseptejä, jotka eivät vie koko iltaa valmistaa, mutta jotka ovat täynnä ihania makuja.

Purjo-perunakeitto 

Purjo-perunakeitto on aina suosikkini, tällä kertaa chorizosuikaleilla ja herkkusienisiivuilla höystettynä. Chorizon pieni terä täydentää keiton täyteläistä pehmeyttä mainiosti, ja on samalla tämän aterian ainoa lihaelementti.

3 jauhoista perunaa
3 purjoa
2 sipulia
voita 30g
1 valkosipulinkynsi
1l kasvislientä (fondikuutiosta)
suolaa, pippuria
1dl kermaa

Kuori ja kuutioi peruna. Puhdista purjo ja leikkaa valkoinen osa "kolikoiksi". Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä kattilan pohjalla voissa muutama minuutti.

Lisää peruna ja purjo ja pyörittele muutama minuutti lisää.

Lisää ripaus suolaa (ei paljon, kasvisliemessä on myös) ja pippuria. Sekoita ja kaada joukkoon kasvisliemi. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia.

Surraa sauvasekoittimella sileäksi, lisää kerma ja kuumenna.

Keiton kiehuessa, leikkele chorizosiivuja (tai -paloja) ja paahda niitä pannulla melkein rapeiksi saakka.
Samoin voit tarjota päälle pannulla paahdettuja herkkusienisiivuja, mikäli niitä piirakoista jää.

Nämä herkkusienipiirakat pursuavat syksyisiä makuja ja ovat hurjan helpot tehdä valmiista torttutaikinalevyistä

Herkkusienipiirakat persiljapestolla 

Torttutaikinalevyjä

pesto:
nippu persiljaa
2 valkosipulinkynttä
2 kourallista paahdettuja pinjansiemeniä
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

1-2 pkt herkkusieniä ja oliiviöljyä
Haluamaasi juustoa

Siivuta herkkusienet ja paahda niitä pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita peston ainekset sauvasekoittimella (tai vaikka Tuppervaaran yrttileikkurilla) tahnaksi. Lisää vähän öljyä, jos tahna on liian kuivaa.

Levitä pestoa torttutaikinalevyille ja päälle herkkusieniviipaleita.
Ripottele päälle vähän lisää pippuria.
Halutessasi voit lisätä  myös jotain voimakkaan makuista juustoa ohuina siivuina tai raasteena. (SInihomejuusto, vanha Comté, Emmental etc.)

Laita uuniin 220 asteeseen, kunnes reunat hieman ruskistuvat ja juusto on kauniisti sulanut. (15-20min)

Sinihomejuusto-saksanpähkinäpäärynät 

Jotta aterialle saataisiin vastapainoksi myös hieman makeutta, laittoi isäntä vielä uuniin muutaman pienen päärynän puolikkaina.

Herkullinen lisuke ei voisi olla enää helpompi.

Sekoitetaan sinihomejuustoa, saksanpähkinäpaloja, timjamia, hitunen suolaa ja pippuria.

Laitetaan 180 -asteiseen uuniin, kunnes päärynä on pehmeä ja juusto kauniisti sulanut.

Tällä hetkellä kaupoista löytyy ihanan makeita, pieniä suomalaisia päärynöitä, jotka jo ihan kokonsa puolesta ovat täydellisiä tähän tarkoitukseen.

Kylmää keittoa helteisiin

Nyt, kun helteet ilmeisesti ovat loppumaan päin (kai), lienee sopiva hetki kertoa tämän kesän kuuman sään suosikkiherkustamme. Ranskalaisia ruokalehtiä selatessa osui isännän silmiin kylmä jugurttikeitto ja sitä on nyt sitten tässä viikolla nautiskeltu useampaankin kertaan. Muutenkin isäntä on kokannut loman aikana minua huomattavasti enemmän. Ei vaan jotenkin tee yhtään mieli. Ehkä nyt arjen alkaessa on pakko, vaikka keittiörempan myötä tuleekin pakollinen kahden viikon kokkaustauko.

Mikäs siinä on keitolla herkutellessa, kun se on helppo ja nopea tehdä ja maistuu hyvältä. Minä olen ollut aiemmin skeptinen kylmien keittojen suhteen, kun jotenkin yhdistän keiton aina johonkin lämpimään ja höyryävään, mutta toimii se näinkin.

Lehden (Régal n84) mukaan yrttinä olisi tilli, mutta meiltä sattuu pihalta löytymään minttua ja basilikaakin on useimmiten kotona, joten...

Toimii kevyenä lounaana paahtoleivän kera tai sitten raikkaana alkuruokana.

Hellekelin jugurttikeitto
(4 kulhoa)

1/2 kurkkua
3-4dl kreikkalaista jugurttia
2dl raikasta vettä
1 valkosipulinkyns1 hienonnettuna
1 kourallinen saksanpähkinöitä paloiteltuna
2 rkl oliiviöljyä
pari kourallista minttua ja basilikaa, suolaa

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Sekoita jugurtti ja vesi tasaiseksi
Lisää kurkku, valkosipuli, oliiviöljy, yrtit ja suola ja sekoita taas.

Tarjoile kulhoissa ja ripottele päälle pähkinöitä ja  yrttisilppua. Halutessasi voit lisätä vielä pari jääpalaa sekaan...

Herkullinen talvi

Ihana, ihana talvikeli eilen. Kirpakkaa pakkasta, kirkasta aurinkoa. Vaeltelu jäätyneen meren päällä auringon hyväillessä kasvoja antoi voimaa. Kunnon pakkanen puhdistaa. Tuntuu kuin kaikenmaailman pöpöt katoaisivat ja vain kirkkaus jää. Mielestäkin katosivat ajatusten hämähäkinseitit, joissa stressinpoikaset keikkuvat.

Lisää energiaa päivään toi kaurainen makkara-tomaattikeitto. Tätä Glorian ruoka ja viini -lehdestä bongattua soppaa tehtiin meillä jo toiseen kertaan. Vähän tietysti kaapista löytyvien ainesten mukaan muokattuna.

Tällainen keitto on ihan parasta pakkasruokaa. Se on täyttävää olematta raskasta ja lämpöä löytyy niin pienessä chilihuminassa kuin tietysti höyryävänä tarjottavasta keitosta.

Kaurainen makkara-tomaattikeitto
(ohjeen mukaan tästä tulisi neljälle, mutta meillä kyllä jäi 5 annoksen jälkeen vielä seuraavaankin päivään)

1tlk mustapapuja (huuhdo vedellä ja valuta)
150g mausteista raakamakkaraa
250g kirsikkatomaatteja (halkaise puoliksi)
1tl juustokuminaa
1tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1tl savupaprikajauhetta
1tl suolaa
1/4tl chilihiutaleita
mustapippuria myllystä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
runsas 1dl kokonaisia kaurasuurimoita
kunnon loraus oliiviöljyä
2rkl tomaattipyreetä
1l kanalientä fondikuutiosta
1tlk tomaattimurskaa
2tl sokeria

Lisukkeet:
pikkupurkillinen maissinjyviä pannulla paahdettuna
2 avokadoa silputtuna, suolalla ja mustapippurilla höystettynä ja limemehulla terästettynä
korianterin lehtiä (tosin tällä kertaa näitä ei löytynyt)
ranskankermaa

Kuori ja hienonna sipulit ja chorizo. 

Kuumenna kattila ilman rasvaa ja paahda kaurasuurimoita muutama minuutti, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää sipuli ja öljy ja kuullota vielä muutaman minuutin ajan.

Lisää valkosipuli, mausteet ja tomaattipyree ja sekoittele hetki. Lisää kanafondikuutio ja sekoittele taas. Kaada joukkoon litra kuumaa vettä, tomaattimurska, pavut, makkarat, tomaatit, tomaattimurska ja sokeri. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Jaa keitto lautasille ja anna syöjien valita haluamansa lisukkeet.


Tänään on taivas pilvinen, mutta ulos pitää tietysti lähteä. Iltapäivällä kuopus menee koulun kentälle esikoulutoverinsa luistelusynttäreille. Ihan mahtava idea! Itsekin voisin kaivaa taas luistimet esille, jos kipeä varvas antaa yhtään mahdollisuutta jäällä liukumiseen. 

Kannesta kanteen lehdenlukua

Minulla on eräs tunnettu heikkous. Naapurimarketin kassallakin se jo tiedetään. Vakkarihenkilökunta muistuttaa minua heti, kun lehtihyllyssä Delicious-lehden numero vaihtuu, ja muutenkin ruokalehdet tuntuvat jotenkin päätyvät eturiviin ollessani kassajonossa. Viimeksi tulin ostaneeksi Glorian ruoka ja viini -lehden numeron.

Hyvä oli, että ostin. Minulle on kyseinen lehti tullut ajoittain ihan kotiinkin, mutta jostain syystä olen loppujen lopuksi tehnyt sen reseptejä todella harvoin. Niissä on ollut jotain - no, usein jotain vähän liian hienoa. Jokin aika sitten lehti kai uudistui ja tässä viimeisimmässä numerossa kulminoituu jotain olennaista. Ainahan minä lehteni luen kannesta kanteen, mutta harvemmin kokeilen samasta numerosta montaa reseptiä. Tästä kokeiluun päätyi peräti viisi!

Juurileipä (omasta juuresta tosin), kanaa couscousin kera, chorizo-tomaattikeitto kaurasuurimoilla, miso-lohi - kaikki päätyivät ruokapöytään enemmän tai vähemmän suurella menestyksellä, yleensä sillä suuremmalla. Vain miso-lohi vähän jakoi mielipiteitä.

(Insta ja sen Stories toimi tällä kertaa raportointipaikkana kokeiluille eli minna_vuocho... )

Eilen eli perjantaina sitten tein vielä yhden lehden resepteistä. Maissikeitto katosi parempiin suihin, samoin kuin sen kaveriksi tekemäni tonnikala-uunileivät. Samalla tuli testattua kasviskermakin.

Olen toki aina välillä käyttänyt Flora Vispiä, joka on kasvipohjainen, kookosmaidosta tietysti puhumattakaan, mutta jotenkin on tuntunut oudolta ottaa esim. kaurakermaa tavallisen kerman sijasta. Se on muistuttanut liikaa hifistelyä ja tuotteen prosessointiaste on mietityttänyt. Pitäisi muuten ottaa  paremmin selvää kasvikermojen valmistusprosessista, kun en itse asiassa tiedä niistä mitään. 

No, nyt on joka tapauksessa "tavallista" kermaa tosi vaikea edes löytää kaikkien Eila- sun muiden käsiteltyjen tuotteiden keskeltä (itse asiassa esim. tavallista perinteistä ranskankermaa kunnon rasvapitoisuudella ei ilmeisesti ole enää edes saatavilla mistään, sama koskee rahkaa). Siksi ei tuo mietintäni taida päteä enää millään tavalla. Olen siis "vapaa" kokeilemaan kaikkea mahdollista.

Tämä ateria ei myöskään vaatinut ylenpalttisesti aikaa, eikä ole sieltä kalleimmasta päästä aineksineen. Sopivaa perjantai-illan herkkua, kun lasten kanssa keskenämme mietimme ja toivoimme isännän paluulennon olevan edes suurin piirtein ajoissa.

Maissikeitto 
(pikkuisen muunneltuna lehden reseptistä)

2 pientä sipulia
2 valkosipulinknttä
1 palsternakka
1 pikkutölkki säilykemaissia
runsas puoli litraa kasvislientä (vaikka fondikuutiosta)
öljyä kattilan pohjaan
1tl juustokuminaa
0,5-1tl Espelette-chilijauhetta - siinä on sellainen pikkuisen makea chilinmaku, joka sopii hyvin maissiin - eikä tulisuus karkota lapsia.
2dl kasviskermaa (Kauraruoka)
korianteria -varret soppaan ja lehdet koristeeksi
suolaa (maista tarvitaanko kasvisliemen lisäksi)
tabascoa maun mukaan kunkin lautaselle, meistä parasta on se chipotle-versio

Kuori sipuli, valkosipuli ja palsternakka. Leikkaa ne paloiksi. Laita tilkka öljyä kattilan pohjalle ja kuullota paloja siinä muutama minuutti. Lisää valutetut maissit, mausteet, pilkotut korianterinvarret ja kasvisliemi. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kasviskerma. Kuumenna nopeasti ja jaa lautasille.
Koristele kermalla ja korianterilla. Nosta tabasco pöytään ja anna kunkin maustaa annoksensa itse.


Keiton kaveriksi tein lämpimiä tonnikalareissumiehiä. Ruisleivän ja tahmaisen tonnikalatahnan lämmin seos on herkkua. 

Tonnikalaleivät 

Reissumiessiivuja paketillinen

päälle:
1 tonnikalapurkki
puolikas paprika hienoksi leikaittuna
haluamaasi yrttiä tai kevätsipulia tai useampaa lajia
puoli purkkia philadelphiaa
pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia
Espelette-chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Emmental-mozzarellaraastetta pari pientä kourallista seokseen sekä vielä ripoteltuna leipien päälle muutama lisäkourallinen.

Sekoita päällisen ainekset ja levitä leiville. Ripottele päälle vielä juustoa ja laita 200-asteiseen uuniin noin 15min. Vahdi vähän, ettei pinta pääse ruskistumaan liikaa.
Nosta tarjolle ja muistuta varottaa syöjiä kiehuvan kuumasta täytteestä leivällä - kannattaa odottaa hetki jäähtymistä ja aloittaa reunoista.

Kevyt keittolounas

Se on kumma, miten vaikeaksi kokkaaminen on mennyt. Mitään ei oikein tekisi mieli ja inspiraatiota joutuu oikein hakemalla hakemaan. Vähän epäilen tämän olevan vielä alkavan uupumuksen jälkimaininkeja, vaikka lomakin ehti jo viimeiseen päiväänsä. Saa nähdä, miten kevät kulkee. Pyöritys tulee olemaan melkoinen. Onneksi olo en sentään ihan toisenlainen kuin tuossa ennen joululomaa. Olen jopa taas innostunut selailemaan ruokalehtiä, lukemaan ja muutenkin touhuamaa tuttuja juttuja.

Tässä taas eräänä päivänä selailin keittokirjoja. Lomalla ehtii. Sitä en tiedä syödäänkö meillä mitään maanantaista lähtien, kun arki pyörähtää taas vauhtiin. Mutta siis... selailin keittokirjoja ja käsi osui Markku Alénin opukseen Sopat!. Jääkapissa oli vielä savukalkkunaa ja muutenkin teki mieli jotain vähän kevyempää. Keittoa kehiin siis!

Pitäisi tehdä keittoja useamminkin. Niistä jää yleensä hyvä olo. Eiväthän kaikki tietysti ole kevyttä nähneetkään (tässäkin lyödään kookosmaitoa ja smetanaa sekaan), mutta silti keittolautasellinen jättää lämpimän ja onnellisen olon. Ihan kuin olisi ollut kovinkin kurinalainen, vaikka parhaimmillaan on herkutellut runsaasti ja ihan viimeisen päälle.

Tässä keitossa on jännästi itämainen viba. Tosin en jaksanut kaupassa etsiä mahdollisesti sieltä löytyvää kookospulveria (mitä tuo sitten lieneekään) ja korvasin sen kookosmaidolla. Lopputuloksena keitto on vähän vetisempää kuin ohjeessa, mutta hyvää tuli. En myöskään punninnut aineksia vaan heitin vähän lonkalta. Alla niin kuin itse tein.

Loppiaisen kanakeitto 

Liemi:
1,5 litraa kuumaa vettä ja pari kanafondikuutiota
vajaa desi kookosmaitoa
kukkurallinen tl kanelia
loraus limemehua
2 valkosipulinkynttä
1tl kurkumaa
1tl inkivääriraastetta (purkista)
1 pikkupurkki ananasmurskaa mehuineen
n. 10 korianterinsiementä vähän murskattuna

Sattumat:
1 punasipuli silputtuna
1 vihreä ja kirpeä omen (Granny Smith) raastettuna
pari kourallista kirsikkatomaatteja puoliksi halkaistuina
pari isoa kourallista savukalkkunaa (tai pari kanan rintafilettä) palasina

Vielä lopuksi päälle:
Pannulla paahdettua herkkusieniviipaleita
basilikanlehtiä silputtuina
smetanaa

Sekoita liemen ainekset ja anna poreilla vartin verran. Paahda sillä aikaa sattumat pannulla öljytilkassa. Voit lisätä suolaa halutessasi, mutta muista että kalkkunassa ja liemessä sitä jo on. Pippuria tarvitaan.
Lisää sattumat keittoon ja anna poreilla toiset 15min.

Tarjoile keitto kulhoissa ja anna syöjien lisätä halutessaan herkkusienisiivuja, basilikaa ja smetanaa.

Kurpitsa-aika

Se on taas kurpitsa-aika... Syysloman kunniaksi hankittiin meillekin iso Halloween-kurpitsa. Siellä se on hymyillyt iloisesti olohuoneen ikkunasta. Saa nähdä kestääkö varsinisesti H-hetkeen saakka. Ensi poltti liian korkea kynttilä mustan reunan hattuun ja nyt ovat öiden pikkupakkaset koetelleen kestävyyttä. 

Monena vuonna olemme saaneet lyhtykurpitsat kuin itsestään pihalla kasvaneina. Siksi kai melkein 30€ tuntuikin hurjalta hinnalta (toki isosta) kurpitsasta. Pihi emäntä ryhtyi heti miettimään, miten hyödyntää jättikulhollinen sisältä kaavittua kurpitsaa. 

Löytyihän niitä, kurpitsanupotuskeinoja. 

Muffinsseja tehtiin peräti kahdenlaisia - suolaisia ja makeita. Makeiden ohje on aikoinaan Jamie Oliverilta bongattu ja vuosien varrella omaksi muokattu. Suolaisiakin on tehty joskus ennen, aina mennään kaapista löytyvien ainesten mukaan - kurpitsa pysyy. 

Makeat kurpitsamuffinssit

400g hienonnettua kurpitsaa
2-3 dl Demerara sokeria
4 munaa
hiukan suolaa
4,5 dl jauhoja
2 kukkurallista tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
iso kourallinen hienonnettuja saksanpähkinöitä
alkuperäisessä reseptissä käsketään laittamaan melkein 2 dl öljyä, mutta toimii kyllä vähemmälläkin. Laitamme nykyään varmaan sellaisen reilun desilitran verran.

Hienonna ja sekoita kaikki ainekset löysäksi taikinaksi. Laita muffinssivuokiin ja paista 180 asteessa n.20-30min, kunnes tikulla koitettaessa kypsiä. Paistoaika toki vähän vaihtelee muffinssien koon mukaan. 

Tällä kertaa ei edes kourrutettu vaan katosivat pikku hiljaa ihan sellaisinaan. 

Hyvin kelpasivat muffinssit ulkoilun jälkeen välipalaksi.
Kinkku-juusto-kurpitsamuffinssit (12kpl)

2dl vehnäjauhoja
2dl speltti täysjyväjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl öljyä
2 kananmunaa
2dl turkkilaista jugurttia
2dl raakaa kurpitsaa koneella hienonnettuna 
pari kevätsipulia silputtuna
1-2 kourallista palvikinkkua silputtuna 
iso kourallinen kuorittuja auringonkukansiemeniä  
2 kourallista juustoraastetta
suolaa ja pippuria

Sekoita nesteet, kurpitsa, sipuli, kinkku ja puolet juustoraasteesta. Lisää hiukan suolaa (muista, että suolaa on myös kinkussa ja juustossa) ja mustapippuria. Sekoita kuivat aineet ja lisää nesteisiin. Sekoita vähän löysäksi taikinaksi ja jaa lusikoiden avulla paperisilla muffinssivuoilla vuorattuihin muffinssipellin koloihin.

Ripottele päälle loput juustoraasteesta ja paista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuutta. Nosta pelliltä jäähtymään ja tarjoile haaleana.

Kurpitsasta riitti hyvin myös keiton pohjaksi. Tähän keittoon olinkin erityien tyytyväinen. Laitoin nimittäin vain puolet kookosmaitopurkista ja lopputuloksena oli mausteinen herkku, jossa kurpitsan hedelmäinen maku oli mukavasti tallella. 
Kurpitsalaksa

3 porkkanaa
3 sipulia
1 sellerin varsi
muutama kevätsipulin varsi
kurpitsaa saman verran kuin edellisiä yhteensä
2tl inkivääriä (esim. Santa Marian tuubista)
2tl valkosipulia (esim. Santa Marian tuubista)
ripaus suolaa
1 kasvisliemifondikuutio
puolikas punainen chili
3 kaffirlimenlehteä
muutama raapaisu limen kuorta
1-2dl kookosmaitoa 
(jos kaipaat lisää suolaa niin lisää pieni loraus soijaa tai kalakastiketta)

Leikkaa porkkanat, siupli, selleri ja kevätsipuli palasiksi. Kuullota kattilassa öljyssä muutama minuutti. Sekoita joukkoon inkivääri, valkosipuli ja suola. Sekoita. 
Lisää joukkoon kasvisliemifondikuutio, kurpitsa ja hienonnettu chili. Kaada vettä litran verran, että kasvikset peittyvät väljästi. 
Lisää kaffirlime ja lime. Pistä kansi päälle ja anna poreilla hiljalleen runsaat puoli tuntia (tai kauemmin, jos kaikki ei tunnu pehmeän hajoavalta). 

Poimi keitosta kaffirlimen lehdet pois. Sileytä keitto blenderissä tai sauvasekoittimella ja laita puhtaaseen kattilaan. Kuumenna, sekoita joukkoon kookosmaito ja kuumenna taas. Tarjoile haluamiesi lisäkkeiden kera. (Jos kaipaat suolaisempaa niin lisää pieni loraus soijaa tai kalakastiketta - me emme tarvinneet). 

Lisukkeiksi kelpaavat esim. korianteri, nuudelit, maapähkinät (tai chilipähkinät) tai mikä tahansa muu nyt sattuu hyvältä maistumaan. 

Eikä se kurpitsa vieläkään loppunut.

Laitoin loput uuniin mausteiden kera (chiliä, savupaprikajauhetta, suolaa ja pippuria) ja annoin paahtua pehmeäksi. Lopuksi taas sileytin pyreeksi ja laitoin tuppervaaraan odottamaan. Meillä syödään viikolla kurpitsalasagnea.

Mitäs muita kurpitsankäyttöideoita löytyy innokkaille lyhdyntekijöille? 

Ruokaa purkeista ja putkiloista

Tiistai-ilta ja kiire sinne ja tänne. Vettä ropisee niskaan ja mieli tekee kuumaa keittoa. Kokkausta puolestaan ei tee mieli aloittaa, varsinkaan mitään leikkuulaudan ja hellan viereen sitovaa. Silloin ovat purkit ja putkilot omiaan. Niillä saa hilpeän futuristisen olon kokkaukseen. Ihan kuin oltaisiin avaruusasemalla ja ulkona olisi autiota ja mustaa. Mustaa tietysti onkin näillä keleillä ja vuodenajalla.

Täytyy myöntää, että ajatuksena vähän vierastan yrttituubeja. Veitsi ja leikkulauta toimivat ja juurihan tulin hankkineeksi sen pienen yrttisilppurinkin. Kaikkea uutta on kuitenkin kiva kokeilla, joten totta kai otin Santa Marian uudet keittiön aputuubit kokeiluun, kun niitä kerran tarjottiin.

Toistaiseksi olen kokeillut valkosipulia ja oreganoa. Ainakin minusta maku tuntuu "aidolta", itse asiassa yllätyin sen suhteen positiivisesti.

Ja syntyihän se tomaattikeitto ihan uskomattoman nopeasti kattilaan poreilemaan. Hyvin sain kattilan hellalle ja ehdin ajoissa sateeseen tarpoen hakemaan poikaa taidekerhostaan.

Tiistain tomaattikeitto 

2 sipulia
loraus oliiviöljyä
2 prk Mutti-tomaatteja
1tl Santa Maria valkosipulimurskaa
1tl Santa Maria oreganoa
vettä
1 kasvisfondikuutio
loraus kuohukermaa

Kuori ja leikkaa sipulit palasiksi. Laita sipuli kattilaan oliiviöljyn kanssa kuullottumaan muutamaksi minuutiksi.
Kaada joukkoon tomaattipurkit sekä vielä 2 purkillista vettä. Näin saat purkitkin huuhdeltua. Sekoita joukkoon valkosipuli ja oregano.

Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia ja lisää fondikuutio. Kuumenna ja sekoita. Maista suola ja lisää tarvittaessa.

Surauta tehosekoittimessa sileäksi (tai sauvasekoittimella).

Lorata joukkoon vielä kermaa ja kuumenna. Voit lorauttaa kulhoihin tipan kermaa vielä pöydässä tai vaikka rouhia hieman pippuria.

Tarjoile vaikka kinkku-tomaatti uunileipien kera.

Silppuri kapinegalleriaan tuunatulla Vichyssoisella...

Päätin tässä pikkuhiljaa herätellä taas henkiin ammoisina aikoina kirjoittamaani "kuukauden kapine"- sarjaa. Vähän tosin pähkäilen tuon nimen kanssa. Huomaan nimittäin testatessa siirtyneeni aika monessa kohtaa kokeilemaan palvelua ilman varsinaista fyysistä tuotetta. No, katsotaan. Ehkä pitäisi puhua vain "Galleriasta" tai "Testissä" tai... olisko hyviä ehdotuksia?

Tällä kertaa testasin Tupperikutsuillani tilaamaani pikkusilppuria. Kolmella terällä varustettu käspelillä pyöritettävä silppuri on osoittautunut helmeksi silpulia silputessa ja toivottomaksi kovettuneen leivän kohdalla. Paras käyttö tähän mennessä on kuitenkin ollut tämän päivän soppatuunauksen tomaatti-basilikaseos. Silppuaminen ja sekoitus kävi helposti ja nopeasti narusta vetämällä.

Loppupäätelmäksi siis sanottakoon, että tätä tulee varmasti käytettyä pienempien määrien silppuamisessa, kun kyseessä ovat kasvikset tai yrtit, mutta todennäköisesti vain silloin, kun tarkoituksena on tehdä jokin tällainen soosi tai salsa. Isompiin määriin on pieni tehosekoitin ja pelkkään maustesilppuamiseen ovat leikkuulauta ja veitsi edelleen parhaimmat. Homma hoituu muun leikkaamisen ohella ilman lisätiskiä.

Hauska ja ihan hyödyllinen hankinta kuitenkin.

Tomaattia, basilikaa, hitusen valkosipulia ja suolaa sisältävä seos muuten toi mukavasti raikkautta ja happoa peruna-purjokeiton hienostuneeseen makuun. Vichyssoise-keitto on hyvää sellaisenaankin, mutta välillä sitä kaipaa pientä piristystä.

Vichyssoise 

1 purjo
1 keltasipuli
1rkl voita ja loraus oliiviöljyä
4 jauhoista perunaa
1l kana- tai kasvislientä (fondikuutiosta)
ripaus suolaa
(pasta rossa mausteseosta myllystä)
1dl kuohukermaa

Yleensä kermaa ja maitoa laitetaan vähän enemmän, mutta minä halusin mahdollisimman paljon perunan ja purjon makua korostavan keiton.

Leikkaa purjo ja silpuli silpuksi sekä peruna pieniksi paloiksi. Sulata voi oliiviöljyn kanssa kattilassa. Kaada purjo ja sipuli kattilaan ja kuullota. Voit laittaa pienen ripauksen suolaa.

Lisää perunapalat ja liemi. Keitä hiljalleen poreillen puolisen tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä.

Pyöräytä keitto tehosekoittimessa sileäksi ja laita takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon kerma. Kuumenna vielä keittämättä ja tarjoile.

Seuraksi hyvää leipää (kuvassa juurisämpylä) ja sekaan lusikallinen tomaattisoosia, jos siltä tuntuu.
Hyvin käy kevyemmäksi sunnuntailounaaksi.

Tähkän sunnuntaisoppa

Tähkän keittokirjasta kuuntelin kirjoittajan itsensä selostusta jo vuoden 2015 Helsingin Kirjamessuilla. Silloin mietin, että laulajan ruokafilosofia kuulosti hyvinkin omaan tekemiseeni sopivalta, mutta jäin kiinni yhteen pieneen seikkaan. Minua ärsytti tähden kielenkäyttö, varsinkin kun haastattelijoina oli kaksi nuorta tyttöä. Ärräpäitä kun lenteli siihen tyyliin, että tämä täti-ihminen vähän väsähti kuuntelemaan. Minulle kirosanat ovat sanoman vahvikkeita, eivät lauseiden välimerkkejä. Koska mielelläni nimenomaan luen keittokirjoja, tulin epäluuloiseksi. Jaksaisinko edes lukea, saatikka kokeilla, reseptejä?

No, nyt osui kirja sitten vastaan Cittarin alehyllystä ja nappasin sen mukaani. Oli nimittäin halvempi kuin vilkuilemani ruokalehdet.

Ilokseni sain huomata kielenkäytön olevan huomattavasti elävämpää ja siistimpää keittokirjassa. Turha retostelu ja uho oli saatu karsittua, vaikka rento ja vähän reteä tyyli jatkuukin. Kaiken lisäksi reseptit ovat juuri niin kivoja kuin ajattelinkin. Ihan varmasti tulemme kokeilemaan muitakin, mutta nyt ensi alkuun valikoitui flunssantappokeitoksi Kolmen sipulin keitto eli "Keitto kuin valon tulo..."
"On siinä ainakin tarpeeksi valkosipulia", mietin keitto-ohjetta lukiessani, ja lisäsin vielä yhden kokonaisen..

Kokkaustyyli on tekijänsä näköinen eli näistä selviää, vaikkei olisikaan kokiksi koulutettu kuten Tähkä sattuu olemaan. Koulutus näkyy resepteissä sen verran, että ne ovat selkeästi kirjoitettuja ja välillä vähän huvittavastikin tarkkoja ainesmäärissä (esim. keitossa 50g purjoa ja 50g sipulia - en punninnut...). Lisäksi ohjeissa on välillä yllättäviäkin yhdistelmiä, jotka houkuttelevat kokeilemaan, kuten nyt vaikka savujuusto parmesaanin ja yrttien kanssa kanafileiden täytteenä.

Ruokatyyli on konstailematon ja kuvat kivan raikkaita. Ilmeisesti niistä on aika moni myös Tähkän itsensä ottama. Kirjassa myös riittää hetkeksi lukemista. Resepteillä on intronsa ja se, jos mikä, on plussaa! Onhan se kiva kuulla, miksi tähti tykkää jostain reseptistä tai miten joku toinen on toiminut treffiherkkuna...

Täytyy sanoa, että tämä sunnuntaikeitto pääsi myönteisistä ennakko-odotuksista huolimatta vielä yllättämään positiivisesti. Kyllähän minä tiesin, ettei paahdettua valkosipulia sisältävä keitto voi olla huonoa, mutta ylistys oli niin yksimielistä, ettei sellaista meidän perheen ruokapöydässä yleensä kuule koskaan. Ja olihan se herkullista...

Vähän vähemmän laitoin kermaa ja taisi flunssasta kärsivä lykätä sekaan sen yhden ylimääräisen valkosipulinkin (puolustuksekseni on sanottava, että nämä olivat aika pieniä). Muuten seurasin alkuperäistä reseptiä suht tarkkaan. Niin, paitsi, että ilman silmälaseja pistin vedenkeittimestä 1,5l vettä 1 litran sijasta ja niitä sitten keiteltiin kokoon vähän ohjetta kauemmin...


Kolmen sipulin sipulikeitto

3 valkosipulia
oliiviöljyä
1,5 punasipulia (puolikas löytyi jääkaapista odottamasta hävikkikäyttöä)
1 purjo
nokare voita
n. 1l vettä
2 kanaliemifondikuutiota
1dl kermaa
Loraus limen mehua (jonka unohdin autuaasti kokonaan laittaa - hyvää oli ilmankin)
suolaa, pippuria
persiljasilppua

Ota kolme pientä valkosipulia ja leikaa hatut pois. Laita uunivuokaan, päälle oliiviöljyä ja peitä vuoka foliolla. Anna muhia 175 astessa runsaan tunnin verran. Ota pois uunista ja jäähdytä.

Silppua sipuli ja purjo ja laita valkosipulimössön kanssa voihin hetkeksi kuullottumaan. Lisää pehmenneisiin sipuleihin fondikuutiot ja vesi ja anna poreilla hiljalleen 20-30 min. Kaada myös valkosipulien vuoan öljy keittoon.

Surauta sauvasekoittimella sileäksi ja lisää kerma, (suolaa en lisännyt fondikuutioiden jälkeen ollenkaan!)  ja pippuri. Kuumenna.  (Sekoita joukkoon vielä limen mehu, jos sen muistat paremmin kuin minä)

Ripottele pinnalle persiljasilppua ja tarjoile hyvän leivän kera - tai pistä muita sattumia lautasille halusi ja mielesi mukaan. Nauti kuumana. (Saattaisi tosin toimia myös kylmänä keittona, varsinkin erittäin runsaan persiljan kera).

Kuukauden keittokirjana Halparuokakirja ja kultaista soppaa

Tänään syötiin keittoa, joka ohjeen mukaan on "nestemäistä kultaa"- Väriltään piristävän keltainen keitto toi iloa harmaan päivän iltaan. Varsinkin, kun se kelpasi muksuille.

Matikkaintoisen ja lievästi keittokammoisen kuopuksen kanssa tosin jouduttiin menemään laskuharjoituksen kautta.

"Ottaisitko kolme lusikallista?" 
"Yksi.... kaksi.... kolme...." 
"Mitäs tulee, jos lisätään vielä kolme?" 
"No, kuusi!" 
"Oletko varma?" 
"Neljä... viisi.... kuusi!"
"Entäs sitten, jos...?"
"Ei enää, riitti (pieni tauko) - vaikka oli se parempaa kuin luulin"  
Ei huono tulos ollenkaan...

Eikä tuo soppa myöskään nostanut pihistelyviikon budjettia kattoon, sillä mikäpä sopisi  paremmin tämän kuukauden keittokirjaksi kuin Halparuokakirja?


Natalia Tomatsova & Alisa Wilska : Halparuokakirja 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta

Halparuokakirja kiinnosti minua jo ennen kuin olin edes päättänyt uuden pihistely-laskennan aloittamisesta. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että hyvää ruokaa voi syödä myös edullisesti. Budjetin pienuus ei ole minkäänlainen syy antaa periksi ja siirtyä eineksiin - sitä paitsi, einekset tulevat loppupeleissä myös kalliimmiksi.

Toki ruokaan saa menemään rahaa ihan rajattomasti, jos niin haluaa. Mutta yhdistelemällä halvempia aineksia vaikka yhteen (tässä kohtaa Chorizoon) hieman hintavampaan, saa maukasta sapuskaa vaikka vieraille tarjottavaksi, Eikä kukaan tajuaisi, miten pienellä budjetilla herkut oikeasti valmistettiin.

Halparuokakirja on kahden bloggaajaystävyksen kokoelma reseptejä, joiden kohdalla nuppikohtainen annoshinta pyörii kolmen euron paikkeilla. Koko kirja kokattiin kuulemma alle 400 eurolla ja se tarkoittaa 47 reseptiä vähintään kahdelle syöjälle. Ei ihan huono saavutus.

Alhainen budjetti tarkoittaa tässä kirjassa kohtuullisen pituisia aineslistoja, markettiaineksia, säilykkeitä, pientä vaivannäköä ja malttia suunnitella hieman ruokalistaa ajatellen myös hävikinestoa eli purkkien ja pakettien loppuunkäyttämistä. Ei kuulosta yhtään huonolta tavalta laittaa ruokaa, vai mitä?

Reseptien joukossa on monia, jotka houkuttelevat kokeilemaan, Meillä nyt aloitettiin tuolla keitolla, mutta muitakin varmasti tullaan tekemään, Ei tämä ehkä varsinaisesti juhlaruoalta meidän huushollissamme näytä, mutta arki-iltojen vatsantäytettä saadaan vallan mukavasti. Sitä paitsi, kun viikolla pihistää, voi viikonloppuna pistää ranttaliksi... tai jotain sinnepäin.

Mitä ilmeisemmin pienen budjetin kokkaus ei tarkoita tylsää elämää. Ostaisin tämän kirjan vaikka kokkaavalle opiskelijalle, tai pientä piristystä kaipaavalle kotiäidille. Kirjassa on rentoutta ja modernia asennetta, joka vetoaa varmasti trenditietoisiin. Näin täti-ihmistä muutamat kuvat vähän tuppasivat hymyilyttämään (hyvässä mielessä!) eikä grillikioskin yövälttelyohjeistus oikein ehkä tuntunut omaan elämäntapaan tarpeelliselta, mutta sehän ei tietysti tarkoita, etteivätkö reseptit voisi olla silti käyttökelpoisia. Meillä vaan niitä syödään muksujen mättöiltana tai kun tekee mieli jotain pikaruoan tapaista.

Kirjaa on hauska lukea, sillä jokaisella reseptillä on kaverinaan pieni selitys (tai suositus) ja muutenkin tekstiä riittää. Kuvat ovat raikkaita ja joukossa on monia hauskoja otoksia. Niin, ja reseptit vaikuttavat toimivilta. Ainakin pakastemaissista, porkkanoista ja kikherneistä kasvisliemeen keitetty ja jugurtilla höystetty soppa oli oikein maukasta, puhumattakaan tietysti noista pannulla rapsakoiksi paistetuisa chorizosattumista. Suosittelen.

p.s. tästä kirjasta löytyy se kuuluisa "Panopastakin"... 

Niin, ja pihistelykuukauden ensimmäisen viikon onnistumisesta voi lukea täältä. 

Copycatin kanakeitto itämaisittain

Se on kuulkaas taas perjantai! Miten nykyään tuntuukin siltä, että viikoissa on vain maanantait ja perjantait jäljellä? Muut päivät vain vilahtavat ohitse.

Arkipäivistä viikolla viimeinen ja erityisesti sen ilta on usein meillä pyhitetty herkutteluun. Tänään kysyin perheeltä toiveita. "Kookosta!", sanoi yksi. "Jotain hyvää ja lihaa", hihkaisi toinen, mitä ilmeisimmin vähän kasvispainotteisen viikon väsyttämänä. Itse kaipasin lämmintä ja mielellään vähän mausteista herkkua kulhooni.

Näillä spekseillä lähdin selailemaan blogeja ja nopeasti tajusin haluavani nimenomaan keittoa. Kaapissa oli kanaa valmiina, joten siitä lähdettiin. Silmiin osui Liemessä-blogin Khao soi-soppa vuodelta 2015. Sillä mentiin, vähän oikaisten ja hieman tuunaten. Hyvää tuli. Itse asiassa löysin yhden lempikeitoistani.

Koska kuopus on vähän arka chilipoltteen osalta, tehtiin keitosta lempeän mausteinen eli kokonaisen chilin korvasi myllystä kierretty korianteri-chilimauste, Hyvin toimi.

Purkitettu inkivääri on ollut meillä vakio-oikotienä jo pidemmän aikaa. Sitä löytyy kotoa aina. Isäntä vahvistaa sillä keittoja ja patoja ihan omalla lautasellaan ja sillä saa muutenkin hyvää makua. Se myös säilyy paremmin kuin tuore inkivääri.

Korianteri-chilimylly on meillä uusi tuttavuus, mutta hyvältä vaikuttaa. Makua tuli mukavasti ihan muutamalla kierroksella.

Copycatin kanakeitto itämaisittain

maustetahna:
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1rkl kurkumaa
1rkl curryjauhetta
2tl inkivääriä purkista
noin 1rkl korianteri-chiliä kuivattuna myllystä
korianterinipun varret
3rkl rypsiöljyä

3 rkl rypsiöljyä
1prk kookosmaitoa
melken puoli litraa kiehuvaa vettä
1-2  kanaliemi fondikuutio
4 broilerin rintafilettä
1rkl ruokosokeria
1rkl kalakastiketta

1lime
korianterinlehtiä

1pkt munanuudeleita

lisukkeeksi: mangokuutioita, siitakesienisiivuja, pikkupaprikaa

Ihan ensimmäiseksi laitetaan maustetahnan ainekset pieneen tehosekoittimeen ja surrataan tahnaksi.
Tahna kaavitaan kattilan pohjalle öljyn kanssa ja annetaan kypsyä viitisen minuuttia. Lisätään joukkoon kookosmaito, vesi ja fondikuutio. Kiehautetaan.

Laitetaan kanafileet joukkoon ja annetaan kypsyä kannen alla hiljalleen poristen puolisen tuntia.

Sillä aikaa pilkotaan lisukkeet.

Nostetaan kana pois kattilasta ja riivitään suikaleiksi.
Lisätään liemeen sokeri ja kalakastike. Kiehautetaan, Palautetaan liha kattilaan.

Kypsennetään nuudelit paketin ohjeen mukaan.

Nostellaan nuudeleita kulhojen pohjalle ja ripotellaan sekaan haluttu määrä lisukkeita. Kauhalla lisätään kuhunkin kulhoon haluttu määrä lientä ja kanaa. Koristellaan korianterilla ja puristetaan vielä joukkoon hieman limemehua.

Nautitaan puikoilla sattumia ja nuudeleita kalastellen ja lopuksi lientä kulhon reunasta ryystäen. Kainommat käyttäkööt lusikkaa.

Soppasynttärit ja trendikkäitä herkkuja

Niin se aika kuluu ja meidän vauvammekin täytti jo kokonaiset kolme vuotta. Synttärit olivat pienimuotoiset, mutta sitäkin mukavammat. Sunnuntai-illan menu koostui ihan vaan soppabuffetista. Ilmakin oli tänään juuri sopiva lämpimän keiton nauttimiseen.

Lapsille jauhelihakeittoa (kelpaa aina - niin näköjään tänäänkin :-)

Aikuiset aloittivat ihmettelemällä Master chef papusoppaa. Melkein samanlainen ohje muuten löytyi myös viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini - lehdestä. Onkohan ruokatoimittajakin katsonut Australian Master chefiä vai onko tämä tämän kevään trendisoppa ?
Leiväksi tummaa mallasleipää.

Sopat-kirjan Jambalaya maistui "pääruokana" ja sen kaveriksi tarjottiin pataleipää. Tosin vähän suoraviivaistetulla reseptillä, kun unohdin laittaa taikinan eilen illalla tekeytymään. Ihan hyvää tuli kuitenkin. Siinä on muuten toinen resepti, joka on jossain muodossa ollut Glorian ruoka ja viini-lehdessä. Itse asiassa olen melkein samanlaisena sen bongannut kahdessa viimeisessä numerossa ja blogeissahan tuo on kiertänyt jo jonkin aikaa. Viimeisimmässä numerossa Mikko Kosonen hehkuttaa Jim Laheyn (onkohan hän tuon kiertävän reseptin "isä" ?) no work leipää. Kuulostaa melko tutulta reseptiltä. Hauska, miten jotkut herkut tulevat vastaan monelta suunnalta.  Mitenkähän monta kertaa samaan tai samantyyppiseen reseptiin pitää törmätä, ennen kuin sen voi sanoa olevan trendikäs ?

Jälkkäriksi tietysti nautittiin synttäreillä kakkua ja Toto pääsi puhaltamaan kynttilöitä. Sitä on odotettu siitä saakka, kun iltalukemiseksi valikoitui kirja, jossa vietettiin Tompan synttäreitä (Kristiina Louhi : Tomppa on iso). Isoveljen avustuksella kynttilänliekit myös sammuivat. Niin, ja sitten äiti oli liian hidas kakun siirtämisen kanssa ja päivänsankari ehti testaamaan idolinsa kuvan kestävyyden läiskäyttämällä kätensä kuvan päälle. Tuhoten siinä sivussa muutaman kermakiehkuran... vaan mitäs siitä. Syötiinhän ne kohta kuitenkin.

Papusoppaa melkein kuin MasterChef

Tai ei oikeastaan niin kuin MasterChef vaan niin kuin Matt Preston, Australian MasterChef-kilpailun armoitettu ruokakriitikkotuomari. Tulin tuossa seuranneeksi televisiosta kautta 2012, jolloin hän esitteli omia helppoja bravuureitaan. Kokiskanan ja banaanijäätelön (siis surrataan pakastettua banaania sellaisenaan jäätelöksi - neroutta!) lisäksi mieleeni jäi ehdottoman kokeiltava resepti eli papusoppa.

Ohjelmassa kandidaatteja kehotettiin maistamaan kaunista sileää keittoa ja tunnistamaan sen ainesosat. "Tomaattia, papuja, appelsiinia...." - tuli vastauksena. Kaikki ihan oikein, mutta leuat loksahtivat siinä vaiheessa, kun ainekset kannettiin pöytään käytettäväksi. Nimittäin papu ja tomaatti tulivat... Heinz Baked Beans with Tomato Sauce- purkista!

Minä itse olen suuri papujen ystävä, varsinkin englantilaista aamiaista tehtäessä, joten tämä oli aivan must resepti kokeiltavaksi. Yllä näette lopputuloksen, joka oli muuten oikein hyvää.

Baked Beans in a Soup

Ota purkki Heinzin tomaattipapuja ja kaada kattilaan. Kuumenna ja sekoita joukkoon loraus maitoa ja noin desi kermaa. Surraa sileäksi. Kuumenna ja maista. Lisää suolaa makusi mukaan (ja muutama tippa sitruunamehua, jos kaipaat terää). Kuumenna ja laita lautaselle.

Raasta päälle hiukan luomuappelsiinin kuorta, ripottele chilijauhetta (D'Espelette) ja pilko avokadoa. Nopea lounas kahdelle on valmis. Seuraksi vielä isot palat hyvää leipää - paahtoleipää tekisi mieleni sanoa.

Sopat! testissä

Marc Aulén : Sopat! (kuvat Jaesong Park)
Luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta

Meillä syödään paljon soppaa ja nimenomaan soppaa. Se tuo jo sanana mieleen jotain kotitekoista, vähän rustiikkia, lämmittävää, herkullista ja nälän karkoittavaa. Siispä Marc Aulénin Sopat! sopii meidän perheemme kirjaimelliseksi keittokirjaksi kuin nenä päähän.

Sopivuutta lisää tietysti myös kirjoittajan keittiöfilosofia. Keitot valmistuvat kuulemma kaikki alle tunnissa ja ainekset löytyvät suurimmasta osaa lähikauppoja. Ihaninta on se, että keittoliemikuutiot ja fondit pääsevät pannasta oikein virallisesti jo esipuheessa. Moniko teistä on väsähtänyt jonkun mestarin kirjaa lukiessaan, kun ensimmäiseksi käsketään "keittämään oma liemi aiemmin talteen laitetuista luista, ruodoista tai muista aineksista" ? Minulla tuo lause aiheuttaa usein silmien pälyilyä muita keittokirjoja kohti.

Jo kirjaa selatessa tuli nälkä. Sitä ei uskoisi, että keittokirjoja paljon lukevalle tulisi ruokakuvien suhteen uusia elämyksiä, mutta niin vain kävi, että jäin hetkeksi tuijottamaan useampaakin Jaesong Parkin ottamaa kuvaa. Oli pakko oikein miettiä, miksi kuvat vetosivat juuri minuun. Lopuksi päätin, että kyse on siitä ihanasta valoisuudesta ja raikkaudesta, joka kuviin on saatu. Värit aivan hehkuvat ja sopan tuoksun tuntee. Marc Aulén sitten kertoikin kirjan julkaisutilaisuudessa, että kuvat oli otettu Qulman (Marcin ravintola) ikkunoiden edessä. Sopat oli aseteltu samoille paikoille kuin missä asiakkaat ravintolassa niitä syövät ilman mitään sen kummempia kikkoja ja kommervenkkejä. Jaesong Park on ehkä harrastelijakuvaaja, mutta ilmeisen taitava sellainen. Itse aina välillä (lue: useimmiten) ruokakuvien kanssa tuskaileva kotibloggaaja on oikeastaan aika kade...

Sisällöllisesti kirja on monipuolinen. Olen ennenkin urputtanut blogissani, että nykyään ei saa tehdä enää reseptikirjoja. Miksi ihmeessä kukaan ostaisi hyllyynsä listan reseptejä ? Niitä on netti pullollaan. Minä haluan hyllyyni hyvännäköisen kirjan, jota voin LUKEA! Sopat! on juuri sellainen. Marc Aulénin jutustelu alussa on mukavaa ja kirjaan tuovat ihan oman vivahteensa Qulma-ravintolan kuuluisten vieraiden (ja mestarin ystävien) kertomat tarinat ja soppareseptit. Kuvia taisin tuossa jo hehkuttaakin.

Tietysti myös reseptit ovat tärkeitä. Mieli teki useampaakin, mutta lopulta kokeiltavaksi valikoitui jo julkkareissa maistamani Annukan Jambalayasoppa (s.77). Halusin nimittäin kokeilla saisinko kotikeittiössä sopasta yhtä herkullista. Tiedättekö mitä ? Soppa oli vähintäänkin yhtä hyvää! Resepti toimi - eikä ollut edes vaikea. Aineslista oli suhteellisen pitkä, mutta sitten vaan sekoiteltiin ja kypsyteltiin. Alle tunnissa oli herkku valmis.

Seuraavaksi ajattelin kutsua ystäviä soppatestiin. Ai, että mihin ? No, lounaalle, jossa tarjoillaan pelkästään soppaa lisukkeineen. Ruokalistakin on jo valmis ja suoraan Sopat!-kirjasta. Ensin kylmää kurkku-tilli-limettisoppaa (s.47), sitten appelsiini-lanttukeittoa (s.43) ja lopuksi vielä tuota Annukan Jambalayaa. Jokaiselle sopalle oma leipänsä (tikku, mallas + oma sekaleipä) ja päälle herkkusattumia (niihinkin löytyy ohjeita kirjasta). Sitten pistetään sopat makujen mukaiseen järjestykseen. Kiinnostaisiko ?

Ihan omaa tuotantoa - kirjasta voi katsoa ne hienommat :-)

Luettavaksi ja kokattavaksi Gummerukselta

#satasyytäollaonnellinen (10) - Otetaan yksi iso kurpitsa...

 
Voiko mikään tuntua paremmalta kuin oman sadon korjaaminen pihalta ? Kyllä voi. Vieläkin parempaa on se, kun talvipakkasella nostaa keittiön pöydälle sadosta jäljellä olevan kurpitsan ja ryhtyy miettimään, mitä siitä laittaisi ruoaksi. Samalla voi muistella kesän lämpöä.

Kurpitsat ovat ihania. Ne säilyvät kuukausitolkulla täysin käyttökelpoisina ja lisäksi ne taipuvat niin makeisiin kuin suolaisiinkin herkkuihin. Ne myös kasvavat pihalla aika lailla itsekseen, kunhan muistaa kuivimpina kausina huolehtia kastelusta.

Meillä oli pihalta syksyllä poimituista jäljellä se kaikkein suurin. Rohkeus ei ollut oikein riittänyt sen avaamiseen aikaisemmin, kun pelkäsimme osan menevän inspiraation puutteesta hukkaan. Ihan turhaan pelkäsimme. Kurpitsasta riitti mukavasti useampaankin ateriaan.

(1) Ensin laitoimme paloja mausteiden kanssa uuniin ja nautimme ihanan risoton kaverina. 



(2) Lopuista uunipaloista tehtiin perinteinen kurpitsakeitto eli sekoitettiin jääkaapista löytyviä juureksia (porkkana, palsternakka), sipulia ja mausteiset kypsät kurpitsapalat. Lorautettiin sekaan risoton jäljiltä pikkupullon pohjalta löytyvä valkoviini & kasvislientä ja annettiin porista. Tarkistettiin mausteet ja lisättiin tarvittaessa. Keitto olisi hyvää ihan palojen kera, mutta lapsiin uppoaa ainakin meillä paremmin kun vedetään vielä sauvasekoittimella sileäksi.

(3) Keiton seuraksi oli jo aiemmin tehty kinkku-kurpitsamuffinsseja. Ihanan pehmeitä herkkuja, jotka tekivät kevyestä keitosta ruokaisamman iltaruoan.

(4) Loppuosa kurpitsasta päätyi taas palasina uuniin ja muussattiin kurpitsalasagnen osaksi. Että voikin olla kasvislasagne hyvää. Pinaatilla, fetalla ja pinjansiemenillä höystetty herkku katosi niin nopeasti, ettei edes kunnon kuvaa ehditty ottamaan.


Sitten huomattiin, että makeat jäivät kokonaan tällä kertaa tästä kurpitsasta tekemättä. No, siinä on hyvä syy jatkaa kurpitsansiemenien törkkäisyä keskelle kukkamaata taas ensi keväänä...

Kurpitsalasagne 

Leikkaa kurpitsaa paloiksi iso uunivuoallinen, sekoita joukkoon mausteita (chiliä, savupaprikajauhetta, pippuria jne...)  ja kypsennä 200 asteessa noin 30min. Muussaa kauhalla.

Tee Bechamel-kastike sulattamalla 50g voita kattilassa ja sekoittamalla siihen noin desin verran vehnäjauhoja. Kaada joukkoon vähitellen litran verran maitoa koko ajan hyvin sekoittaen.Leikkaa lopuksi joukkoon 1 oksa rosmariinia.

Raasta Emmental- tai Edamjuustoa muutama kourallinen. Kuullota 1-2 sipulia pannussa oliiviöljyssä ja sekoita lopuksi joukkoon huuhdellut pinaatinlehdet. Paahda pari kourallista pinjansiemeniä kuivalla pannulla.

Kokoa lasagne vuokaan laittamalla pohjalle kurpitsasosetta, ripottelemalla sen päälle sipuli-pinaattiseosta, pinjansiemeniä ja murustettua fetajuustoa. Asettele päälle lasagnelevyt ja kaada kerros valkokastiketta. Ripottele juustoraastetta ja toista sitten kerroksia kunnes vuoka on täynnä. Laita päällimmäiseksi kastiketta ja ripottele päälle juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 180 asteessa 50min, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Anna vetäytyä vielä hetken aikaa ja nauti.

Tosikliseenä aurinkoa lautasella : kurpitsa - bataatti- sipulikeitto

Syksyn sää on suosinut paria viime päivää lukuunottamatta, eikä iltojen pimetessä aurinkoa ei saa koskaan liikaa. Lämpimän oranssi ja chilillä maustettu keitto  tuo kaikkeen hämäryyteen mukavaa lämpöä pöydälle sytytettyjen kynttilöiden lisäksi. Tiedän, olette kuulleet tuon aikaisemminkin. Vanha klisee on kyseessä, mutta niin totta !

Syyskeitto 

1 bataatti kuutioina
sama määrä myskikurpitsaa kuutioina
2 punasipulia palasina
1 sellerin varsi
1 rkl paprikajauhetta
1 tl jeeraa
1 rkl chilijauhetta ja iso hyppysellinen espelette-chiliä
2dl valkoviiniä
2 kasvisfondikuutiota
vettä

persiljasuolaa päälle ripoteltu

Laita oliiviöljyä kuumenemaan kattilan pohjalle ja lisää kaikki kasvikset. Kierittele hetki ja lisää mausteet. Sekoittele ja kuullota vielä muutama minuutti. Lisää valkoviini ja odota, että alkoholi kihahtaa pois. Lisää liemikuutiot ja kiehuvaa vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Kun kasvikset ovat pehmenneet, surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Laita lautasille. Lisää suolaa kaipaavat voivat ripotella päälle vaikka persiljasuolaa.
Seuraksi tarjoillaan paahdettua leipää, voita ja juustoa...