Kun sarja jatkuu ja jaksaa viihdyttää

Kesäyöt ovat omiaan lukemiselle... 

Kesä kuluu sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy. Onneksi olen kaikkien loma-juttujen lomassa ehtinyt vähän lukemaankin.  Fantasia-sarjat ovat omiaan rentoutumiseen, mutta monen kohdalla puhti loppuu valitettavan nopeasti hyvän alun jälkeen.

Useimmiten kirjasarjat alkavat tympimään siinä kolmannen tai neljännen osan kohdalla. Siis ainakin silloin, kun mukana on jonkinlainen kehystarina. Joko juoni ei tunnu etenevän tai se toistaa pahasti itseään. Pahinta on, kun useampi osa palvelee lähinnä täytteenä, eikä niissä oikeasti tapahdu kunnolla tarinankehitystä. Jopa Harry Potterissa meinasin minun intoni lopahtaa neljännen osan jälkeen ja loput luin pääasiassa siksi, että halusin tietää, miten siellä ihan lopussa käy.

Koska varsinkin fantasiasarjat tuntuvat nykyään venyvän trilogiaa huomattavasti pidempään, olen tullut epäluuloiseksi. Siksi on niin mahtavaa, kun löytää kunnon tarinan ja jännitteen säilyvän yli useamman osan. Tässä pari viime vuosien suosikkiani.


Paha velho / hyvä velho ? 

Benedict Jacka: Chosen ja Hidden 

Poikkeuksia toki on. Olen jaksanut säännöllisen epäsäännöllisesti seurata Alex Verus-seikkailuja Benedict Jackan sarjassa ja pari muutakin on seurannassa. Alex Verus-kirjoissa kehystarina on vähintäänkin löysä. Paha velhomestari uhkaa palata maailmaan ja Alexin historia pimeyden puolella tuo hänen peräänsä vaaran, jos toisenkin. Samalla jokainen osa on kuitenkin myös oma tarinansa, joissa jokaisessa kamppaillaan kunkin oman pimeän puolen kanssa samalla kun taistellaan pahisten kanssa.

Sarja kuulostaa yhtä yksinkertaiselta kuin niin monet muutkin fantasiakirjallisuuden standardiedustajat, mutta siinä on kompleksisuutta, joka viehättää. Kukaan ei ole oikeasti hyvä tai paha (tai no, jotkut pahikset ovat kyllä aika kamalia), vaan oikeasti on kyse valinnoista. Aina ei mene putkeen. Päähenkilö ei myöskään ole mitenkään ylivoimainen, vaikka selviääkin hengissä aika näppärästi. Alex Verus ei ole erityisen urhea, eikä kauhean jalokaan. Hän vaikuttaa suhteellisen normaalilta ihmiseltä pelkoineen ja toiveineen ja vaihtelevine tunteineen.

Jotenkin minua viehättävät myös sarjan osien nimet. Lyhyitä, ytimekkäitä ja kuitenkin linkissä osan juoneen. Fated, Cursed, Taken - ja nyt viimeisimpinä Chosen ja Hidden - vielä edessä Failed, Burned ja Bound...


Vaarallinen nuori nainen

Sarah J. Maas: Queen of Shadows
HelMet Overdrive 

Viime aikoinen ihastus on kuitenkin ollut Sarah J. Maasin Throne of Glass. Nuoren salamurhaajattaren tarina päätyi myös lempparisarjoihini naisten kirjoittamista romaaneista erityislaatuisista naisista.

Viimeisimmässä osassa Celaena palaa kotikaupunkiinsa pelastaakseen ystävänsä hirviökuninkaa käsistä. Kosto ei myöskään ole kaukana mielestä ja taikuuskin pitäisi vapauttaa. Jälleen kerran juoni on täynnä käänteitä ja mielenkiintoisia hahmoja. Throne of Glass on siitä kiva sarja, että myös kehystarina etenee. Se vain on niin täynnä kommervenkkejä, että siinä riittää vielä pureskeltavaa. Aikamoinen käänne nytkin tuli lopussa. Silti kirjat ovat itsenäisiä tarinakokonaisuuksia sellaisenaan eli kärsimätön lukijakaan ei joudu kärvistelemään turhautuneena. Seuraavaa osaa pitääkin odottaa syksyyn saakka. Goodreadsin mukaan julkaisupäivä olisi 6.9.2016...

Tuleekohan uusi osa samantien Overdriveen? Jännä nähdä. Aika hyvin ovat palvelusta löytyneet myös sarjojen uudet osat. Eikä syksyyn ole enää ollenkaan pitkä aika. Tässä helteessä sitä on vaikea käsittää, mutta minulla on huomena viimeinen kesälomapäivä...

Fantasiaa eli tyttösalamurhaaja ja salamavaras

Minä taidan olla tämän kanssa vähän jälkijunassa, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Riordanin kirja ilmestyi suomeksikin jo vuonna 2007 ja elokuvakin on vuodelta kirves ja kansi, mutta ihan mukiinmenevä tarina oli äänikirjanakin.

Rick Riordan: Salamavaras
Oma ostos Elisa Kirjasta (äänikirja tarjouksessa tälläkin hetkellä 6,90€) 
Lukijana: Antti Virmavirta 

Tarina Percy Jacksonista, Poseidonin pojasta, on viihdyttänyt minua työmatkoilla ja vielä näin ensimmäisenä lomapäivänäkin. Kun Percy saa tietää olevansa puoliksi kreikkalainen jumala, kääntyvät monet asiat nurinperin.

Sen lisäksi, että Percy joutuu juoksemaan pakoon erilaisia hirviöitä, jumalat syyttävät häntä Zeuksen salaman varastamisesta, eikä nimen puhdistaminen olekaan ihan pikkujuttu. Jumalat nimittäin ovat aika pikkumaisia olioita, eikä heidän politiikkansa ja keskinäiset kahinansa oikein ota ihmiskuntaa huomioon.

Percy lähtee siis etsintämatkalle Annabethin (Atenen tytär) ja satyyri Groverin kanssa. Tie vie Manalaan ja erinäisiä vihollisia kohdataan ja voitetaan matkan varrella. Kirjan parasta antia olivatkin erilaiset hahmot, joita oli kiva yrittää hataralla muistilla tunnistaa moderneista piirteistä ennen kuin heidän todelliset nimensä paljastuvat.

Minä siis viihdyin kolmikon mukana ja Antti Virmavirta oli varsin sujuva lukija. Rick Riordan osaa popularisoida historiallisia jumalia. Egyptiläisiä listattiin jo aiemmin lukemassani sarjassa ja nyt ovat sitten vuorossa kreikkalaiset. Tarina etenee jouhevasti ja ainakin siinä tapahtuu tarpeeksi.

Sen verran totean olevani kohdejoukon ulkopuolella, että jotkut ratkaisut tuntuvat vähän naiiveilta ja välillä loppumaton kohkaaminen vähän väsyttää, mutta kaikkiaan kyseessä on varsin viihdyttävää fantasiaa, eikä se kreikan mytologian hahmojen painaminen muistiin (vaikka istten vähän vääristyneinäkin) kai ihan pahasta voi olla varsinaiselle kohderyhmällekään.

Salamavaras on sarjan ensimmäinen osa, mutta harmittavasti ainakaan Elisa Kirjassa ei jatkoa ole saatavilla äänikirjana. Selvästi ensimmäisen osan lopussa pedataan seuraavia, mutta en ole ihan varma lähdenkö noita muussa muodossa lukeaan. Äänikirjana tämä oli sellaista sopivan kevyttä ja viihdyttävää julkisen liikentee lomaan, mutta ihan tekstinä voi olla, etten ihan jaksa kaikkia yksinkertaistuksia.


Toinenkin  fantasiasarja 

Sarah J. Maas : Throne of Class, Crown of Midnight, Heir of Fire
HelMet Overdrive 

Kevään aikana tulin lukeneeksi myös kolme osaa Sarah J. Maasin Throne of Glassa -sarjasta. Siinä seurataan nuoren salamurhaajattaren vaiheita suolakaivoksista, kuninkaan lemmikiksi ja siitä haltijoiden / keijujen valtakuntaan. Kuten kuvaan kuuluu, voimat ja valta kasvavat sitä mukaa kun tarina kehkeytyy auki ja alkuperät selviävät. Throne of Glass kuitenkin vaihta sen verran raikkaasti sekä teemaa että miljöötä osasta toiseen, että lukija ei pääse kyllästymään.

Puoliverisillä siis jatketaan. Tällä kertaa kyseessä on keijujen vertaa suonissaan kantavan nuoren naisen tarina. Kaikilla meillä on puolemme, mutta mitäs jos toinen osa itseä olisikin jonkinlainen hirviö ? No. etunsa tietysti on voimalla ja vauhdillakin.

Päähenkilön identiteettikriisi on tietysti mielenkiintoinen, mutta yhtälailla koukuttavia ovat tarinat valtakunnan eri puolilta. Noitien klaanit osoittautuivat todella mielenkiintoiseksi juonteeksi ja tulee olemaan jännä nähdä, miten kaikki polut jossain kohdin kohtaava. Jonkinlainen eeppinen taistelu lienee odotettavissa.

Ainoa asia, joka minua kirjasarjassa vähintäänkin hieman ärsyttää, on perinteinen kuvio sankarittaresta ja kahdesta mahdollisesta rakastajasta. Se on sitten niin kulunutta jo. Onneksi herrat päätyvät vähitellen sivuosaan, eikä valinta heidän välillään ole yksinkertainen tykkää, ei tykkää -pohdinta vaan vesi virtaa vähän yksinkertaisia kuvioita syvemmällä.

Tarinaan sisällepääsyä auttoi kummasti se, että olen aiemmin jo lukenut novella-kokoelman, joka kummasti täytti aukkoja päähenkilön historiassa ja antoi pohjaa tapahtumille.  Täytyy myöntää, että ilman noiden lukemista olisin voinut olla muutaman kerran aika ihmeissäni.

Päähenkilö sekä hänen tarinansa on sen verran mielenkiintoinen, että mielelläni lukisin jatkoa. Harmillisesti ei ainakaan vielä Overdrivesta ole lainattavissa sarjan seuraavia osia vaikka neljäs ja kai viideskin ovat jo englanniksi ilmestyneetkin. Sen verran koukuttava on menneisyytensä kanssa painivan puoliverisen  polku kohti lopullista ratkaisua, että taidan jossain kohtaa etsiä kirjat käsiini muualta, jolleivat tule Overdriveen lainattaviksi.

Jännää fantasiaa perinteisempään tyyliin - tykkäsin nuoresta salamurhaajattaresta

Sarah J. Maas : The Assassin's Blade
Helmet/Overdrive -laina

Viime aikoina fantasiakirjallisuus on paljolti siirtynyt vampyyrien ja ihmissusien seuraan. Usein myös aika ja paikka ovat tämän arkimaailmamme tiimoilta. Siksi onkin virkistävää löytää uusi "perinteisemmän" fantasian edustaja ja vieläpä sarja. Tosin olen vasta lukenut kirjojen ilmestymisen jälkeen kirjoitetun"pohjustusosion", jossa käytännössä taustoitetaan tarinaa, mutta sekin jo herätti mielenkiintoni.

Celaena Sardothian on kaunis, 15-vuotias tyttö, joka pitää hienoista vaatteista ja kimaltelevista koruist. Hän on myös salamurhaajien killan perijätär ja hänen nimensä herättää pelkoa kaikkialla. The Assassin's Blade sisältää 5 novellia, jotka yhdessä kertovat, miksi Celaenasta tuli sellainen kuin hän on varsinaisessa Throne of Glass-tarinassa. Celaena tapaa piraattikuninkaan, matkustaa aavikolle mykkien salamurhaajien oppiin ja kohtaa ala-maailman kierouden ja petturuuden.

Nämä osat ennen tarinaa, alkavat olla maailmalla näköjään muotia. Usein ne kirjoitetaan vasta sen jälkeen, kun varsinaiset kirjat ovat saaneet jo jonkin verran suosiota. En ihan tarkkaan tiedä, mikä niiden tarkoitus on. Ehkä toisinaan kirjailija vain haluaa taustoittaa tarinaansa ja rikastuttaa lukijoiden ymmärrystä, tai ehkä niitä kirjoitetaan lukijoiden pyynnöstä. Syynä voinee olla myös pieni lisärahastus tai yksinkertaisesti sisällön käyttäminen markkinointikeinona. Viimeksi mainittu ainakin toimii tässä minun kohdallani oikein hyvin. Aion nimittäin lukea myös tuota kirjasarjaa.

Sarah J. Maas on onnistunut luomaan kiinnostavan maailman, jossa tyrannimainen kuningas valloittaa maan toisensa jälkeen ja samalla tuhoaa niistä taikuuden. Celaena on nuoreksi tytöksi mielenkiintoinen hahmo. Hän on kylmä tappaja, mutta samalla pohtii tekojensa oikeutusta ja kykenee myös tuntemaan myötätuntoa ja jopa rakkautta. Tarinoiden rytmi luo todellisen seikkailun tunnun ja nopeat käänteet pitävät mielenkiintoa yllä. Jotenkin myös aivan sivuhenkilöt on hahmoteltu niin, että heitä kokee jotenkin ymmärtävänsä. Laatutavaraa siis - ainakin näytteen perusteella.

Katsotaan, mitä itse toimitus sitten sisältää, kunhan ehdin lukemaan. Nyt on pientä sumaa kirjapinossa ja pitää "lukea alta pois" muutama ennen kuin voi ryhtyä hankkimaan lisäluettavaa.