Äiti lukee - Taikavaras-trilogia loppuun

Poika ei sitten koskaan sen enempää avannut Taikavaras-trilogian ensimmäistä osaa. Äiti taas tapansa mukaan luki trilogian loppuun - eihän sitä tarinaa kesken voi jättää.

Trilogian kaksi muuta osaa jatkavat siitä, mihin ensimmäinen jäi. Ehtoisan taikuus on edelleen vaarassa ja jäljet johtavat Deshin aavikkokaupunkiin, taikurikuningas Jaggotin valtakuntaan. Conn matkustaa etsimässä vaaran syytä ja sen löydyttä alkaa hurja taistelu pelkotaikuutta, Arhonvaria vastaan.

Koko trilogia muodostaa kokonaisuuden, jossa tyyli ei petä missään kohtaa ja tarinassa tapahtuu jatkuvasti jotain jännää. Juonen käänteet ammentavat perinteisestä fantasiakirjallisuudesta, mutta jotenkin raikkaalla tavalla. Vaikka sankari ja juoni itsessään ovat tuttuja, niin joukosta löytyy mielenkiintoisia ajatuksia. En esimerkiksi muista aikaisemmin törmänneeni ajatukseen taikuudesta elävänä olentona...

 Mukavaa välipalalukemista ja ehdottomasti suositeltavaa nuoremmille lukijoille. Uskoisin 10-vuotiaiden poikien erityisesti nauttivan tarinasta (ja miksei tyttöjenkin). Kunhan siis kirjaan oikeasti tarttuvat.

Mitä ihmettä tuon meidän esikoisen kanssa oikein pitäisi tehdä ? Lukeminen on taas kääntynyt aika puhtaasti Aku Ankkoihin ja niitäkin vain joskus harvoin. Eikä äidi ehdi oikein sen enempää patistelemaan kuin oikein näyttämään esimerkkiäkään. Työt nimittäin alkoivat, ja kaiken lisäksi aikamoisella rytinällä.

Äiti lukee : Sarah Prineas - Taikavaras

Kiirettä pitää, vaikka töihinpaluu häämöttää vasta syyskuun alussa. On tarhaopettelua ja muuta valmistelua syksyn haasteisiin. Jonkin verran on tullut kyllä luettuakin, mutta kovasti on tahti hidastunut ja luettavat keventyneet entisestään.

Olen myös yrittänyt (taas) saada esikoista innostumaan uudesta kirjasarjasta. Pimeä nousee ei herättänyt minkäänlaista vastakaikua, joten poimin kirjaston hyllystä Taikavaras-sarjan ensimmäisen osan. Poika ei sitä ole edelleenkään edes avannut, mutta äiti lukaisi kirjan tuossa ohimennen.

Sääli, ettei poika edes aloita tämän lukemista sillä voisi vaikka tykätä. Teksti on helppoa eikä tarinakaan vaadi huikeaa taustatietämystä fantasiasta. Tämä sopii minusta yleensäkin erityisen hyvin nuoren lukijan genreen tutustumisen alkumetreille. Vanha lukijakaan ei kyllästynyt tai hermostunut, mutta kovin pikainen välipala oli kyseessä.

Conn on siis Ehtoisan kaupungissa asuva taskuvaras. Eräänä iltana hän erehtyy tyhjentämään velhon taskut ja ryöväämään tämän velhokiven. Koska kenenkään ei pitäisi pystyä velhokiveen tarttumaan ilman velhon lupaa, kiinnostuu velho Ilkimys Connin kyvyistä ja tämä päätyy velhon oppipojaksi. Ehtoisan taikuus on jostain syystä ehtymässä ja sekä Conn että Ilkimys joutuvat monenlaisiin tilanteisiin asiaa selvittäessään. Onko kyseessä luonnonvoimien tasapainon muutos vai voiko kaiken takana olla ihminen, Alivaltias ?

Täytyy vielä yrittää houkutella poikaa avaamaan kirja, kun tuota laina-aikaakin on jäljellä. Niin, ja itselleni käyn kyllä hakemassa sen toisenkin osan. Uskoisin kevyelle välipalalukemiselle löytyvän tarvetta lähiaikoina lisää...