Oi voi heinäkuuta ja yksi kesäkirjasuositus lisää

Oi ja voi... Lomalla piti rentoutua ja lukea. Lopputuloksena oli tämän vuoden vähiten luettuja kirjoja kuukaudessa. No, syitä olen jo valitellut (ja tunnustanut) aikaisemmin, eli ei niistä sitten sen enempää.

Luin koko heinäkuun aikana vain 5 kirjaa ja niistäkin oli kaksi kevyenpuoleista fantasiaa, joiden lukemiseen ei yhteensäkään tainnut mennä muutamaa päivää kauempaa. Ei niissä lukemisena mitään vikaa ole. Minä tykkäsin kovasti. Itse asiassa R.L.Naquinin kuusiosainen Monster Haven-sarja oli viihdyttävä alusta loppuun saakka. Se ei ottanut itseään liian vakavasti, mutta piti homman kasassa.


R.L.Naquin: Monster Haven -sarjan kolme viimeistä osaa
HelMet Overdrive 

Zoey jatkaa Aegis-työtään ja suojelee yliluonnollisia olentoja ja auttaa niitä pulassa. Sitten alkaa löytyä muita Aegiseja murhattuina ja Zoey joutuu hurjaan kilpajuoksuun sarjamurhaajan kanssa. Lopulta suuri juoni paljastuu, mutta tietäminen ei välttämättä auta yhtään, kun niskaan kirjaimellisesti alkaa satamaan ihmissusia, vampyyreja ja lopulta zombejakin. Viimeisessä taistelussa kohtaavat toisensa viimeinen Aegis ja uusin kaupunkilegendahirviö.

Kuulostaako oudolta, mutta jännän kiehtovalta. Odottakaapas kun listaan kirjojen nimet: Golem in my Glovebox, Demons in My Driveway ja Phoenix in My Future.  Ehdotonta kesäkirjojen aatelia. Kevyttä, muttei päänsärkyä aiheuttavaa höttöä.


Niin, siis...

Kaksi viidestä oli puhdasta viihdettä ja fantasiaa ja kolmaskin itse asiassa menee itse oikeutetusti fantasiakategoriaan. Olen jotenkin onnistunut jättämään väliin Robin Hobbin kirjat, mutta nyt silmiini osui (taas Overdrivessa) hänen uusimpansa äänikirjana. Fool's Assassin oli aivan mahtava kuunneltava, vaikka hivenen järkälemäisenä aiheuttikin pientä sydämentykytystä ja laskuvirheitä kahden viikon laina-ajassa pysymiseksi. Ehdottomasti kuuntelun arvoinen kirja!

Klassikkohaaste osui kuun loppuun, joten kirjankin sain luettua tietysti heinäkuussa. Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan paikkasi aukon sivistyksessäni. Toisen aukon paikasikin sitten teos Aila Meriluodon päiväkirjoista. En varsinaisesti tunne runoilijaa, mutta päiväkirjojensa ilmaisun rehellisyydestä ja raadollisuudesta pidin.


Siinä ne kirjat sitten olivatkin

Teatteriin sentään ehdittiin ja tykättiin kovasti. Isojen poikien ja siskon kanssa nautimme Turun Kesäteatterin Vartiovuoren mäellä esittämästä Aarresaaresta täysin rinnoin.

Loppuloma menikin sitten mökillä ja kotosalla lasten kanssa tuhtatessa. Kelit eivät rantakellimistä oikein hellineet, mutta näytti tuo loma kuluvan siltikin nopeasti. Ehkä tämä töihinpaluu sitten lisää lukemistakin, kun tuo Neiti Fisherin etsivätoimisotkin taitaa piakkoin olla sarjana loppupuolella. Ainakin työmatkat ovat saaneet mainiosti alkuun äänikirjojen kanssa. Juuri kuuntelin kirjan, joka taitaa pompata vuoden parhaimmiston joukkoon ihan lentämällä.

Elokuun teatteri on vielä päättämättä. Ehdotuksia? 

Kaappihirviötä, lumimiehiä ja keijukaisia

Keijuko sieltä kurkistaa? 

R.L.Naquin : Monster in My Closet, Pooka in My Pantry, Fairies in My Fireplace

Luettavaksi HelMet Overdrive sähköisenä lainana

Maailma on nykyään täynnä fantasiaviihdettä. Suurin osa siitä tuntuu olevan ihan puhdasta roskaa, useimmiten täynnä paljasta pintaa ja juoni harlekiinejakin heppoisampi. Kaikki kunnia tietysti Harlekiineille omassa lajissaan, mutta minä kaipaan vähän muuta. Hyvä viihde naurattaa, välillä itkettää ja ennen kaikkea saa ajan kulumaan nopeasti, koska kirjaa ei tee mieli lopettaa kesken. Näin vanhemmiten olen myös huomannut arvostavani tunnetta ja jopa herttaisuutta yli rymistelyn. LIsäksi aiheissa saisi olla edes näennäistä syvyyden tuntua.

Arvasitten oikein. R.L.Naquinin sarja oli kovasti minun mieleeni. Heti ensimmäisessä kirjassa Zoey törmää kaapistaan ulos tulleeseen hirviöön - tiedättehän, ne lapsia pelottelevat silmät kaapin ovenraossa? Kaappimonsteri Maurice osoittautuu hyväsydämiseksi ja erittäin hyväksi taloudenpitäjäksi gourmet-kokin taitoja myöten. Kaappimonsterista on myös tukea Zoeylle, hänen tajutessaan olevansa itsekin jotain normaalista ihmisestä poikkeavaa. 

Zoey on aina pystynyt aistimaan ihmisten (ja itse asiassa kaikkien tiedostavien hahmojen) tunteet. Nyt hän tajuaa kyvyn erottavan hänet muista. Lisäksi hän osoittautuu Aegis-auttajaksi, hahmoksi, jonka tehtävänä on auttaa kaikkia yliluonnollisia olentoja ja jonka luokse nämä myös enemmän tai vähemmän suoraan suuntaavat ongelmatilanteissa. Haasteet vaihtelevat avioliitto-ongelmista ja lohikäärmeflunssasta perheväkivallan uhreihin. Vähitellen Zoey joutuu jakamaan aikansa Aegis-hahmon apua tarvitsevien yliluonnollisten olentojen ja oman hääsuunnitteluyrityksensä välillä. Kaiken lisäksi morsiamia alkaa kuolla ympäri kaupunkia ja jäljet johtavat ilkeämieliseen demoniin. Demoni tuntuu vainoavan juurikin Zoeyn lähipiiriä, joten jotain on tehtävä. 

Zoey on sympaattinen kaikessa homssuisuudessaan ja hätäilyssään. Silti hänestä löytyy teräksinen selkäranta tarvittaessa. On myös lohdullista lukea henkilöhahmosta, joka oikeasti haluaa hyvää ja yrittää parhaansa, vaikkei aina onnistukaan. Pidän myös kirjan muista "henkilöistä", Mauricen kaltainen siivoava kaappimonsteri saisi minun puolestani muuttaa meillekin ja kuoleman virkamies kuumana poikaystäväkanidaattina kuulostaa mielenkiintoiselta. Homoseksuaali yrttikauppias, joka lukee ihmisten aurat sekä myöhemmissä osissa tavattavat epäonnen pooka ja karkuteillä oleva pullonhenki, sekä monet, monet muut hahmot, ovat varsin riemastuttavia. 

Sen paremmin ensimmäinen osa kuin jatkotkaan eivät myöskään ole liian siirappisia. Itse asiassa teemoina on varsin vakavia ja välillä vähän itkettäviäkin juttuja. Perheväkivalta, ahneus, rasismi ja elävien olentojen kunnioitus... kolmeen osaan mahtuu monia aika kovia juttuja, mutta ne on käsitelty saarnaamatta ja huomaamattomasti. Projisoimalla ongelmakuvaukset yliluonnollisten olentojen kautta, vältetään osoittelevuus, mutta toivottavasti herätetään ajatuksia myös nuoremmissa lukijoissa. 

Silti nämä kirjat ovat viihdettä. Toisessa osassa Zoey joutuu Aegis-testiin eli selviämään hengissä totaalisen epäonnen periodista. Seurauksena monia varsin hilpeitä tilanteita. Kaiken lisäksi kaupunkiin saapuu maahisten mafia, joka aiheuttaa ongelmia ja onnettomuuksia, eikä ruumilta vältytä tälläkään kertaa. 

Kolmannessa osassa kaupunkia lähestyy jokin todella pelottava ja vaarallinen. Zoeyn koti muuttuu yliluonnollisten olentojen turvapaikaksi, kun heitä saapuu yhä enenevässä määrin maan viimeisen Aegis-auttajan suojiin. Zoeyn ja hänen ystäviensä taitoja tarvitaan taas. Ystävyyden ja yhteistyön teema onkin kirjassa vahvana. Kukaan ei oikein pärjää yksinään, ei edes Zoey suurine tunne-voimineen, mutta yhdessä kaikki on mahdollista. 

Tarina jää vähän kesken ja Goodreadsin mukaan jatko-osia olisi tarjolla ainakin kolme. Tällä hetkellä nämä ensimmäiset näyttävät olevan ainoat tarjolla HelMet Overdriven kautta. Kolmen kirous on kirkkaasti karkotettu tämän sarjan osalta, joten täytynee tutkia, mistä nuo jatko-osatkin saisi käsiinsä.