Sainkin kirjan kuvaavasti samalla kerralla, kun ystävän luona syötiin siitä löytyvillä resepteillä valmistettu lounas. Ruoka oli herkullista, joten kirjakin houkutteli. Jotenkin vain kuvaus Irlannin takamailla kahvilaa pitävien iranilaistyttöjen tarinasta ei sitten napannutkaan. Keskelle oli ympätty rannalta löytyvää parantajatyttöä, katolista dj-pappia ja rikasta perijää. Aikamoinen sillisalaatti siis. Paitsi, että sillisalaattia on kirjan sivuilta turha etsiä. Niistä tuoksuvat minttu ja korianteri muista lähi-idän mausteista puhumattakaan.
Lukiessa tuli nälkä. Onneksi kirjan lopussa on myös reseptejä, joista täytyy kokeilla ainakin yhtä ennen kuin pokkari lähtee kiertoon. Ja luinhan minä kirjan loppuun saakka, että ei se nyt niin kamala ollut. Ihan kelpo viihdettä, kun ei odota liikaa.