Perjantain parasta pastaa

Pitkästä aikaa tehtiin Mac'n Cheese, mutta tällä kertaa pienellä twistillä. Prosessi oli pitkä ja polveileva, mutta perjantai-iltaan sopivan helppo. Matkan varrella tuli upotettua useampiakin muuten tähteeksi jääviä juttuja. Näin se menee...

1) Grillaa vappuna Kamadolla kaikenlaista ja kun lämpöä riittää, laita lopuksi muutamat munakoisonpuolikkaat ja kirsikkatomaatit kypsymään lämpöön. Mausteeksi vähän yrttejä ja oliiviöljyä...

2) Kun kasvikset ovat jäähtyneet, kaavi munakoiso kuorista blenderiin, paiskaa seuraksi tomaatit ja vielä tuoreita tomaatteja lisäksi. Leikkaa joukkoon minttua ja haluamiasi muita tuoreita yrttejä. Tähän saa hyvin piilotettua kaikenlaisia yrttivarsia, jos halua lehdet säästää johonkin muuhun, Sitten vielä vähän jugurttia joukkoon ja tahnaksi. Tarjoile dippikastikkeena leivän ja kasvisten kera. Sopii myös mahtavasti esim. kanan kaveriksi.

3) Miettiessäsi perjantai-illan ruokalistaa, muista jääkaapista löytyvä lopputahna. Keitä puoli paketillista pastaa melkein pehmeäksi, valuta suurin osa vedestä pois ja laita pasta  takaisin kattilaan. Kaada joukkoon purkillinen (3,3dl) kermaa ja pussillinen (150g) juustoraastetta.  Sekoita joukkoon munakoisotahna ja vielä ripaus suolaa, pippuria ja hiukan muskottipähkinää.

4) Kaada pastaseos uunivuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja isännältä ruoanlaitosta jäänyttä persilja-pinjansiemensilppua. Valuta vielä vähän oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 180-200 astetta noin puolisen tuntia. Anna hetki lämmön tasaantua ja nauti.

Oli muuten ihan sikahyvää.

Pataruokaa - possunposket yön yli

Voi, että oli hyvää! 

Ostin tuossa jokin aika sitten Meri-Tuuli Lindstömin kirjan Pataruokaa (ks. lisää alla) ja nyt ensimmäisenä reseptinä tuli kokeiltua yön yli kypsennettyjä possunposkia. Nam, nam, nam... Vähän tietysti piti tuunata, mutta niinhän aina. En tehnyt perunamuusia vaan voipapumuusia (Samassa liemessä -ohjelman inspiroimana taas muistin vanhan herkkuni).  Mausteeksi silppusin persiljaa, basilikaa ja muutaman kirsikkatomaatin (+ vähän öljyä, sitruunamehua ja ripauksen suolaa).  

Suussasulavaa ja maanantai-iltaan sopivaa lohturuokaa, joka kypsennyksen jälkeen oli itse asiassa tosi nopeasti pöydässä. Pyree ei vie varttia enempää lämmityksineen ja kastikekin kiehuu ihan itsekseen. 

Iberico-possun posket yön yli 

possunposkia vajaa kilo
suolaa ja pippuria
1 porkkana
1 palsternakka
1 sipuli
muutama loraus sherryä (kirjassa oli madeiraa)
7 dl lihalientä
persiljaa muutama oksa
kuivattua timjamia ruokalusikallisen verran
voita paistamiseen

Lisäksi:
paketillinen herkkusieniä
4 pientä sipulia
suolaa
voita

Putsaa possunposket ja leikkaa toisen puolen kalvo pois. Suolaa ja pippuroi posket ja ruskista pinnat kuumalla pannulla voissa. Putsaa pannu sherryllä jokaisen satsin jälkeen.

Kuori ja leikkaa juurekset palasiksi ja pinoa pataan poskien kanssa. Lisää vielä loraus sherryä, lihaliemi ja yrtit. Pistä kansi päälle, kiehauta liedellä ja nosta 100 asteiseen uuniin. Anna olla siellä yön yli (vähintään 7h).

Nostele posket pois liemestä ja siivilöi liemi.

Tässä vaiheessa voit nostaa liemen ja posket jääkaappiin odottamaan. Sitten vaan nostat ne sieltä pois heti kotiintullessa ja kokkaat puolessa tunnissa herkun pöytään. 

Juuri ennen tarjoilua

Putsaa herkkusienet, leikkaa jalat pois ja ruskista pannulla voissa. Kuori sipulit ja leikkaa puoliksi (isommat neljään osaan). Laita sekä sienet että sipulit kattilaan poskien haudutusliemen kanssa ja anna kiehua kasaan (kunnes jäljellä on muutama desi). Sekoita lopuksi joukkoon nokare voita.

Kuumenna poskia uunissa 5min 150 asteessa ja tarjoile, vaikka voipapupyreen kanssa (joka itse asiassa kannattaa tehdä sillä aikaa, kun liemi kiehuu).

Voipapupyree:
2 prk voipapuja
ripaus suolaa
vettä n.1dl
pieni loraus sitruunamehua
oliiviöljyä

Pistä ainekset tehosekoittimeen ja surraa tasaiseksi pyreeksi. Laita kattilaan ja kuumenna halutessasi.
Tarjoile possunposkien kera.

Lisäksi vielä yrtti-tomaattisalsaa, joka parhaiten sekoittuu vaikka Tuppervaaraan yrttileikkurissa.



Kuukauden keittokirja 

Noin muutenkin tykästyin kirjaan ihan valtavasti.

Meri-Tuuli Lindström : Pataruokaa 
Oma ostos 

Pataruoassa on jotain lohdullista. Se lämmittää ja antaa hyvän mielen. Pataruoan kuuluu olla täynnä täyteläisiä ja herkullisia makuja.

Lindströmin kirja on täynnä juuri oikeanlaisia pataruokareseptejä. Joka toisella sivulla totesin reseptin päätyvän kokeiluun ja niillä muillakin mietin, että vielä joskus. Kreetta Järvenpään kuvatkin ovat houkuttelevia, sellaisia sopivasti tummia ja tunnelmallisia.

Reseptit on myös kirjoitettu huolellisesti ja vähemmänkin kokannut varmasti onnistuu. Varsinkin, kun pataruoat noin yleensäkin antavat pienet epätarkkuudet kyllä anteeksi. Lisäksi luvuista löytyy  myös lisätietoa ja ohjeistusta patoihin sopivista aineksista, maustamisesta ja suurustamisesta.

Pidin kovasti myös siitä, miten jokaisen reseptin kohdalla oli pieni anekdootti, historiaa tai jotain muuta houkuttelevasti reseptiä kuvaavaa juttua. Olen jo vuosia kiukutellut pelkkiä reseptejä sisältävistä kirjoista - nykyisenä internetaikana kun on helppo löytää reseptilistauksia muutamalla klikkauksella. Keittokirjoilla tulee olla sielu ja niitä pitää voida lukea kokkaamattakin, jotta ne kannattaa hankkia kotiin. Pataruokaa sopii minun hyllyyni mainiosti ja tulee varmasti asumaan siellä kauan.

Tässä kyseessä on jo pikkuisen vanhempi opus (2016), joten sen voi löytää hyvinkin edullisesti. Napatkaa ihmeessä kainaloon ja kotiin talteen. Tälle kirjalle löytyy varmasti käyttöä.

Itseään toistava historia eli siideriperunat

Ettei tämä blogi nyt menisi liian terveelliseksi, niin laitetaan tähän vielä suosikkini jo vuosien ja vuosien takaa. Kun keli muuttuu kylmemmäksi, tunnen suussani siiderin happamuuden yhdistettynä perunan pehmeyteen. Pekonia vielä pyöristämään ja ollaan unelmien herkun äärellä. Nämä siideriperunat ovat osa itseään melkein pakolla toistavaa historiaa, mutta hyvä niin. Näiden avulla tulee hyvä mieli, eikä kukaan jaksa kinata tai etsiä vihollista.

Alunperin tämä resepti ilmestyi perheemme pöytään, kun olimme vasta nuori opiskelijapariskunta. Turussa toimi silloin(kin?) aktiivinen Cercle francais de Turku, joka järjesti erilaisia tapaamisia. Ruokakurssit olivat niistä suosituimpia. Kerran sitten listalla olivat siiderissä kypsennetyt perunat ja maksapihvit. Loppu on vähintään kerran vuodessa itseään toistavaa historiaa.

Eivätkä nämä ole edes vaikeita tehdä. Kunhan muistaa ostaa oikeasti sellaista kunnolla kuivaa siideriä (mieluiten normandialaista tai bretagnelaista, kun reseptikin kerran on siltä suunnalta).

Siideriperunat 

Leikkaa vähän jauhoisia perunoita kuutioiksi ison pannullisen verran. Leikkaa paketillinen pekonisiivuja palasiksi ja laita korkeareunaiselle pannulle pieneen öljytilkkaan kuumenemaan.

Kun pekonit ovat pikkuisen ruskistuneet ja luopuneet rasvastaan, lisää perunat pannuun, ripottele suolaa ja pippuria ja sekoita.

Kaada sekaan niin paljon siideriä, että perunat peittyvät ja laita kannen alle hiljalleen porisemaan. Anna kypsyä niin kauan, että siideri on imeytynyt perunoihin ja ne ovat hiukan muussaantuneet. 30-60min vähän riippuen perunakuutioiden koosta.

Ripottele pannulle persiljasilppua ja nosta heti tarjolle. Kaveriksi sopii vaikka raikas salaatti tai sitten jauhoissa, suolassa ja pippurissa käytettyjä ja sitten pannulla voissa kypsennettyjä maksasiivuja.

Ruokajuomaksi tietysti sitä samaa siideriä kuin kypsennyksessäkin.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa - persiljalla tietenkin

Äiti käski ottamaan persiljapenkin tyhjäksi ja minähän tein tietysti työtä käskettyä. Sitten, kun aloin kotona katsomaan sitä isoa nippua persiljaa, iski pienoinen paniikki. Mihinkähän tuon kaiken upottaisi ? No, pakkaseen meni nippu. Ei siitä salaattia pakkasesta saa, mutta kivasti se maustaa padat ja keitot. Jossain kohtaa panikoidessani muistin nähneeni jonkun tehneen yrteistä suolaa. Sitä siis tehtiin meilläkin - persiljasta, ja sitruunasta, ja valkosipulista. Kiitoksia vaan vinkista kanssabloggarit.

Persilja-sitruuna-valkosipulisuola 

runsas puoli pussia merisuolaa
nippu persiljaa
sitruunan kuori raastettuna
muutama valkosipulin kynsi hienonnettuna

Pistä kaikki tehosekoittimeen ja anna surrata. Levitä tarjottimelle kuivumaan. Minusta kuivuminen oli vähän hidasta, kun ei seuraavanakaan päivänä ollut vielä ihan kuivaa, joten pistin uuniin tunniksi pienelle lämmölle. Johan kuivui.
Sitten vaan uudestaan tehosekoittimeen ja talteen. Saa nähdä, mihin kaikkeen tätä keksitään käyttää.