Lisää salmiakkia ja lemon curdia

Salmiakkikakun jäljiltä meillä oli vajaa pussi turkinpippuricrushia, lemon curdia ja sitruunakreemin tekemisestä jääneet valkuaiset. Ensin ajattelin kokeilla tehdä macaronseja, mutta se kaatui laatikosta löytyneen mantelijauhepussin pienuuteen. Koska kauppa tuossa 50 askeleen päässä tuntui niin kovin kaukaiselta, tuli suunnitelmiin muutos. Pistin puolet valkuaisista pakkaseen ja tein lopuista marenkeja, salmiakilla tietenkin.

Pikkumarengit salmiakilla

Tästä ei resepti enää paljon yksinkertaisemmaksi pääse. Pistettiin vaan valkuaiset (2-3) yleiskoneen kulhoon, pari pisaraa limemehua sekaan ja kone täysille. Sitten tyhjensin tiskikoneen, laitoin leivän alkuun ja muutenkin kulutin sijaistoimintoihin ainakin 7 minuuttia. Lisättiin sokeria parin desin verran ja unohdettiin kone metelistä huolimatta vielä ainakin viideksi minuutiksi. Marenkimassa ei saa vispilää nostettaessa lerpahtaa, vaan sen pitää pysyä tymäkästi pystyssä. Vasta sitten sen voi laittaa pursotinpussiin ja pursottaa leivinpaperille haluamaansa muotoon. Minä onnistuin ensimmäisen kerran marenkien teossa vasta kun sain yleiskoneen. Kärsivällisyyteni ei vain koskaan aikaisemmin riittänyt tarpeeksi pitkään vatkaamiseen ja yleiskoneen kanssakin pitää keksiä sijaistoimintoja.

Lopuksi ripottelin loput turkinpippurimurskasta osalle marenkeja. Puolet piti jättää ilman, koska isäntä ei siedä edes salmiakin hajua, mausta puhumattakaan. Hulluja nuo ranskalaiset. Eivät ymmärrä hyvän päälle.

Nämä marengit olivat tosi pieniä, joten niille riitti vajaa puoli tuntia 130 asteessa ja pari tuntia jäähtyvässä uunissa. Sitten otin ne pois leivän tieltä, annoin hetken jäähtyä ja liimasin pareiksi lemon curdin kanssa.

Arvaatkaapa olivatko hyviä ? Sitä en kerro, montako söin.

Tässä vielä sitruunakreemin ohje. Olen kokeillut muutamaa hitusen toisistaan erilaista, mutta tämä on ehdoton suosikkini.

Lemon Curd

6 keltuaista
1 dl sokeria
1 dl hillosokeria
yhden sitruunan kuori ja mehu
100g voita

Laita keltuaiset, sokerit ja sitruunan kuori ja mehu kattilaan. Lämmitä keskilämmöllä kunnes seos sakenee huomattavasti. Nosta pois levyltä ja sekoita joukkoon kylmä voi pieninä palasina.
Laita jääkaappiin jähmettymään.

Salmiakkikakkua ja perhosmuotteja

Eikös olekin hieno ? Unohtakaa ylenmääräinen tomusokeri ja vinossa olevat koristeet. Ajatelkaa innostuneita poikia (10v ja 8v), jotka haluaisivat äidin tilaavan uuden keräilysarjan jatkonumerotkin, että päästään koristelemaan lisää. Siis, eikös olekin tosissaan hieno ?

Kaikki alkoi, kun Kirppu 8v tuli koulusta kotiin silmät innosta hehkuen. "Äiti, meidän pitää ostaa sellainen lehti, josta saa perhosmuotteja. Tehdään kakku!" Isoveli oli mainostanut lehteä koulumatkalla ja katseli silmät kirkkaana pikkuveljen takaa, miten käy.

Eihän tuollaiseen voi sanoa ei ?

Niinpä äiti sitten kiltisti kiersi muutaman kaupan verran, että löysi uuden "Koristeelliset kakut"-lehden tai ennemminkin kyse taitaa olla jonkunlaisesta keräilysarjasta. Jokaisesta osasta kuulemma löytyy jotain tarvikkeita ja muutama ohje kakun tai leivosten koristeluun, sekä jokunen perusresepti.

Ensimmäinen lehti oli tutustumistarjouksessa tosi halpa, alle 3 euroa, mutta jatko-osatkaan eivät ole ihan kamalan kalliita. Ilmeisesti hinta pysyy siinä alle 10 euron, mikä ei ole ihan kamala, kun ajattelee jokaisessa paketissa olevan ihan relevantteja tarvikkeita koristeluun. Yhdessä osassa tulee kuulemma jopa silikonimuotti, joiden kauppahinta liikkuu kympin molemmin puolin...

Tämän numeron perhosmuotit otettiin heti käyttöön ja hyvin toimivat. Eivätkä edes olleet lähelläkään niin heppoiset kuin monet kaupoissa myytävät muovimuotit... Ihan hyvää laatua siis.

Kakkupohja löytyi meiltä valmiina. Minun teki tuossa mieleni kokeilla tiramisumuffinssien taikinaa pienessä kakkupohjassa, joten se oli jo tehtynä. (2 kananmunaa ja yksi keltuainen. Muuten pistettiin ainekset puoliksi ja voita vähän vähemmän) Väliin laitettiin yhtä lemppariani eli sitruunakreemillä höystettyä kermavaahtoa ja turkinpippuricrushia.

Koristelu ei oikein vastaa sisältöä, sen verran hempeä siitä tuli. Lähikaupasta ei nimittäin löytynyt kuin vaaleanpunaista marsipaania kuorrutukseksi. Kaiken lisäksi olin pihi ja ostin vain yhden pötkylän. Seurauksena oli liian ohut marsipaanilevy kakun kuorrutukseen, joten se vähän repeilikin.  Poikien tahtia eivät pienet haasteet haitanneet ja koristelu onkin kokonaisuudessaan nuorten miesten käsialaa. Tehtiin pieniä marsipaaniperhosia uudella muotilla ja kierrettiin muutama marsipaaniruusu. Ruusuihin ripoteltiin uuden lehden mukana tullutta kiillettä ja perhosten päälle suihkutettiin toista.

Perhoset eivät kerinneet kuivumaan pystyssä pysyviksi, eikä tomusokeri sulamaan marsipaaniin. Niin kiire tuli saada kakku valmiiksi ja ottaa kuvat, ennen kuin innokkaat leipurit muuttuivat vielä innokkaammiksi maistajiksi. Oli herkkua...