Isäntä kokkaa: Kesän toinen paras salaatti

Tuossa jokin aika sitten hehkutin herkullista kesäsalaattia. No, salaattejahan voi tehdä monella tavalla ja nyt isäntä hemmotteli meitä kesäisen illan kevyellä menulla, jossa kunniapaikan nappasi raikas ja pirteä kesäsalaatti II (vuodelta 2017).

Kaveriksi sitten vaan juurella leivottuja sämpylöitä ja isännän makrillipateeta. Juomana jo aperitiivina palvellut seljankukkainen gintonic vadelmilla ja mintulla höystettynä, jollaisen tulin reissulla maistaneeksi ja hyväksi todenneeksi. Sekaan vielä vähän lämmintä keliä, auringonpaistetta ja rauhallinen lauantai-ilta reissustapaluun onnellisuudella.

Onko mitään parempaa?

Salaatin juju taitaa olla fetan ja sitruunankuoren yhdistelmässä. Tähän ei tarvita edes kastiketta.

Ota paketillinen hentoja salaattivarsia (sellainen versosalaatti on hyvää) Leikkaa joukkoon kirsikkatomaatteja ja kurkkupaloja. Silppua kourallinen minttua ja toinen basilikaa. Murusta joukkoon fetaa makusi mukainen määrä. Raasta lopuksi pinnalle hyvin pestyn luomusitruunan kuorta.

Virkistys ja makuhermojen herätys on taattu.

Kaveriksi itse tehtyä juurileipää ja isännän makrillipateeta.

Isännän paluu lapsuuteen eli inkiväärinen wappusima

Tätä meillä juotiin jo viime kesänä ja nyt on isäntä kärttänyt encorea jo monta viikkoa. Vapun lähestyessä sain vihdoin aikaiseksi. Ai mitä ? No, kotitekoista inkivääriolutta. Raikasta ja pikkuisen poreilevaa.

Sitä kuulemma tarjottiin Ranskassa 80-luvulla koulun koko perheen bingobileissä... 2 frangia juoma. Le petit Nicolas-kirjoista kuulemma näkee touhun tyylin...

Vielä ehtii saamaan satsin vapuksi - minä mietin pitäisikö tehdä vielä sitä omankin lapsuuden simaa...

Sitruunainen inkivääriolut 
(alunperin Glorian ruoka ja viini-lehdestä nro 5/2013)
n.3l

1 luomusitruunan kuori
2rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1,5 dl sitruunamehua (2-3 sitruunaa)
muutama rusina
2,5l vettä
puoli pussia kuivahiivaa (5g)

Sekoita sitruunan kuori, inkivääri, sitruunamehu sokeri ja rusinat kattilassa. Lisää 1l lämmintä vettä. Sekoita, kunnes sokeri sulaa. LIsää hiiva ja loppu vesi.
Peitä kattila tuorekelmulla ja jätä lämpimään paikkaan 4-6 tunniksi. Sekoita pariin kertaan käymisen aikana.

Kun rusinat ja sakka ovat nousseet pintaan, siivilöi juoma puhtaisiin pulloihin tai, kuten meillä, isoon säilytyspurkkiin. Jätä nesteen ja korkin väliin kunnon väli (7cm).

Laita purkkiin myös rusinoita - kun hiilihappo muodostuu, ne nousevat pintaan. Kierrä pullojen korkit tiukalle tai sulje purkin suu kunnolla ja jätä huoneenlämpöön yöksi.

Päästä aamulla kantta hiukan avaamalla ylimääräiset hiilihapot pois. Sulje, siirrä jääkaappiin ja anna "kypsyä" muutama päivä. Säilyy kylmässä 1-2 viikkoa.

Yhä uudelleen ja uudelleen - chiliä, sitruunaa, tomaattia, parmankinkkua, spagettia...

Olin ihan varma, että tämä pasta on blogissa jo moneen kertaan, mutta en minä nyt sitä ainakaan heti löytänyt. Kauhistuttava huolimattomuus minun taholtani, olen pahoillani.

Toisaalta - tämä pasta aiheuttaa pahemmanlaatuista riippuvuutta. Siitä lähtien, kun sen jostain bongasin niin on chili-sitruuna-parmankinkku-tomaattipasta ilmestynyt meillä pöytään vähintään kerran kuukaudessa. Mikäs siinä - kelpaa kaikille.Tosin kuopus saa vähän laimennetun version ilman chiliä.

Isäntä lykkää päälle vielä parmesaaniraastetta ja pienen lorauksen tryffeliöljyä - minusta tämä on parasta ihan tällaisenaan.

Bonuksena : tämän tekemiseen kuluu tasan niin kauan aikaa kuin spagetti kypsyy. Ei yhtään huono juttu sekään.

Yhä uudelleen pastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä spagettia tarpeen mukainen määrä (jos teet spagettia enemmän kuin neljän suht pieniruokaisen ihmisen tarpeisiin, niin lisää kastikkeen aineksia samassa suhteessa).

Lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Leikkaa paketillinen kirsikkatomaatteja puoliksi ja lisää pannulle. Raasta yhden sitruunan kuori ja purista mehu pannulle. Ripottele noin puoli teelusikallista kuivattuja chilihiutaleita pannulle (maun ja syöjien sietokyvyn mukaan - meillä isäntä lisää vielä lautaselle). Anna kuumentua hiljaisella lämmöllä saman aikaa kuin spagetti kypsyy.

Valuta spagetista vähän keitinlientä pannulle ja lisää spagetit. Sekoita. Lisää muutama kourallinen rucolaa ja sekoita taas. Nakkaa päälle vielä parmankinkkusiivuja maun ja syöjien mieltymysten mukainen määrä. Meillä menee yleensä vähintään paketti kerralla eli pari siivua per nuppi (4).

Nauti. Varaudu encore-kyselyihin ja tee pian uudelleen.

Herkkunuijat luolamiehille

On nuijia ja on nuijia. Toiset ovat sellaisia mauttomia ja vähän limaisen tuntuisia, ja toiset taas... no, kun päälle sivelee ennen paistoa ja paiston aikana sellaista vähän siirappimaista ja chilisen maukasta sitruunalientä niin voitte arvata lopputuloksen. Minä tykkään ja hyvin uppoaa meidän villimiehiimmekin.

Tässä siis suosikkimarinadini kananuijille.

Sitruuna-hunajanuijat 

Laita pieneen kattilaan 2rkl hunajaa, 1 sitruunan mehu ja 1rkl paprikajauhetta, 1rkl chilijauhetta ja ripaus cayennepippuria. Voit laittaa sekaan halutessasi vielä timjaminlehtiä.
Kiehauta marinadia niin kauan, että se muuttuu vähän siirappimaiseksi.

Ruskista nuijat pannulla ja sivele marinadilla. Laita 200 asteiseen uuniin. Anna paistua ihanan ruskeiksi ja muista sivellä marinadilla aina välillä paiston aikana.

Anna hitusen jäähtyä, nappaa koipiluusta kiinni ja haukkaa. Luolamiesmeininkiä.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa - persiljalla tietenkin

Äiti käski ottamaan persiljapenkin tyhjäksi ja minähän tein tietysti työtä käskettyä. Sitten, kun aloin kotona katsomaan sitä isoa nippua persiljaa, iski pienoinen paniikki. Mihinkähän tuon kaiken upottaisi ? No, pakkaseen meni nippu. Ei siitä salaattia pakkasesta saa, mutta kivasti se maustaa padat ja keitot. Jossain kohtaa panikoidessani muistin nähneeni jonkun tehneen yrteistä suolaa. Sitä siis tehtiin meilläkin - persiljasta, ja sitruunasta, ja valkosipulista. Kiitoksia vaan vinkista kanssabloggarit.

Persilja-sitruuna-valkosipulisuola 

runsas puoli pussia merisuolaa
nippu persiljaa
sitruunan kuori raastettuna
muutama valkosipulin kynsi hienonnettuna

Pistä kaikki tehosekoittimeen ja anna surrata. Levitä tarjottimelle kuivumaan. Minusta kuivuminen oli vähän hidasta, kun ei seuraavanakaan päivänä ollut vielä ihan kuivaa, joten pistin uuniin tunniksi pienelle lämmölle. Johan kuivui.
Sitten vaan uudestaan tehosekoittimeen ja talteen. Saa nähdä, mihin kaikkeen tätä keksitään käyttää.

Pienet sitruunakakkuset

Lomamatkalla tuli taas kerättyä mukaan iso kasa ranskalaisia ruokalehtiä. Ensimmäisenä kokeilureseptinä kotona testattiin makeita sitruunakakkusia Saveurs-lehden jälkiruokien erikoisnumerosta. Niistä tulikin ihanan pehmeitä ja kosteita ja raikkaan sitruunaisia. Osasyynä kosteuteen on varmaan alhainen kypsennyslämpötila. Aluksi vähän arvelutti, mutta hyviä tuli, kun malttoi mielensä.

Samalla tuli testattua uusi minikakkuvuokakin - siis sellainen silikoninen muffinssivuoka, jossa aukot ovatkin suorakaiteita eikä pyöreitä ;-)

Pienet sitruunakakkuset

3 luomusitruunaa (1 kuori ja kaikkien mehu)
40g mantelijauhetta
180g jauhoja
1 tl leivinjauhetta
150g pehmeää voita
150g sokeria
3 kananmunaa

Kuorrutus : sitruunamehua ja tomusokeria - sitruunankuoriraastetta halutessasi

Laita uuni lämpiämään 140 asteeseen.

Raasta yhden sitruunan kuori ja purista kaikista mehu.

Sekoita jauhot, mantelijauhe, sitruunankuori ja leivinjauhe.

Hiero voi ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen välissä hyvin vatkaten.

Lisää jauhoseos ja sitruunamehu voivaahtoon, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Jaa taikina muffinssivuokiin (tai silikonisiin minikakkuvuokiin). Paista kakkuja uunissa noin 45min ja jäähdytä.

Sekoita sitruunaa ja tomusokeria paksuhkoksi kuorrutukseksi (aloita hyvin pienellä mehumäärällä). Anna kuorrutuksen kovettua ainakin puolisen tuntia.

Sitruunaleipä kesäpöytään

Minulla ei noin ihan luonnostaan ensimmäiseksi tulisi mieleen tökätä sitruunankuorta leipään, mutta se toimii ! Tämän reseptin olen aikoinaan bongannut kai Glorian ruoka ja viini -lehdestä niin kuin niin monen muunkin herkullisen leipäreseptin. Siitä lähtien tätä on tehty vähintään kerran kesässä.

Sitruunaleipä

Päivä 1

7-8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2-3 tl suolaa
1/2 pss kuivahiivaa
2 1/2 dl lämmintä vettä
1 dl maustamatonta jugurttia
1/2 dl oliiviöljyä

Sekoita vesi jugurtin kanssa. Laita kuivat aineet kulhossa ja lisää nesteet. Vaivaa noin 10min. yleiskoneen pienellä nopeudella ja taikinakoukulla. Taikina saa jäädä hiukan löysäksi.

Laita taikina kannelliseen, öljyttyyn astiaan ja anna sen kohota jääkaapissa vähintään yön yli.

Päivä 2

luomusitruunan kuori
vehnäjauhoja leipomiseen

Kaada taikina hyvin jauhotetulle pöydälle ja painele se levyksi. Ripottele raastettu sitruunankuori tasaisesti levyn äälle. Taita levy kerran pitkittäin ja poikittain ja vaivaa hetki.

Leikkaa taikina kahtia tai pötköstä 10-12 sämpyläksi. Pyöritä palloiksi ja muotoile ne kämmenten välissä soikean sitruunan muotoisiksi.

Kohota liinan alla runsas tunti. Viillä viilto terävällä veitsellä päälle.

Tässä kohtaa käskettiin reseptissä heittämään vettä uunin pohjalle ja paistamaan 225 asteessa n. 20min leipiä tai 12 min sämpylöitä, mutta minäpä sovelsin taas pataleipää. 30min 225 asteisessa uunissa kuumentuneessa padassa kannen alla plus 10 min ilman. Lopputulos oli ihan mahtava !

Tämä on herkkua tuoreena, mutta sitruunan maku vahvistuu vielä, jos malttaa odottaa seuraavaan päivään...

Pellillinen makeaa - erä II : Sitruuna-mustikkaruudut

Joskus aiemminkin olen täällä tullut maininneeksi, että peltipiirakat ovat herkkusuiden perheen pelastus. Niin tälläkin kertaa, kun meillä oli kylässä pari ihmistä ja poikien kaveri vielä yötä. Herkkua riitti myöhäiseksi jälkkäriksi, aamupalan herkuksi ja vielä iltapäivän välipallakin. Eikä äidin tarvinnut kuumalla kelillä touhuta uunin vieressä kuin hetken verran taikinaa sekoittaessa. Ne toiset leivontahetket käytin leipomisen sijaan kirjaa lukien ja rentoutuen. Ah, näitä kesäisiä viikonloppuja !

Tämän(kin) reseptin bongasin Delicious-lehdestä. Alkuperäisen oli lehteen kirjoittanut Donal Skehan niminen Irlannin nouseva keittiötähti. Häntä aina välillä tituleerataan uudeksi Jamie Oliveriksi, mutta enpä tiedä. Alkuperäisellä on sentään ihan kokin koulutustakin takanaan, kun Donal ilmeisesti on pääasiassa äidin opissa taitonsa hankkinut entinen poikabändiläinen. Yhteistä lienee sentään rentous ja se, että kyse on julkisuutta taitavasti hyödyntävästä ja mukavannäköisestä nuoresta miehestä. Ehkä se riittää - en tiedä.

Tämä resepti ei nyt ole mitään kauhean ihmeellisen uutta, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin toimiva ja herkullinen. Sitruunaisuutta voi säädellä sitruunoiden määrällä, samoin tietysti mustikkaisuutta. Meillä ei kumpaakaan vedetty överiksi, että kelpasi kaikille pöydän ympärilläolijoille. Juju löytyy päälle valutetusta kuorrutuksesta. Se on terävän sitruunaista ja samalla makeaa.

Alla resepti, kuten minä sen tein normaali uunipellillisen kokoisena ja suhteessa hitusen pienemmällä rasvamäärällä kuin alkuperäisessä. Niin, ja vinkkinä vielä, että tämä oli itse asiassa parempaa seuraavana päivänä, kun maut olivat oikein asettuneet. Kannattaa siis tehdä silloin, kun haluaa säästää tarjoilupäivänä mahdollisimman paljon aikaa johonkin muuhun kuin leipomiseen.

Mustikka-sitruunaruudut

375g jauhoja
2 kukkuratl leivinjauhetta
300g sokeria
6 kananmunaa
300g pehmeää voita
5 rkl maitoa 2-4 sitruunan kuori raastettuna
muutama kourallinen mustikoita (oman maun mukaan)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen (kiertoilma 150)

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää munat, voi, maito ja sitruunankuori. Sekoita. Oli parin minuutin homma yleiskoneella.

Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja ripottele päälle mustikat.

Laita uuniin ja kypsennä 25-30 min tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Aika riippuu vähän uunista.

Sekoita 2 dl tomusokeria ja puoli dl sitruunamehua. Mikäli seos tuntuu liian löysältä niin lisää vielä tomusokeria. Valta jäähtyneen piirakan päälle. Anna kovettua. Leikkaa ruuduiksi ja nauti. Voit halutessasi koristella vielä vaikka sitruunankuoriraasteella. Meille riitti ihan tällaisenaan.

Copycatin kuulumisia - jälkkäriherkkuja

Copycat onkin ollut kovasti hiljaa viime aikoina. Ihania reseptejä ovat blogit pullollaan, mutta jostain syystä niitä on vain kirjattu, ei kokattu. Tämän reseptin bongasin jo kauan sitten Glorian ruoka ja viini-lehdestä ja viime aikoina sitä on tehty useammassakin blogissa.

Huolimatta monista esimerkeistä, Lemon possetin kanssa meinasi ensin käydä huonosti. Helppoa, yksinkertaista ja varmasti herkullista. Hetkinen, helppoa ? Minä onnistuin epäonnistumaan ensimmäisen erän. Sen siitä saa, kun ottaa muiden testaaman reseptin eikä sitten kuitenkaan seuraa sitä kunnolla. Hyvä muistutus siitä, että kannattaa ensin seurata alkuperäistä reseptiä ja ruveta kokeilemaan vasta sitten, kun sen osaa. Kermaa pitäisi kunnolla kiehauttaa eikä reseptissä lukenut vaniljauutetta. Silti piti hosua ja vielä törkätä ylimääräinen ainesosa sekaan. Lopputuloksena ei lemon posset hyytynyt kunnolla. Herkullista se oli, mutta ei ihan sellaista kuin piti.

No, Copycatkin oppii. Toisesta erästä tuli täydellinen. Tämä onkin ihan omiaan vappupöydän herkuksi. (Siis ennen niitä donitseja)

Donitseista puheenollen - prakaako Blogger vai ettekö tosiaan ole ollenkaan vastailleet sivupalkin kyselyyn ?

Hauskaa vappua kaikille !

Lemon posset
(kolmelle)
2 dl kuohukermaa
vajaa 1 dl sokeria
1 sitruunan mehu

Lisäksi
Mansikoita

Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Anna kuumeta ja keitä noin 3 min koko ajan sekoittaen. Saa porista. Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunan mehu joukkoon. Maista seosta ja lisää tarvittaessa sokeria tai sitruunamehua.

Kaada seos 3 pieneen kippoon. Peitä tuorekelmulla. Nosta jääkaappiin ja anna hyytyä vähintään muutaman tunnin ajan.

Vihreää ja punaista - ei, se ei ole joulukuusi vaan naudanfile kevätvaatteissa

Tiedän, ettei tämä ole trendikästä. Nyt pitäisi hakea niitä halvempia, luisia ja sitkeitä ruohonosia ja kehua, miten niissä on enemmän makua ja mureutta kuin fileessä. Minä kuitenkin sorruin naapurimarketin naudan sisäfiletarjoukseen, eikä kaduta yhtään.

Syötiin tätä sunnuntaina lounaaksi ihan vain kaikki salaatit ja muut keittiöstä löytyvät kasvisloput  kulhoon kasattuna lisukkeena. Salaatti, avokado, kirsikkatomaatit, kurkku, oliivit, kevätsipuli ja paprika saivat seuraansa vielä fetaa ja paahdettuja manteleita. Ruokaisan salaatin kanssa ei tullut lihaa ahmittua liikaa ja niin sitä riitti vielä alkuviikon lounaillekin, joita taisin jo hehkutella tuolla FB:n puolella.

Sunnuntain kunniaksi filekin sai päälleen juhlavaatteet, punaista ja vihreää. Hyvältä maistui ja valmistui nopeasti.

Putsasin fileestä ensin pois kalvoja ja leikkasin kauniin malliseksi paksuimmasta osasta. Sitten vaan ruskistin reippaasti pannulla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Lopuksi törkkäsin paistomittarin , paksuimpaan kohtaan ja laitoin 130 asteiseen uuniin.

Lihan kypsyessä tein tuon yllämainitun salaatin sekä valmistelin "kuorrutuksen". Silppusin leikkuulaudalla pari punaista chiliä sekä ison nipun korianteria ja toisen ison nipun minttua. Sitten raastoin joukkoon yhden sitruunan kuoren ja puristin siitä mehun. Ripottelin suolaa ja kiersin myllystä mustapippuria.

Otin lihan pois uunista mittarin näyttäessä 55 astetta, kierittelin kuorrutuksessa, käärin folioon ja annoin vetäytyä vartin verran. Koko lounaan valmisteluun ei mennyt tuntia aikaa.


Chili ja sitruuna antoivat mukavasti potkua peittämättä kuitenkaan lihan omaa makua. Suosittelen. Yhdistelmä toimii varmasti myös "gremolatana" patojen päällä.

Äidin synttäriherkku - Sitruunapiirakka

Laivaristeilyn jälkeen synttäriviikonloppua jatkettiin kotona ihan oman perheen kesken. Äiti sai valita jälkkärin. Tällä kertaa ei tehty täytekakkua, vaan pirteän keväinen sitruunapiirakka - marenkihunnulla tietysti. Samalla tuli hyvää käyttöä temperointikokeilun lopputuotoksena syntyneille suklaamunille.

Minä olen vuosien saatossa kokeillut jos jonkinlaista sitruunapiirakan reseptiä, mutta tämä on ollut suosikkini jo useamman vuoden ajan. Kondensoidun maidon kanssa tehdyt ovat minun makuuni vähän liian makeita ja kermatäytteissä sitruuna muuttuu turhankin miedoksi. Tässä sitruunakiisselin kirpakkuus kohtaa marengin pehmeän makeuden juuri oikeanlaisella kontrastilla.
Ainakin minun mielestäni - kokeilkaa niin tiedätte, onko oman makunne mukainen.  :-)

Pohja on ihan peruspohja, tällä kertaa keltuaisella.

Äidin paras sitruunapiirakka

pohja :

250g jauhoja
40g (tomu)sokeria
175g voita
1 keltuainen
3-4 rkl kylmää vettä

sitruunakiisseli :
3 dl vettä
1 dl sokeria
2 tl vanilijasokeria
4 rkl Maizenaa
2 sitruunan kuori
2 sitruunan mehu
3-4 keltuaista
2-3 rkl voita

marenki :
yli jääneet valkuaiset
1 dl sokeria

Nypi jauhot, sokeri ja voi murumaiseksi seokseksi (tai pyöräytä ne yleiskoneessa). Lisää keltuainen ja vettä, kunnes muruista muodostuu taikina. Kääri elmukelmuun ja laita vartiksi jääkaappiin.

Kauli ohueksi pohjaksi ja nosta vuokaan (tai kun laiskottaa, tee niin kuin minä eli levitä käsillä vuoan pohjaan). Nosta pohja uudelleen vartiksi jääkaappiin. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Paista pohjaa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes se pikkuisen ruskistunut ja kypsä.

Tee sitruunakiisseli. Sekoita vesi, sitruuna, sokerit ja Maizena kattilassa ja anna kuumentua suhteellisen miedolla lämmöllä, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa pari kertaa. Nosta kattila pois hellalta ja vatkaa keltuaiset yksitellen joukkoon. Sekoita lopuksi voi kuumaan kiisseliin hyvin sekoittaen ja jätä kiisseli vähäksi aikaa jäähtymään. 

Levitä kiisseli jäähtyneen pohjan päälle.

Tee marenki kun kiisselikin on huoneenlämpöistä. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, lisää sokeri ja jatka vatkaamista, kunnes marenki on tymäkkää ja vatkainta nostettaessa ei enää lerpahda takaisin kulhon pohjalle.

Levitä marenkia piirakan päälle kahdella lusikalla tai pursottamalla. Laita uuniin 225 asteeseen muutamaksi minuutiksi. Muista vahtia, ettei marenki pala. Ota se pois uunista, kun pinta on kauniisti ruskistunut.

Anna jäähtyä taas. Koristele ja nauti.

Salmiakkikakkua ja perhosmuotteja

Eikös olekin hieno ? Unohtakaa ylenmääräinen tomusokeri ja vinossa olevat koristeet. Ajatelkaa innostuneita poikia (10v ja 8v), jotka haluaisivat äidin tilaavan uuden keräilysarjan jatkonumerotkin, että päästään koristelemaan lisää. Siis, eikös olekin tosissaan hieno ?

Kaikki alkoi, kun Kirppu 8v tuli koulusta kotiin silmät innosta hehkuen. "Äiti, meidän pitää ostaa sellainen lehti, josta saa perhosmuotteja. Tehdään kakku!" Isoveli oli mainostanut lehteä koulumatkalla ja katseli silmät kirkkaana pikkuveljen takaa, miten käy.

Eihän tuollaiseen voi sanoa ei ?

Niinpä äiti sitten kiltisti kiersi muutaman kaupan verran, että löysi uuden "Koristeelliset kakut"-lehden tai ennemminkin kyse taitaa olla jonkunlaisesta keräilysarjasta. Jokaisesta osasta kuulemma löytyy jotain tarvikkeita ja muutama ohje kakun tai leivosten koristeluun, sekä jokunen perusresepti.

Ensimmäinen lehti oli tutustumistarjouksessa tosi halpa, alle 3 euroa, mutta jatko-osatkaan eivät ole ihan kamalan kalliita. Ilmeisesti hinta pysyy siinä alle 10 euron, mikä ei ole ihan kamala, kun ajattelee jokaisessa paketissa olevan ihan relevantteja tarvikkeita koristeluun. Yhdessä osassa tulee kuulemma jopa silikonimuotti, joiden kauppahinta liikkuu kympin molemmin puolin...

Tämän numeron perhosmuotit otettiin heti käyttöön ja hyvin toimivat. Eivätkä edes olleet lähelläkään niin heppoiset kuin monet kaupoissa myytävät muovimuotit... Ihan hyvää laatua siis.

Kakkupohja löytyi meiltä valmiina. Minun teki tuossa mieleni kokeilla tiramisumuffinssien taikinaa pienessä kakkupohjassa, joten se oli jo tehtynä. (2 kananmunaa ja yksi keltuainen. Muuten pistettiin ainekset puoliksi ja voita vähän vähemmän) Väliin laitettiin yhtä lemppariani eli sitruunakreemillä höystettyä kermavaahtoa ja turkinpippuricrushia.

Koristelu ei oikein vastaa sisältöä, sen verran hempeä siitä tuli. Lähikaupasta ei nimittäin löytynyt kuin vaaleanpunaista marsipaania kuorrutukseksi. Kaiken lisäksi olin pihi ja ostin vain yhden pötkylän. Seurauksena oli liian ohut marsipaanilevy kakun kuorrutukseen, joten se vähän repeilikin.  Poikien tahtia eivät pienet haasteet haitanneet ja koristelu onkin kokonaisuudessaan nuorten miesten käsialaa. Tehtiin pieniä marsipaaniperhosia uudella muotilla ja kierrettiin muutama marsipaaniruusu. Ruusuihin ripoteltiin uuden lehden mukana tullutta kiillettä ja perhosten päälle suihkutettiin toista.

Perhoset eivät kerinneet kuivumaan pystyssä pysyviksi, eikä tomusokeri sulamaan marsipaaniin. Niin kiire tuli saada kakku valmiiksi ja ottaa kuvat, ennen kuin innokkaat leipurit muuttuivat vielä innokkaammiksi maistajiksi. Oli herkkua...

Pellillinen makeaa

Peltipiirakat ovat makeannälkäisen perheen ruokahuollon pelastus. Meitä kun istuu pöydässä 5 sokerihiirtä, niin pienempi kakku katoaa kerralla. Uunipelti on sentään kooltaan sen verran iso, ettei tarvitse heti ruveta uudelleen leipomaan, vaikka kyllä minulla tämänkin kanssa meinasi tulla kiire saada edes joitakin paloja pelastettua myös pakkaseen.

Ei tätä kuitenkaan ihan kerralla syöty. Vanhemmat reseptit ovat sen verran tuhtia tavaraa, että yksi pala riittää jälkiruoaksi tai kahvin kanssa. Tällä reseptillä on minunkin vihossani ikää jo yli kaksikymmentä vuotta. Kummitädiltäni sen aikoinaan bongasin ja siitä lähtien on sitruunainen rahkapiirakka ollut osa vakinaista repertuaaria. Kummitädiltäni on peräisin muitakin hyviä reseptejä.

Hiukan kevensin ja vähensin voin määrää, mutta vieläkin taitaisi vähemmällä onnistua. Tässä kuitenkin resepti sellaisena kuin sen tällä kertaa tein.

Sitruunainen rahkapiirakka 

Sekoita keskenään

4 lasia vehnäjauhoja
2 lasia sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
225g sulaa voita

Jaa seos kahteen osaan, joista toinen on tortun pintapuoli. Pohjaan lisätään

1 kananmuna
1 lasi piimää

Valmista myös täyte sekoittamalla keskenään

2 purkkia maitorahkaa
1 lasi sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu (modernina lisäyksenä myös sitruunan kuori niin maistuu vahvemmin)

Levitä pohja pellille, lisää täyte ja ripottele lopputaikina murusina päälle. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes pinta ruskistuu.

EDIT P.S. Seuraava pellillinen makeaa löytyy täältä...