Elisa Kirjalta kuunneltavaksi osana äänikirjakampanjaa
Äänikirjat ovat ihania ja koen nyt melkein fyysisiä vierotusoireita, kun ei bussimatkoja varten ole tullut vielä hankittua seuraavaa kuunneltavaa. Pitää vain vähän miettiä - ottaako heti perään trilogian kolmas osa vai haukatako kevyempi välipala, vaikka okkultisen etsivän seikkailujen jatkoa kuuntelemalla ? Taidan kallistua tuohon jälkimmäiseen.
Millenium-trilogian ensimmäinen osa oli koukuttavaa kuunneltavaa, mutta tämän toisen osan kanssa jouduin hivenen taistelemaan. Piti lukea 40 osaa (88:sta) ennen kuin varsinainen rikos edes tapahtuu. Olihan Lisbeth Salanderin seikkailuja trooppisella saarella ihan viihdyttävä kuunnella, mutta lievää haahuilua juonessa tuntui tapahtuvan. Sitten, kun viimein päästiin asiaan ei tutkimuskaan tuntunut etenevän oikein millään.
Stieg Larssonilla oli taito viedä tarinaa eteenpäin usean henkilön näkökulmasta ja toimista käsin. Se luo tarinaan syvyyttä ja monisävyisyyttä. Samalla tekniikka kuitenkin myös välillä hidastaa juonen etenemistä, kun jokaisen yksityiskohdan ymmärtäminen pitää avata henkilö henkilöltä. Samoin selvitykset siinä, mitä joku söi tai laittoi päälleen tai teki kotiin saavuttuaan alkaa välillä vähän "ottamaan päähän". Liian iso määrä detaljeja käy pidemmän päälle raskaaksi, vaikka täytyy myöntää niissä piilevän myös osa Larssonin kirjoittamisen viehätyksestä.
Ja silti... kyllä minä taas niin koukkuun jäin, että kolmas osa on varmaan pakko hankkia kuunneltavaksi jossain välissä. Viimeinen kolmannes oli taas oikein kunnon jytinää ja tahti vaan kiihtyi loppua kohti. Oli ihan pakko keksiä koneetonta tekemistä keittiössä, että sai kuunneltua tarinan loppuun. Voitte uskoa, että meillä pilkottiin erinäisiä määriä kasviksia ruokaa varten kirjan viimeisten lukujen aikana. Olen nimittäin todennut, että julkisilla liikkumisen tarpeen puuttuessa, ovat keittiötyöt oiva "syy" äänikirjalle...
Yleensäkin on tässä tullut selväksi, että äänikirjat ovat sopivaa seuraa monessa tilanteessa. Kaikenlainen odottaminen on mukavampaa kirjan seurassa, julkisilla kulkemisen viemä aika ei harmita yhtään, pihahommat sujuvat ja kävely kulkee kuin itsestään - näin ihan vain muutamia mainitakseni. Lisäksi puhelimella kuuntelu on aika huomaamatonta ja vaivatonta, ja jättää vielä kädet ja silmät vapaiksi muuhun tarpeelliseen. Ehdottoman suositeltavaa ajanvietettä siis.
 |
| Kuunneltavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta |
Yhdyn täysin äänikirjojen mahtavuuteen! Haravointiin tulee ylimääräisiä tunteja, kävelylenkit koiran kanssa pitenevät, ruuhkabussikin tuntuu ihan luksusajalta hyvän äänikirjan kanssa. Tosin, kirjan täytyy olla hyvä tai edes keskiverto, nimim. takkuaa se äänikirjan "lukeminenkin", jos imu ei riitä ;)
VastaaPoistaNäin on, kummasti tuli soiteltua matkan varrella puheluja, kun kirja tökki ;-)
PoistaÄänikirjat kuuluvat jo aika kiinteästi työmatkoihini. Autossa on paljon mukavampaa kuunnella äänikirjaa kuin radiota. Olen huomannut, että autoillessa menee vähän keskinkertaisempikin opus, johon ei välttämättä tarvitse 100% keskittyä joka hetki. Kuuntelemiani kirjoja en ehkä edes lukisi paperiversiona loppuun. :)
VastaaPoistaLarssonin trilogiasta olen lukenut vain ekan osan, joka oli ihan ok. Toinen osa tökki minulle niin pahasti, tuntui että juoni oli paljon hajanaisempi kuin ykkösessä. Se jäi kesken ja kolmatta en ole aukaissut. :)
Minä en ole vielä uskaltautunut kuuntelemaan autoa ajaessa. Pelkään keskittyväni vääriin asioihin.
PoistaTämä toinen Larsson oli todella hidas lähtemään käyntiin, mutta lopussa kyllä tahti sitten taas kiihtyi.