Aino Kallas on minulla tullut vastaan aikaisemmin lähinnä Eino Leinon rakkauden kohteena romaanissa Mestari. Virolaisen diplomaatin, Oskari Kallaksen vaimo hoiti kodin ja viisi lasta ja kirjoitti siinä sivussa useamman kirjankin. Kunnioitettava saavutus.
Sudenmorsian on kirjoitettu kauan ennen nyt niin muodikasta kyseisistä pedoista kertovaa fantasiagenreä. Ihmissusista kertovia legendoja on kerrottu varmaan niin kauan kuin sudet ja ihmiset ovat toisiaan vainonneet ja tässä tiivistyvät kaikki niihin liittyvät perusteemat. Nuoren ja kauniin neidon surullinen rakkaustarina, muutos verenhimoiseksi sudeksi ja lopulta kuoleman traagisuus kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan ihmissusilegendan kirjaajan repertuaariin.
Kirja on alunperin julkaistu 1928 ja vanhemmaksi tuotokseksi kirjan tunnistaa kristillisestä teemasta, jossa paholainen vie ja ihminen vikisee, kun oma tahto ei riitä puolustautumiseen. Tuttua on myös seksuaalisuus paholaisen toimissa. Metsän henki muuttuu ihmiseksi ja viettää nuoren neidon kanssa metsäaukiolla öitään.
"...ja kaikki rajat raukesivat heidän väliltänsä, niin että he toinen toiseensa sulivat, niin kuin yhtyy kaksi kastepisaraista, ettei kenkään taida enää toista toisesta eroittaa. "
Vähän toista kuin nykyajan kuvaukset vastaavasta tilanteesta, vai mitä ?
Ote kuvaa hyvin myös kokonaisuudessaan kirjan tekstin tyyliä. Kauniin ja kuvailevan tekstin lukeminen on suoranainen nautinto tarinan julmuudesta huolimatta. Kyllä suomenkieli on sitten rikas. Sillä voi kirjoittaa muutakin kuin kurjuutta ja kiroilua.
Minä siis ihastuin. Tämän kirjan tulen lukemaan vielä uudelleen.
Nyt tuleekin sitten pientä taukoa Koen 13 kovaa kotimaista-haasteen suorittamisessa. Minulla on kesken parikin kirjaa, joista kumpaakaan ei ole kirjoittanut suomalainen. Palataan asiaan... Onhan tässä sentään vielä vuotta jäljellä ihan mukavasti. Tämän haasteen saatan jopa saada suoritettua !
