(Luku)päiväkirja : Sadetta pitämässä ja Islannin Hildur

29.6.2022 

Jaa, että mitenkäs Biarritz ja Islanti liittyvätkään toisiinsa ? Lukemisen kautta tietysti. Niin ja sään kosteusasteen. Vähän kateellisina ollaan täältä pari päivää katseltu Suomen helteitä. Meillä lauletaan "sataa, sataa ropisee" ja mietitään, mitä rantakaupungissa taas voikaan tehdä, kun taivaalta tippuu sellaista sadetta, joka kastelee. Ainahan vesi tietysti kastelee, mutta on sadetta ja on sadetta. Tänään on tullut sellaista, joka menee läpi samantien. 

No, on luettu ja lötkötelty. Kivaa sekin tietysti. Kuuntelin Vampiran loppuun ja aloitin uuden elämänmuutoskirjan (tai oletan, että se on sellainen), jossa elämänmallia otetaan ranskattarista. Sen luulisi sopivan tähän kohtaan, mutta alkuun heti vähän vierastin. Minulle Ranska on jotain muuta kuin Pariisi... No, onneksi konsepti mitä ilmeisimmin vähän laajenee. 

Lisäksi minulla on kesken Murtunut maailma -fantasiasarjan ensimmäinen osa Viides vuodenaika. Katastrofaalinen keli siinäkin. Meillä on sentään vielä helppoa. 

Niin, se Islanti. Silmiini osui jossain somea selatessani, että Islannista ja yrittäjyydestä kirjoittanut Satu Rämö on tehnyt uuden aluevaltauksen ja kirjoittanut dekkarin. 

Jatkuu 7.7.2022

Kirjoitin tuon ylläolevan Biarritzissa, mutta sen jälkeen onkin sitten tapahtunut kaikenlaista. 

Ensinnäkin lennon myöhästymisen takia vietimme pari ylimääräistä päivää Biarritzissa. En nimittäin suostunut Air Francen ehdotukseen lentää Pariisiin ja ruveta sitten siellä lakkojen keskellä setvimään jatkoa Suomeen. Halusin kaikki yhteydet kerralla ja se vei hetken aikaa. 

Sitten viimein Suomeen päästyämme totesimme sairastuneemme ja (arvasitte oikein) testiin ilmaantui pari viivaa koko perheelle. Koronahan se siinä. Pari vuotta onnistuimme väistelemään, mutta kyllähän sen tiesi, että jossain kohtaa kohdataan. 

Toistaiseksi ei mitään pahempaa kellään. Toivotaan, että jatkuu samalla tavalla. Kärvistellään kotona ja muistetaan sanoa kerran tunnissa : "Onneksi on piha". 

On siis aikaa vaikka päivittää blogia. Jäi se Hildur-postaus kesken... 

Satu Rämö : Hildur

Storytel - ekirja

Olen aina vähän epäluuloinen, kun toimittajat ja tietokirjoja tai elämäkerrallisia opuksia kirjoittaneet tarttuvat kaunokirjallisuuteen. En tiedä, mistä epäluuloni kumpuaa, eikä sille ole mitään perusteita. Ehkä se on jonkinlaista vanhakantaista kuvitelmaa "oikeasta kirjailijasta". Sinänsä tyhmää, sillä pidin Rämön islantielämän kuvauksesta ja myös Unelmahommissa yrittäjyyden kuvauksesta. 

Kesään kuitenkin kuuluvat dekkarit ja Hildur tuli vastaan sekä WSOYn erittäin aktiivisessa some-kampanjassa että kirjagrammaajien ja -bloggaajien jutuissa. Reissussa helpoin tapa lukulistan täydentämiseen ovat ehdottomasti ekirjat, joten Storytel-lukija oli kovassa käytössä. Sieltä Hildur-löytyi nopeasti. 

Ihan heti pitää sanoa, että pidin kirjasta. Toki taas puhuttiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvista karmeuksista, vaikka varsinainen tutkittava rikos kohdistuikin aikuisiin, mutta kerrontatapa oli jotenkin etäännyttävä. Ehkä siksi, että pahin, kahden pikkutytön katoaminen, on tapahtunut menneisyydessä eikä se ole edes virallisen tutkinnan kohteena. 

Kadonneet tytöt ovat päähenkilö Hildurin pikkusiskot. Hildur itse on rikosetsivänä syrjäisellä vuonoalueella. Hänen työparikseen tulee harjoittelijaksi suomalainen Jakob ja yhdessä he joutuvat setvimään rikosvyyhteä, jossa näennäisesti erilliset tapaukset linkittyvät toisiinsa menneisyyden tapahtumien vuoksi. 

Ratkaistava tapaus on ihan mielenkiintoisen kiemurainen, vaikka taisin arvata syyllisen aika reippaasti ennen poliiseja. Parasta kirjassa ovat päähenkilöt. Jakob ja Hildur ovat rakastettavan epätäydellisiä ja inhimillisiä. Sitten on Islanti. Myrskyinen, villi ja mystinen, mutta silti niin lähestyttävän arkinen miljöö asukkiensa iloille ja suruille. Tämä Islanti on edelleen se satujen saari, josta olemme kuulleet, ja kuitenkin erilainen. Islannin matkakuumetta kirja ei paranna, mutta ehkä monipuolistaa kuvaa maasta. 

Hieman Hilduria tuli lukiessa tuli ähky kaikista taustatiedoista, henkilötiedoista ja tapauksen aikajanoista. Murhaajan kappaleet olivat ehkä vähän turhaa ja paljastivat tosiaan niin paljon tietoja, että lopputulos ei ollut varsinaisesti yllätys. Hyvä pohja kuitenkin jatko-osille, joissa ehkä sitten tarvitaan vähän vähemmän taustoittamista. Uskoisin niitä olevan tulossa, sillä yksi tapaus on edelleen ratkaisematta.

Kaikkiaan siis virkistävä lisä laiturilukemistoon ja muutenkin lukulistalle. Toivottavasti jatkoa tosiaan saadaan ja suomalais-islantilainen sarja ottaa tilansa pohjoismaisessa dekkarimaailmassa. 

Suksilla Levillä - polkupyörällä Islannissa

Hiihtolomaviikko pääsi tänä vuonna vähän yllättämään. Syynä lienee, etten muutamaan vuoteen ole kyseisestä helmikuun tauosta päässyt nauttimaan laisinkaan. Toisaalta olen myös osannut pitää alkuvuonna työtahdin kurissa, eikä loman tarve siksi päässyt kasvamaan liian epätoivoiseksi.

Oli miten oli, tänä vuonna lähdettiin perheen kanssa Leville. Kobo tietysti kulki mukana uskollisesti, mutta kovin paljon en kirjoihin ehtinyt keskittymään. Niiden sijasta loma kului hiihtäen, lasketellen ja perheen kanssa poroja ja nähtävyyksiä ihmetellen. Ihan niin kuin hiihtolomalla pitääkin. Toki aikaa löytyi myös takkatulen ääressä oleiluun tekemättä mitään ja voitin minä pari erää Menolippuakin.

Levistä lisää vielä toisessa kohtaa blogia. Jotain ehdin lomalla sentään lukemaankin ja tässä muutama sananen kirjasta, joka sopi Lapin talvisiin maisemiin ja aktiiviseen lomaan yllättävänkin hyvin.  Tosin ihan noin extreme-touhuja emme tosiaankaan harrastaneet, vaikka kelit kyllä olisivat mahdollistaneet kaikenlaiset äärikokeilut. Lämpötilavaihtelu kun oli vajaassa viikossa yli 30 asteen verran.

Minä tyydyin tällä kertaa lukemaan takkatulen ääressä nojatuoliin käpertyen.

Matti Rämö: Polkupyörällä Islannissa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Matti Rämö on kirjoittanut useammankin kirjan yksin tehdyistä pyöräilymatkoista eksoottisissa ympäristöissä. Valitsin tarkoituksella lomalukemiseksi hänen Islantiin sijoittuvan matkapäiväkirjansa, sillä arvelin viileisiin äärioloihin sijoittuvan reissukuvauksen sopivan hyvin hiihtoloman pakkaskeleihin. Toki tarjolla olisi ollut saman kirjoittajan "Jäämerikierroskin", mutta Islanti houkutti myös eksoottisuudellaan.

Se ainakin tuli kirjaa lukiessa selväksi, etten tule ikinä kiertämään Islantia polkupyörällä. Muuten haluan sinne aivan ehdottomasti käymään, mutta kuvaus kylmästä kesäkelistä ja polkupyörää (ja sen polkijaa) riepottelevista arktisista tuulista ja jyrkistä mäkinousuista ei todellakaan ole minun teekuppiani.

Matkakertomus on kirjoitettu päiväkirjan muodossa. Rämö kertoo aika yksityiskohtaisesti rutiineistaan, aikatauluistaan ja tekemisistään matkan aikana, mutta samalla hän myös höystää tekstiään Islannin historiaan liittyvillä tarinoilla, kuvauksilla matkalla kohtaamistaan ihmisistä sekä myöskin tuntemuksistaan. Tuulen aiheuttama epätoivo ja kiukku vaihtelevat maisemien kauneuden aikaansamaan euforian kanssa. Lukija pääsee elävästi mukaan raskaalle reissulle mukavasti nojatuolissa istumalla.

Päiväkirjamuoto on sekä kirjan paras että hankalin anti. Kartan ja kalenterin avulla matkan etenemistä seuraavalla saa hyvän kuvan kierroksen vaiheista, mutta samalla kerronta on hajanaista ja aiheet vaihtelevat melko satunnaisesti. Kieli on helppolukuista, vaikka välillä Rämö innostuukin hivenen koukeroisiin korulauseisiin ja miltei hengellisiin vuodatuksiin, mutta kukapa sitä ei yksinään pyörällä rehkiessä upeiden ja samalla äärimmäisen julmien maisemien keskellä vähän herkistyisi.

Polkupyörällä Islannissa soveltui oikein hyvin hiihtolomalukemiseksi ja varmasti lähden Rämön seurassa vielä muuallekin, vaikka Himalajalle, jossa kaiketi sitten ihmetellään taas jyrkkiä nousuja ja hurjia laskuja vielä Islantiakin enemmän.

Islantilainen voittaa aina

Asioilla on taipumusta tulla aina ryppäissä. Ensin huomasin keskustelevani Islantiin sijoittuvasta projektista, sitten lehdissä tuli vastaan artikkeleita Islantiin liittyen ja lopulta oli puhelimessani äänikirja suomalaisesta nuoresta naisesta ja hänen kokemuksistaan Islannissa. Nyt on Islantibuumi elämässäni vähän laantunut (projekti päättyi ilman Islanti-keikkaa ja kirjakin tuli kuunneltua loppuu). Palataan kuitenkin vielä vähän viime vuoden lopun Islanti-tunnelmiin.

Satu Rämö : Islantilainen voittaa aina - Elämää hurmaavien harhojen maassa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Sanna Majuri 

En oikein tiennyt mihin luokkaan tämän kirjan sijoittaisi. Kyseessä ei ole varsinaisesti elämäkerta, vaikka jutut omakohtaisiin kokemuksiin perustuvatkin. Tietokirjaksikaan tätä ei voi mainita, sillä huolimatta toimittajana toimivan kirjoittajan tavasta pitää faktat ojossa, ei kuitenkaan olla ihan lähdeteostasolla. Tämä siis on enemmän viihdyttävää ja kevyesti sivistävää, kuin varsinaisesti kouluttavaa. Ehkäpä tätä voisi kuvata dokumentääriseksi pakinakokoelmaksi ?

Satu Rämö päätyi Islantiin omasta kiinnostuksestaan ensin ihan vain opiskelemaan, mutta niin kuin usein käy, ihmissuhteet astuvat kuvaan ja hän huomaan asettuvansa sateiseen ja sumuiseen saagojen maahan. Noin käy helpommin kuin uskoisikaan. Tiedän, koska minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, tosin eri maasta ja minä toin muiston opiskeluvuodelta mukanani tänne Suomeen.

Suomalaiset kuulemma tunnistaa Islannissa siitä, että he kulkevat tuulitakit ja toppahousut jalassa kelin mukaan, siinä missä islannittaret kipittävät korkokengissä ja design-mekoissa pitkin talvea. Muutenkin rationalistinen suomalainen katsoo silmät ymmyrkäisinä islantilaista tapaa uskoa asioiden aina lutviutuvan. Riskinottokyky on islantilaisilla huipussaan, ammattia vaihdetaan lennossa ja pankkikriisikin käännetään turismin riemuvoitoksi.

Ehkä osansa on ilmastolla, heti kaupungin ulkopuolella elämään vaikuttavilla peikoilla tai satujen maisemilla laavakenttien ja jäätiköiden vuorottelemassa maassa. Suomalainen nainen oppii ottamaan rennommin kuumissa lähteissä lilluessaan, mutta samalla hyödyntää järjestelmällistä ja realistista suomalaista lähtestymistapaa lisätäkseen onnistumisen todennäköisyyttä.

Kirja on elävästi ja mielenkiintoisesti kirjoitettu. Tasapaino maan poliittisen tilanteen ja Rämön henkilökohtaisten kokemusten välillä pitää lukijan (tai tässä tapauksessa kuuntelijan) koukussa. Yllättäen huomasin kiinnostuneena kuuntelevani pankkikriisin vaiheista ja vaikutuksista niin poliittisella tasolla kuin yksityisten ihmisten elämässä. Ei ehkä kaikkein seksikkäin aihe, mutta kirjoittajalla on kyky elävöittää faktoja omakohtaisilla anekdooteilla.

Kaikkiaan siis mielenkiintoinen ja miellyttävä kuuntelukokemus, jossa on vain yksi hankala juttu. Tämän jälkeen alkaa tehdä kamalasti mieli matkustaa Islantiin.