Pihvinvenytystä - eli miten kahdesta riittää viidelle

Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta  yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.

Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.

1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua        

2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita

Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.

Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.

Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :

Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista "petit pois mangetout" eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä. 

Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.

Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.

Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.

Vihreää ja punaista - ei, se ei ole joulukuusi vaan naudanfile kevätvaatteissa

Tiedän, ettei tämä ole trendikästä. Nyt pitäisi hakea niitä halvempia, luisia ja sitkeitä ruohonosia ja kehua, miten niissä on enemmän makua ja mureutta kuin fileessä. Minä kuitenkin sorruin naapurimarketin naudan sisäfiletarjoukseen, eikä kaduta yhtään.

Syötiin tätä sunnuntaina lounaaksi ihan vain kaikki salaatit ja muut keittiöstä löytyvät kasvisloput  kulhoon kasattuna lisukkeena. Salaatti, avokado, kirsikkatomaatit, kurkku, oliivit, kevätsipuli ja paprika saivat seuraansa vielä fetaa ja paahdettuja manteleita. Ruokaisan salaatin kanssa ei tullut lihaa ahmittua liikaa ja niin sitä riitti vielä alkuviikon lounaillekin, joita taisin jo hehkutella tuolla FB:n puolella.

Sunnuntain kunniaksi filekin sai päälleen juhlavaatteet, punaista ja vihreää. Hyvältä maistui ja valmistui nopeasti.

Putsasin fileestä ensin pois kalvoja ja leikkasin kauniin malliseksi paksuimmasta osasta. Sitten vaan ruskistin reippaasti pannulla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Lopuksi törkkäsin paistomittarin , paksuimpaan kohtaan ja laitoin 130 asteiseen uuniin.

Lihan kypsyessä tein tuon yllämainitun salaatin sekä valmistelin "kuorrutuksen". Silppusin leikkuulaudalla pari punaista chiliä sekä ison nipun korianteria ja toisen ison nipun minttua. Sitten raastoin joukkoon yhden sitruunan kuoren ja puristin siitä mehun. Ripottelin suolaa ja kiersin myllystä mustapippuria.

Otin lihan pois uunista mittarin näyttäessä 55 astetta, kierittelin kuorrutuksessa, käärin folioon ja annoin vetäytyä vartin verran. Koko lounaan valmisteluun ei mennyt tuntia aikaa.


Chili ja sitruuna antoivat mukavasti potkua peittämättä kuitenkaan lihan omaa makua. Suosittelen. Yhdistelmä toimii varmasti myös "gremolatana" patojen päällä.