Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Simukka. Näytä kaikki tekstit

24.2.2014

Nuorisodekkari jännitti vähän vanhempaakin - Salla Simukka : Punainen kuin veri

Salla Simukka : Punainen kuin veri 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta

 
Salla Simukan Lumikki-trilogia on ollut lukulistallani jo pitkään. Kirja on luokiteltu nuorisoromaaniksi, mutta sitä ovat lukeneet ihastuneina teini-iän jo jokin aika sitten ohittaneet bloggaritkin. Myönnän, että nykyään tartun usein nuoremmille lukijoille tarkoitettuun kirjaan myös vähän "sillä silmällä" eli mietin lukiessani voisiko kirjaa jo suositella esikoiselle (11v) luettavaksi. Usein ei voi - vielä, mutta myöhempien vuosien lista kasvaa.

Ei voi oikein tätäkään 11-vuotiaalle suositella. On aika huima ero Harry Potterin maailmaan tutustuvan pojan lukumaailmalla ja lukioikäisten, aikuisuuden kynnykselle olevien nuorten hankaluuksia kuvaavalla tarinalla. Tiedän, nykyään lapset kuulevat huumeista jo suurin piirtein lastentarhassa eikä koulukiusaaminen kai oikein katso ikää, mutta en vain usko pojan vielä pääsevän sisään bilettämisen ja koulunkäynnin maailmaan (toivottavasti ainakaan). Jotenkin odotin vähän sellaista nuoret nappaavat roiston tarinaa, mutta sävyt ovatkin tässä kirjassa Viisikkotyyliä huomattavasti tummemmat. Niin, ja tällaista dekkarin jos toisenkin lukenutta rouvasihmistä vähän jännitti, kuinka tarinassa oikein lopulta käy.

Simukka ei pelkää käsitellä vaikeita aiheita. Koulukiusaaminen, poliisin korruptio, bileet ja pillerit ja huumekaupan raadollinen maailma tulevat tarinassa selkeästi esille. Kirja kertoo "kaltevan tason" vaaroista, mutta saarnaamatta, jännittävän juonen ja tekojen seuraamusten kautta. Minä tykkäsin ja mitä ilmeisimmin uppoa hyvin myös varsinaiseen kohderyhmäänsä. Minun teinivuosistani on jo jonkin verran aikaa, mutta tunnistin kyllä pätemisen tarpeen ja halun hallita elämäänsä aikuisten tavoin. Eihän sitä nuorena vielä tiedä, ettei elämänhallinta täysi-ikäisenäkään ole ihan niin helppoa. Ainoa kirjassa hitusen ärsyttänyt piirre olikin ehkä henkilöiden naiivius, paitsi tietysti Lumikin, joka on mietteissään jo miltei kyyninen. Kontrasti oli minulle ehkä vähän turhankin terävä.

Lumikki onkin ristiriitainen hahmo. Hän etsii yksinäisyyttä, mutta välittää muista. On rohkea toimissaan, mutta kärsii edelleen menneistä painajaisista. Trilogian seuraavat osat ilmeisesti avaavat vanhoja tapahtumia ja Lumikin tarinaa selkiytyy. Pitänee lukea.

En näköjään ole tullut tuossa yllä pahemmin kertoneeksi, mistä tarinassa oikein onkaan kyse. Sanottakoon juonesta siis sen verran, että lukiolaisnuoret löytävät pussillisen vereen tahriutunutta rahaa ja sitten selvitetään rahan alkuperää. Perusjuoni, mutta raikkaasti ja jännittävästi kerrottu.

Minua kiinnostaisi oikeasti tietää, miten teinit ovat kirjan tarinan kokeneet ja verrata tuntemuksia. Omalle pojalle en tätä ihan vielä taida luettavaksi suositella, mutta onko muilla lähipiirissä kirjan lukeneita 14-20-vuotiaita ? Tai kuulutko itse kyseiseen ryhmään ? Kertokaa, mitä kommentteja ja mielikuvia kirja herätti ?

Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta