Se on kuulkaas kesä. Jaa, että mistä sen tietää ? No siitä, että meillä ei lapsia saa illalla nukkumaan ajoissa. On kuulemma liikaa valoa. Koululaiset eivät ole vielä kertaakaan olleet vuoden aikana myöhässä aamulla. Muutaman kerran ovat kääntyneet talon kulmalta, kun kello on soinut. Siitä onneksi kestää enää 30 sekuntia koulun ovelle. Kaksi aamua on jäljellä ennen kesälomaa, joten vielä ehtii myöhästymään. Tänä aamua oli keskimmäisellä taas tosi hilkulla...
Kesäolo tulee myös mansikoista. Joo, tiedän. Ne ovat vielä niitä espanjalaisia. Mutta, kuten olen
ennenkin sanonut :"Jollei malta odottaa kotimaisia (ja minähän en aina malta) niin näistä saa ihan kelvollisia vähän tuunaamaalla" Espanjalaiset mansikat ovat huomattavasti vähemmän makeita kuin suurin osa kotimaisista sitten heinäkuussa. Siksi ne sopivatkin mielestäni hyvin salaatteihin ihan sellaisenaan. Jälkkäreihin sitten täytyy houkutella esiin lisämakeutta, jonka yksinkertaisimmillaan saa tuntumaan tomusokerilla.
Naapurikaupasta sai mansikkalaatikon kohtuuhintaan, joten meillä
syötiin todellinen mansikkamenu tässä yhtenä päivänä lounaalla.
Muistattehan
muuten, että mansikat voi (ja kannattaa) huuhdella, kun niissä on
kannat vielä kiinni. Jos kannat on poistettu, vesi menee mansikan
sisään ja lopputuloksena on vetisiä möykkyjä. Kun vielä kuivaa mansikat
nopeasti pyyhkeen tai talouspaperin sisään hellästi käärien, on
lopputuloksena puhtaammat, mutta edelleen napakat mansikat.
Mansikkainen halloumisalaatti
Paitsi, että tällä kertaa ei ollut halloumia vaan jotain kreikkalaista grillijuustoa. Sama periaate kuitenkin, eikä maussakaan ollut varsinaisesti eroa.
Yksinkertaisesti vain sekoitettiin salaatinlehtiä, avokadoa, kurkkua, kevätsipulia ja tietysti niitä mansikoita. Päälle sitten pannulla ruskistettuja juustosiivuja ja balsamicokastiketta. Kastike oli sitä Rajamäen valmista, jota saa kaiketi kaikista marketeista. Ihan ehdoton apu, kun ei ehdi itse siirappeja keittelemään.
Copycatin raparperiposset ja mansikkalisuke
Copycat taas hykerteli onnellisena katkoessaan pihalla kevään ensimmäisiä raparperinvarsia. "Tämän on pakko olla hyvää." Kyseessä on siis
Maistuis varmaan sullekin -blogista pongattu raparperiposset. Olihan se. Eikä pelkästään hyvää, vaan kertakaikkisen herkullista. Ohjeen löydätte tuolta linkin takaa.
Lisukkeeksi tehtiin ihan yksinkertaisesti mansikanpaloja, jotka oli jätetty hetkeksi vetäytymään tomusokerin ja vaniljasokerin kanssa sekoitettuna.Tästä ei jälkiruoka enää parane.
Tein
ensimmäisen possettini tuossa jokin aika sitten ja nyt olen huomannut, ettei ole enää paluuta entiseen. Se on niin ihanan helppo tehdä ja lopputulos vie kielen mennessään. Te kaikki, jotka ette possettia ole vielä kokeilleet. Teitä on siis nyt varoitettu.... vaikka voisi sitä tietysti pahemmistakin asioista tulla riippuvaiseksi.
