Nenäliinapaketin kanssa katsottava Kirjavaras

SF Film Finland kutsui myös bloggaajia katsomaan Markus Zusakin samannimiseen romaaniin perustuvan Kirjavaras-elokuvan ennakkonäytöstä. Ensin vähän mietin, että mennäkö - onhan noita sotajuttuja tullut katsottua. Sitten kuitenkin ajattelin, että elokuva kirjoista ja kirjojen pelastavasta vaikutuksesta ei voi olla huono. Eikä se huono ollutkaan. 

Sota ei elokuvassa olekaan se pääasia. Yhtään varsinaista taistelukohtausta ei koko aikana tullut vastaan. Elokuva kertoo tavallisten ihmisten kamppailusta sodan vaikutusten keskellä Saksassa. Liesel joutuu sodan alussa kasvattivanhempien hoitoon. Elämä on kovaa, mutta ystävyys ja ennen kaikkea kirjat auttavat kestämään. Kaiken läpi kantaa toive paremmasta, vaikka pieni kipinä onkin murskautua kaikkien menetysten ja sodan kauhujen alle. 

Elokuva on kaunis. Minä pidin murretuista sävyistä, jotka toisaalta tuovat vanhan tuntua, toisaalta heijastavat sodan aikaisen elämän harmautta. Ne myös korostavat valoa, joka kaikesta huolimatta on tarinassa mukana, niin Lieselin persoonan, ystävien kuin juuri tuon toivonkipinän ansiosta. Myös lavasteet ja varsinkin alun junamatkan kuvaus luovat tunnelmaa. 

Päähenkilöiden hahmot ovat ehkä turhan yksipuolisen hyviä. Vaikka filmin alussa olisikin pientä kahnausta niin kummasti kaikista kuitenkin löytyy se pehmeä, rakastava puoli. Tämä verrattuna sitten sotilaiden karkeuteen ja tyhmyyteen on ehkä vähän turhankin naiivia ja osoittelevaa. Hieman korviin särähti myös se, että sotilaat ja kirjoja poltettavaksi määrävät viranomaiset puhuvat pääasiassa saksaa ja muut englantia (saksankielisillä sanoilla höystettynä tosin). Minusta se on jo pikkuisen osoittelevaa ja vähän turhaa nykygeopoliittisessa tilanteessa, mutta toisaalta se on myös jotenkin niin kovin amerikkalaista - ainakin elokuvissa...

Elokuvan tarina kirjoja luettavaksi varastavasta nuoresta tytöstä on hymyilyttävän herttainen, vaikka juoneen tietysti tietysti mahtuu roppakaupalla myös surua ja varastelun syynäkin on erityistä draamaa. Minä itkin kuin vesiputous jo kolmannen minuutin kohdalta ja nyyhkimistä kuului muiltakin penkeiltä läpi filmin. On puhdistavaa välillä itkeä elokuvissa oikein kunnolla, mutta kovin masentuneena ei tätä filmiä voine suositella katsottavaksi. 

Kaikkiaan elokuvakokemus oli vaikuttava. Tunnelma jäi mukaan vielä elokuvan jälkeenkin, varsinkin sen kauneudesta kummunnut hieman haikea fiilis. Silmiä kuivailtiin Kuppi & Muffinissa lounaalla ja täytyy sanoa, että makeat muffinssit tulivat kyllä tuon elokuvakokemuksen jälkeen tarpeeseen. Silti olen tyytyväinen, että tulin sen katsoneeksi ja uskon kaikkien hyvistä kirjoista pitävien myös arvostavan tarinaa - kunhan sitten vain muistavat ottaa sen ison nenäliinapaketin mukaan. 

Elokuva tulee ensi-iltaan 4.4. eli tämän viikon perjantaina. 

Kesto : 132min

K-12

Elokuvaelämyksen tarjosi SF Film Finland