Piti laittaa otsikkoon 2018

Edelliset postaukset ovat kaikki viitanneet viime vuoteen. Tuli sellainen olo, että nyt pitää edes otsikkoon laittaa 2018. Katsotaan eteenpäin, nenä kohti tulevaa!

Yhden asian tuon mukanani edellisestä vuodesta ja se on ihana leipäjuureni! Joululomalla olen tehnyt sämpylöiden sijaan isompia leipiä. Yhdestä juuresta saan kaksi mahtavan kokoista taikinaa ja siis 2-4 leipää.

Juurileipä

100g juurta
500g kylmää vettä
600g vehnäjauhoja + 70g täysjyväjauhoja (tosin tämä suhde voi vaihdella ja välillä olen sekoittanut joukkoon ruisjauhojakin)
15g suolaa

Sekoita taikinaksi yleiskoneessa koukun avulla. Jauhoja joutuu kelistä riippuen lisäämään kourallisen tai pari, mutta taikina saa olla aika löysää ja tarttuvaista. Nosta kulhoon ja peitä kelmulla.

Kaikenlaisia krämmäleitäkin voi leipään halutessaan lisätä. Karpalo-hasselpähkinä yhdistelmä oli ihanan jouluinen lisä leipäkoriin.

Anna taikinan levätä puolisen tuntia ja venyttele ja taittele sitä sitten muutamaan kertaan. Sitkon pitäisi parantua ja saman voi toistaa pariin otteeseen. Sitten taikinan voi vaikka unohtaa kulhoon muutamaksi tunniksi (kuten ihan kirjaimellisesti tein uudenvuodenaattona - vuoden 2018 ensimmäinen pataleipä siis kypsyi  vartti vuoden vaihtumisen jälkeen...)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja laita kannellinen uunivuoka sinne heti alusta. Kaada leipätaikina vuokaan, vedä terävällä veitsellä muutama viilto päälle, pistä kansi päälle ja uuniin puoleksi tunniksi. Ota kansi pois ja jätä vielä 12 minuutiksi. Tämä taikina on iso, joten voit halutessasi jakaa sen kahdeksi leiväksi. Minun kokkipadassani leipä nousee kanteen saakka, jolloin tuloksena on vähän lytätty leipä, mutta makuun tuo ei ole vaikuttanut.

Spelttisämpylät juuresta

Taidan jättää valitukset tällä kertaa väliin. Tulee liikaa toistoa tähän blogiin, jos joka postaus alkaa liikojen töiden ja ajanpuutteen uikutuksella. Sanottakoon siis vain, että somen puolella minulla on tainnut päivittyä lähinnä Insta Stories (minna_vuocho)... Sieltä näkee mm. sen miten usein meillä on nykyään syöty ihan jotain muuta kuin kotona tehtyä.. tai korvattu ateria leivänpalalla. 

Jotain sentään on tullut leivottuakin. Juuri on pakko pitää hengissä, joten kerran viikossa pistän taikinan pyörimään.  

Tosin olen pahemman kerran jämähtänyt viime aikoina perussämpyläpohjeeseen ja onhan se herkkua.. Nyt teki kuitenkin mieli kokeilla jotain muutakin ohjetta ja Kotilieden Leivonta-lehdestä löytyi mukavasti turkulaisen leipomo Gryn ohje pelkästään spelttiä ja juurta sisältäviin sämpylöihin - ja juurta riitti vielä perusreseptiäkin varten.

Kotilieden Leivonta -lehti kannattaa muuten aina hankkia, kun se ilmestyy. Siinä on joka kerta mielenkiintoista luettavaa ja kokeiltavia reseptejä. Yksi parhaista leivontaan liittyvistä lehdistä Suomessa minun mielestäni (ja Kotilieden reseptit ovat olleet luotettavia niin kauan kuin minä muistan jotain leiponeeni - ja se kattaa jo aika pitkän ajanjakson)

Tykkään speltin mausta tosi paljon Siinä on sellainen hauskan pähkinäinen vivahde, joka minun suussani maistuu herkulle. Speltillä leipomisen hankaluus on siinä, että sen kanssa ei meinaa millään saada kunnon sitkoa. Siksi sämpylät ovat pehmeitä, mutta hivenen murenevia. Selvästikään näitä ei myöskään ole tarkoitettu säilymään pidemmälti. Muuttuivat yön aikana vähän turhankin tiiviiksi massaksi, mutta eipä niitä kyllä pahemmin jäänytkään seuraavaa päivää odottamaan.

Reseptissä käskettiin laittamaan myös kuivattua viikunaa. Minä jätin lasten toiveesta sen pois, mutta tulen kyllä lisäämään seuraavaan erään ihan vain itseäni (ja isäntää) varten.

Gryn hunaja-spelttisämpylät 

15 sämpylää

100g aktiivista vehnäjuurta
500g vettä
65g hunajaa
800g hienoa luomuspelttijauhoa
80g auringonkukansiemeniä
( 80g kuivattua viikunaa )
12g puhdistamatonta merisuolaa (pistin vähemmän, kun suolaisuus vähän pelotti. Ehkä siksi sitko oli huonompi, suola kuulemma edesauttaa huokoisuutta ja sitkon muodostumista)

Sekoita kulhossa juuri, melkein kädenlämpöinen vesi ja hunaja. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Annoin hetken pyöriä koneessa ja jätin sitten lepäämään reseptissä neuvotuiksi 30 minuutiksi.

Taikinaa ei käsketä varsinaisesti vaivaamaan, vaan venyttämään ja taittamaan kahtia. Samaa ohjetta olen seurannut muutaman muunkin leivänteko-ohjeen kanssa, joten ilmeisen perustekniikkaa. Venyttämällä ja taittamalla muutamaan kertaan (suuntaa vaihtaen poikittain) saadaan kuulemma sitko paremmaksi.

Taas annetaan levätä 20min, taitellaan uudelleen, lepuutetaan 30min ja leivotaan sitten sämpylöiksi. Sämpylät jätetään liinan alle nousemaan vielä ainakin pariksi tunniksi.

Lopuksi paistetaan 250 asteessa 10-12min.

Juurta pannussa - Ohraista juurileipää

Juurtapa hyvinkin tai siis juuresta leivottua leipää. Nyt on kyseessä varmaan jonkinlainen ennätyskin juuren eliniässä minun hoivissani. Tein samalla juurella jo peräti kolmatta kertaa, ja teho tuntuu vain kasvaneen. Hyvän ohjeen Tuurilta sai. Tosin leipää ei tietysti voi millään tehdä ihan samalla tavalla joka kerta, joten nyt sekoitettiin jauhot eri tavalla.

Lisäksi kokeilin paistoalustana keraamista paistinpannua. Kaikkihan me jo tiedämme, että padassa kypsennetty leipä onnistuu aina. Oletan, että syynä onnistumiseen on sekä kannen padassa pitämä höyry, että pohjan kuumuus leivän alla. Korissa nostatetun leivän saaminen pataan vaan käy aina välillä vähän hankalaksi, joten ajattelin kokeilla keraamista paistinpannua kuuman pohjan saamiseksi. Leivinkiveäkään kun en ole tullut hankkineeksi. Höyryn suhteen leipä saisi tällä kertaa selvitä ihan ilman.

Ohraista ruisjuuresta

1.  Juuren herättely

Otin juuripurkin jääkaapista ja lisäsin lauantaina aamulla siihen pari ruokalusikallista ruisjauhoja ja kolmisen ruokalusikallista melkein kuumaa vettä. Jääkaappikylmä juuri lämpeni kuumalla vedellä hiukkasen, eikä veden lämpö kerinnyt juurta vahingoittamaan mitenkään. Sitten vaan odoteltiin iltaan. Hyvästi lähti juuri pikku hiljaa kuplia kehittelemään. (Koittakaa kestää vanhahtavat sanonnat. Kuuntelen juuri historiallista romaania - Vuorisen Siipirikko - äänikirjana. Tarttuu, varsinkin kun juuri mielessäni aina yhdistyy perinteisiin ja vanhaan aikaan)

2. Taikinan alku

Illalla sekoitin keskenään 3 rkl juurta, 1 dl tosi lämmintä vettä ja 2 dl spelttijauhoja. Olen tullut vähän siihen lopputulokseen, että veden pitää oikeasti olla lämpimämpää kuin se suositeltu haalea. Ainakin meillä kaapeissa on sen verran viileää, että jauhoja lisätessä taikinasta tulee liian kylmää, jollei vedestä tule kunnolla lämpöä mukaan. Näin pienessä määrässä vesi saa olla sellaista, että tuntuu melkein kuumalta käteen, muttei vielä polta. Jätin taikinan odottamaan aamua.

3. Varsinainen taikina 

Aamulla sitten avasi kaapin oven ja tutkin, mitä kaikkia jauhoja sieltä oikein löytyykään. Tällä kertaa päädyin tyhjentämään pari jauhopussinpohjaa (runsas 1 dl spelttijauhoja, 3dl täysjyvävehnäjauhoja) ja lisäsin vielä noin 5dl ohraryynejä. Kun puuro ei kerran perheelle kelvannut niin tehdään sitten leipää. Mausteeksi sekaan 2 tl suolaa ja nesteeksi 4 dl vettä (melkein polttavan kuumana). Sitten loppui usko juureen kesken ja ripottelin joukkoon vielä pikkuisen kuivahiivaa.

Taikina sai nousta 45min. Sitten se käännettiin ja jätettiin nousemaan vielä toiset 45min. Sitten pyöräytin jauhoissa taikinasta leivän ja keikautin jauhotettuun kohotuskoriin. Tällä kertaa jauhotin TODELLA hyvin. Jotenkin tuntuu, että aina onnistun jättämään sellaisia välejä, että taikina jää pikkuisen kiinni aiheuttaen epämuodostuneen leivän, mutta tällä kertaa... tuli leivälle vähän jauhoinen pinta, mutta irtosi.

4. Paistaminen

Lämmitin uunin 225 asteeseen ja laitoin keraamisen pannun lämpiämään mukana. Kiepautin leivän pannuun (hyvin irtosi) ja paistoin 50 minuuttia. Laskin ensimmäisen 15 minuutin jälkeen lämpöä 180 asteeseen.

Pannussa leipä näytti nousevan hyvin. Minusta tuntuu, että paremmin kuin pelkällä pellillä leivinpaperin päällä. Johtuu ehkä paksummasta pohjasta ja reunoista, joihin lämpö on kunnolla kerääntynyt. 

Lopputuloksena on rapeakuorinen ja aika tiivis leipä. Hyvänmakuinen. Juuren pistin takaisin jääkaappiin. Saa nähdä, vieläkö toimii ensi kerralla.