(Ruoka)päiväkirja: Kun alkaa tehdä mieli (kuravelliä?)

 Uupumus on kumma juttu. Moni aiemmin iloa tuottanut asia tai tekeminen jää kuin varkain, eikä innosta enää millään. Jo miltei (vai olisiko jo yli) vuoden kestänyt totaalinen kokkausjumini lienee ainakin osaksi peruja salavihkaa kertyneestä väsymyksestä. Ei vaan enää kiinnostanut. Itse asiassa pelkkä ruoanlaiton ajatteleminen sai aikaan puistatuksia ja sellaisen puolittaisen lamaantumiseen -"Ei kai taas"

 - No kyllä taas. Itse asiassa aika monta kertaa päivässä pitää saada jotain omaan ja perheen suuhun.

 Lisästressiä siis pukkasi siinäkin asiassa, vaikka toki meillä pojat jo ovat melko taitavia ruoanlaittajia. 

No, nyt olen ollut melkein kaksi viikkoa sairaslomalla. Ei uupumus tietenkään näin helpolla katoa. Edessä on vielä pitkä tie ja monenlaisia muutoksia, mutta yhden pienen parannuksen olen huomannut jo tässä. Ensinnäkin innostuin kuuntelemaan niitä ruokapodcasteja, sitten ostin Saku Tuomisen kirjan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Ja nyt... TADAA!!! Olen jopa innostuneesti suunnitellut, mitä syötäisiin ja mieli tekee kokeilemaan myös ravintolaherkkuja. 

Haukilahden Helmi

Itse asiassa kävimmekin (jo toiseen kertaan) lauantaina kävelymatkan päähän kesällä avatussa Sikke Sumarin uusimmassa eli Haukilahden Helmi-ravintolassa. Teki hyvää istua herkuttelemaan ja nauttimaan rauhallisesta hetkestä. 

Molemmilla kerroilla ruoka oli huikean herkullista. Häränrinta ja polenta suorastaan suli suussa ja gremolata toi makuun suorastaan vatsanpohjasta kouraisevaa syvyyttä. Toisen keran Iberico Wellington toi sekin kielelle ihanan monikerroksisia makuja. Possu ja voitakina voisi olla vähän pliisu yhdistelmä, mutta ei tämä annos. 

Parhaiten mieleen jäi lakritsi-kinuskikastike uuniomenajälkiruoassa. Myönnän, otin tylsästi molemmilla kerroilla saman jälkkärin ja kastikekannu oli kyllä kaavittu viimeiseen pisaraan. Resepti on kuulemma jonkinlainen salaisuus, mutta lienee ihan pakko testata jossain kohtaa, pääsenkö edes lähelle... 

Ihan pienellä laskulla ei tuolta ulos selviä, mutta ruoka on ehdottomasti hintansa väärtti. Palvelu oli ensimmäisellä kerralla vähän hidasta, mutta ystävällistä. Toisella kerralla vähän ihmettelimme kovin lähelle aseteltua viereistä pöytää. Naapuri oli ihan melkein selässä kiinni. - ollaan kuitenkin vielä Korona-ajassa eikä Koronapassia ovella kyselty. 

Lokakuun pimeys teki kuvaamisesta hankalaa, mutta onneksi on kesämuistoja. Muutamaan kertaa tuli istahdettua isännän kanssa ulkopenkille shamppanjalasin kera auringonlaskua ihailemaan. Ihan parasta. Jonkinlaista lukkarinrakkautta siis tämän ravintolan kohdalla - myönnetään. 

Kotikokkausta 

Loma-ajan kotiherkuista on parhaiten jäänyt mieleen siskon kokkaamat linssipullat, joissa oli suolapähkinöitä rousketta tuomassa ja ihana currykastike. Resepti löytyy Meillä kotona sivustolta. Ihan pakko kokeilla tuotakin vielä kotona. 

Toisesta herkusta Toto totesi : "Näyttää kuravelliltä, mutta maistuu iiihaaanaaaalta! " Kyseessä siis on sienikeitto. Helppoakin helpompi, mutta uskomattoman herkullinen tuoreista suppilovahveroista tehtynä. Onnea ovat sienimetsässä viihtyvät naapurit :-) Yksinkertainen resepti löytyy lopusta muistinvirkistykseksi. 

Ja vielä muistutuksena, ettei nopeasti ja oikaisemalla tarkoita välttämättä huonompaa ruokaa. Sunnuntaiwok taisi päätyä pöytään alle kymmenessä minuutissa, kun ei tarvinnut leikellä kasviksia ja kypsennysmetodina oli "full whack" Jamie Oliverin tyyliin. Tofun tosin olin leikannut palasiksi ja laittanut talouspaperien väliin ja painon alle varttia ennen vähän kuivahtamaan. 

Pannulle heitettiin rypsiöljytilkkaan valmiiksi pilkottuja kasviksia (Tuorekset Thai -versio), jotka kuumennettiin nopsaan ja kovalla. Sekaan kaadettiin lopuksi soijaa, seesamiöljyä ja sitruunamehua sekä ripaus suolaa. Toisella pannulla pikainen paistopinta savutofulle. Kulhoon vehnänuudeleiden päälle kiehuvaa vettä ja pehmenneet kiemurat pannuun kasvisten seuraksi. Lopuksi vielä ytyä kaipaaville kaadettiin joukkoon Gochujang chilitanhasta, seesamiöljystä, rypsiöljystä ja sitruunamehusta sekoitettu kastike. Vähän pippuria. 

***********************************************************************************

Metsäsienikeitto

1-2 sipulia hienonnettuna

1rkl Oivariinia

1-2l putsattuja sieniä (esim. suppilovahveroita, joukossa muutama kanttarelli) 

1rkl vehnäjauhoja

runsas 1l kasvislientä (kuutiosta)

1dl ruokakermaa 

suolaa ja pippuria 

Hienonna sieniä vähäsen. 

Sulata Oivariini kattilan pohjalle ja kuullota siinä sipulia muutama minuutti. Lisää sienet ja anna paistua kasaan ja nesteen haihtua hieman, jotta maku tiivistyy. Sekoita joukkoon jauhot ja paahda hetki.

Lisää kasvisliemi ja kiehauta hetki. Lisää kerma sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. 

***********************************************************************************

Tämmöistä tänään. Kuten huomaatte, nyt on pää täynnä kaikenlaisia herkkuja (ja vatsakin). Ehkäpä innostun pitämään jonkunlaista ruokapäiväkirjaa lukupäiväkirjan lisäksi. Mitäs tuumitte ? Lukisitteko ? 

En tosin lupaa mitään - torstaina on edessä paluu töihin. 

On reseptejä, on hyviä reseptejä ja sitten on ikilemppareita

Näitä rullia meillä on syöty jo vuosia ja vuosia ja taas vuosia. Munakoisorullat vuohenjuustotäytteellä tomaattikastikkeessa.  Siitä ei ole enää mitään mielikuvaa, mistä ohje on aikoinaan minulle ilmestynyt. Ihan kuin olisin tehnyt näitä aina. Kyseessä lienee jonkinlainen klassikko jostain Italian suunnalta, mutta niin kuin kaikki klassikot se on elänyt aikojen kuluessa ja muistin rapistuessa.

Tässä niin kuin tehtiin tällä kertaa.


Meidän mamman munakoisorullat 

Otettiin kaksi isoa munakoisoa ja leikattiin pitkittäin suht' ohuiksi siivuiksi. Valkattiin kauneimmat ja leviteltiin uunipellille leivinpaperin päälle (kahteen peltiin). Ripoteltiin päälle vähän suolaa ja reilusti oliiviöljyä. (Loput munakoisosiivut laitettiin jääkaappiin huomista pastaa varten).

Pistettiin pellit uuniin 200 asteeseen, kunnes siivut olivat pehmeitä ja kypsän oloisia. Aika riippuu vähän siivujen paksuudesta, enkä tullut katsoneeksi kelloa, joten olkaa vain tarkkana.Ei siihen kauhean kauan mene.

Samalla tehtiin tomaattikastike sekoittamalla paseerattua tomaattia purkillinen, suolaa ripaus, pippuria, valkosipulinkynsi ja pieni nippu timjamia pihalta. Annettiin hiljalleen poreilla munakoisojen valmistumisen ajan.

Sekoitettiin vielä President - vuohen tuorejuustoa (se toinen osa paketista ) turkkilaisen jugurtin kanssa notkeaksi. Raastettiin joukkoon sitruunan kuoriraaste, lisättiin suolaa ja pippuria.

Kun munakoisosiivut olivat kypsän oloisia, kaadettiin tomaattikastike laakeaan piirakkavuokaan. Otettiin siivu, levitettiin päälle siivu palvikalkkunaa (tai siis leikattiin siitä sopivan kokoinen pala ja sitten laitettiin).

Lusikoitiin munakoisolle vielä juustotahnaa ja rullattiin. Tämä toistettiin, kunnes siivut loppuivat. Kun vuoka tuli liian pieneksi ja siivuja oli edelleen leikkuulaudalla, otettiin avuksi pieni uunivuoka. Tehtiin myös muutama rulla ihan pelkällä Philadelphia-tuorejuustolla ja kalkkunalla perheen vuohenjuustokammoista varten.

Lopuksi vielä raastettiin päälle parmesaania ja valutettiin hieman hunajaa ja nostettiin vuoka vielä kymmeneksi minuutiksi uuniin.

Nautittiin heti leivän ja vihreän tuoreen salaatin kera.

Niin, ja kasvisruoanhan tästä saisi yksinkertaisesti jättämällä kalkkunan pois, mutta minusta se on kyllä aika olennainen osa kokonaisuutta. Se tai sitten siivu kunnon keittokinkkua.

Kyllä meillä kokataankin - ainakin isäntä ja pojat

Blogista päätellen ei meillä ole vähään aikaan syöty, paitsi ehkä pikaisella käynnillä jossain ulkosyöttölässä. Tämä ei tietenkään kolmen kasvavan pojan taloudessa pidä paikkaansa, mutta se taas pitää, että miesväki kokkaa. Äiti ei ole vielä kesälomalla ja se näkyy poissaolona keittöstäkin (muunmuassa).

Jotain sentään tulee aina välillä tehtyä. Viimeksi minun alkoi tehdä mieli kesäkurpitsa"pihvejä". Nämä ovat nopsa ja herkullinen kesäiltapala - varsinkin, kun seuraksi tekee tsatsikia.

Kesän kesäkurpitsavakkari 

Pari keskikokoista kesäkurpitsaa
3rkl vehnäjauhoja
suolaa, pippuria ja haluamiasi lisämausteita
öljyä pannulla paistamiseen

Tsatsiki:
Puolikas kurkku raastettuna ja ylimääräiset nesteet pois puristettuina / valutettuina
0,5 valkosipulinkynttä raastettuna
1rkl hunajaa
ripaus suolaa ja pippuria
jugurttia maun mukaan eli suhteessa kurkkuun, niin kuin haluat

Sekoita tsatsiki maustumaan.

Leikkaa kesäkurpitsa siivuiksi ja sekoita jauhot ja mausteet lautasella.
Kierittele kesäkurpitsasiivuja jauhoissa ja paista erissä öljyssä pannulla. Muutama minuutti per puoli riittä eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Kurpitsan ei ole tarkoituskaan muuttua mössömäisen pehmeäksi, mutta sen pitää kyllä olla kauttaaltaan kuumaa.

Tarjoile heti tsatsikin kera.

Arkistojen kätköistä: Vanhakin oppii, mutta unohtaa sitten

Taas oli vuosi mennyt ja piipahdin toiseen kertaan What's Cooking Helsinki tapahtumassa. Tällä kertaa kävin juuri ja leipä - työpajassa. Sen seurauksena jääkaapissa kuplii juuri ja siitä tehdyillä sämpylöillä herkuteltiin jo eilen. Samalla muistelin viime vuoden samaista festivaalia ja totesin autuaasti unohtaneeni silloin workshopissa oppimani leivinpaperin käyttömahdollisuudet. 

Onneksi on nämä arkistot, joten siirretäänpä tämäkin nyt muistutukseksi tännekin. 

12.4.2016 Vanhakin oppii uusia temppuja leivinpaperilla 

What's Cooking Helsinkiin kannatti mennä. Ensinnäkin siellä oli kivaa. Toiseksi, vanhakin oppi uusia juttuja.

Osallistuin nimittäin Saga leivinpaperi työpajaan, jossa meille esiteltiin, mihin muuhun leivinpaperi voi käyttää kuin uunipellin peittämiseen. Vähänkös tuli tyhmä olo, kun käärittiin herkkuja leivinpaperinyssykkään ja keitettiin kattilassa, tai kun grillin pinta suojattiin leivinpaperilla. Miten ihmeessä en ole noita tullut ajatelleeksi? Olen minä tietysti uunissa tehnyt nyyttejä ja peittänyt kakkuvuoan pohjaa leivinpaperilla, mutta eihän sen nyt siihen tarvitsisi loppua.

Arvaatteko, mitä meillä syötiin sunnuntaina kotona?

No, leivinpaperinyyttejä tietysti! Tai ei sentään sitä leivinpaperia, mutta herkulliset kasvikset paketista. (Terveisiä vaan Nannalle!)

Eikä se paljon helpommaksi voi mennä. Paprikaa, punasipulia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa palasina. Päälle korianteria ja ruohosipulia ja lusikallinen ranskankermaa. Ylimmäiseksi iskettiin siivu sitruunaa. Siinä siis minun herkkuni.

Pojillekin lykkäsin pienen kulhon eteen ja käskin tuunata nyssykkänsä. Kerrankin ryhtyivät hommiin ihan mutisematta. Narulla nyytiksi ja sitten pannuun kiehuvaan veteen. Kymmenessä minuutissa olivat herkut valmiina ja kaikki söivät annoksensa hyvällä halulla - ja halloumit päälle.

Ensi kerralla tosin välineeksi otetaan se kaikkein isoin talosta löytyvä pata, jotta kaikki nyytit mahtuvat kerralla. Meitä taitaa olla vähän liian monta hienostuneeseen pakettikokkailuun.

Myös kaapissa hyödyttömänä lojunut parilapannu pääsee tästä lähtien kovaan käyttöön. Rakastan sen tuomia raitoja ruoan pinnassa, mutta sen putsaamista vihaan. En kertakaikkiaan tunnu saavan noita välejä puhtaiksi kunnolla, eikä enää tarvitsekaan. Kun laittaa leivinpaperin suojaamaan pannua, ei tiskistä ole tietoakaan.

Toimi kotitestin perusteella ainakin Saga leivinpaperilla. Muista papereista en mene vannomaan, kaipa niissäkin on eroja?

Pidän myös kovasti parista Saga leivinpapereihin ja ympäristöön liittyvästä jutusta; 

1. 84% Metsä Tissuen käyttämästä puuaineksesta tulee kestävän kehityksen metsistä (joita on noin 5% maailman metsistä) 
2. Saga leivinpaperit ovat biohajoavaa jätettä 

Mites on? Joko te kaikki muut tiesitte tämän kaiken ja minä olen vain myöhäisherännäinen? 

Muita ideoita ? 

Syksyn hehkuvin pizza

Luonnossa nuo värit olivat syksyn hehkuvimmat. Raitajuurta, violetteja porkkanoita, punasipulia ja rucolaa kun yhdistää, lopputuloksena on ihanan syksyinen väripaletti. Eikä tämä pizza makuhermojakaan ainakaan ärsyttänyt. Äiti taisi löytää uuden lempparipizzansa ja juureksia usein vieroksuvat lapsetkin totesivat, että peittoaa jo Papankin pizzat..  Hyvin siis upposi.

Tässä pizzassa luomua olivat jauhot, sipulit ja raitajuuret.

Pohjan päälle sekoitin Savoraa crème fraîcheen. Savorahan on sellainen ranskalainen ikuvanha maustekastike. Se muistuttaa sinappia, mutta sisältää kaikenlaisia mausteita salaisella reseptillä. Minä olen kehittänyt siihen jonkinlaisen addiktion ja tässä pizzassa sen makeanterävä maku oli omiaan. Mikäli Savoraa ei satu löytymään lähistöllä, niin sen voi korvata vaikka hunajaisella Dijon-sinapilla.

Syksyn hehkuvin juurespizza

pohja :
4 dl kädenlämpöistä vettä
pinnalle kuivahiivaa noin 1/4 pussia
1 tl suolaa
3 dl täysjyväjauhoja
4-5 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

Kastike :
purkillinen crème fraîchea ja 2 rkl Savoraa sekoitettuna keskenään

pussillinen pizzajuustoa ja parmesaaniraastetta

1 punasipuli kuorittuna ja paloina
2 pientä raitajuurta mandoliinilla siivutettuna ihan ohuiksi siivuiksi
1 violetti porkkana mandoliinilla siivutettuna
suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja hiukan juoksevaa hunajaa

päälle vielä lopuksi rucolaa ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Aloita pohja edellisenä iltana. Sekoita hiiva ja suola veteen ja vaivaa joukkoon jauhot. Lisää öljy ja vaivaa taas. Laita yöksi jääkaappiin.

Nosta seuraavana päivänä taikina jääkaapista noin tuntia ennen kuin ryhdyt tekemään pizzaa. Kauli taikina kahdeksi ohueksi levyksi.

Levitä puolet kastikkeesta toiselle pohjalle ja ripottele päälle puolet pizzajuustosta. Sekoita juuressiivut kulhossa suolan, pippurin, öljyn ja hunajan kanssa. Levitä ne pizzalle. Raasta päälle parmesaania.

Paista 200 asteessa runsaat 10 minuuttia. Vahdi, etteivät juuressiivut pala.

Levitä pizzalle vielä pinjansiemeniä ja rucolaa. Tarjoile heti.

Toiselle pizzalle laitettiin mausterullaleikkelettä, paprikaa ja tomaattia. Muuten tehtiin samoin.

Myllärin Luomu sponssasi jauhot ja tällä reseptillä osallistun Suomen inspiroivin leipoja-kilpailuun

Sairastupalounasta (toistaiseksi) terveelle hoitajalle

Lapsen vatsakipu ja sairastaminen ei ole mikään syy sille, että häntä hoitava äiti jäisi ilman lounasta. Eihän ? Varsinkaan silloin, kun poitsu nukahtaa sopivasti vähän ennen lounasaikaa ja päästää äidin keittiöön hääräämään. Eihän sitä nyt sentään töitäkään voi tehdä, kun kerran on sairasvahtina...

Ei silti, tähän ruokaan ei kauan aikaa saanut kulumaan. Alle puolessa tunnissahan tämä tuli tempaistua. Ja maistui hyvältä, ainakin minusta. JA samalla saatiin ruokaa myös isommille illemmaksi. Ei tarvinnut siinä iltapäivän hötäkässä ruveta enää kokkailemaan.

Kesäkurpitsariisi ja paksoita kastikkeessa

Ota yksi punasipuli ja yksi (pieni) kesäkurpitsa. Pilko palasiksi ja laita pannulle oliiviöljyyn hetkeksi kuullottumaan. Ripottele päälle suolaa.Lisää 1 valkosipulinkynsi silputtuna. 

Kun kesäkurpitsa tuntuu pehmenneen, kaada päälle kupillinen basmatiriisiä ja 2 kupillista kiehuvaa vettä. Aseta riisin päälle luomusitruunan siivu tai kaksi. Laita kansi päälle ja anna poreilla 10min - tarkista riisin kypsyys ja nestetilanne pannulla. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun riisi on sellaista pientä purutuntumaa antavaa, mutta kypsää. Nosta pannu liedeltä ja sekoita. Purista sitruunasta mehu joukkoon. Tässä kohtaa voit myös lisätä erilaisia mausteita (kuten Espelette-chilijauhetta), mutta minä lisäsin vasta lautasella. Ihan tuota pientä kipuilevaa murua ajatellen. Pelkkä riisi ja vähän kasviksia, voisi olla vatsaystävällisempää.

Leikkaa paksoit palasiksi samaan aikaan kesäkurpitsan kanssa, mutta laita ne oliiviöljyyn toiseen pannuun. Lisää valkosipulia (2 kynttä) siivuina, 1 tl inkivääriä raastettuna (tai purkista), pieni pala chiliä. Sekoita pari minuuttia ja suolaa. Lisää päälle vielä puoli pullollista osterikastiketta, loraus soijaa, 2 rkl ruokosokeria ja puolen sitruunan mehu. Jos nestettä näyttää olevan liian vähän, lisää myös loraus vettä. Anna poreilla, kunnes paksoi on pehmennyt ja kastike sellaista paksuhkoa ja hitusen siirappimaista.
Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuvassa ei ole siirappimaista kastiketta. Lorautin liikaa vettä, kun en (taas) oikein keskittynyt. Sen kanssa kannattaa olla aika pihi. Olen kuitenkin tehnyt tätä myös ennen, ja tiedän sen onnistuvan.

Annostele riisi ja paksoikastike lautasella ja ripottele päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Ruokaa romaaneista VIII - Kasviscurry from Neverwhere

Neil Gaimanin Neverwhere oli lukukokemuksena elämys. Lisäksi se jäi nakuttamaan takaraivoon sekä tarinana, yhteiskuntakriittisenä kannanottona että.... reseptinä.

Richard on nuori liikemies, jonka elämä heilahtaa raiteiltaan hänen auttaessaan nuorta tyttöä pakenemaan takaa-ajajiaan. Tytön myötä Richard joutuu tahtomattaan tutustumaan Lontoon alla olevaan vaihtoehtoismaailmaan, johon päätyvät kaikki normaalin maailman normien yli ja välistä putoavat. Siellä asuvat asunnottomat ja kaikki ne näkymättömät, joiden ohitse kävelemme päivittäin kääntäen päämme toiseen suuntaan.

Alimaailma on maaginen sekoitus outoja olentoja ja syrjäytyneitä. Metroasemat ovat nimensä mukaisia, eivätkä vain junan pysähdyspaikkoja. Black Friars aseman nimessa tarkoittaa nimenomaan mustien veljesten luostaria, jossa vartioidaan yhtä vaarallisimmista maagisista esineistä. Alimaailman  kauppatori liikkuu paikasta toiseen. Yhtenä yönä sen voi löytää keskeltä Trafalgar Squarea, toisena British Museumin tiloista. Rahaa ei torilla tunneta, vaan kaikki perustuu vaihtokauppaan ja kallein vaihdannainen on palveluksen velka.

Richardin harhaillessa torilla, hän ostaa ruokaa itselleen ja kumppaneilleen. Lautaselle valikoituu kasviscurrya, koska lihacurryn ulkonäöstä ei voinut päätellä, mitä siihen oikein on lihaksi päätynyt. Curryn syöminen on Richardista nautinnollista - ei niinkään siksi, että sen ulkonäkö olisi herkullinen tai maku erityisen ikimuistoinen. Ruoasta tekee ihanaa se, että on oikeasti kamala nälkä. Edellisestä ateriasta on jo aikaa, eikä seuraavasta ole tietoa.

Tuo kasviscurry siis jäi mieleen kummittelemaan. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta nyt sain sen vihdoin aikaiseksi. Meidän kasviscurrymme tekee kunniaa esikuvalleen monessakin mielessä. Se on tehty jääkaapista löytyneistä kasvisten jämistä, niin kuin varmasti Richardinkin syömä curry. Se ei ole kauneudella pilattu - itse asiassa lapset nyrpistelivät jo lautasta katsellessaan. Maku on toki hyvä, varsinkin seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä. Niin, ja nälkä lähtee.

Markkinayön kasviscurry 

Kuullota pannulla oliiviöljyssä sekalaisia sipuleita suikaleina (1 punasipuli, 2 salottisipulia, pieni pala purjoa). Ripottele päälle hitunen suolaa nesteyttämään.

Lisää joukkoon inkivääriä, chiliä, valkosipulin kynsiä (2 isoa), sitruunaruohoa, korianteria. Meillä käytettiin tällä kertaa Lidlistä hankittuja pakastekuivattuja mausteyrttejä ja kyllä niistä makua irtosi. Vaikka täydennettiin tosin sitten vielä palalla oman pihan chiliä ja lisäinkiväärillä (1 rkl).

Pilko myskikurpitsaa (pieni pala), kesäkurpitsaa (puolikas), munakoisoa (puolikas) ja pari perunaa ja lisää joukkoon. Lisää 1 limen ja puolikkaan sitruunan mehu. Lorauta joukkoon 2rkl soijakastiketta ja saman verran kalakastiketta. Lisää tilkka vettä ja anna poreilla, kunnes kasvikset ovat kypsiä. LIsää iso ruokalusikallinen ruokosokeria. Kaada joukkoon purkillinen kookosmaitoa ja anna poreilla taas.

Maistele  ja lisää suolaa tai happoa tai makeutta tai chiliä makusi mukaan. Tarjoile riisinuudelien kera. Voit ripotella päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Kasviskuurupiilokuskus

Aina toisinaan kuulee, miten lapsia on vaikea saada syömään kasviksia. Meilläkin on kausia, jolloin salaateille nyrpistellään ja kypsennetyt kasvikset jäävät lautasenreunalle roikkumaan. Silloin saa mielikuvitus töitä, kun kasviksia kätketään milloin pastakastikkeeseen, milloin lihapullien sisään. Viime aikoina hyväksitodettu piilopaikka on ollut kuskus.

Kaiken lisäksi tämä on ihanan nopeaa pikaruokaa. Seuraksi vaan salaattijuustoa, karitsan jauhelihasta muotoiltuja jauhelihapihvejä pikaisesti pannulla paistettuna ja savustetulla valkosipulihillokkeella (chilisellä) maustettua jugurttia. Hyvin upposi...

Kasviskuurupiilokuskus 

puoli pakettia kuskusryynejä
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1/2 punasipuli
puolikas pieni kesäkurpitsa 
1/2 - 1 varsiselleri
1 kevätsipuli
persiljaa
hyppysellinen suolaa
sitruunamehua

Kaada kuskusryynit kulhoon ja peitä kiehuvalla vedellä. (1 osa ryynejä, 2 osaa vettä). Sekoita joukkoon hyppysellinen suolaa.

Laita kasvikset, suola ja sitruunamehu tehosekoittimeen ja surraa melkein sileäksi kastikkeeksi. Sekoita jo pehmenneeseen kuskusiin ja anna vielä levätä sen aikaa, kun paistat pihvit ja katat pöydän. Lisää pippuria ja sitruunamehua maun mukaan.

Tarjoile ja nauti hyvästä omastatunnosta lasten pistellessä kasviksia.

Makua saa tietysti muuteltua sen mukaan, mitä kasviksia laittaa. Tomaateilla tulee vähän toisenlaista ja seuraavaksi meillä on tarkoituksena paahtaa paprikat ensin - jos ehditään.

Herkkuja omalta pihalta

Kesälomamatkan jälkeen vähän hirvitti, että miten oli pihan kasveille käynyt. Kissavahdit tietysti vähän kastelivat, mutta eihän se ole sama kuin oma hoito - eihän ? Joka tapauksessa, piha voi oikein hyvin ja oli vähän villiintynytkin. Paluupäivänä tehty pikainen putsaus tuotti ison kasan herkkuja.

Ensimmäisen koti-illan ruoka siis saatiin suoraan omasta pihasta. Vain couscous, feta ja sipulit ostettiin (ja mausteet tietysti). Samalla päästiin myös kokeilemaan Ranskasta ostamaani pakettia Piment d'Espelette-chiliä. Se on oma lajikkeensa, josta tehty chilihiutale on vähän miedompaa ja jotenkin makeampaa kuin ne linnunsilmächileistä tehdyt hiutaleet.

Ensimmäiseksi perattiin härkäpavut. Yleensä poimin ne sellaisina aika pieninä, jolloin ei ole aivan välttämätöntä poistaa papujen päällä olevaa nahkamaista kuorta. Nyt olivat pavut kuitenkin päässeet aika massiivisen kokoisiksi, joten perkuutyö oli kaksivaiheinen. Ensin pavut pois kuoresta ja sitten papujen päältä nahka pois. Jäljelle jäi herkullinen ydin.

Että voikin yksinkertainen kasvispaistos maistua niin hyvälle Saksan halki kulkeneen ja aika pahasti roskaruokiin keskittyneen ajomatkan jälkeen. Laivaruokakaan kun ei ole ihan sieltä kevyimmästä päästä.

Oman pihan kasviskuskus
(neljälle päivälliseksi ja vielä kolmelle seuraavan päivän lounaalla lämmitettynä)

porkkanoita
kesäkurpitsaa
härkäpapuja
persiljaa
timjamia
punasipulia
valkosipulia
fetaa
1/2 pkt kuskus-ryynejä
0,5dl mietoa kasvisöljyä
0,5 dl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
Piment d'Espelette (tai muu haluamasi paprikan tai chilin sukuinen mauste)

Perkaa pavut ja puhdista ja leikkaa  porkkanat pieniksi paloiksi. Ota molempia yhtä paljon. Kiehauta vettä kattilassa ja kypsennä siinä porkkananpaloja ja härkäpapuja muutama minuutti. Valuta hyvin, valele kylmällä vedellä ja valuta taas.

Kaada kuskus-ryynit kulhoon ja kiehuvaa vettä päälle. Peitä kannella tai kelmulla. Jätä odottamaan muutamaksi minuutiksi. Sekoita kastike öljystä ja sitruunamehusta. Mausta suolalla ja pippurilla. Erottele ryynejä toisistaan haarukalla ja sekoita joukkoon kastike.

Leikkaa kesäkurpitsa kuutioiksi ja punasipuli suikaleiksi. Molempia yhtä paljon kuin porkkanoita ja papujakin. Kuumenna pannussa öljyä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää kesäkurpitsa ja sekoittele, kunnes se pikkuisen pehmennyt. Muistathan, että purutuntuman tulee säilyä. Nyt ei tehdä muussia.

Lisää pannulle muutama oksa timjamia ja nippu persiljaa. Sekoita.

Lisää porkkananpalat ja härkäpavut sekoita.

Tarjoile kuskus ja kasvikset yhdessä. Murenna joukkoon fetajuustoa haluamasi määrä. Ripottele päälle vielä piment d'Espelette - maustetta, lisää persiljaa ja nauti.

Kevyesti herkkujen välissä

Viimeisimmässä Glorian ruoka & viini -lehdessä oli ohje katkarapuriisirullille. Niistä tulivat mieleeni koko perheelle kelpaavat herkkukasvisrullat. Kun joulukuussa ahmii liikaa suklaakakkua kaakaota ja muita herkkuja, niin välillä on hyvä keventää. Näiden jälkeen ähky laskee ja sitä nukkuu taas yönsä hyvin.

Helppojakin nämä ovat. Tarvitset vain :

• kevätrulla"paperia" eli pyöreitä riisipaperilevyjä 
• erilaisia kasviksia eli esim. porkkanaa, kurkkua, retiisiä, kesäkurpitsaa jne... leikattuina ohuiksi suikaleiksi
• korianteria (ja/tai minttua) 
• paahdettuja maapähkinöitä murskattuina pienemmiksi
• seesamiöljyä
• (ohuita riisinuudeleita kypsennettyinä, jos haluat niitäkin mukaan) 

 Kastikkeeseen :

• Kalakastiketta
• chiliä
• valkosipulia
• lime mehua ja limen kuorta
• fariinisokeria (tai palmusokeria)
• kevätsipulia
• korianteria
• tilkkasen öljyä

 Aloita kastikkeesta jo muutama tunti aiemmin. Sekoita ainekset ja maistele koko ajan. Anna makujen tasaantua ja tarkista vielä ennen tarjoilua.

Kuumenna syvässä pannussa vettä ja laske kasvikset sinne kypsymään ihan pariksi miinutiksi. Kaada nopeasti siivilään ja valuta päälle kylmää vettä. Anna kuivahtaa ja sekoita sitten joukkoon muutama tippa seesamiöljyä. Se on vahvaa tavaraa, joten ole tarkkana, ettei lorahda liikaa. Monesti seesamiöljy käsketään laittamaan kastikkeeseen, mutta minusta se peittää liian helposti kaikki muut maut alleen. Suoraan kasviksiin laitettuna maku jää paremmin taustalle. Tuntuu, muttei hallitse.

Laita yhdelle lautaselle vettä ja levitä viereen puhdas leivinliina alustaksi. Laita yksi pyöreä riisipaperi veteen pehmenemään. Kun paperi on pehmeä, nosta se leivinliinalle. Nosta keskelle kasviksia, ripottele päälle paahdettua maapähkinämurskaa (ja lisää nuudelit, jos niitä haluat).

Kierrä rullaksi siten, että nostat ensin ympyrän alareunan täytteiden yli. Käännä sitten kumpikin reuna keskelle ja rullaa lopuksi ylöspäin. Kannattaa pyrkiä suhteellisen tiukkaan rullaan niin pysyy hyvin kasassa. Riisipaperi on sen verran tahmeaa, että mitään sen kummempaa liimaamista ei kyllä tarvita.

Jatka kunnes joko paperit tai täytteet loppuvat. Herkuttele samantien.

Mikäli teet paljon rullia niin pidä ne kosteiden pyyhkeiden sisällä, etteivät kuivu tai takerru joka paikkaan.

Niin, ja jos haluat Glorian ruoka & viini -lehden tilauksen, niin osallistu ihmeessä arvontaan !

Nigella teki sen taas...

Juupa juu, ei siitä mihinkään pääse, että Nigella Lawsonin reseptit ovat hyviä. Joudun minäkin syömään tällä kertaa sanani. Väitin nimittäin, etten löytänyt Nigellan Kitchen -kirjasta montaakaan kokeiltavaa reseptiä (käytännössä vain yhden), mutta nyt tuli kokeiltua toista. Syy on tietysti tv-ohjelmassa. Meidän perheessä syödään nykyään käytännössä variaatioita äidin ruokaohjelma-inspiraatioiden pohjalta ja tällä kertaa alkoi tehdä mieli Nigellan Meksikolaista lasagnea... kyllä, luitte ihan oikein.

Ohje siis löytyy Kitchen kirjasta. Kirjaa lukiessani resepti hautautui jonnekin Nigellan löpinöiden ja aika kornin esittelyn alle eikä houkutellut ollenkaan. Televisiosta katsoessani en ehtinyt kuuntelemaan kovin tarkasti, mutta rouva näytti sekoittavan monia suosikkejani (maissi, tortillat, pavut...). Siispä kaivoin kirjan taas esille. Kannatti. Lapsetkin söivät hyvällä halulla, äidistä nyt puhumattakaan.

Tosin minä puhuisin ehkä mieluummin tortilla-paistoksesta kuin lasagnesta... eihän tämä ole pastaa nähnytkään, mutta minä tuppaankin olemaan jonkunlainen tosikko ja puristi, kun ruoasta on kyse.

Annos on reilu. Meidän isoruokaiset 4 henkeä saivat tuhottua juuri ja juuri puolet vuoasta. Niin, ja papu-maissitäytettä jäi vähän ylikin.


 Nigellan Tortillapaistos (Meksikolainen lasagne)


Kastike :
2 isoa valkosipulin kynttä
oliiviöljyä pannulle
1 sipuli kuorittuna ja silputtuna
1 iso punainen paprika pieninä paloina
1 punainen iso chili siemenineen
suolaa maun mukaan
korianterin varsia silputtuna
1x500 purkki tomaattimurskaa + sama purkillinen vettä
iso loraus ketsuppia

Täyte :
2 prk kidney-papuja
2 prk maissia
juustoraastetta (tällä kertaa 2x150g Emmental-Mozzarellaa pussista, kun oli tarjouksessa lähikaupassa)

Muutama tortilla

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli, sipuli, paprika ja chili sekä suolaa. Anna muhia vartin verran. Lisää korianteri, ketsuppi ja tomaattimurska sekä vesi. Anna vielä poreilla kymmenisen minuuttia.

Sekoita maissi, pavut ja suurin osa juustoraasteesta.

Kokoa vuokaan (halkaisija sama kuin isolla tortilla-letulla) vuorotellen kastiketta, tortilla, maissi-paputäytettä jne. niin monta kertaa, että vuoka on täynnä. Meillä siihen meni kolme tortilla-kerrosta. Laita viimeiseksi kastiketta ja ripottele päälle juustoraastetta.

Pistä uuniin ja anna paistua puolisen tuntia. Kun juusto on sulanut ja ruskistunut, ota pois uunista. Anna levätä vielä vartin verran ja tarjoile salaatin ja avokado"mössön" (avokadoa, suolaa, pippuria, limemehua ja korianteria) kera.

Aurinkoa pimeään

Kun ulkona sataa, loska loiskuu ja pimeys uhkaa nielaista keskellä päivää, niin varma keino mielenpiristykseen on kirkkaanvärinen kasviskeitto. Tämän syksyn ja "talven" kestosuosikki on meillä ollut porkkanasta, bataatista, myskikurpitsasta ja punasipulista keitetty keitto. Lisukkeet vaan ovat vaihdelleet. Tällä kertaa paistettiin Chorizo-siivuja ja revittiin persiljaa.

Paljon helpommaksi ei ruoanlaitto tästä mene, varsinkin kun samasta satsista saa vauvallekin oman mössönsä ennen kuin maustetaan. Suurin homma on alun kasvisten leikkaamisessa. Siis kaikkea suurin piirtein saman verran. Sitten vaan freesataan niitä hetki oliiviöljyssä kattilassa, kaadetaan päälle vettä kasvisten yläreunaan saakka, lisätään yrttiä (esim. persiljaa tai timjamia) ja keitetään kypsäksi. Erotetaan vauvan osuus ja lisätään aikuisille vielä joko suolaa ja pippuria tai fondia. Surrataan sauvasekoittimella ja nautitaan.

Ja vielä kurpitsaa...

Kurpitsaa syödään meillä tähän aikaan vuodesta melkein joka toinen päivä. Reseptejäkin on siis kokeiltu monenlaisia. Nyt löytyi yksi ihan "killeri" viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Muutenkin kyseisessä lehdessä oli taas kaikenlaista kivaa kokeiltavaa.

Kyseessä siis on kikhernetäytetyt kurpitsat. Tein muuten ihan lehden reseptin mukaan, mutta en kovertanut raakaa kurpitsaa, vaan valelin puolikkaat öljyllä ja balsamicolla, ripottelin päälle suolaa ja pippuria ja kypsensin 200 asteisessa uunissa. Sitten vasta koversin maltoa täytettä varten.

Täytehän aloitetaan kypsentämällä silputtu valkosipuli ja sipuli pekonipalojen kanssa pannulla. Sitten lisätään kurpitsaa, keitettyjä kikherneitä, tomaattipyreetä, pala kasvisliemikuutiota sekä hiukan vettä. Pienen lisäkuumennuksen jälkeen sitten laitetaan fetajuustoa ja pinaattia. Lopuksi täyte laitetaan kurpitsankuoriin ja uuniin. Minä raastoin päälle vielä vähän parmesaania ja ripottelin paahdettuja pinjansiemeniä.

Oli tosi herkkua. Tarkempia määriä löytyy lehdestä, mutta minä kyllä heitin tällä kertaa ihan summamutikassa ja herkkua tuli...