Agatha Christie analyysissä

Carole Owens : The Lost Days of Agatha Christie 
HelMet/Overdrive - lainana 

Lukumaraton oli ja meni, samoin juhannuksen vapaapäivät. Minulla mitä ilmeisemmin jäivät "kirjat päälle" sillä tulin lukeneeksi viikonloppuna vielä normaaliakin ahkerammin. Osansa tietysti taisi olla kylmällä ja vähän sateisellakin säällä, joka sai viettämään illat sisätiloissa.

Nykyään minulla on aina vähintään yksi kesken oleva äänikirja puhelimessa. Niin tietysti nytkin. Tällä kertaa kyseessä oli  The Lost Days of Agatha Christie, joka pyrkii kuvaamaan nimensä mukaisesti dekkarikuningattaren elämään perustuvia tapahtumia.

Dekkarikuningatar Agatha Christiellä nimittäin oli omassa elämässään tarinoidensa veroinen mysteeri. Hän katosi 11 päiväksi ennen kuin suuren mediakohun ja etsintäoperaation päätteeksi hänet löydettiin hotellista väärällä nimellä kirjautuneena. Virallinen syys katoamiselle oli muistinmenetys. Mehukas juttu siis on kyseessä.

Carole Owensin kirjassa seurataan iäkkään psykoanalystin tarinaa siitä, miten hän paransi kirjailijaa jo 20 vuotta vaivanneen muistinmenetyksen yhdessä iltapäivässä. Tarinassa analyysi alkaa alusta, eli lapsuudesta ja sieltä kuljetaan vähitellen traumaattiseen katoamiseen ja sen syihin. Pääsemme tutustumaan pienen Agathan painajaisiin ja niiden syihin, nuoren neidon elämänmuutoksiin sekä vanhemman rouvan ajatuksiin kaikesta tapahtuneesta. Samat kaavat toistuvat tapahtumissa kerta toisensa jälkeen.

Minä en ole mikään psykoanalyysin tuntija tai edes sen kummemmin siitä kiinnostunut, joten olen aika jäävi arvioimaan kirjan psykologista asiantuntijuutta. Näin kyökkipsykologian perusteella todettakoon, että kyllähän sitä itsestäänkin tietää toistavansa tiettyjä malleja, toimivansa aina samalla tavalla, jollei satu jostain syystä huomaamaan ja sitten tietoisesti muuttamaan käyttäytymistään. Silti tarina ei oikein kuulosta uskottavalta. Voisiko ihmisen mieli tosiaankin toimia noin ? En tiedä. Toisaalta, kyseessä onkin fiktiivinen kertomus.

Kirja sisältää paljon dialogia ja sopii siksi hyvin nimenomaan äänikirjaksi. Sitä kuunteli ihan mielellään, mutta onneksi se ei ollut yhtään pidempi. Jo nyt tietynlainen toisto alkoi välillä käydä vähän puuduttavaksi ja pieni henkilömäärä (käytännössä 2) vähän rajoitti tarinan vaihtelua.

Kaikkiaan kirjasta voinee sanoa, että se on ihan ok tuttavuus näissä kuuluisien kirjailijoiden ja kirjojen ympärille syntyneessä "sivukirjallisuudessa". Mielenkiintoiset ihmiset ovat mielenkiintoisia myös fiktiivisten tarinoiden aiheina - tosin välillä pieni kyynikko sisälläni pohdiskelee, onko näissä useimmiten kyseessä puhtaasti kaupalliseen hyötyyn perustuva yritys vai aidosta mielenkiinnosta syntynyt halu kirjoittaa ?

Kesälukumaraton - NYT SE LOPPUI

Se alkaa nyt eli 00.01. Tosin tämä on ajastettu postaus ja minä (ainakin toivottavasti) unten mailla. Heti kun herään, minulla on lupa tarttua kirjaan. Jos keli sallii, luen osan päivää Linnanmäellä, muuten kotona...

Lukemista riittää, sillä kävin hamstrauskierroksella kirjastossa ja kotonakin on vino pino luettavaa. Siihen päälle sitten vielä e-kirjat ja äänikirjat. Mitäs sanotte ? Pärjääkö noilla yhden lukumaratonin ?

Luulenpa, että haastetta ei niinkään ole lukemisen riittämisessä, kuin siinä kestääkö lukijan kunto...

Stressiä en kuitenkaan ajatellut lukemisesta ottaa vaan nauttia täysin rinnoin. Kun väsyttää niin vaihdetaan kirjaa tai käydään äänikirjan kera kävelyllä! Etenemistä voitte seurata sekä täällä blogissa, Facebookissa että Twitterissä @VuoCho, #lukumaraton.

Tervetuloa seuraamaan!

Aamulla 7:11 : 

No niin, heräsinpäs. Illalla työt vähän venähtivät tämänkin päivän puolelle, joten lukumaratonin aloitus viivästyi pikkuisen alunperin suunnitellusta. Pakko nukkua, että jaksaa lukea. Ensimmäiseksi sitä voisi lopettaa jo aloitetun eli vuorossa nuorisolle suunnattua, helppoa ja kevyttä fantasiaa. 

Vaan ensin pitää ruokkia kissa...

1) Rick Riordan : Punainen pyramidi (sivulta 294 lähtien-sivulle 509)

Ensimmäisen kirjan jälkeen 9:30

No niin , Sadie ja Carter saivat egyptiläisen taistelunsa kaaosta vastaan hoidettua. Teinimeininkiä, joka on ihan viihdyttävää, muttei jätä ainakaan aikuiseen lukijaansa sen kummempaa jälkeä. 

Kirjastosta tarttui eilen käteeni Irja Ranen Naurava neitsyt. Se on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisen voisi lukaista seuraavaksi... siis sen jälkeen, kun olen lukaissut Stephen Jay Gouldin kirjasta seuraavan tieteenhistoriaa (erityisesti paleontologiaa) valaisevan esseen. 

2) Stephen Jay Gould : The Lying Stones of Marrakech - luku A Sly Dullard Named Darwin: Recognizing the Multiple Facets of Genius (s.169-181)

3) Irja Rane : Naurava neitsyt (s.1-84)

Jumitusta 12:50

Gould osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti. Essee Darwinin persoonasta ja siitä, miksi hän pystyi tekemään niin mullistavia päätelmiä oli varsin mielenkiintoinen. Niin kuin ovat olleet muutkin kirjan esseet. Niitä lukemalla sitä kokee oikein oppivansakin jotain.

Nyt jumittaa pahemman kerran. Aloin lukemaan Nauravaa neitsyttä ja tajusin viiden sivun jälkeen joskus kirjan jo lukeneeni. Pöh. Eipä ole hurjasti vaikuttanut, kun olin niin totaalisesti unohtanut. En ole kirjasta edes blogannut (joten lukemisestakin on tainnut kulua jo erinäisiä vuosia). No, olen sinnitellyt sivulle 84, mutta nyt pitää vaihtaa kirjaa. Taidan jatkaa äänikirjan parissa ja lähteä samalla lepuuttamaan silmiä ulos kävelylle. Seuraavaksi siis kuuntelemaan Agatha Christien vuodatusta psykoanalystin sohvalla - tai selkä suorassa tuolilla taitaa viktoriaaninen lady istua...

4) Dr. Carol Owens : The Lost Days of Agatha Christie : A Psychological Mystery (äänikirja)


Kävelyltä 14:05
Äänikirjoja on kiva kuunnella ja kävelykin sujuu ihan huomaamatta. Tosin kuulokkeiden kanssa minulla on aina hankaluuksia, kun ne eivät millään meinaa pysyä. Lisäksi korvat tuntuvat kuulokkeiden jälkeen ihan puutuneilta.

Kirja sinänsä on ihan hauska kuriositeetti kuunneltavaksi. Owens on kirjoittanut fiktiivisen kuvitelman siitä, miten analysti keskustelee Agatha Christien kanssa todellisuudessakin tapahtuneista "kadotetuista päivistä". Silloin Agatha Christie katosi kokonaan 11 päiväksi ja etsintöjen jälkeen hänet löydettiin hotellista kirjautuneena väärällä nimellä.

Mielenkiintoinen aihe siis, mutta onneksi kyseessä ei ole mikään hurjan pitkä kirja. Siinäkin on rajansa, miten kauan jaksaa lukea tai kuunnella kahden henkilön pohdintaa toisen psykologisista vaikuttimista. Lisäksi näin kahden osion jälkeen voi kaiketi jo todeta, että tarinan jännitteet ovat aika keinotekoisia ja toistoa käytetty tehokeinona aika ylenpalttisesti. Ei siis varsinaisesti mitään suurta kirjallisuutta.

Nyt sitten pitäisi välillä taas tarttua johonkin muuhun. Taidan palata hetkeksi Gouldin pariin ja lukea dinosauruksista.

Paluu numeroon 2) Stephen Jay Gould : The Lying Stones of Marrakech - luku An Awful Terrible Dinosaurian Irony (s182-200)


Lukumaratontankkausta 15:12
Välipalaksi rahkaa ja pohdintaa lukumaratontankkauksesta. Seuraavaksi tartun Metsäjättiin. Vaihteeksi tuoreempaa suomalaista.

5) Miika Nousiainen : Metsäjätti (1-286 sivua)


Iltasession aloittelua 18:45
Metsäjätti tuli luettua kokonaan. Kuvaus tehtaan varjosta monikansallisen yrityksen johtoportaaseen ponnistaneesta pojasta ja hänen paluustaan kotikonnuille vetämään YT-neuvotteluja oli yllättävän liikuttavaa luettavaa. Pienen paikkakunnan pyristely globalisaation ja suurien muutosten kourissa ei ole kaunista katsottavaa, mutta oliko kaikki kuitenkaan sen paremmin aikaisemminkaan. Minulle kirja oli kertomus siitä, että maailman muuttuessa kaikkien on muututtava, Jokaisen on koitettava selvittää itselleen, mikä oikeasti on tärkeintä ja mitä on valmis tekemään saavuttaakseen haluamansa.

Miika Nousiaisen Metsäjätti on täynnä erilaisia ihmisiä ja kohtaloita, joita lukiessa väkisinkin miettiin kohtalon lamaannuttavaa vaikutusta. Onko pakko toistaa kaavaa? Hyvä kirja. Saa ajattelemaan, varsinkin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Lukumaraton puolestaan siirtyy viimeiselle vuorokausijaksolle. Periaatteellinen aloitus oli puoliltaöin, mutta kun nukuin aamulla vähän normaalia pidenpään niin kaipa sitä lukuaikaa voisi pidentää vähän ensi vuorokauden puolelle. Vaan ensin pitäisi valita seuraava luettava, joka on...

6) Terry Pratchett/Stephen Baxter: The Long Earth - ei hajuakaan millainen tai mistä kertoo,mutta Pratchettin kirjat kai ovat hyviä noin yleensä ? (s.1-81)


Nukuttaa 22:15
Ei taida lukumaraton mennä yli puolenyön. Itse asiassa tulen olemaan todella yllättynyt, jos pääsen sinne saakka. Nukuttaa ihan vietävästi (uskoisin isännän tarjoamalla Château Talbot 2008-viinillä olevan jonkun verran osuutta asiaan - jotenkin vaan lasi viiniä kirjan kanssa vauhdikkaan työviikon päälle saa silmäluomet raskaiksi)

The Long Earth on kyllä ihan mielenkiintoinen, vaikkei mitenkään erityisen tapahtumarikas fantasia,


Seuraava aamu 6:00
Niinhän siinä kävi kuin vähän uumoilinkin, eli nukahdin hiukan ennen puoltayötä. Ei auttanut mikään.
Ihan mukavasti tuli kuitenkin sivuja maratonille.

Lopputuloksena on kaikkiaan 699 sivua + 1,5h äänikirjaa

p.s. Kesälukumaratonin säännöistä löytää lisätietoa Anna minun lukea enemmän -blogista. Sieltä löytää myös listan lukumaratoniin osallistuvista blogeista!