Lumen armo

Kirjamessuhaahuilu jotenkin avasi lukujumin. Sain messujen jälkeisellä viikolla loppuun peräti kaksi kirjaa! Tosin nyt tämä bloggaaminen sitten vähän takkuilee työkiireiden vuoksi...

Paula Havaste: Lumen armo 
Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta 

Lumen armo oli niin sujuva luettavaa, että sen loppuun saattaminen ei ollut ihme ollenkaan. Kertte on viimein matkalla kotiin mukanaan pikkuinen Usva. Mielessä väikkyy kotitila sekä tietysti Larri.

Matka on pitkää ja sen aikana sattuu kaikenlaista, mutta tokihan viimeisessä osassa Kerten tarina saavuttaa jonkinlaisen päätepisteen. Siitä sen enempää nyt puhumatta, jos joku on vielä kirjaa lukematta. Kannattaa muuten aloittaa sarja ihan alusta, sillä tarina jatkuu ja vaikka seuraavissa osissa viitataan aiempiin, on tieitysti kiva, kun on itse tarinasta perillä.

Kuten aiemmtkin osat, on Lumen armokin täynnä historiallista nippelitietoa ja elämäntapojen kuvausta. Saattaa tietysti olla, että kun tarina etenee ja hahmot tulevat tutummiksi niin painopiste väkisinkin siirtyy henkilöhahmojen ajatusten ja toimien seurantaan. Oli miten oli, sujuvasti tarina eteni ja mielenkiinnolla seurasin Kerten matkaa.

Kertte onkin yksi suosikkihahmojani kirjallisuudessa. Kipakka ja itsenäinen nainen ei kuvia kumartele ja antaa elämän viedä. Toki hän äkkipäissään tekee myös virheitä ja elämäkin välillä keikauttaa kummiin suuntiin, mutta Kertte myös tunnustaa erheensä. Eikä kertte ole paha, vähän vain äkkinäinen nainen miesten maailmassa. Ei ollut tuohonkaan aikaan naisilla helppoa.

Kaikkiaan koko sarja on nautinnollista luettavaa historiallisista romaaneista pitävälle. Maailma ja aikakausi nousevat esiin elävinä, henkilöhahmot ovat uskottavia eikä pieni yliluonnollisen ripauskaan sotke tarinaa. Olihan aika muutenkin loitsujen ja uskomusten vallitsemaa.

Paula Havaste on ollut tuottelias kirjalija, joten aiemmin ilmestyneitä historiallisia romaanejakin löytyy useampia. Oletteko lukeneet ? Kannattaako palata tuotannossa taaksepäin ?

Ei pelkkää ketutusta

Eli olen minä lukenut hyviäkin kirjoja. Tosin täytyy myöntää löytäneeni itsestäni sen pienen kuttumaisen akan, joka lukee kirjan äkkiä loppuun vain päästäkseen siitä eroon ja voidakseen kiukutella siitä blogissa. Kesken ei voi jättää nimenomaan jälkimmäisestä syystä. Hyvää haluaa makustella eikä hosua.

Välillä pitää tietysti hyväkin lukea nopeasti. Vaikka silloin, kun kirjaston Bestseller-hyllystä löytyy se kolmas osa, jota edeltävän juuri luki ja toivoi saavansa jatkon nopeasti käsiinsä. Silloin sen ahmii peläten 2 viikon laina-ajan olevan kuitenkin liian lyhyt. (Tässä kohtaa kuulen jo epäuskoisia hymähdyksiä sieltä ruudun toiselta puolelta. Eikö kaksi viikkoa muka riitä? Mutta koittakaapa itse jongleerata kymmenen kesken olevan opuksen välillä... - Tiedän, tämä on vähän riistäytynyt käsistä)

Paula Havaste: Veden vihat 
Kirjaston Bestseller-hyllystä

Maan vihat loppui sen verran koukuttavasti, että Veden vihat oli hyvä lukea heti perään. Kertte jättää Tukholman ja Arimon taakseen ja purjehtii Osmin mukana eteenpäin.

Osmi lupasi viedä Kerten kotirannoille, mutta vesien henget ovat eri mieltä. Matkaan tulee lisäkierros Koluvanin (Tallinnan) kautta.

Taas kerran kirjan historiakuvaus on aivan mahtavaa ja kaupan keskuksen toimet ja tavat avautuvat lukijalle. Uusia henkilöitä ilmaantuu tarinaan roppakaupalla ja tällä kertaa myös heidän välisensä suhteet heijastelevat jännästi myös nykyajan keskustelua seksuaalivähemmistöistä ja asenteista.

Hivenen Kerten tarina alkaa nyt tuntua pitkältä samojen elementtien (mies, lapsi, matka) toistuessa osasta toiseen. Vaikka kaupunkien elämään tutustuminen 1100-luvulla onkin mielenkiintoista, tarinan kaari alkaa jo vaatia jonkunlaisia ratkaisuja. Ehkä sitten seuraavassa osassa...

Veden vihat on kuitenkin mielenkiintoinen, sujuva ja myöskin helppolukuisena varsin koukuttava kirja. Ei siitä mihinkään pääse, että Kerten tarinaan haluaa jatkoa eli seuraavakin osa tulee ihan varmasti luettua. Toivottavasti vain silloin päästään jo vähän lähemmäksi kotia ja ehkä Larriakin.

Naistenviikon haastepostaus: Lempparilistan naisia viime vuodelta

Naisten viikon haastepostaus. Emäntänä Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Pari päivää mökillä enkä avannut sen paremmin kirjaa kuin konettakaan. Taitavat siis jäädä naistenviikon postaukset aika minimiin. Jos nyt kuitenkin jotain koittaisi... vaikka sitten jotain kliseistäkin kliseisempää...

Luenko enemmän mies- vai naiskirjailijoita? 

Olen joskus kyseistä kysymystä varten listojani tarkastellutkin (esim. täällä), mutta tällä hetkellä minun täytyy sanoa, etten rehellisesti tiedä nykytilannetta. Kirjailijan sukupuolella ei ole minulle käytännössä merkitystä lukemista valitessa. Kirjaa tulkitessa saatan asian joskus tarkistaa, vaikka useimmiten tunnustan jättäväni kirjailijan aikalailla huomiotta keskittyessäni itse tarinaan. Taidan kiinnittää kirjailijan sukupolveen huomiota lähinnä silloin, kun
a) kirjasta löytyy minua ärsyttävää, ihastuttavaa tai muuten kiinnostavaa asenteellisuutta, joka on jollain tavalla sidoksissa sukupuolirooleihin
b) kirjasta löytyy henkilö, joka jollain tavalla rikkoo noita yllämainittuja rooleja

Tehdäänpä tässä nyt tällainen ihan perinteinen listaus lempparilistani kirjoista, joiden

- kirjoittaja on nainen
- joku päähenkilöistä on perinteistä roolikuvaa jollain tavalla rikkova tyttö / nainen

Niin, ja kolmantena sääntönä, että olen lukenut kirjan viimeisen vuoden aikana eli heinäkuusta 2015 tähän päivään...

Tästä lähtee:

Vera Vala & Arianna de Bellis - Sieltä tämä löytyi heti heinäkuulta 2015 ja löytyy muuten myös tämän vuoden heinäkuulta. Arianna on ehkä aika tyypillinen naissalapoliisi eli rohkea, välillä vähän tyhmänrohkea ja teorioissaan älykäs. Erilaiseksi hänet tekee herkkyys ja haavoittuvuus, joka usein unohtuu miesten perinteisissä rooleissa toimivista naishahmoista. Menneisyyden haamut ja rakkauden kiemurat satuttavat Ariannaa, vaikka hän sitten urheasti jatkaakin eteenpäin.

Katja Kettu & Yöperhosen Irga Kun tyttö hiihtää rakkauden perässä rajan yli Neuvostoliittoon, joutuu siellä vankileirille ja selviää, aina vain selviää. On hänessä pakko olla jotain erityistä. Tarina ei ole kaunis eikä päähenkilö hyveellinen, mutta häntä on pakko ainakin kunnoittaa.

Gail Carriger & Steampunk tyttökoulun teinivakoojattaret - Hulvattomat, itsepäiset, persoonalliset ja ah, niin viihdyttävät. Ei tarvitse olla vakava, ollakseen vakavasti otettava, vaikka olisikin teininä opettelemassa vakoojaksi. Myös Parasol Protectoraten sieluton sankaritar on aivan mahtava tuttavuus.

 Milja Kaunisto ja kreivitär Marie-Constance de Boucard. Hento ja hemmoteltu nuori kreivitär onkin jotain aivan muuta. Kasvatuksensa vangiksi jäänyt nainen oppii selviytymään hengissä, vaikka sitten Ranskan vallankumouksen kiemuroissa. Myös ajankuva on Milja Kauniston kirjoissa aivan mahtavaa luettavaa. Oli kyse sitten keskiajasta tai 1700-luvusta.

Agatha Christie ja Neiti Marple - Need I say more? Samoin Tuppence on aivan mahtavan itsenäinen ja itsepäivänen aikana, jolloin nainen edelleen nähtiin kodin hengettärenä ja kauniina koristeena. Vaviskaa roistot!

Sarah J. Maas & Celaena Sardothien Salamurhaajatar, kuningatar, traumatisoitu nuori tyttö, puoliverinen... ennen kaikkea hyväsydäminen selviytyjä. Fantasiatarinaa lukee henkeään pidättäen ja päähenkilölle hyvää toivoen.

Sofi Oksanen ja Norma Ei ollenkaan tavallinen lyyli tämä tyttö, vaikka erilaisuus ehkä sitten kuitenkin on satujen perua.

Tuula Havaste: Maan vihat 
Luettavaksi kanssabloggaajalta 

Sitten on tietysti Tuula Havasteen Kertte. Piispantappaja-Lallin vaimosta Arimo-sotilaan naiseksi Tokholmiin. Kertte tekee, mitä on pakko ja mitä mieli halajaa.

1100-luvun Suomen kansanperinne, taikausko sekä uuden uskonnon tuomat uhkaavat muutokset kehystävät erikoislaatuisen naisen matkaa niin ajassa, paikassa kuin naiseudessakin. Aikana, jolloin nainen on miehestä riippuvainen, ottaa Kertte vastuun omasta kohtalostaan eikä taivu miehen tahtoon.

Maan vihat on sarjan toinen osa. Kertte on suostunut piispan miehen Arimon matkaan pelastaakseen kirveellä piispan surmanneen miehensä koston kourista. Matka vie kauas meren yli Tokholmiin, jossa Kertte joutuu tutustumaan myös piispan edustamaan uuteen uskoon. Vanhat hyvät taiat ja uskomukset määrätään vääriksi, eikä noituudesta hyvä seuraa. Kertte näkee talojen vainajat eikä taivu sen paremmin Arimon kuin käskynhaltija Pärtyn komentoon. Vaan mitä voi "vain" nainen vahvojen miesten edessä? No, ainakin päättää oman elämänsä suunnasta ja paikasta jälleen kerran.


Naistenviikolla kirjabloggaaajat keskittyvät erityisesti erilaisiin (nais)näkökulmiin tai näkökulmiin naiseuteen kirjallisuudessa tai muuten vaan. Kannattaa kurkata lista hasteeseen osallistuvista blogeista täällä.
Ensimmäisen postaukseni aiheesta löydät täältä. 
Edit: Naistenviikon päätöspostaus täällä.

Lukukivaa kimpassa - Paula Havaste: Tuulen vihat

Tuula Havaste: Tuulen vihat 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Kirjabloggaajat ovat innostuvaa porukkaa, jotka haluavat kertoa kaikille muillekin lukemistaan mielenkiintoisista kirjoista. Kaikkein parasta on, jos muutkin ovat lukeneet samoja kirjoja ja niiden tiimoilta syntyy keskustelua. Siksipä tempaus "Lukukivaa kimpassa".

Listalle päätyi muutama kirja, joista bloggaajat sitten valitsivat suosikkejaan. Kirja luettiin ja siihen liittyvä blogiartikkeli julkaistaan saman päivänä samaan aikaan eli NYT.

Minä valitsin luettavakseni Paula Havasteen Tuulen vihat. Tarina 1100-luvulta kuulosti kiinnostavalta sekoitukselta historiaa, taikoja ja tulkintaa kaikkien tuntemasta legendasta. Enkä pettynyt.

Kertte kasvaa Paimion tuvan tyttärenä. Elämä on täynnä työtä hengissä pysymisen varmistamiseksi. Ruoka ja lämpö ovat tärkeimpiä, samoin kuin taiat ja loitsut niiden varmistamiseksi. Metsän väkeä on hyviteltävä, veden haltioita mielisteltävä, tuulen ja tulen vihoja varottava ja kaiken lisäksi elävien keskellä kulkevat jo kuolleiden ihmisten henget. Niitä tosin eivät näe muut kuin Kertte, vaikka hänen sairaalloinen veljensä kohtausten jälkeen saakin ennetietonsa hengen kuiskaamana.

Talon väki tyrannimaisesta isännästä rokonarpiseen piikaan saakka on kuvattu elävästi. Jokainen on omanlaisensa ja jokaisella oma paikkansa maailmassa. Kerten kasvaessa myös vastuu suvun jatkumisesta ja talon menestymisestä painaa yhä raskaampana. Isäntä on hankittava elannon turvaksi ja elon suojaksi. Jos samalla tulee miehen kanssa toimeen tai peräti rakastaa, niin aina parempi. Elämä on kovaa, mutta se ei estä iloitsemasta omalle kohdalle osuvista onnenmuruista.

Kirja on täynnä yksityiskohtaisia kuvauksia talon töistä ja taioista ja lukija oppii (tai muistelee aiemmin oppimaansa) ihan huomaamattaan. Sen verran hyvin historiakuvaukset sopivat tarinankulkuun. Välillä huomasin pysähtyväni oikein ihmettelemään, miten paljon asioita tarinassa olikin tapahtunut, vaikka näennäisesti oli vain luettu arkisista askareista. Eleettömän kerronnan alla kuohuu ja käsitellään vakaviakin asioita, kuten parantumatonta sairautta, naisen alistamista, rakastumista tai omistamisen halua.

Sitten se legenda. Kirjan lopussa tarinaan astuu legendoista tuttu hahmo ja tunnettu rikos saa oman tulkintansa. Pieni kiepsahdus siinä, mitä ehkä oikeasti tapahtui toi tarinaan oman pikantin lisänsä. Minä nautin kirjan lukemisesta muutenkin, mutta tuossa kohtaa totesin melkein hyrisin tyytyväisenä. Mielenkiintoinen tulkinta, joka hymyilytti mukavalla kielijujullaan.

Kirjalla on loppuratkaisi, mutta silti tarina jäi selvästi kesken. Toivottavasti kyseessä on sarjan ensimmäinen osa. Tätä voisi lukea lisää.

Tässä vielä listausta Lukukivaa kimpassa-tempauksen kirjoista ja blogeista, joissa artikkelit julkaistiin 10.10 klo 10.00.

Paula Havaste: Tuulen vihat
http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/
http://esperanzan.blogspot.fi/
http://ullankirjat.blogspot.fi/
http://tuijata.wordpress.com/
http://jakaikkeamuuta.blogspot.fi/
http://kirjakaapinavain.blogspot.fi/

Antti Holma: Järjestäjä
http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/
http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/

Helena Waris: Vuori
http://oksanhyllylta.blogspot.fi/
http://notkopeikko.blogspot.fi/
http://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/
http://hyllytonttu.wordpress.com/
http://todellavaiheessa.blogspot.fi/
http://routakoto.com/

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta