Isäntä kokkaa: Syksy alkaa, gnocchiaika!

Syyskuu alkoi, eli on virallisesti syksy. Ikkunasta ulos katsoessa ei näy aurinkoa, mutta onneksi ei sentään ole ihan kamalan kylmä.

Syksy tarkoittaa myös muutosta perheen ruokapöydässä. Kauppaan ei pidä mennä nälkäisenä, sillä mukaan tarttuu vaikka mitä herkkuja. Nytkin poimin kärryyn eri värisiä kukkakaaleja, tomaatteja, punajuuria, kaalia, omenoita, paprikoita... Ihanaa! Lähikaupasta löytyisi vielä hunajanauriita, mutta en tiedä mahtuuko vatsoihin enää enempää.

Vuodenajan vaihtumisen kunniaksi isäntä teki myös ensimmäisen satsin gnoccheja. Pilvenpehmeitä perunapastapalleroita toivotaan meillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Niissä on aika lailla työtä, mutta lopputulos palkitsee vaivan. Silloin kun ne onnistuvat.

Kuka on joskus maistanut gnoccheja, jotka muistuttavat enemmän sitkeää purukumia kuin pumpulia? Niin käy helposti. Onneksi on pari kikkaa ja yksi työväline, joita hyödyntämällä gnocchien työläyskin tuntuu yht'äkkiä paljon pienemmältä pahalta.

1) Perunalumipuristin. Gnoccheja varten valitaan tietysti vähän jauhoisempia perunoita, mutta erityisen tärkeää on saada kosteus pois keitetyistä perunoista sekä välttää massan painelua kiinteäksi. Perunalumipuristimella vältät nuijimisen ja lopputuloksena on höhhö ja kevyt muusi.

2) Keitetyt perunat höyryämään hetkeksi. Ole kärsivällinen ja anna perunoiden höyrytä muutama minuutti. Vähemmän kosteutta, muistathan.

3) Älä liioittele jauhoilla. Monet ohjeet neuvovat laittamaan jauhoja noin puolet perunoiden painosta. Isännän mukaan parhaaseen lopputulokseen pääsee vähemmällä.

4) Älä vaivaa. Gnoccheissa ei tarvita sitkoa eikä kiinteää taikinaa. Sekoita nopeasti taikina käsiteltävään muotoon ja muotoile käsin kevyellä otteella. Mitä vähemmän puristat ilmaa pois, sitä pehmeämmät gnocchit.

Syysgnocchit

10 isoa jauhoista perunaa
vajaa puolet määrästä jauhoja
suolaa (maistele sekoitusvaiheessa)
2 kananmunaa

Kun olet perunat keittänyt, valuttanut ja antanyt höyryn hetken haihtua, kuori ne ja purista perunalumipuristimen läpi. Lisää kananmunat ja jauhot sekä tietysti suola (ja muut mausteet, jos mieli tekee. Tähän käy melkein mikä vaan).

Sekoita taikina nopeasti ja leivo pitkiksi, vähän sormea paksummiksi pötköiksi. Leikkaa pötköt paloiksi. Jos haluat, voit haarukalla vielä painaen pyöräyttää mallia pyöreämmäksi. Meillä isäntä kärsi sen varran pahasta flunssasta, että puhti loppui leikkaamiseen.

Anna seistä hetken aikaa ja laita runsaasti vettä kiehumaan (tai jotain lientä). Muista taas suola. Kypsennä gnocchit erissä kevyesti kiehuvassa vedessä. Ne ovat kypsiä, kun nousevat pintaan. Nosta keittiöpyyhkeiden päälle ja anna veden taas höyrystyä.

Periaatteessa gnocchit ovat tuossa vaiheessa jo syötäviä, mutta parasta on kuitenkin, kun ne kevyesti ruskistaa salvianlehdillä maustetussa voissa pannulla. Lopuksi sitten vielä reilusti parmesaania päälle.

Gnocchit maistuvat salaatin kera, mutta eilen pistettiin kaveriksi yrteissä marinoitua ja pannulla kypsennettyä ankanfileetä ja uunissa haudutettuja punajuuria. Nam! Syyskausi on virallisesti avattu.

Kun bloggaaja kokkausjumin kourissa pyristeli...

"Pitäiskö tehdä jotain uutta hyvää ? Ääh, ei jaksa... toi vanha resepti on ihan ok..."

Lukujumiin jää aina silloin tällöin - siitä yleensä pääsee vaihtamalla kirjallisuudenlajia ainakin parin kirjan ajaksi. Vaan mitä voi tehdä kokkausjumin poistamiseksi ? Minua ei kokkaaminen ole viime aikoina oikein inspiroinut. Hei, enhän minä ole edes lukenut ruokalehtiä, keittokirjojen selailusta puhumattakaan. Isäntä on pääasiallisesti ruokkinut lapset ja jouluna oltiin mummin pitopöydässä.

Jouluruokien ähkyn vähitellen hellittäessa kaipasivat makunystyrät kuitenkin pientä herättelyä. Raikasta, mausteisen lämmintä, hedelmäisen suolaista... Aivojen reseptisolut aktivoituivat vähitellen ja suussa alkoi jo maistumaan kiinalainen viismauste ja ankka ja muutama muu juttu... Salaattiresepti vaatii vielä pientä kehittelyä - ehkäpä joku teistä saa sen hiottua huippuunsa ? Mausteita saisi olla vielä lisää ja hiukan happoa. Hyvin tyhjenivät lautaset kyllä näinkin.

Itämainen ankkasalaatti

Kaksi ankan rintafilettä
kiinalaista viismaustetta
suolaa, pippuria
oliiviöljyä
korianteria
sitruunamehua

salaattia
päärynää
taateleita
kevätsipulia
granaattiomena

manteleita
öljyä ja hunajaa
inkivääriä ja kanelia jauhettuina

Viiltele rintafileisiin ristikko rasvapuolelle, suolaa, pippuroi ja aseta kylmälle pannulle pienen öljyn päälle. Anna lämmetä ja rasvapuolen ruskistua. Ripottele fileille anteliaasti kiinalaista viismaustetta ja käännä pannulle toisinpäin. Molempien puolien ollessa kauniin ruskeat, laita fileet 200 asteiseen uuniin 10 minuutiksi (saat hiukan punertavamman sisuksen kuin kuvassa). Ota pois uunista ja anna vetäytyä vähän aikaa ennen leikkaamista. Kaada päälle loraus sitruunamehua ja ripottele korianteria.

Paahda manteleita hetki pannulla tilkassa öljyä ja lisää reippaasti kanelia ja inkivääriä. Kun mantelit ovat ruskistuneet lisää loraus hunajaa ja anna kiehahtaa. Kaada lautaselle jäähtymään.

Kokoa salaatti. En tehnyt erillistä kastiketta, koska granaattiomenasta tuli mukavasti nestettä siemenien mukana. Niitä saakin salaattiin lisätä reippaasti.

Lapsille tehtiin kaiken varalta myös uuniperunoita - ankanrasvassa tietenkin.

Kyllä äitikin näitä muutaman "maistoi"...