Elokuun kirjoja ja kyselyjä

Taas meni kuukausi. Nyt ollaan jo syksyssä. Koulut ovat alkaneet, harrastukset pyörivät melkein rutiinilla ja päivät sujahtavat ohi entistä nopeammin. Lukemistakin tuntuu riittävän - uusia ja vanhoja kirjoja. Vielä kun löytäisi jostain lisää tunteja...

Elokuu oli kirjarikas kuukausi. Tulin lukeneeksi (tai kuunnelleeksi) peräti 14 kirjaa. Elokuu oli myös lasten lukukuukausi. Keskimmäinen koukutettiin äänikirjoihin ja esikoinenkin löysi vaihteeksi kiinnostavan sarjan luettavakseen (Keplo Leutokalma - siitä lisää joskus myöhemmin.)


Äänikirjakuukausi 

Äänikirjat tekivät elokuun aikana vaikuttavan esiinmarssin lukulistallani. Liekö syynä julkisen liikenteen ahkera käyttäminen vai mikä, mutta elokuun luettujen listalta löytyy peräti 4 äänikirjaa. Kaksi niistä kuuntelin Kirpun kanssa (yhdessä ja erikseen) eli Sysimetsän ja Me Rosvolat. Molemmista 10v poika innostui niin, että seuraavana on vuorossa Hobitti. I have an evil plan... Suunnitelman mukaan koukutetaan äänikirjoihin Hobitin myötä myös esikoinen ja johdatetaan Kirppu eteenpäin fantasian jännittävälle polulle. Arvannette mitä seuraa?

Kirpun kanssa kuunneltujen lisäksi käytin ahkerasti HelMet/Overdrive -palvelua. Rose Harbor in Bloom oli varsin viehättävää viihdettä ja If God Is a Woman, then Who Am I? taas varsin mielenkiintoinen osittain fiktiomuotoinen tutkielma naisen uskosta. Vaikkei samalla tavalla ajattelisikaan, on aina ajatuksia herättävää tutustua toisen vakaumukseen ja sen perusteisiin.


Pelkkää fantasiaa?

No ei nyt sentään. On siellä joukossa vähän viihdettäkin. Itse asiassa kuukausi oli kaikkiaan kevyemmän puoleinen. Luin kesäklassikkoni (Ernest Hemingway: Käärme paratiisissa) ja lisäksi Sarah Watersin Vieras kartanossa voitaneen luokitella joksikin muuksi, vaikka ihan viihdyttävä sinänsä olikin. Muuten mentiin fantasian ja erityisesti nuortenfantasian parissa.

• Kanen aikakirjat-trilogian luin loppuun
• Septimus Heap sarjasta luin pari ensimmäistä osaa
• Samoin tutustuin Keplo Leutokalmaan, jonka osalta ymmärrän esikoisen lukuinnon. Se oli taas ihan omanlaisensa. 
• Vähän aikuisempaa fantasiaa edustivat Nice Girls Don't Have Fangs (hupaisa) ja Hopea-arkun Metsästäjät. Viimeksi mainittu oli taas taattua suomalaista vinksahtaneisuutta, joka on niin nautinnollista luettavaa. 

Viihteestä piti e-kirjapuolella huolen Sophie Kinsellan Hääyöaie ja dekkarien minimikiintiöstä Markus Ahosen Jäljet. Siinäpä se kuukausi sitten olikin - luettujen osalta nimittäin.


Elokuvissakin käytiin. 

Elokuun elokuva varasi kirjatoukalle yllätyksen. Ensimmäistä kertaa nimittäin elokuva oli selkeästi kirjaa parempi. Minä en ainakaan muista näin käyneen aikaisemmin. No, kerta se on ensimmäinenkin ja elokuvakokemus oli lempeän herttainen ja viihdyttävä.

Elokuvan myötä palasin myös nuoruuden ihastuksiin ja Blixenin maailmaan.


Niin, ja se kysely

Heinäkuussa minulta kysyttiin, tekevätkö dekkarien lukijat paljon sanaristikoita. Enhän minä sellaista tiedä, joten pitipä oikein kysyä.

Jos luet dekkareita, täytätkö myös ristisanatehtäviä?

Kysymykseen tuli 49 vastausta. Vastaajista 30 eli 62% sanoi tekevänsä ristisanatehtäviä, kun loput 19 eli 38% eivät myöntäneet.  Näyttäisi siis vahvasti siltä, että dekkarien lukijoilla olisi taipumusta myös ristisanatehtävien täyttämiseen. Toisaalta, mikäköhän mahtaa olla vastaava jakauma dekkareita välttelevien joukossa ? Tästä ei vielä selviä, ovatko dekkarien lukijat mitenkään keskivertokansalaisesta poikkeavia tässä asiassa...


P.s. Elokuussa kokattuja ja kokeiltuja juttuja voi tuttuun tapaan tarkastella Tätä (keittiö)elämää blogin puolella. Testissä ollut palvelu osoittautui myös hyväksi tutkimusmatkaksi omiin olettamuksiin...

Kuukausi Tätä (keittiö)elämää

Aika tarkkaan kuukausi sitten päätin erottaa kirjabloggaukset ja ruokabloggaukset toisistaan ja pistin pystyyn toisen blogin ruokajuttuja varten. Ratkaisu on osoittautunut bloginpidon osalta hyväksi. Tuntuu, että ajatuksetkin selkiytyivät kahden erillisen kokonaisuuden myötä, eivätkä kirjajutut jää enää reseptien jalkoihin.

Mitäs ovat mieltä lukijat ? Oletteko löytäneet myös ruokaohjeiden luo vai kaipaatteko niitä vielä tänne? Itsevarmasti oletan, että kaikkihan tietysti ruokahöpinöitäni haluavat lukea...

Kaikenlaista sitä onkin kuukauden aikana tullut kokkailtua. Makean puolella tehtiin viimeksi noita marjatartaletteja (raparpericurdin kera tietenkin), macarons-taisteluissa selvisin voittajana ainakin seuraavaan kertaan saakka ja ufokakkua ihmeteltiin se pieni hetki ennen kuin se katosi parempiin suihin.

Lisäksi kuukaudesta löytyy tietysti pizzaperjantai , lauantaibrunssi ja Miilunpolttajan sunnuntaipasta, jota tosin syötiin perjantaina. Kirjojakaan ei unohdettu vaan syötiin Guido Brunettin tapaan.

Tästä jatketaan. Luvassa kirjakattauksia esim. torstaisen kesälukumaratonin puitteissa ja keittiön puolella pohditaan ainakin kesäisiä pikaruokia. Tervetuloa mukaan!

Herkuttelijan huhtikuu

Huhtikuu on sokerikuu

Huhtikuu on meillä aina makea herkuttelukuukausi. Vuosi 2014 ei tee poikkeusta sen suhteen ja itse asiassa oli vieläkin sokerisempi kuin yleensä. Tähän on montakin syytä.

Ensinnäkin viimeiset kolme vuotta meillä on huhtikuussa juhlittu, ei pelkästään äidin vanhenemistä, vaan myöskin kuopuksen synttäreitä. Tänä vuonna äiti juhli hillitysti perhosmuffinsseilla ja kakku säästettiin 3-vuotissynttäreitä varten. Toiseksi, tänä vuonna huhtikuussa oli niin pääsiäinen kuin vappukin (donitseja kuinkas muuten), jotka molemmat ovat perinteisiä herkkukausia.

Vaan ei se makea siihen loppunut!

Tänä vuonna huhtikuusta tuli myös perinteisten leivonnaisten kuukausi. Kokeilin useampia yleisesti käytettyjä ja suomalaisittain tuttuja reseptejä ensimmäistä kertaa - vaihtelevalla menestyksellä. Syynä tähän olivat tietysti ihanat kirjat! Nimittäin, tiikerikakkua tuli tehtyä vuosien tauon jälkeen dekkarin inspiroimana. Toinen  mieleen ja kokeilulistalle kohonnut perinneherkku olivat lusikkaleivät. Niiden tekemiseen tuli suoranainen pakko Reseptien aarteet -kirjaa lukiessa.

Sain käsiini myös kaksi iki-ihanaa leivontakirjaa, jotka houkuttelivat uunin viereen. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni mokkapaloja. Kyllä, voitteko uskoa, että tuo kaikkien suosikki on jäänyt minulta tähän mennessä testaamatta ? Nyt kun puute on korjattu Kinuskikissan ohjeella niin niitä nähtäneen pöydässä meillä useamminkin. Toinen leivontakirjasuosikkien joukkoon suoraan hypännyt opus Baking Instinct taas inspiroi tekemään wappumasariineja.

Kuukauden ruokabloggauksista päätellen meillä ei tosiaankaan ole syöty paljon muuta kuin makeita herkkuja, vaikka on siellä joukossa sentään vähän jotain muutakin. Pääsiäisen mimosamunat ovat nekin perinteisiä, mutta samalla ehdottoman nykyaikaisia suolaisia herkkuja. Wappusilliksen sardiinikakkusissa taas on ainesta meidän perheen tulevaksi klassikoksi, samoin kuin vuohenjuusto-tomaattikanapihveissä ja kukkakaali-bataattisalaatissakin.

Muutakin kuin kokkausta ? 

Ruokaan liittyy tietysti paljon muutakin kuin kokkaaminen ja reseptit. Huhtikuussa ihmeteltiin Luomu- ja lähiruokatapahtumaa, joka valitettavasti tuntuu kutistuvan vuosi vuodelta. Silti onnistuin löytämään uuden suosikkiherkun Väinönputkisuolassa. Sitä on tullut ripoteltua niin salaattiin kuin pihvin päälle.

Ruoan alkuperä ja suositukset puhuttivat myös tämän kuukauden tietokirjassa. Ruokapyramidihuijaus pysäytti ajattelemaan omien ruokavalintojen taustoja ja on ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille ruoasta ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille.

Eettisiin valintoihin ja niiden budjettivaikutukseen päättyivät myös pihistelyviikot. Niissä ajatuksissa riittääkin meillä pureskeltavaa useammaksikin kuukaudeksi.

Mitäpä sitten toukokuulle ? Herkuttelulla on aloitettu (= mutakakkutestauksella), mutta ehkäpä tässä kuussa voisi vähän keventääkin. Ainakin on tarkoitus lisätä liikuntaa ja tästä kirja/ruoka-blogista voikin osittain tulla myös treenipäiväkirja, kun koitan vähitellen aloittaa lenkkeilyä ensimmäistä kertaa ikinä.

Tai sitten ei .

Maaliskuu oli täynnä kirjoja ja kakkuja

Kirjoja

Maaliskuun oli kiireinen kuukausi, mutta silti ehdin lukemaan peräti 13 kirjaa. No, myönnetään joukossa oli 2 keittokirjaa ja muutama hömppäpömppä, mutta silti.

Parhaiten kuukauden luetuista jäivät mieleeni Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, joka hurmasi jännällä kaleidoskooppimaisuudellaan sekä Käen kutsu, joka yllätti erilaisuudellaan Harry Potterista. Kuolema Ehtoolehdossa ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän kuuluvat yllättävästi molemmat samaan kategoriaan - nimittäin hymähtelyä ja vähän herkistymistäkin sisältäviin helppoihin luettaviin. Näin on vaikka teemat ja tarinat eroavatkin kovasti toisistaan.

(Olettehan muuten jo käyneet lataamassa sen ilmaisen Antti Tuomaisen novellin ? Koodi on voimassa kuun loppuun ja löytyy Kuolema Ehtoolehdossa postauksesta)

Fantasiaa kuukauden kirjoissa edustavat Rook ja Outolintu. Jälkimmäisestä on tehty elokuvakin. Sitä en ole nähnyt, mutta päädyin kuukauden aikana katsomaan toisen kirjaan perustuvan elokuvan eli Kirjavaras. Se on haikean kaunis tarina, jota katsoessa kuluu nenäliina jos toinenkin. Haikea on myös Katja Kaukosen Kohina, jonka myös luin maaliskuussa. Siihen en vain oikein päässyt tarinaan sisälle.

Tietokirjoja edusti maaliskuussa Hyvän mielen vaatekaappi. Uudenlaiseen kirjaformaattiin puolestaan tutustutti A Girl Walks into a Bar, joka olikin muodoltaan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta sisällöltään kevyehkö. Jostain syystä osuin tässä kuussa lukemaan useammankin suoraviivaisia seksikohtauksia sisältävän kirjan. Sekä "tyttö baarissa" että lukemani muutamat pikaviihdekirjat olivat suhteellisen ronskeja, mitään ei tosiaankaan jätetty mielikuvituksen varaan. Tämä sai minut miettimään muutosta viihteen muodossa sitten sen ajan, kun niitä tuli luettua enemmänkin. Pitää varmaan pohtia tätä pidemmälle ja kirjoittaa oikein postauskin. En ole nimittäin ihan varma siitä, pitääkö kaikki kuvata niin yksityiskohtaisesti. Mihin oikein jäi tila mielikuvituksen käytölle ?


Kirjoja ja ruokaa

Maaliskuussa luin ahkerasti myös keittokirjoja. Marc Aulénin Sopat! oli mukava tuttavuus ja sitä on käytetty jo useammin kuin kerran. Perjantaipizza nousi Katukeittiö-kirjan myötä ihan uudelle tasolle. Kolmantena luin Verna Kauniston Reseptien aarteet, mutta siitä lisää vielä myöhemmin.

Telkkarinkatsomisestakin oli hyötyä - osuin sohvalle, kun Australian Master Chef oli päällä ja bongasin oudon, mutta herkullisen ja vielä pihistelyviikkojen teemaankin sopivan reseptin. Kannattaa kokeilla!


Pihistelyn taito 

Uutisissa puhuttiin taas ruoan kallistumisesta, joten piti taas tehdä oma ruokabudjetin tsekkaus. Yllättäen tulokset eivät kuitenkaan ainakaan alkuun olleet ihan odotetun mukaiset...

Syynä voi tietysti olla tämä vuodenaikakin. Kaalit ja juurekset eivät ole kaikkein kalleinta ruokaa ja niitä on kieltämättä tullut syötyä viime aikoina. On joukkoon toki sitten mahtunut myös muutakin, kuten chili con carnea ja aprikoosilammasta.

Niin, ja niitä kakkuja. Pihistelyn henkeen kuuluu, että herkutkin ovat kotitekoisia. Meillä pojat ovatkin jo tottuneet perjantaina pöytään ilmestyviin leivonnaisiin. Viime viikonloppuna olin myöhässä ja kommentit olivatkin sitten sen mukaisia...

Monenlaisia herkkuja on siis syöty sekä viikolla että viikonloppuisin :
mustikkakakkua, banaanikakkua, Aleksanterinleivoksia, sokeriliemessä haudutettuja päärynöitä... Välillä yritettiin edes näyttää terveelliseltä ja juotiin smoothieta - tosin siihenkin laitettiin maapähkinävoita...

Helmikuun kokatut ja luetut ja lukematta jätetyt

Helmikuu on lyhyt kuukausi, mutta niin vain tuli ehdittyä kaikenlaista. Kirjojakin luin peräti 8 ja vuodenvaihteen kokkausjumi on enää ikävä muisto. Tietysti koneen hajoaminen ja melkein täydellinen nettipimento kokonaisen viikon ajan saattoi antaa ylimääräistä aikaa muuhun tekemiseen. On oikeastaan aika pelottavaa, miten riippuvaiseksi sitä oikein näistä "virtuaalijutuista" on tullut. Huomasin istuvani koneen viereen ihan jatkuvasti ja joka kerta kesti muutaman hetken ennen kuin muistin, että...

Kuukauden luetut

Mitä sitten tulikaan luettua ? No ainakin dekkareita oli joukossa peräti kolme. Kaksi aikuisten dekkaria eli Stieg Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia (äänikirjana!) ja Jussi Adler-Olsenin Vanki. Molemmat pesunkestäviä genrensä edustajia. Luin myös nuorille tarkoitetun dekkarin eli Salla Simukan Punainen kuin veri. Yllätyin.

Ei kuukautta ilman fantasiaa. Helmikuussa fantasiagenreä edusti entisen kollegan suosittelema Rook. Siitä lisää myöhemmin. Vähän sinnepäin oli myös Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas, josta kuvittelin jopa jotain ymmärtäväni tällä kertaa.

Kuukauden ylläri oli tietokirja. Gretchen Reynoldisin Kuntoilu 2.0 oli täynnä mielenkiintoista tutkimustietoa helppolukuisessa paketissa. Se sai melkein minut lähtemään lenkille ja ainakin se sai haluamaan lukemaan lisää tietokirjoja. Eiväthän ne olekaan tylsiä!

Kuukauden paras oli kuitenkin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Minulta kesti monta vuotta napata se lukulistaltani, mutta odotus kannatti. Pidin kovasti. Myös Adichien Kotiinpalaajat on saamiensa kehujen arvoinen.

Olen huono jättämään kirjoja kesken, mutta nyt jää yksi. Laura Gustafssonin Anomalia on kaiketi hyvin kirjoitettu. Luin siitä ensimmäisen luvun. Sitten se jäi yöpöydälle nököttämään. Lopulta päätin, että minun ei ole pakko lukea kirjaa, jonka aihetta vierastan vaikka se olisi kuinka hyvä. Minulla ei ole mitään tarvetta pohtia, miksi joku tekee pahaa lapsille enkä myöskään halua sellaista lukea. Kirja siis poistuu lukulistaltani ja lähtee kiertoon. (Haluaako joku ?)


Kuukauden kokatut meni pahasti leipien ja herkuttelun puolelle 

Älkää nyt käsittäkö väärin. On meillä syöty ihan ruokaakin, mutta perjantai vakiintui näköjään herkkupäiväksi. Runebergin tortut ja suklaakakku mainittakoon esimerkkeinä perjantaiherkuttelusta. Leipää taas on koko kuukausi leivottu useampaan kertaan viikossa.

Noin muuten kohokohtia olivat nyhtöpossu ja ensimmäistä kertaa elämässäni tekemäni falafelit - tai no, mies ne taisi tehdä, mutta kuitenkin.

Muuten on tehty pääasiassa nopeaakin nopeampaa helppoa ruokaa. Kuten nyt vaikka tämän perjantain pikaruoka tai chili-sitruunapasta tai lohifilopiirakka tai... mutta katsokaa itse loput sivupalkin listasta.

Aikamoinen aikamatka - Tammikuun luetut ja kokatut

Luettuja 

Vuoden ensimmäinen kuukausi vilahti taas ohi niin, että sitä tuskin huomasi. Tekeekin hyvää vähän vilkaista taaksepäin, että mitä sitä oikein tulikaan tehtyä. Aktiivinen kuukausi on kyseessä.

Ensinnäkin, minun piti hidastaa tahtia kirjojen kanssa, kun kerran on niin paljon kaikkea muuta aktiviteettia (lue töitä). Jossain välissä olen kuitenkin ehtinyt lukemaankin, sillä kuukauden listalle on päätynyt peräti yksitoista kirjaa ja lisäksi olen päässyt julmetun pitkässä äänikirjassa (Stieg Larssonin "Miehet,jotka vihaavat naisia" eli 19h) jo reippaasti yli puolenvälin.

Luettujen listalta siis löytyvät heti vuoden alussa :

1. Glen Duncan : The Last Werewolf
2. Marie Ndiaye : Kolme vahvaa naista
3. Susan Sellers : Vanessa & Virginie
4. Marko Kilpi : Kuolematon (bloggaus vielä tulossa) 
5. Jyrki Pitkä : Punavuoren susimiehet (äänikirja tämäkin) 
6. Asko Sahlberg : Herodes 
7. Milja Kaunisto : Kalmantanssi (joka teemallisesti linkittyi jännällä tavalla vähän aikaa sitten lukemaani Neil Gaimanin : The Graveyard Story-romaaniin.)
8. Jyrki Heino : Kellari 
9. Alice Munro : Kallis elämä
10. Helen Simonson : Major Pettigrew's Last Stand

Näiden lisäksi luin joulunajan Harlekiini-hankinnan ( Carol Marinelli, Liian tuttu potilas). Tuli taas todettua, että nuo harlekiinit ovat kyllä ihan oma lajinsa. Taidan pärjätä ilman niitä taas muutaman vuoden.

On hauska näin jälkikäteen huomata, millaisen historiakaaren oikein tulinkaan tehneeksi - peräti neljä lukemistani kirjoista on jollain tavalla historiallisia romaaneja. Alkuun lähdin ajanlaskumme alusta Herodeksen seurassa, sitten seikkailtiin keskiajalla Olavi Maununpojan kanssa, ratkottiin murhaa 1700-luvun lopun Turussa ja lopuksi päädyttiin 1900-luvun alkupuolen taiteilijapiireihin. Aikamoinen aikamatka.


Kirjaisia tapahtumia 

Tammikuuhun mahtui myös parikin kivaa kirjoihin liittyvää tapahtumaa. Ensin olin kuuntelemassa Uusien kirjojen aamussa ja viimeiseksi vielä viettämässä iltahetkeä Gummeruksen Milja Kauniston kanssa. Molemmat tilaisuudet olivat mielenkiintoisia, vaikkakin eri tavalla. Uusien kirjojen aamusta löytyi uusia kiinnostavia kirjailijoita luettavaksi ja Gummeruksen kirjailijaillassa sai syvennettyä ajatuksiaan jo luetusta.


Eroon kokkausjumista

Myös kokkauksen osalta vuosi alkoi pirteästi. Viime vuoden lopulla kärsin useamman kuukauden lievästi sanottuna innottomasta keittiöasenteesta. Ei kertakaikkiaan vaan huvittanut. No, nyt taas huvittaa :-)
Oli uudenvuoden alkuruokakokeilua ja riisi-tonnikalapalleroita. Leipää leivottiin pariinkin otteeseen eli lempileipälista kasvoi. Possua ja kanaa näyttää pöydässä riittäneen. Olutpossu olikin kiva uusi tuttavuus. Söimme myös syksyn jäljiltä viimeisen kurpitsan ja siitä riittikin useampaan ateriaan.

Makeista blogiin asti kirjautuivat klementiinikakku (tästä tuli yksi meidän perheen uusista suosikeista) ja myslimuffinssit. Molemmat ovat talteenotettavia reseptejä.

Helmikuussakin on taas kivoja juttuja tiedossa niin kirja- kuin ruokapuolellakin. Pysykää linjoilla!

Sponssisyyskuu - joko te hermostuitte ?

  
Kiireinen blogikuukausi

Minulle ei yleensä ole tullut varsinaisesti mitään yhteistyöehdotuksia yrityksiltä. Pieni blogi, pienet volyymit ja niin edelleen... mutta nyt syyskuussa olen näköjään päässyt jollekin listalle, sillä varsinkin reseptikilpailuehdotuksia on tippunut tappavan tasaista tahtia.

Kaikkeen en ole osallistunut - ehei. Ei riitä aika eikä blogitila. Tästä kun ei kuitenkaan ole tarkoitus tulla mikään yritysten mainoskanava.

Vaan mikä on liikaa ? Sekä omasta että lukijoiden näkökulmasta ?

Seuraavassa vähän pohdintaa aiheesta ja  myös kysymyksiä teille lukijoille. VASTAATTEHAN !



Häiritsevät sponssipallot ?

Syyskuun aikana yhteistyöni Elisa Kirjan kanssa on jatkunut tuttuun tapaan. Siinä saan valita kuukaudessa kolme kirjaa luettavakseni, kunhan kerron keneltä ne olen saanut. Tämä on ihana yhteistyön muoto, sillä minähän en periaatteessa tee mitään ylimääräistä - lukisin kirjoja joka tapauksessa ja minulla on yleensäkin tapana merkitä, mistä ne olen saanut. Minä siis olen tähän hurjan tyytyväinen, mutta mites te lukijat ?

Olen vähän tahallani jättänyt viime aikoina kuvat pois näistä kirjapostauksista, jolloin sponssipallura artikkelin lopussa on korostunut ja näkyy suoraan myös linkeissä (FB, muut linkittävät blogit).

Pari kysymystä :

HÄIRITSEVÄTKÖ SPONSSIPALLURAT? ONKO SPONSSATTU ARTIKKELI HETI MIELESTÄNNE HUONOMPI JA VÄHEMMÄN USKOTTAVA?

JÄTÄTTEKÖ TULEMATTA BLOGIIN SPONSSIPALLUROIDEN TAKIA? 


Kirjabloggausten statistiikassa en varsinaisesti ole huomannut eroa - suositut kirjat ovat edelleen nousseet kymmenen luetuimman listalle tasaiseen tahtiin. Tosin minulla eivät nuo volyymit yleensäkään ole niin suuria, että niistä nyt mitään kovin suurta analytiikkaa saisi aiheesta tehtyä. Kertokaa siis, miltä teistä tuntuu.

Kilpailu kilpailun perään 

Noiden jo useamman kuukauden ajan blogissa näkyneiden kirjasponssausten lisäksi olen tässä noin viimeisen kuukauden aikana osallistunut kolmeen reseptikilpailuun.

Jacob's Creek luomuviinille piti tehdä kasvisruokaresepti ja Myllyn Paras pyysi pastareseptiä. Lisäksi Myllärin Luomulla on päällä vähän pidempiaikaisempi kampanja, jossa puolen vuoden ajan kysellään kuukausittain vaihtuvan teeman mukaisia reseptejä. Syyskuussa minulta osallistui tämä, tämä ja tämä.
Kilpailut ovat hauskoja ja yleensä niihin ei sen kummemmin edes kulu ylimääräistä aikaa, sillä meillä tehdään ruokaa vaihtelevilla, monesti uusilla resepteillä joka tapauksessa. Voitto ei ole se tärkein juttu ainakaan minulle, vaan aivonystyröitä on kiva harjoittaa ruoan ympärillä ja tietysti on mukavaa, jos kilpailujen kautta tulee uusia vierailijoita blogiin.

Nyt on kuitenkin pientä kisaväsymystä ilmassa - ainakin minulla. Viisi kilpailupostausta kuukaudessa on aika paljon.

Mitäs te olette mieltä  ?

 JOKO ALKAVAT JATKUVAT SPONSSIPALLOT ÄRSYTTÄMÄÄN RESEPTIPOSTAUKSISSA? ONKO NIITÄ LIIKAA ? 


Eihän tällä rikastu 

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua mainonnan näkyvyydestä blogeissa. Minusta on hirmuisen hyvä asia, että avoimuutta vaaditaan ja noudatetaan. Jäin vaan tässä miettimään, että millaisen kuvan tuo avoimuus mahdollisesti antaa meistä bloggaajista.

Selatessani syyskuun artikkeleitani, mielessä kävi, että blogi näyttää jo melkein mainoskanavalta. Markkinoinnissahan tunnetusti liikkuu paljon rahaa ja mainoksista maksetaan - vaikutanko minä nyt ahneelta rahastajalta ?

Runsaan kuukauden saldo tällä bloggarilla noin hyötymielessä on seuraavanlainen :

3 e-kirjaa
1 pönikkä luomuviinia
jauhoja ja ryynejä
laatikollinen pastaa

En siis varsinaisesti ole matkalla miljonääriksi. YLLÄTYITTEKÖ ? 

Kesä näkyy ruokapöydässä...

Kesäherkkuja

Jonkin aikaa olen jo kirjoitellut kuukausittain listausta siitä, mitä kaikkea sitä on tullut kuukauden aikana luettua  ja blogattua. Nyt ajattelin ihan omaksikin huvikseni tehdä pienen katsauksen samantyylisesti ruokien suhteen. Ei, kyse ei millään muotoa ole viimeaikaisen inspiraation puutteen peittely-yrityksestä, vaikka perheelle on männä viikolla jo syötetty purkkihernekeittoa ja pakastepizzaa... enkä suostu aiheesta myöskään kantamaan (kovin) huonoa omatuntoa. Kun ei ehdi ja jaksa niin pääasia, etteivät näe nälkää.

Kesäkuussa sentään tuli kokkailtua kaikenlaista ja osasta jopa blogattuakin. Kesän tulemisen huomasi meidän ruokapöydästämme esimerkiksi seuraavista jutuista :

• Salaatteja on syöty usein - ja minä tarkoitan usein. Tabbouleh, itämainen nuudelisalaatti, halloumisalaatti, tonnikalasalaatti, leipäsalaatti... tavallisesta vihreästä salaatista puhumattakaan kaikenlaisten lisukkeiden kera. Niina ja pastakin muuttui kermaisesta sitruunaiseksi.

• Lihaa on pöydässä ollut pääasiassa grillattuna tai kebakkoina - kastikkeita ei ole pahemmin tehty kuin jugurtista ja silloinkin dipattavaksi. Ensimmäinen kalansaalis on herkuteltu.

• Mansikoita on syöty niin, ettei Toto 2v enää edes liikahda keittiöön päin mansikkahoukutuksella. Metsämansikoilla sai ikiliikkujan sentään vielä istahtamaan hetkeksi mökin terassille.

• herneitä on täysinäinen pussi keittiön pöydällä joka aamu, illalla ostan uuden...

• Jälkkärit ovat olleet jätskipitoisia tai sisältävät marjoja jossain muodossa tai molempia. Mustikkaruutuja, lakritsimoussea mansikoilla, uunipannaria - kesäkuu on ollut makeakuu.

• Raparperia on pihalla paljon ja sille yritetään keksiä uusia käyttötapoja. Viimeiseksi herkuteltiin raparperipossulla, joka sitten edustaa tätä blogia myös kesän ruokahaasteessa. 

Että sellainen kesä tähän mennessä. Heinäkuussa sitten päästään patonkimaan herkkujen ääreen vähäksi aikaa... niistä lisää myöhemmin.