Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hallden. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hallden. Näytä kaikki tekstit

26.7.2016

Loman viimeinen päivä

Voihan kammotus. Se on/oli loman viimeinen päivä tänään. Huomenna pitäisi mennä pirtsakkana töihin ja nyt sitten tulivat nämä helteet - ja kesäflunssa. Taidan olla allerginen töihinpaluulle, kun sunnuntai-iltana alkoi tulla kurkku kipeäksi ja nyt sitten on pää ihan täynnä jotain muuta kuin älykkäitä ajatuksia.

Toisena vaihtoehtona on allergia kuntoilulle. Kävin tänään hankkimassa kuntoklubin jäsenyyden, mutten uskaltanut heti jäädä kuntoilemaan tämän flunssan takia... tosin kyseessä on vähän ex tempore tempaus, joten sunnuntainen kurkkukipu ei voinut johtua tästä... ehdottomasti työallergiaa siis.

Lomaltapaluun tuskaan auttaa se, että seuraaville vapaille on jo reissu suunnitteilla - uhmaamme Euroopan hulluja, joilta nyt tuntuu riittävän energiaa pahuuteen joka puolella ja lähdemme joululomalla Etelä-Ranskaan. On taas jotain, mitä odotella.

Jo ennen lukumaratonia luettujen kirjojen sumasta löytyy myös yksi varsin miellyttäviin lomamaisemiin sijoittuva dekkari. Tosin tästä kirjasta löytyy myös pahaa tahtoa ja pahantekoa.


Kåre Hallden: Cavakuningas 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Sarjan ensimmäisessä osassa (Samppanjaruhtinas) oltiin Ranskassa Champagnen alueella, mutta nyt Harald ja Isabelle ovat muuttaneet Espanjaan Cavan tuotantoalueille.

Cavan tuotanto onkin sitten vähintään yhtä intohimoista kuin samppanjankin ja latinoveri vielä kuumempaa. Suvut taistelevat vallasta eikä elämä ole auvoista perheidenkään kesken. Kun sekaan sotketaan vielä ydinvoima, ekoterroristit, megalomaaninen johtaja ja kamppailu maailman markkinaosuuksista, ei murhakaan yllätä.

Aikamoinen sillisoppa Cavakuningas onkin. Teemoja on vähän liikaakin. Itse asiassa minulla kesti ensimmäisen kolmanneksen lukemsessa ihan hirmuisen kauan, kun en millään meinannut päästä tarinaan sisään. Puolenvälin jälkeen vauhti kiihtyy ja sitten aloin jo pysyä suuressa henkilömäärässäkin suurin piirtein kartalla.

Ei tämä siltikään mikään elämää suurempi lukukokemus ollut eikä dekkarinakaan mitenkään erityinen. Itse asiassa kirja olisi vaatinut aikalailla karsimista ja selkeytystä. Nyt jäi homma vähän hajanaiseksi, vaikka lankoja toki lopussa kerittiinkiin nippuun. Parasta taisikin olla kuvaus seudusta ja Cavan valmistuksesta. Ne herättivät minussa sen pienen turistin...

6.11.2013

Samppanjaruhtinas


Kåre Hallden : Samppanjaruhtinas
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Champagnen alueen maisemia ja samppanjamaistelua on luvassa, kun tähän kirjaan tarttuu. Alkoi oikein tehdä mieli lähteä kiertelemään viinitiloja, tai reissun puutteessa käydä vaikka hakemassa lasillinen kuplivaa lukuhetken nautinnoksi. Tosin meiltä ei juuri sillä hetkellä löytynyt mitään kuplilla jääkaapista (edes vissyä), joten piti pärjätä mielikuvituksen varassa.

Toisaalta voi tietysti olla hyväkin, ettei ollut lasia kädessä. Eipähän läikkynyt kirjan vauhdikkaita käänteitä ihmetellessä ja niitähän tarinassa riitti. Välillä melkein hengästytti.

Ruotsalainen turisti Harald Poppe löytää sattumalta viinikierroksella kuolemaa tekevän samppanjatilan viinimestarin. Vähitellen käy ilmi, että kyseessä ei ehkä ollutkaan iäkkään herrasmiehen sydämen pettäminen vaan jotain paljon synkempää. Kun viinimestarin lapsenlapsi Isabella ryhtyy tutkimaan kuolemaa yhdessä Haraldin kanssa, alkaa ruumiita ilmaantua lisää. Äkkiä Harald huomaa olevansa keskellä tapahtumia, joiden juuret juontavat sodan aikaisen natsimiehityksen juonista ja vastarintaliikkeen toimista.

Kirja oli sujuva luettava, mutta välillä ainakin tähän lukijaan iski uskonpuute. Tapahtumat kuulostivat ehkä hiukankin liian mielikuvituksellisilta muukalaislegioonaveteraaneineen ja samppanjamiekkamurhineen. Ehkä juoneen oli ympätty vähän liikaakin kaikkea - historiallisia juonenkäänteitä, rakkaustarinaa, agenttitouhuja ja luksussamppanjan bisneskiemuroita. Varsinkin sodanaikaiset takaumat tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta. Toisaalta ne kyllä veivät tarinaa myös reippaasti eteenpäin ja valaisivat taustoja, joista lukija tiesi koko ajan vähän enemmän kuin päähenkilö.

Kyseessä ei siis ollut maailman paras dekkari, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin. Enkä ainakaan minä ihan suoralta kädeltä arvannut loppuratkaisua kovinkaan aikaisessa vaiheessa, tai ainakaan sitä varsinaista motivaatiota. Kirja aloittaa Wine Crime-nimisen sarjan ja kaipa niitä jatko-osiakin sitten pitää lukea. Jos ei muuten, niin saa hyvän syyn herkutella lasillisella samppanjaa. Siis, kunhan muistaa varautua etukäteen.


Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta