Karhuherra selviää aina

Michael Bond: Paddington panee töpinäksi ja Paddington Puutarhakadulla 

Omia ostoksia Elisa Kirjasta 

äänikirjojen lukijana Mikko Kivinen 

Voi Paddington! Menit sinä minne tahansa, niin aina on edessä ongelmia. Elokuvissa käynti, huutokauppareissu, pesulavisiitti tai päivällinen hienossa ravintolassa ja aina tapahtuu jotain noloa ja outoa, mutta... karhukin putoaa tassuilleen, joka kerta. Milloin Paddington pelastaa illan auttamalla pianistia tai löytää miljönäärin solmioneulan tai muuten vain tapaa ihania ihmisiä, mutta aina on seikkailuissa loppu hyvin.

Paddingon on ihanan rakastettava karhuherra, joka aina tahtoo hyvää. Hänen kommelluksiaan kuuntelee mielellään, sillä niissä ei koskaan ole mitään pahantahtoista. Kuuntelimme alkuun ensimmäisen Paddingtonin autossa lasten kanssa, mutta sitten jatkoin ihan itsekseni työmatkoilla. Päivät alkoivat mukavasti hymähdelleen ja hyvällä mielellä. 

Paddingtonit ovat tunnettuja klassikoita, eikä mitenkään ilman syytä. Kukapa ei mielellään seuraisi hyvää tarkoittavan karhun seikkailuja. Paddingtonin lisäksi kirjoissa on mukava setti muita henkilöitä. Herra Grüber on kiltti antiikkikauppias, joka yrittää auttaa Paddingtonia uusiin asioihin tutustumisessa. Rouva Bird, taloudenhoitaja, on ehkä hieman tiukka kurinpitäjä, mutta lämminsydäminen ja pitää aina ongelmiin joutuneen Paddingtonin puolta. Jonathan ja Judy ovat Paddingtonin iloisia ystäviä ja heidän vanhempansa, herra Brown ja rouva Brown pitävät Paddingtonista huolta parhaansa mukaan. Varsinkin herra Brown on minun suosikkini. Hän on niin ihanan konservatiivinen ja vähän ajattelematon. Kaikkein herkullisimpiin tilanteisiin johtavat tarinat alkavat siitä, kun herra Brown saa idean... naisväen epäilyksistä huolimatta hän ottaa Paddingtonin mukaan milloin mihinkin ja hauskastihan siinä aina käy... 

Paddingtonin tarinat ovat myös mielenkiintoinen kurkistusikkuna menneeseen, vähän viattomaan aikaan. Pyykit haetaan ovelta pesulaan, taloudenhoitaja asuu kotona ja on osa perhettä, samalla kun pitää talouden pyörimässä, lapset käyvät koulua sisäoppilaitoksessa ja tulevat kotiin vain lomille. Isä käy töissä jossain epämääräisessä paikassa, mutta mitä ilmeisemmin hyvällä palkalla. Tällainen elämä on meille tuttua englantilaisista romaaneista hyvin toimeentulevian luokan elämästä. Kirjoissa ei vastaan tulekaan mitään kurjaa. Kukaan ei ole köyhä tai nälkäinen, kaikki tarkoittavat hyvää ja elämä on tasaisen herttaista... tai olisi ilman Paddingtonin kommelluksia. 

Vaikka Paddington-kirjoissa esiintuleva maailmankuva on parhaimmillaankin vähän naiivi, se ei haittaa. Näitä kirjoja ei kuuntele opetusmielessä tai maailmantuskaa kokeakseen. Paddington tuo hyvän mielen.

Lukijana Mikko Kivinen on juuri passeli Paddingtonille. Hänen hivenen käheä äänensä ja eloisa lukutapansa saa Paddingtonin elämään kuuntelijan mielikuvituksessa. Lars Svedbergin Sinuhen ja Christieiden lisäksi tämä on minun ehdoton suosikkini äänikirjatoteutusten joukossa. 

Karhu kyydissä ja tekniikkakatsaus

Michael Bond: Karhu nimeltä Paddington 
lukijana Mikko Kivinen 
Oma ostos Elisa Kirjasta (tarjous voimassa 31.1. saakka eli vielä tänään) 

Jep, tämä on mennyt ihan äänikirjoiksi - edelleen. Muutoksiakin on tosin tapahtunut. Sain tässä vuoden alussa käyttööni iPhone vitosen. Sen seurauksena elämässäni on muuttunut kaksi asiaa:

1. Olen päätynyt Instagrammiin ja täysin koukuttunut. Siellä näkee kuvissa tosi taideteoksia. Jos haluatte nähdä minun vähemmän taiteellisia otoksiani (kuten mm. väsynyt metroselfie, toimistoaamiainen tai kirja menossa jne...) niin tervetuloa seuraamaan minna_vuocho

2. Latasin Elisa Kirjan iPhone sovelluksen ja kas, kirjojen lataaminen helpottui askeleella. Lumian kanssa kirjat pitää ladata Zune-ohjelman kautta (tai ainakaan minä en keksinyt muuta nopeaa keinoa) ja siitä sitten synkata puhelimeen. Elisa Kirjan sovelluksella kirjahyllyyn saa kirjat suoraan yhdellä napautuksella. Vielä kun oppisi käyttämään Applen nappikuulokkeita.

Kolmas juttu.. joo, tiedän, lupasin vain kaksi, mutta tämä nyt ei varsinaisesti ole muuttanut elämääni sen suuremmin... on se, että opin vihdoin yhdistämään puhelimeni auton kaiuttimiin. Ero aikaisempiin yrityksiin voi johtua uudesta puhelimesta ja sen yhteensopivuudesta, mutta nyt sain puhelimesta usb-kaapelin kautta äänikirjan kaikumaan auton omista kaiuttimista. Ei tarvinnut kuin pistää johto kiinni, äänikirja päälle ja volyymi tarpeeksi kovalle. Tämän ansiosta äänikirjasta voi nauttia myös takapenkki ja toimintoa tietysti testattiin iki-ihanan Karhuherra Paddingtonin avulla.

Voi Paddington! Perun perukoilta Lontooseen päätynyt ihanan kömpelö karhuherra, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta ja voittaa kaikkien sydämet puolelleen. Eihän tuosta voi kuin pitää. Takapenkki nauroi ääneen useammin kuin kerran ja siellä oli sentään poikia ikäjanalla kolmesta kahteentoista. Kaikille kelpasi, eivätkä äiti ja tätikään etupenkillä olleet ollenkaan immuuneja pörröisen karhun charmille. Sellaista herttaisen kilttiä, muttei ollenkaan imelää.

Mikko Kivinen oli minulle äänikirjan lukijana uusi tuttavuus, mutta onneksi tuli kuunneltua. Onkohan hän lukenut muitakin kirjoja? Meinaan tässä hän oli aivan mahtava! Osa kirjan riemukkuudesta tuli aivan varmasti lukijan äänenpainotuksista ja sävyistä. Tätä lisää! Onneksi Paddingoneita löytyy äänikirjoina vielä kaksi. Nekin ovat jo ladattuna. Enää vain pitäisi keksiä, minne lähdetään autolla ajelemaan niitä kuuntelemaan...