Jännitystä vuoden loppuun - S.J.Watson : Kun suljen silmäni

 S.J.Watson : Kun suljen silmäni 
Oma ostos Elisa Kirjan joulualesta

Minä luen usein englanninkieliset kirjat alkukielisinä. Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin kuvittelen alkukielisen kuitenkin olevan jotenkin käännöstä parempi. Onhan siinä se "aito" kirjailijanääni jäljellä. Toiseksi, alkukieliset ekirjat ovat tähän saakka olleet reippaasti suomennettuja halvempia. Sanon täähän saakka, sillä vielä voimassa olevan (6.1.2014 saakka)  Elisa Kirjan joulualen kirjoja selaillessani tapahtui ensimmäisetä kertaa, että suomenkielinen käännös oli alkukielistä halvempi (vertasin Kobon hintoihin). Kaiken lisäksi kyseessä oli kirja, josta on Blogistaniassa puhuttu aina silloin tällöin ja joka löytyy lukulistaltani. Arvaatte löydön lopputuloksen...

Ostos kannatti. Tämä oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jonka lukemista on osannut jättää ennen viimeistä sivua. Kobosta loppui virta pahasti kesken ja minä roikuin huonossa asennossa iltayöstä olohuoneen tuolissa laturin johdonpäässä lukemassa viimeisiä sivuja. Oli pakko tietää, miten kirja oikein päättyisi.

Jo alkuasetelma on mielenkiintoinen. Christine herää joka aamu muistamatta viimeisen 20 vuoden tapahtumia. Väliin hän kuvittelee olevansa lapsi, väliin nuori nainen. Vierestään hän löytää Benin ja kuulee tämän kertomana samat asiat uudelleen ja uudelleen. He ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta ja Ben on paikalla tukemassa ja auttamassa, rakastamassa. Sitten Christine saa salaa tapaamaltaan lääkäriltä ohjeen kirjoittaa päiväkirjaa muistiin päivien tapahtumia ja pieniä muistokatkelmia. Tarkoituksena on rakentaa päiväkirjasta muistin tuki ja aktivoida vanhojen muistojen avulla yhä uusia ja uusia takaumia.

Hoito tuntuu tehoavan, mutta muistaessaan yhä enemmän menneisyydestään, Christine astuu samalla keskelle synkkiä ja pelottavia tapahtumia. Yht'äkkiä todellisuus ei enää olekaan yhtä muistojen kanssa. Mikä sitten lopulta on totta ja mikä mielikuvituksen kudelmaa ?

Watson kuvaa muistisairaan todellisuutta elävästi. Millaista se oikein voi ollakaan, kun tietää jotain tapahtuneen, muttei millään saa mieleensä mitä  ? Miten pelottavaa on ajatella olevansa vasta 17-vuotias vaikka kylpyhuoneen peilistä vastaan katsoo keski-ikäinen nainen ? Minä olen huono muistamaan vanhoja tapahtumia. Meillä se on mies, joka muistelee ensi tapaamisia tai alkuseurustelun romanttisia tilanteita. Silti tiedän oman identiteettini koostuvan hurjasta määrästä pieniä tilanteita, tapahtumia, muistoja - Mitäs jos niitä ei yht'äkkiä enää olisikaan ?

Kun suljen silmäni on jännittävä, olematta kuitenkaan liian pelottava. Tarina koukuttaa ja jännite säilyy aivan viimeisille sivuille saakka. Jossain toisella kolmannekselle rytmi vähän hidastuu ja mielessä käy pieni hoputus. Ihan kaikkea ei tarvitsisi kuvailla niin tarkasti ja lukija toivoo Christinen toimivan eikä vain miettivän. Sitten tahti kiihtyy ja sitä huomaa, että ne hitaammat ajatuksetkin olivat tarpeen tarinan ymmärryksen kannalta.

Tämä on sarjassamme "kannattaa lukea" ja onhan sitä ilmestymisensä (Bazaar 2011) jälkeen luettukin, ihan bloggaajienkin toimesta. Tässä linkki muutamiin äkkiseltään löytämiini juttuihin.
Nenä kirjassa
Luettua
Oota luen eka loppuun
Järjellä ja tunteella 
Kirjoihin kadonnut