Toinenkin omakustannekirja - Leon Ancker : Scaramanga

Tässä Helsinkiläinen  cappuccino-kuppi

Leon Ancker : Scaramanga
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

No niin, ensimmäisestä kokemuksesta rohkaistuneena latasin vielä toisenkin omakustannekirjan Elisa Kirjan Kirjoita itse-palvelusta. Tällä kertaa luettavaksi osui Leon Anckerin Scaramanga. Käsitin, että tämä olisi ollut ihan omakustanne, mutta kirja on ilmeisesti ilmestynyt aiemmin myös paperisena versiona.

"Scaramanga - tappaja omasta tahdostaan" kertoo entisestä sotilaasta, joka armeijan jätettyään päättää ryhtyä ammattitappajaksi. Yhtiökumppanikseen hän löytää kirjakauppiaaksi ryhtyneen entisen mafian palkkalaisen. Kun hommaan sotketaan myös rikas perijätär ja sinnikäs poliisi, ollaankin jo perinteisen palkkamurhaajakertomuksen jäljillä.  Kaikki ei tietenkään suju ihan niin kuin ajateltiin ja pian alkaa pakomatka mantereiden halki.  Matkalla käydään myös Helsingissä ja kierrellään Suomea vähän muutenkin.

Tarina etenee eri kertojien kuvausten kautta ja pääsemme tutustumaan eri henkilöhahmojen historiaan ja mielenliikkeisiin. Kukaan hahmoista ei ole täysin paha ja jokainen tekee asioita omia tarkoitusperiä ajaakseen. Vähän tarina ehkä junnaa paikallaan kaikkien henkilöhistorioiden ja näkemysfilosofointien takia, mutta mikäs kiire siinä toisaalta onkaan. Ihan mielenkiintoisia hahmoja Ancker on luonut. 

Hauska kuriositeetti on ruoan rooli kirjassa. Kaikki henkilöhahmot syövät usein, hienoissa paikoissa ja herkullisen kuuloisia ruokia. Tähän kirjaan pitänee taas jossain vaiheessa palata, kun kaipaa kirjallista keittiöinspiraatiota.  Vähän harmillisia taas ovat kirjaan jääneet kirjoitusvirheet ja väärät nimet. Useamman kerran varsinkin naiset vaihtuivat kesken kohtauksen. Pöytään istui Laura mutta sitten ruokaa maistoikin Sara. Samanlainen pieni fibaus oli jäänyt useampaan kohtaan. Samoin kirjassa oli kirjoitusvirheitä, jotka osuivat jopa tällaisen ei niin tarkan kielipoliisin silmiin. Ehkäpä niiden kohdalla ja tarinan pienoisen tiivistämisen kohdalla olisi kustannustoimittajasta ollut hyötyä ?

Minä olen aikoinani lukenut aika paljonkin erilaisia agentti-palkkatappaja-vakoojajuttuja ja saavuttanut niiden suhteen jonkunlaisen saturaatiopisteen. Scaramanga asettuu vähän samaan ryhmään, enkä siksi kai oikein jaksanut tarinasta niin hurjasti innostua. Ihan pätevää tykitystä kuitenkin genren ystäville. Niin, ja loppuratkaisu oli mukavan yllättävä. Mietin jo matkan varrella, että mitenkähän tämä oikein saadaan loppumaan tyylikkäästi. En tullut ajatelleeksi käytettyä ratkaisua.

Vapaavalintaisena Kirjoita itse-palvelun kirjana Elisa Kirjalta