"Pitäiskö tehdä jotain uutta hyvää ? Ääh, ei jaksa... toi vanha resepti on ihan ok..."
Lukujumiin jää aina silloin tällöin - siitä yleensä pääsee vaihtamalla kirjallisuudenlajia ainakin parin kirjan ajaksi. Vaan mitä voi tehdä kokkausjumin poistamiseksi ? Minua ei kokkaaminen ole viime aikoina oikein inspiroinut. Hei, enhän minä ole edes lukenut ruokalehtiä, keittokirjojen selailusta puhumattakaan. Isäntä on pääasiallisesti ruokkinut lapset ja jouluna oltiin mummin pitopöydässä.
Jouluruokien ähkyn vähitellen hellittäessa kaipasivat makunystyrät kuitenkin pientä herättelyä. Raikasta, mausteisen lämmintä, hedelmäisen suolaista... Aivojen reseptisolut aktivoituivat vähitellen ja suussa alkoi jo maistumaan kiinalainen viismauste ja ankka ja muutama muu juttu... Salaattiresepti vaatii vielä pientä kehittelyä - ehkäpä joku teistä saa sen hiottua huippuunsa ? Mausteita saisi olla vielä lisää ja hiukan happoa. Hyvin tyhjenivät lautaset kyllä näinkin.
Itämainen ankkasalaatti
Kaksi ankan rintafilettä
kiinalaista viismaustetta
suolaa, pippuria
oliiviöljyä
korianteria
sitruunamehua
salaattia
päärynää
taateleita
kevätsipulia
granaattiomena
manteleita
öljyä ja hunajaa
inkivääriä ja kanelia jauhettuina
Viiltele rintafileisiin ristikko rasvapuolelle, suolaa, pippuroi ja aseta kylmälle pannulle pienen öljyn päälle. Anna lämmetä ja rasvapuolen ruskistua. Ripottele fileille anteliaasti kiinalaista viismaustetta ja käännä pannulle toisinpäin. Molempien puolien ollessa kauniin ruskeat, laita fileet 200 asteiseen uuniin 10 minuutiksi (saat hiukan punertavamman sisuksen kuin kuvassa). Ota pois uunista ja anna vetäytyä vähän aikaa ennen leikkaamista. Kaada päälle loraus sitruunamehua ja ripottele korianteria.
Paahda manteleita hetki pannulla tilkassa öljyä ja lisää reippaasti kanelia ja inkivääriä. Kun mantelit ovat ruskistuneet lisää loraus hunajaa ja anna kiehahtaa. Kaada lautaselle jäähtymään.
Kokoa salaatti. En tehnyt erillistä kastiketta, koska granaattiomenasta tuli mukavasti nestettä siemenien mukana. Niitä saakin salaattiin lisätä reippaasti.
Lapsille tehtiin kaiken varalta myös uuniperunoita - ankanrasvassa tietenkin.
 |
| Kyllä äitikin näitä muutaman "maistoi"... |
Huomaan pientä jumitusta itsellänikin. Jotenkin tämä pimeä vuodenaika saa laiskaksi ja jos ei olisi pakko ruokkia perhettä, pitäisin mielelläni kunnon kokkausloman.
VastaaPoistaTotta - tämä sade ja harmaus saa ihan nuutuneeksi. Onneksi isännällä on riittänyt vähän virtaa keittiöönkin niin olen voinut hyvällä omallatunnolla vähän laiskotella... :-)
Poista