Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Se kuulkaas vetää vatsatauti veteläksi... siksi meillä ei ole pahemmin viime päivinä kokkailtu. Onneksi näitä luettuja kirjoja näköjään riittää tasaiseen tahtiin kirjoitettavaksi, vaikka reseptit vähän vähemmälle nyt taitavat jäädäkin.
Kim Fayn Kadonneiden muistojen kartta sopii hyvin joululoman lukemisten sarjaan. Se on täysverinen seikkailutarina, jossa etsitään Khmerien aarretta 1920-luvulla. Hieman erilaiseksi perinteisistä seikkailutarinoista kirjan tekee se, että sankarina on itse asiassa sankaritar. Tämä näkyy tarinan painopisteen siirtymisenä hieman kauemmaksi toiminnallisesta ryminästä ja lähemmäs myös tunteiden ja motiivien tulkintaa. Tulkintani on tietysti kauhean kliseinen femiinisen näkökulman tunteiden paljoudesta, mutta se nyt vaan tuli väkisin lukiessa mieleen.
Toki kirjassa on myös hurjasti jänniä käänteitä ja ryminääkin. Alussa Irene Blum kokee elämänsä pettymyksen, kun museon johtokunnan vanhat yrmyt ohittavat hänen kokemuksensa ja ansionsa museon kehittämisessä ja valitsevat kuraattoriksi - arvaatte oikein - miehen. Irene janoaa kostoa. Saadessaan käsiinsä isältään perintönä jääneen Khmerien aarteen eli historiallisten kirjoitustaulujen äärelle ohjaavan vanhan päiväkirjan, Irene lähtee vauhdilla aarteenmetsästykseen.
Matkan varrella seurue täydentyy kommunistista vallankumousta kannattavalla ja väkivaltaisen aviomiehen käsissä kärsivällä Simonella, joka tuo mukanaan Khmerien historian asiantuntijan Louisin sekä Marcilla, joka saa Irenen sydämeen sykkimään aivan tietyllä tavalla. Viidakkopoluilla edetessä tulevat selkiytyvät kaikien omat motiivit taulujen löytämiselle ja etsintä äityy kilpajuoksuksi niin kapuloita rattaisiin lyövien paikallisten pikkuvirkamiesten kanssa kuin retkikunnan jäsenten välillä. Kun päästään lähelle temppeliä jännitys tiivistyy ja oma sanansa sanottavana on myös temppelin salaisuuden vartijoilla.
Viihdyttävää seikkailua virkistävällä pienellä painopisteen erilaisuudella. Tämä sopii jouluisen konvehtirasian seuraksi sohvannurkkaan.
Ihan sama juttu,vatsatauti kuumeen kanssa,mutta minulla onneksi kesti vain puolitoista päivää vaikka hieman edelleenkin heikottaa...Mukavalta kuulostaa tuo kirja!
VastaaPoistaJa oikein hyvää Joulua ja paranemisiin!
Tuota on näköjään liikkeellä... meillä uskalletaan jo varovasti toivoa, että oltaisiin päästy eroon.
PoistaJa hyvää loppuvuotta - vielä on juhlakautta jäljellä!
PoistaTämä on minua varovaisesti kiinnostanut; ehkä luen, jos tulee sopivasti jostain vastaan. Kivaa joulun aikaa! =D
VastaaPoistaIhan on luettava, vaikkei ehkä seikkailukirjojen klassikkolistoille päädykään
PoistaJa mukavaa juhlakauden loppua sinullekin!
Poista