13.12.2013

Neil Gaiman : American Gods

Kuvalla ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa, mutta JOULU TULEE

Neil Gaiman : American Gods 
Oma ostos Kobosta 

Gaiman tuntuu jakavan lukijoitaan yleensä ja sitten vielä kirjoittain erikseen. Osa tykkää kaikesta ehdoitta ja paljon. Jotkut tykkäävät hänen tietyistä kirjoistaan ja ovat muuten vähän, että "plääh". Toisia Gaiman ei saa lämpenemään millään. Minä kuulun toistaiseksi tuohon ensimmäiseen ryhmään. Tosin olen lukenut tuotteliaalta tekijältä vasta kaksi romaania enkä vielä koskenut ollenkaan hänen sarjakuviinsa. Niiden suhteen minä olenkin sitten sekä tottumaton että vaikea.

Romaaneista  Neverwhere oli lumoava tunnelmaltaan ja American Gods samoin, tosin vähän eri syistä. Neverwhere vei lukijansa maan alle harmaaseen ja hämärään seutukuntaan. Siellä tuntui kuin kaikki etenisi jonkinlaisessa hyytelössä ja toimintaa tarkkailtaisiin paksun ja vähän vääristävän lasin takaa. American Gods taas revittelee pitkin Amerikan mannerta. Peittyy välillä lumipeitteen alle, mutta salamoi ja jyrisee uusien ja vanhojen jumalien ottaessa mittaa toisistaan.

Gaiman on sekoittanut kirjaansa kaikkea mahdollista. Päähenkilönä on linnasta vapautuva Shadow, jonka vaimo kuolee vapautumisen aattona auto-onnettomuudessa. Matkalla hautajaisiin Shadow saa työtarjouksen oudolta mieheltä. Wednesday tarvitsee jokapaikanhöylää etsiessään liittolaisia tulevaan taisteluun, tai Myrskyyn niin kuin tulevia tapahtumia kutsutaan. Uudet jumalat haastavat vanhat, uusi maailmanjärjestys koettaa hävittää vanhan, vaan mikä sitten oikeasti tulisi muuttumaan ? Vanhat jumalat tunnetusti pitävät piloista, miten niihin suhtautuvat uudet ? Uhrauksia tahtovat kaikki.

Tarina on rikas ja polveileva. Vähemmän taitava kirjoittaja olisi hukannut punaisen langan jo ensimmäisten lukujen jälkeen.  Gaiman pyöräyttää lukijaansa maailman suurimmassa karusellissa, kävelyttää häntä kulissien takana ja valistaa välikappaleilla jumalien matkojen vaiheista Amerikan mantereella, jonka päällä jumalia ei oikeasti tarvita eikä heillä ole hyvä olla. Silti juoni etenee ja vain rikastuu harharetkien myötä.

Mielenkiintoinen piirre oli myös se, että Gaiman oli ottanut tarinansa perupalikoiksi pohjoismaisen mytologian jumalat. Odin, Loki ja kumppanit tuntuvat kiinnostavan nykykirjailijoita enemmänkin. Myös Kevin Hearne Druideineen liikkuu vahvasti pohjoisissa tunnelmissa eikä Ilkka Auerin Nicholas Northkaan niiltä välty. Oli myös kiehtovaa tavata Gaimainin kirjassa samoja intiaani"temppuilijoita" kuin muissakin nykyajan jumaltaruissa. Kojootti monine hahmoineen ja piloineen tuntuu inspiroineen kirjailijoita. Samaistuvatkohan he illuusioiden mestariin itsekin ?

American Gods on julkaistu jo vuonna 2001. Tämä lienee malliesimerkki siitä, miten kirjan elinkaari pitenee sähköisessä versiossa, vai monestako kirjakaupasta mahtaa löytyä vielä paperiversiona 12 vuotta vanha painos ? Sähköiseen versioon oli myös lisämateriaalina laitettu otteita Gaimanin nettipäiväkirjasta kirjan julkaisun aikoihin. Oli todella mielenkiintoista lukea kirjailijan mietteistä ja toimista tarinan "kirjoittamisen" jälkeen oikolukujen kautta markkinoinnin hyörintään.

7 kommenttia:

  1. Tämä kirja onkin ollut listallani,joten kiitos muistuttamisesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain :-) Kannattaa lukea...

      Poista
    2. Gaiman oli täällä lokakuussa vaimonsa Amanda Palmerin kanssa,pitivät jonkinlaisen ilmaisen yhteiskonsertin,josta kuulin vasta jälkeenpäin.

      Poista
  2. Minulla tämä lojuu hyllyssä odottelemassa vuoroaan. Jostain syystä tulee lykättyä koko ajan. Olen lukenut tuon Neverwhere'n ja se oli ihan ok. En siis kiljunut ihastuksesta, mutten myöskään huokaillut tylsyydestä; Neverwhere oli enemmänkin sellainen mielenkiintoinen ja yllättävä lukukokemus tällaiselle, joka ei pahemmin nykyään fantasiaa lue.

    Pitääkin tonkia tuo American Gods esille. Monet ovat sanoneet, että se on parempi kuin Neverwhere. Rohkenenko kysyä sinulta, miten itse rankkaisit nämä; kumpi siis on parempi mielestäsi?

    Täältä muuten saa Gaimanin kirjoja useista kirjakaupoista, myös American Godsia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uuhhh, pistitpä pahan. Minä olen enemmän Lontoo-ihminen, joten jo sen takia miljöö ja tunnelma Neverwheressä vetoavat minuun enemmän. Toisaalta American Gods on ehkä kokonaisuutena rikkaampi ja monipuolisempi... vaikea sanoa. Kummassakin on puolensa ja molemmat ovat minusta hyviä.
      Auttoiko yhtään ?

      Gaimanin kirjoista on varmaan otettu ja otetaan uusia painoksia jatkuvasti :-) Siksi sitä löytää edelleen kirjakaupoista. Kohtalo voi olla toisenlainen vähemmän suositun kirjailijan kohdalla. Enkä minä kyllä täällä pääkaupunkiseudulla ole osunut American Godsia tai Neverwhereä näkemään missään kaupassakaan... Ei tietysti tarkoita, etteikö jostain voisi löytyä.

      Poista
  3. Neverwhere oli minulle aika mitäänsanomaton lukukokemus siinä vaiheessa kun sarjakuvansa olivat vielä vahvasti mielessä, American Gods teki vahvemman vaikutuksen.
    Vähän samoja teemojahan tässäkin oli kuin mitä Sandman-sarjakuvassa, erityisesti Brief Lives -osuudessa, ja tuttuja teemoja löytyy toki myöhemmistä. Trickster-myytti sai myöhemmin oman kirjansa Anansi Boys...

    Joo, näistä keskeisimmistä Gaimanin romaaneista on kyllä otettu aika tasaisesti uusintapainoksia, ovat ilmeisen toimivia steady sellereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gaiman tuntuu nimenä tulevan vastaan aika monessa paikassa, joten ilmeisen suosittu. Minä en ole ollenkaan lukenut noita sarjakuvia, ehkä siksi jotenkin vajosin niin vahvasti siihen Neverwheren tunnelmaan.

      Poista