Oli miten oli, tänä vuonna lähdettiin perheen kanssa Leville. Kobo tietysti kulki mukana uskollisesti, mutta kovin paljon en kirjoihin ehtinyt keskittymään. Niiden sijasta loma kului hiihtäen, lasketellen ja perheen kanssa poroja ja nähtävyyksiä ihmetellen. Ihan niin kuin hiihtolomalla pitääkin. Toki aikaa löytyi myös takkatulen ääressä oleiluun tekemättä mitään ja voitin minä pari erää Menolippuakin.
Levistä lisää vielä toisessa kohtaa blogia. Jotain ehdin lomalla sentään lukemaankin ja tässä muutama sananen kirjasta, joka sopi Lapin talvisiin maisemiin ja aktiiviseen lomaan yllättävänkin hyvin. Tosin ihan noin extreme-touhuja emme tosiaankaan harrastaneet, vaikka kelit kyllä olisivat mahdollistaneet kaikenlaiset äärikokeilut. Lämpötilavaihtelu kun oli vajaassa viikossa yli 30 asteen verran.
Minä tyydyin tällä kertaa lukemaan takkatulen ääressä nojatuoliin käpertyen.
Oma ostos Elisa Kirjasta
Matti Rämö on kirjoittanut useammankin kirjan yksin tehdyistä pyöräilymatkoista eksoottisissa ympäristöissä. Valitsin tarkoituksella lomalukemiseksi hänen Islantiin sijoittuvan matkapäiväkirjansa, sillä arvelin viileisiin äärioloihin sijoittuvan reissukuvauksen sopivan hyvin hiihtoloman pakkaskeleihin. Toki tarjolla olisi ollut saman kirjoittajan "Jäämerikierroskin", mutta Islanti houkutti myös eksoottisuudellaan.
Se ainakin tuli kirjaa lukiessa selväksi, etten tule ikinä kiertämään Islantia polkupyörällä. Muuten haluan sinne aivan ehdottomasti käymään, mutta kuvaus kylmästä kesäkelistä ja polkupyörää (ja sen polkijaa) riepottelevista arktisista tuulista ja jyrkistä mäkinousuista ei todellakaan ole minun teekuppiani.
Matkakertomus on kirjoitettu päiväkirjan muodossa. Rämö kertoo aika yksityiskohtaisesti rutiineistaan, aikatauluistaan ja tekemisistään matkan aikana, mutta samalla hän myös höystää tekstiään Islannin historiaan liittyvillä tarinoilla, kuvauksilla matkalla kohtaamistaan ihmisistä sekä myöskin tuntemuksistaan. Tuulen aiheuttama epätoivo ja kiukku vaihtelevat maisemien kauneuden aikaansamaan euforian kanssa. Lukija pääsee elävästi mukaan raskaalle reissulle mukavasti nojatuolissa istumalla.
Päiväkirjamuoto on sekä kirjan paras että hankalin anti. Kartan ja kalenterin avulla matkan etenemistä seuraavalla saa hyvän kuvan kierroksen vaiheista, mutta samalla kerronta on hajanaista ja aiheet vaihtelevat melko satunnaisesti. Kieli on helppolukuista, vaikka välillä Rämö innostuukin hivenen koukeroisiin korulauseisiin ja miltei hengellisiin vuodatuksiin, mutta kukapa sitä ei yksinään pyörällä rehkiessä upeiden ja samalla äärimmäisen julmien maisemien keskellä vähän herkistyisi.
Polkupyörällä Islannissa soveltui oikein hyvin hiihtolomalukemiseksi ja varmasti lähden Rämön seurassa vielä muuallekin, vaikka Himalajalle, jossa kaiketi sitten ihmetellään taas jyrkkiä nousuja ja hurjia laskuja vielä Islantiakin enemmän.
