Kipparikeitto ja Tölkkiruokaa eli kuukauden keittokirja

 Kun nyt kerran palataan vanhoihin hyviin tapoihin (kai?), niin ehkä voisi herätellä henkiin "kuukauden keittokirjaakin", tai varmuuden vuoksi voisi sen ehkä nimetä uudelleen kvartaalin keittokirjaksi. Joka tapauksessa tässä kesällä tuli hankittua ruokablogiajoilta tutun Marin (Jotain maukasta) uusin keittokirja eli Tölkkiruokaa.

 

Kirja muistuttaa yhdestä kiireisten arki-iltojen pelastuksesta eli kaapin tölkkivalikoimasta. Kun pitää perusvalikoiman kunnossa, ei nälkäkiukku pääse yllättämään, sillä tölkeistä tehty ruoka on useimmiten nopeaa. Tölkeistä tekeminen myös auttaa vähentämään tuoretavaroiden hävikkiä, kun ei tarvitse ostaa isoja määriä kerralla jääkaappiin. Samalla vältetään sairastumisvaara pilaantuneista aineksista. 

Minullakin on tiettyjä purkkeja ja tölkkejä aina kaapissa. Tonnikala, mustapavut, kikherneet, maissi, tomaattimurska... siinä sellainen perusporukka, jolla syntyy jo monta eri herkullista ateriaa. Marin ansiosta taidan kokeilla myös muutamaa lisätölkkiä, joihin en jostain syystä ole tullut vielä tarttuneeksi. 

Tölkkiruokaa-kirjassa kerrotaan ensin perusasioita säilykkeistä ja niiden käytöstä. Sitten katsellaan reseptejä ja lopuksi vielä muutama lisävinkki kotivaraan. Reseptit on jaettu arkeen, viikonloppuun, snäkeihin ja makeaan ja jokaisesta osiosta löytyy kokeiltavaa ja ideoita omaan sovellukseen jatkuvassa käytössä. Parhaimmillaan kirja taitaakin olla tukemassa kauppalistan kirjoitusta ja etsiessä kokkauksen inspiraatiota. Kuvat ovat Marin taattua laatua, mikä tekee inspiraation löytymisestä helppoa (ja todennäköistä). 

Ensimmäiseksi kokeiluun lähti kirjan resepteistä kukkakaali-valkopapukeitto. Tosin tapani mukaan mielihalut tunkivat mukaan ja resepti eli sen mukaisesti. Triplasin viinin määrän keitossa ja vaihdoin ranskankerman Kippari-juustolla maustettuun ruokakermaan. Sattumiksi ripottelin sipsien sijaan maissia, persiljaa, limen mehua ja pojan itse kasvattamista chileistä tekemää kastiketta. 

Maissikin on toki yksi tölkkisuosikeista, mutta kotimaisen maissin sesongin aikaan sitä tulee laitettua air fryerissä, jos ei nyt ihan joka päivä, niin ainakin joka toinen. Ihan törkeän hyvää, kun sekoittaa haluamansa mausteet öljyyn tai pehmeään voihin, hieroo maissintähkiin ja laittaa 12-15min 200 astetta.

Sisko ilmoitti harkitsevansa air fryerin hankintaa ihan vain noiden maissien takia... Toki sillä saa tehtyä monenlaista muutakin. 

 KIPPARIKEITTO

 2tlk isoja valkoisia papuja 

pienehkö kukkakaali 

1 keltasipuli 

2-3 valkosipulinkynttä

25g voita

1 kasvisfondikuutio + 7dl vettä 

1,5dl valkoviiniä 

suolaa ja mustapippuria 

1tl garam masalaa 

2,5dl (1 purkki) Kippari-juuston makuista ruokakermaa 

päälle : maissia, persiljaa, limen mehua (ja chilikastiketta)

Hienonna kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Kuullota voissa kattilassa. 

Valuta ja huuhtele pavut ja lisää kattilaan. Kaada joukkoon valkoviini ja mausteet. Lisää fondi ja vesi. 

Anna kiehua hiljalleen, kunnes kukkakaali on pehmeää. 

Kaada joukkoon kerma ja surraa sauvasekoittimella sileäksi. Samettiseksi saaminen kestää hetken sillä kukkakaali murustuu ensin. 

Kuumenna ja tarjoile herkullisten ripotteiden kanssa. 

Tästä tuli mahdollisesti yksi kaikkien aikojen parhaista keitoistani. Varmasti tehdään uudelleen ja variaatiomahdollisuuksiahan löytyy.  

Pataruokaa - possunposket yön yli

Voi, että oli hyvää! 

Ostin tuossa jokin aika sitten Meri-Tuuli Lindstömin kirjan Pataruokaa (ks. lisää alla) ja nyt ensimmäisenä reseptinä tuli kokeiltua yön yli kypsennettyjä possunposkia. Nam, nam, nam... Vähän tietysti piti tuunata, mutta niinhän aina. En tehnyt perunamuusia vaan voipapumuusia (Samassa liemessä -ohjelman inspiroimana taas muistin vanhan herkkuni).  Mausteeksi silppusin persiljaa, basilikaa ja muutaman kirsikkatomaatin (+ vähän öljyä, sitruunamehua ja ripauksen suolaa).  

Suussasulavaa ja maanantai-iltaan sopivaa lohturuokaa, joka kypsennyksen jälkeen oli itse asiassa tosi nopeasti pöydässä. Pyree ei vie varttia enempää lämmityksineen ja kastikekin kiehuu ihan itsekseen. 

Iberico-possun posket yön yli 

possunposkia vajaa kilo
suolaa ja pippuria
1 porkkana
1 palsternakka
1 sipuli
muutama loraus sherryä (kirjassa oli madeiraa)
7 dl lihalientä
persiljaa muutama oksa
kuivattua timjamia ruokalusikallisen verran
voita paistamiseen

Lisäksi:
paketillinen herkkusieniä
4 pientä sipulia
suolaa
voita

Putsaa possunposket ja leikkaa toisen puolen kalvo pois. Suolaa ja pippuroi posket ja ruskista pinnat kuumalla pannulla voissa. Putsaa pannu sherryllä jokaisen satsin jälkeen.

Kuori ja leikkaa juurekset palasiksi ja pinoa pataan poskien kanssa. Lisää vielä loraus sherryä, lihaliemi ja yrtit. Pistä kansi päälle, kiehauta liedellä ja nosta 100 asteiseen uuniin. Anna olla siellä yön yli (vähintään 7h).

Nostele posket pois liemestä ja siivilöi liemi.

Tässä vaiheessa voit nostaa liemen ja posket jääkaappiin odottamaan. Sitten vaan nostat ne sieltä pois heti kotiintullessa ja kokkaat puolessa tunnissa herkun pöytään. 

Juuri ennen tarjoilua

Putsaa herkkusienet, leikkaa jalat pois ja ruskista pannulla voissa. Kuori sipulit ja leikkaa puoliksi (isommat neljään osaan). Laita sekä sienet että sipulit kattilaan poskien haudutusliemen kanssa ja anna kiehua kasaan (kunnes jäljellä on muutama desi). Sekoita lopuksi joukkoon nokare voita.

Kuumenna poskia uunissa 5min 150 asteessa ja tarjoile, vaikka voipapupyreen kanssa (joka itse asiassa kannattaa tehdä sillä aikaa, kun liemi kiehuu).

Voipapupyree:
2 prk voipapuja
ripaus suolaa
vettä n.1dl
pieni loraus sitruunamehua
oliiviöljyä

Pistä ainekset tehosekoittimeen ja surraa tasaiseksi pyreeksi. Laita kattilaan ja kuumenna halutessasi.
Tarjoile possunposkien kera.

Lisäksi vielä yrtti-tomaattisalsaa, joka parhaiten sekoittuu vaikka Tuppervaaraan yrttileikkurissa.



Kuukauden keittokirja 

Noin muutenkin tykästyin kirjaan ihan valtavasti.

Meri-Tuuli Lindström : Pataruokaa 
Oma ostos 

Pataruoassa on jotain lohdullista. Se lämmittää ja antaa hyvän mielen. Pataruoan kuuluu olla täynnä täyteläisiä ja herkullisia makuja.

Lindströmin kirja on täynnä juuri oikeanlaisia pataruokareseptejä. Joka toisella sivulla totesin reseptin päätyvän kokeiluun ja niillä muillakin mietin, että vielä joskus. Kreetta Järvenpään kuvatkin ovat houkuttelevia, sellaisia sopivasti tummia ja tunnelmallisia.

Reseptit on myös kirjoitettu huolellisesti ja vähemmänkin kokannut varmasti onnistuu. Varsinkin, kun pataruoat noin yleensäkin antavat pienet epätarkkuudet kyllä anteeksi. Lisäksi luvuista löytyy  myös lisätietoa ja ohjeistusta patoihin sopivista aineksista, maustamisesta ja suurustamisesta.

Pidin kovasti myös siitä, miten jokaisen reseptin kohdalla oli pieni anekdootti, historiaa tai jotain muuta houkuttelevasti reseptiä kuvaavaa juttua. Olen jo vuosia kiukutellut pelkkiä reseptejä sisältävistä kirjoista - nykyisenä internetaikana kun on helppo löytää reseptilistauksia muutamalla klikkauksella. Keittokirjoilla tulee olla sielu ja niitä pitää voida lukea kokkaamattakin, jotta ne kannattaa hankkia kotiin. Pataruokaa sopii minun hyllyyni mainiosti ja tulee varmasti asumaan siellä kauan.

Tässä kyseessä on jo pikkuisen vanhempi opus (2016), joten sen voi löytää hyvinkin edullisesti. Napatkaa ihmeessä kainaloon ja kotiin talteen. Tälle kirjalle löytyy varmasti käyttöä.