(Ruoka)päiväkirja: Ruokaboksi ja omenahillokriisi

Varauduin viikonloppureissun jälkeiseen viikkoon aloittamalla Ruokaboksi-tilauksen. Siinähän saa maanantaina kotiin laatikon, josta löytyvät niin reseptit kuin ainekset muutamaan ateriaan. 

Mainoksen uhri - nyt saa uusi tilaaja 10€ alennusta per viikko neljän viikon ajan. 

Olen testannut boksia aiemminkin (2018), mutta silloin haasteena oli ruokakunnan koko. Suurin boksi oli neljälle ja vähän ruokalajista riippuen jäi yksi nälkäiseksi. Toki riippuen nimenomaan ruokalajista, sillä annoskoot ovat kyllä reiluja. Nyt kun isäntä puuttuu ruokakunnasta suurimman osan vuotta, niin ajattelin tämän toimivan paremmin.

Annoskoot tosiaan riittävät ihan hyvin, sillä tällä kertaa olin vahingossa painanut meille pienemmän Ruokaboksin eli sen 2-3 hengen version. Silti neljä söi ihan ok. Pari kertaa tuli kommenttia, että olisi ehkä voinut syödä vähän isomman annoksen, mutta ainakaan ei nyt jäänyt tähteitä. Ensi viikolla otan sen isomman, niin päästään vertaamaan.

Ruokalajit olivat hyvää perusruokaa ja ainekset laadukkaan oloisia. Vain lehtikaali nahistui ennätysajassa ja huomattavasti naapurikaupasta ostettua nopeammin. En tiedä miksi. Siellä ne olivat kasvislaatikossa vierekkäin. Reseptit olivat ihan ok arkireseptejä. Lohicurry ja gremolata-kana upposivat ruokakuntaan, mutta eivät jättäneet sen suurempaa muistijälkeä. Peruna-halloumisalaatti on vielä kokeilematta.

Parasta oli, että saatoin lykätä reseptivihon keskimmäisen kouraan ja ruoka ilmestyi pöytään palaverini päättyessä. Toimii. 

Omenahillokriisi! 

Tänä viikonloppuna aloitimme myös joulutorttukauden. Perinteisesti tehtiin myös pikkusuolaista eli tällä kertaa Yhteishyvä inspiroi kiepsautustikkujen tekoon. 

Valmiit taikinalevyt siis voideltiin kanamunalla ja maustettiin savupaprikalla, emmentaljuustoraasteella ja seesaminsiemenillä ennen kuin ne kierrettiin ruuveiksi. Sitten vielä vähän munaa siveltimellä päälle ja uuniin. Ohjeen mukaan taikina olisi pitänyt laittaa kylmään kymmeneksi minuutiksi ennen kiepsautusta, mutta enhän minä tietenkään kerinnyt... Sitten 225 uuniin 12-15min. Aika määrittyy uunin ja toivotun ruskeusasteen mukaisesti.

Niin, ne joulutortut... Esikoinen kurkisti ensimmäisenä tortun sisään. Otsa rypistyi : "Ai, ei ollutkaan mummin omenahilloa." - Ei ollut ei. Kävin läpi niin jääkaapin kuin pakastimen useampaan kertaan. Viimeksimainitussa pari omenahilloksi luulemaani purkkia sisälsikin marjoja... OMENAHILLOKRIISI! Ensimmäistä kertaa varmaan kolmeenkymmeneen vuoteen ei meillä olekaan mummin hilloa! Onneksi sisko on näillä näkymin tulossa käymään parin viikon päästä ja voinee tuoda hätäapua ainakin purkillisen... Siihen saakka pitänee vain yrittää pärjätä ja minun kestää jälkikasvun jäätävää paheksuntaa. 

Syyskokkailua ilman kikkailua

Luimme miehen kanssa Ranskasta tuomaani ruokalehteä kumpikin tahollamme, omia aikojamme. Saveurs-lehti on täynnä toinen toistaan ihanampia syysreseptejä. Jotain kai 25 vuoden yhteiselosta kuitenkin kertoo se, että jäimme molemmat jumiin samalle aukeamalle.

Perjantaina tekee aina mieli jotain hyvää, mutta harvoin jaksaa työviikon päälle nykyään ruveta kokkailemaan. Yleensä istun viimeiset puhelinpalaverit puolikoomassa ja siirryn siitä sitten sohvalle ja laitan silmät hetkeksi kiinni. Sitten onkin liian myöhäistä ruveta ruoanlaittoon, kun nälkäiset sudet (lue: lapset) alkavat jo kiertää kehää ympärillä.

Liekö nyt ollut vielä torstain kapinahenki päällä (karkasimme töistä jo viideltä elokuviin!), mutta kävin ruokakaupassa palaverien välissä iltapäivällä ja ostin tarvikkeet resepteihin, joita isäntä minulle lehdestä oli aiemmin näyttänyt. Tekihän itseni mieli samoja herkkuja.  Sitten vain lasiin aperitiivi ja yhdessä keittiöön.

Uusi keittiömme näytti parasta puoltaan, kun siivojaakin oli käynyt. Totesin suunnittelun osuneen nappiin. Yhtään emme olleet toistemme tiellä, laskutilaa löytyi kaikelle ja ruoanlaitto sujui kuin etukäteen koreografioitu tanssi. Lopputuloksena oli syksyinen perjantai-menu, joka kelpasi kaikille (paitsi piirakat sieniä inhoavalle esikoiselle, mutta hänelle olinkin tehnyt tomaattipiirakkapalan kaiken varalta)

Sarja syksyisiä reseptejä, jotka eivät vie koko iltaa valmistaa, mutta jotka ovat täynnä ihania makuja.

Purjo-perunakeitto 

Purjo-perunakeitto on aina suosikkini, tällä kertaa chorizosuikaleilla ja herkkusienisiivuilla höystettynä. Chorizon pieni terä täydentää keiton täyteläistä pehmeyttä mainiosti, ja on samalla tämän aterian ainoa lihaelementti.

3 jauhoista perunaa
3 purjoa
2 sipulia
voita 30g
1 valkosipulinkynsi
1l kasvislientä (fondikuutiosta)
suolaa, pippuria
1dl kermaa

Kuori ja kuutioi peruna. Puhdista purjo ja leikkaa valkoinen osa "kolikoiksi". Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä kattilan pohjalla voissa muutama minuutti.

Lisää peruna ja purjo ja pyörittele muutama minuutti lisää.

Lisää ripaus suolaa (ei paljon, kasvisliemessä on myös) ja pippuria. Sekoita ja kaada joukkoon kasvisliemi. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia.

Surraa sauvasekoittimella sileäksi, lisää kerma ja kuumenna.

Keiton kiehuessa, leikkele chorizosiivuja (tai -paloja) ja paahda niitä pannulla melkein rapeiksi saakka.
Samoin voit tarjota päälle pannulla paahdettuja herkkusienisiivuja, mikäli niitä piirakoista jää.

Nämä herkkusienipiirakat pursuavat syksyisiä makuja ja ovat hurjan helpot tehdä valmiista torttutaikinalevyistä

Herkkusienipiirakat persiljapestolla 

Torttutaikinalevyjä

pesto:
nippu persiljaa
2 valkosipulinkynttä
2 kourallista paahdettuja pinjansiemeniä
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

1-2 pkt herkkusieniä ja oliiviöljyä
Haluamaasi juustoa

Siivuta herkkusienet ja paahda niitä pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita peston ainekset sauvasekoittimella (tai vaikka Tuppervaaran yrttileikkurilla) tahnaksi. Lisää vähän öljyä, jos tahna on liian kuivaa.

Levitä pestoa torttutaikinalevyille ja päälle herkkusieniviipaleita.
Ripottele päälle vähän lisää pippuria.
Halutessasi voit lisätä  myös jotain voimakkaan makuista juustoa ohuina siivuina tai raasteena. (SInihomejuusto, vanha Comté, Emmental etc.)

Laita uuniin 220 asteeseen, kunnes reunat hieman ruskistuvat ja juusto on kauniisti sulanut. (15-20min)

Sinihomejuusto-saksanpähkinäpäärynät 

Jotta aterialle saataisiin vastapainoksi myös hieman makeutta, laittoi isäntä vielä uuniin muutaman pienen päärynän puolikkaina.

Herkullinen lisuke ei voisi olla enää helpompi.

Sekoitetaan sinihomejuustoa, saksanpähkinäpaloja, timjamia, hitunen suolaa ja pippuria.

Laitetaan 180 -asteiseen uuniin, kunnes päärynä on pehmeä ja juusto kauniisti sulanut.

Tällä hetkellä kaupoista löytyy ihanan makeita, pieniä suomalaisia päärynöitä, jotka jo ihan kokonsa puolesta ovat täydellisiä tähän tarkoitukseen.

Päivä pelkkää juhlaa

No nyt on juhlat juhlittu. Eilisen päivän voi kai kuvata listaamalla

• liikutuksen kirkossa, 
• paljon musiikkia ja taitavia nuoria, ruokaa ja keittiökiiretiä
• kiire, 
• seurustelua vieraiden kanssa, 
• taivaan tutkimista sadepilvien varalta (meillä kävi tosi tuuri kelin suhteen)
• ja ennen kaikkea iloinen ja onnellinen tunnelma

Kiitos kaikille vieraille, jotka olivat mukana juhlistamassa Esikoisen ripiltä pääsyä (ja illalla Kirpun synttäreitä). Kahdet juhlat päivässä ovat tehokas ja hauska tapa saada tämä nainen lasillisella (päivän ainoalla) kuohuviiniä sohvalle nukuksiin...

Seuraaviin juhliin otan siivousapua ja pitopalvelun - itse tekeminen on kivaa, mutta vähän turhan rankkaa. En myöskään ehtinyt ottamaan kuin muutaman kuvan muiden touhujen lisäksi, joten saatte tyytyä nytkin pääasiassa teksiin.

Lisäksi tuli taas todettua, että

1. lehtitaikina on ihan huipputuote. Siitä saa helposti ja nopeasti vaihtelevia herkkuja. 
2. meille tarvitaan isompi jääkaappi - ainoa tapa saada juhliin kakku, oli tehdä pöytään koottava versio eli marenkinen enkelikakku, jonka saa koottua vasta pöytään.
3. joka juhliin tarvitaan juhlateltta. Tämä oli paras ajatukseni näitä juhlia ajatellen. Jo pelkkä teltan näkeminen olohuoneen ikkunasta toi juhlamielen! (Ja kun otti täyden palvelun, niin teltta pystytettiin ja purettiin ilman, että tarvitsi sormeaan nostaa)

Elämä oli eilen pelkkää juhlaa ja tänään herkutellaan jämillä. Minä taisin (taas) kuvitella vajaan 30 hengen syövän vähintään 60 hengen ruokamäärän. Minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa - tämä on sukuvika. 

Tätä piirakkaa tosin ei kauhean paljon jäänyt...


Helppoakin helpompi tomaattipiirakka 

Ota lehtitaikina levyt pakkasesta. Levitä päälle ohut kerros Dijonin moutarde à l'ancienne eli perinteistä sinappia (sitä, jossa on kokonaisia siemeniä). Siivuta isoja tomaatteja ja laita levyjen päälle. Ripottele pinnalle Provencen yrttejä ja valuta hieman oliiviöljyä.

Laita uuniin 220 asteeseen noin vartiksi. Anna jäähtyä haaleaksi ja leikkele haluamasi kokoisiksi paloiksi.