(Luku)päiväkirja: Kuukauden luetut ja vähän Blogistaniaa

Se on toukokuu eli hauskaa vappua! Kelikin on ollut ihan juhlan mukainen eli taivaalta tippuu jotain säännöllisin väliajoin ja jäätävä tuuli puhaltaa. Onneksi ei ollut sen kummempia suunnitelmia, niin ei ole tarvinnut värjötellä ulkosalla. 

Kuva on viime viikonlopulta, jolloin oli vielä lämmin. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Hyvinkäällä. Kohteena oli kulttuurikahvila Arkikulta. Siellä jaettiin Blogistanian 2022 kirjapalkinnot ja tottahan sitä piti käydä katsomassa kahvilaakin. Sitä pitää Takakansi-podcastin Marko vaimonsa kanssa, joten "fanityttö momentkin" oli luvassa. 

Idyllisessä kahvilassa on suloinen sisustus ja tarjolla herkullisia vohveleita. Sinne kannattaa suunnata ihan jo kahvilavisiitillekin, mutta myös ohjelmaa järjestetään säännöllisesti. Kiva paikka. Harmi, ettei ole lähempänä. Kävisin siellä harva se viikonloppu. 

Nyt paistaa aurinko, mutta lämpötilassa taitaa olla viime viikonloppuun eroa yli kymmenen astetta. Tänään siis on kylmempää. Saisinkohan itseni jossain kohtaa lenkille ? (Toim.huom. juoksemista ei mainittu.) Eilinen päivä kun meni aika tarkkaan sohvannurkassa ja herkkujen parissa. Lopputuloksena sain Orlandon luettua loppuun, vaikka tavasinkin viimeisiä sivuja vain minuutteja ennen puoltayötä. Nukahdin taas illalla sohvalle kirjan viereen, enkä sitten tietty meinannut saada unta sänkyyn siirryttyäni. Mikä siinä onkin, että sohvalla uni on niin makeaa ?

  

Tässä vielä Blogistanian Vuoden 2022 palkitut : 

Blogistanian Finlandia eli paras kotimainen kaunokirja
Iida Rauma: Hävitys – Tapauskertomus
Siltala 2022

Blogistanian Globalia eli paras käännetty kaunokirja
Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen
Suomentanut Kaijamari Sivill
WSOY 2022

Blogistanian Tieto eli paras tietokirja
Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille
Kustantamo S&S 2022

Blogistanian Kuopus eli paras lasten- tai nuortenkirja
Annukka Salama: Ripley – Nopea yhteys
WSOY 2022

Onnea voittajille! 

Kuten listasta kai näkyy, olen lukenut vasta yhden voittajateoksista. Erityisesti tuo Ripley kuitenkin kiinnostaisi. Ihan jo senkin takia, että Toton lukuinto on pahasti hiipunut ja samalla minun epätoivoni kasvanut. Pitäisi löytää hänelle jotain uutta luettavaa. Selvästi nuo varhaisnuorille suunnatut fantasiatarinat eivät enää uppoa. Maaliskuun lukulistaltani löytyvä Skandar ja yksisarvisvaras olisi aiemman perusteella ollut hänelle aivan täsmäisku, mutta toistaiseksi sen olen lukenut vain minä. Sinänsä harmi, sillä tarina yksisarvisratsastajista on hyvin kirjoitettu, vaikka toki sisältää aika paljon kliseisiä kuvioita. Oli kuitenkin virkistävää, miten rooleja oli vähän kiepauteltu nurinperin, eivätkä yksisarvisetkaan olleet vaalenpunaista glitteriä. 

Kaikkiaan siis maaliskuu oli oikein kelpo lukukuu, vaikkei ihan helmikuun tasolle yltänytkään. Tosin en odotakaan vastaavaa tahtia edes lähivuosina. Neljätoista kirjaa on kuitenkin hyvin, kun ajattelee töiden kiivasta tahtia maaliskuussa. Sinänsä luettujen lista on minulle tyypillinen sillisalaatti kaikenlaista kirjallisuutta ja kirjamuotoja. 

Äänikirjoissa aloitin kuukauden Emmi-Liia Sjöholmin palkitulla äänikirjateoksella Virtahevot. En ehkä ole ihan kohderyhmää tai muuten vaan elänyt elämääni jotenkin toisin, mutta oli tuo mielenkiintoinen kuunneltava. 

Loppukuu menikin sitten Lady Detectiven  seikkailuja kuunnellen ja sarja näköjään meni heittämällä kolmen osan säännön yli eli oikein viihdyttävää hötöä (eikä tuo ollut mitenkään halveeraava termi, vaan kuvastaa sitä rentouttavaa hyväntuulisuutta, joka kirjoista huokuu). Vähän samanlaista vibaa on K.B.Owenin vastaavassa Lady Detectivesta kertovassa sarjassa, mutta US moodissa. Olen lukenut ensimmäisen osan ja se oli ihan lupaavaa viihdettä.

Nykyaikaan sijoittuvia dekkareita tuli lisäksi luettua kaksi ja molemmat laatutavaraa. Ruth Galloway-sarjan viimeisin osa Yöhaukat, oli jotenkin parempi kuin muutama edellinen. Satu Rämön Rósa & Björk puolestaan lunasti Hildurin asettamat odotukset. Rämö on singahtanut tähdeksi Suomen dekkaritaivaalle varsin vauhdilla ja ihan ansaitusti. Taatusti tulen lukemaan myös jatkoa, jota käsittääkseni onkin luvassa.  

Deborah Levyyn piti palata postauksen muodossa huhtikuun aikana, mutta eipä tullut tehtyä, vaikka toki trilogian viimeisinkin osa Omistuskirjoituksia loppui jo kuun alkupuolella. Itse asiassa olen tainnut vähän liikaa lukea kirjailijanaisten kuvauksia naiseudesta ja elämästään ja ilmassa oli lievää kyllästyneisyyttä aiheeseen. Siksikin Tuomas Aitonurmen esseekokoelma Ruumiin ylittävä ääni oli niin virkistävää luettavaa. Miehinen näkökulma toi uutta mietittävää. Toki se on näkökulmamuutoksen lisäksi myös avoin ja vereslihalla oleva kuvaus erilaisuuden tunteesta ja väkivaltaisten traumaattisten kokemusten pitkistä jäljistä. 

Pitkästä aikaa hankin myös keittokirjan ja heti perään myös siihen liittyvän keittiökoneen. Airfryer on ollut kovassa käytössä niin kirjana kuin laitteena, vaikka churrot eivät onnistuneetkaan. 

Noin muuten ei liene yllätys, että Virginia Woolf on jatkanut lukemisteni hallintaa #kevätvirginiankanssa haasteen myötä. Nautin Orlandosta, mutta vielä enemmän olen pitänyt Woolfin päiväkirjojen lukemisesta. Olen menossa osassa kolme.  Kiinnostaisi lukea vielä muitakin hänen teoksiaan, mutta saa nähdä siirtyykö katseeni kenties Proustin suuntaan kesäkaudeksi. Vähän näyttää siltä, kun on tuo Biarritz-viikkokin edessä... 

Tänään ehkä kuitenkin keskityn johonkin vähän kevyempään. Suomennettua cozy dekkaria olisi vuorossa eli Lynn Messinan Murha paremmissa piireissä. Vaikka olisi tietysti tuossa tuo Woolfin päiväkirjakin odottamassa. 

Oih ja voih, tunteja lisää kiitos ja 2015 parhaat kirjat

Oih ja voih, minulta meni (taas) kokonaan ohi Blogistanian vuosittaisten palkintojen äänestysprosessi. Kyllähän minä siitä  näin viestejä, mutta ne eivät oikein tainneet rekisteröityä. No, onneksi on paljon kirjabloggaajia, jotka saavat aikaiseksi.

Sitä paitsi, minä olen ihan toivoton, kun pitäisi laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen. Pidän niin monenlaisesta ja eri kriteereillä järjestys näyttää aina erilaiselta. Toki helmet erottuvat peruskaurasta, mutta sitten sen jälkeen käy tosissaan vaikeaksi.

Tuloksia tosin on sitten aina todella mielenkiintoista lueskella.

Blogistanian kirjapalkinnot alkavat jo olla perinne. Tänä vuonna tunnustukset jaettiin neljässä kategoriassa:

1. Blogistanian Finlandia parhaille viime vuonna ilmestyneille kotimaisille jo viidettä kertaa
2. Blogistanian Globalia parhaille viime vuonna ilmestyineille käännöskirjoille myös viidettä kertaa 
3. Blogistanian Kuopus parhaille viime vuonna ilmestynelle lasten- ja nuortenkirjoille neljättä kertaa
4. Blogistanian Tieto parhaille viime vuonna ilmestyneille tietokirjoille kolmatta kertaa

Kirjabloggaajat lukevat paljon, joten otos lienee aika kattava. Kirjabloggaajat myös lukevat, mitä haluavat eivätkä siis pakotettuina työn puolesta. Siksi nämä tunnustukset voitaneen katsoa aika suoraksi lukijapalautteeksi. Toki meihin vaikuttavat markkinointi, viestintä ja sidosryhmävaikuttavuus (kuten vaikka muut bloggaajat) - niin ne vaikuttavat kaikkiin muihinkin lukijoihin. Minusta nämä palkinnot voi siis nähdä myös jonkinlaisena läpileikkauksena kansan lukutottumuksista ja ennen kaikkea mielipiteistä. 

Jännittäviä tuloksia, vaikka joukossa ei kai mitään hirveän suuria yllätyksiä ollutkaan. Kyllä näitä jo vuoden varrella on blogeissa hehkutettukin :-)

Kuinkas sitten kävikään? 

Blogistanian Finlandiaa emännöi Kulttuuri kukoistaa -blogi ja tulokset löytyvät täältä
Kauhean huonosti olen viime vuonna kirjoja lukenut sillä voittaja on minulla vielä lukematta enkä koko listaltkaan ole lukenut kuin kolme eli Katja Ketun Yöperhosen, J.P.Koskisen Kuinka sydän pysäytetään ja Saara Turusen Rakkaudenhirviön.  Lukulistani kasvoi kertahujauksella aivan monumentaalisiin mittasuhteisiin... Voittajan arvannette, kun sanon sen saaneen juuri yhden toisenkin, melkein samannimisen palkinnon. Kannattaa kuitenkin lukea koko ääniä saaneiden lista. Joukkoon mahtuu monenlaista hyvää.

Blogistanian Globaliaa emännöi puolestaan Kirjallisena.Minna -blogi. Tulokset täällä.
Ilmeisesti olen lukenut käännöskirjallisuutta hieman enemmän tai osunut paremmin listalle sillä viiden parhaan joukossa on peräti kolme lukemaani. Voittajaan rakastuin äänikirjana. Andy Weirin Yksin Marsissa oli viime vuoden valopilkkuja omallakin lukulistallani. Anthony Doerrin Kaikki se valo, jota emme näe puolestaan kuului myös parhaimpiin äänikirjakokemuksiini. Muita ei listalta sitten luettuja minulla löydykään. Neidonhius on kesken. Haluan antaa sille aikaa ja nautiskella, mutta jotenkin juuri nyt on niin hektistä, että huomaan lukevani koko ajan jotain "helpompaa". Upea ehdokaslista Globaliassakin.

Blogistanian kuopusta emännöi Luetaanko tämä? Tämän osalta minulla meni tosi huonosti. Vain Tatu Kokon Rob McCool ja Krimin jalokivi löytyy listalta. Kepler62  ekan osan sentään olen jo ladannut pojille luettavaksi. Pitänee petrata. Tuolta löytynee luettavaa pojillekin.

Blogistanian Tietoa emännöi Les-Lue -blogi. Ensin luulin, etten olisi listalta lukenut yhtään, mutta (jihuu!) yksi sentään löytyy omaltakin luettujen listaltani. Joulunalusajan Viiltäjä Jack teema näkyy tässäkin.  Mielenkiintoisia kirjoja toki löytyy listalta monia muitakin.

Siinä se siis viime vuodelta. Nyt täytyy yrittää muistaa tämä homma koko vuoden ajan lukemisissa ja merkitä luettujen listaan alusta alkaen mahdolliset omat ehdokkaat.