Syksyn tulon tietää siitä, kun saunakamariin ilmestyvät laatikot täynnä kirpeitä, happamia ja makeita omenia. Siitä, että stressitaso nousee keittiössä, kun pitää keittää hilloa, chutneytä, paistaa piirakoita ja syöttää omenia lapsille muuten vaan, sellaisinaan. Yhtään omenaa ei saa mennä hukkaan. Joka vuosi muutama ehtii mätänemään.
Syksyn värejä ovat syyshortensian vaalean ja ruskeankirjavat kukat ja kukkapenkissä köllöttävät, oranssiaan syventävät kurpitsat. Koivujen keltaiset lehdet peittävät maan ja leijuvat ilmassa kävelypolun molemmin puolin.
Syksyn tuoksu on kostean multainen, höystettynä sienien ja havujen tumman täyteläisillä löyhäyksillä. Kynttilät tuoksuvat pimeissä illoissa. Syksyä tuoksuttavat myös uunissa muhivat pataruoat.
Syksyn tunnelmaa on, kun äänikirjasta korvaan kuuluva Joel Haahtelan kuvaus merenrannalla olevasta suuresta talosta sekoittuu mastoissa ujeltavaan tuuleen. Venesatamassa hämärtää odottaessani lasta rantautumaan iltapurjehdukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti