1.9.2013

Harlequin goes Steampunk

Steam & Sorcery, Photographs & Phantoms, Kilts & Kraken, Moonlight & Mechanicals, Cards & Caravans by Cindy Spencer Pape
Omia hankintoja

Tässä elokuun aikana tuli luettua sellainen viihdepläjäys, että taisi tätä genreä riittää taas vähäksi aikaa. Otsikko kertoo kaiken - Harlekiinin yksinkertaistettua romantiikkaa fantasialla ja steampunkilla höystettynä. Sellaista lukemista, johon juuri ja juuri jaksaa keskittyä, kun on saanut päivän työt tehtyä ja uhmaikäisen unille. Siis, kun ei varsinaisesti tarvitse keskittyä.

Cindy Spencer Pape on ilmeisesti kirjoittanut kymmeniä samantyyppisiä romanttisia tarinoita. Rutiini valitettavasti vähän näkyy juonien samankaltaisuudessa, vaikka täytyykin antaa kirjailijalle täydet pisteet mielikuvituksen käytöstä hahmojen kuvaamisessa. Tarinoista löytyy niin ihmissusia, vampyreita, haamuja kuin taikureita, sirkusta, meritursaita ja mekaanisia miehiäkin. Itse asiassa luin näitä enemmänkin tuon valtaisan hahmovalikoiman vuoksi kuin varsinaisesti juonesta kiinnostuneena.

Niin, niistä juonista tai pikemminkin siitä juonesta. Poika tapaa tytön, on hankaluuksia ja vaaroja ja sitten hääkellot soivat. Erona nuoruuden Harlekiineihin on tuon fantasiatwistin lisäksi suorempi erotiikan kuvaus. Jos aiemmin viaton tyttö odotti kirkonkellojen soiton loppuneen ennen kuin mentiin siveää suukkoa ja pieniä väristyksiä pidemmälle, niin näissä kirjoissa rakkaus löytyy yleensä sängyn kautta ja viktoriaanisen ajan naisiksi päähenkilöt ovat hyvinkin vapaamielisiä.

Sarjan osat ovat itsenäisiä, mutta jonkin verran viitataan edellisiin ja henkilöt ovat tuttuja aikaisemmista osista, joten ne oli ihan hyvä lukea järjestyksessä. Osien välillä on myös selkeitä laatueroja, jotka johtuvat pääasiassa juonenkehittelyyn käytetystä ajasta ja energiasta. Ensimmäinen osa (Steam &Sorcery) oli paras sillä siinä tapahtui rakkaustarinan ohella paljon muutakin. Samoin neljäs osa (Moonlight & Mechanicals) sisälsi enemmän juonenkäänteitä. Muut olivat aika standardikamaa.

Aikoinaan hermostuin Cartlandiin ja Harlekiiniin huonon kielen vuoksi. Siksi ehkä näitä on helpompi lukea englanniksi. Ei ala töksähtelemään omissa korvissa niin helposti. Asiaa tietysti varmaan auttaa sekin, että kyseessä on alunperin englanniksi kirjoitettu teksti - ei ole käännöskökköjä.

Kaikkiaan siis ihan viihdyttävää ja ajatuksetonta luettavaa, mutta Steampunk-viihteen suosikkejani ovat kuitenkin edelleen The Parasol Protectorate-sarjan osat.

2 kommenttia:

  1. Erikoisen kuuloinen kirja, vaikkei ehkä juonellisesti, mutta näin tottumattomalle genren puolesta. Steampunkkia pitäisi minun lukea, että tajuaisin kunnolla sen lajin. Pitäisi varmasti aloittaa kotimaisista, koska tuntuu, että nyt viime vuosina niitä on useampi ilmestynyt.

    En ole kyllä harlekiinejakaan lukenut, mutta niistä on silti jonkinlainen mutu jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä lukee mielellään ihan sen outouden takia, vaikka ei muuten romanttisesta hömpästä niin innostuisikaan.

      Poista