Elisa Kirjalta luettavaksi ja blogattavaksi
Sirpa Kähkösen Hietakehto on ollut Blogistaniassa kovasti kehuttu, niin kuin kirjailijan muutkin Kuopio-sarjaan kuuluvat teokset. Kun kirja oli lisäksi rankattu Helsingin Sanomien 100 suomalaisen suosikin listalla numerolle 62 niin pakkohan se oli lukea.
Tiesin jo etukäteen, että tämä kirja itkettää. Siinä kesällä 1943 sota saapuu kesähuvilalle lasten leikkeihin ja rintamalta perhettään tapaamaan tulleen sotilaan muodossa. Eivätkä sotaan liittyvät kauhut ole säästäneet kesänvietossa olevista aikuisista yhtäkään. Keneltä on poika kuollut, keneltä isä, ketä kaipaa Hampurin pommituksiin kadonneita vanhempiaan, vaan silti tehdään jäätelöä ja soudetaan saareen leirille.
Olenhan minä lukenut erinäisiä sota- ja taistelukohtauksia kirjoissa. Miksi juuri tämä aiheutti niin suuren kyynelten määrän, etten voinut iltaisin nukkumaan mennessä lukea painajaisten pelossa ? Uskoisin kirjan vaikuttavuuden johtuneen paristakin seikasta.
Ensinnäkin, tässä puhutaan sodasta, joka välillisesti on vaikuttanut myös minun elämääni. Vanhempani ovat sodan lapsia ja kuten Juhonkin isä, myös minun isoisäni kuoli rintamalta saatuun sairauteen - ihan sodan viime päivinä. Häneltä jäi vaimo ja viisi lasta pitämään torppaa pystyssä. Minä en siis koskaan tavannut isoisääni ja sodasta olen kuullut vanhempieni välityksellä, vaikka niin pieniä silloin olivatkin. Siksi kai tällainen kuvaus saa vielä kovemman kaiun tunteissani.
Toiseksi, sodan kauhut aukeavat lasten kautta. Useaan kertaan hylätty Charlotta, vanhempansa menettänyt Juho ja lehtijuttujen kautta lasten leikkeihin tunkeutuvat sodan julmuudet luovat sellaisen elämysympäristön, joka ainakin minuun vaikutti hurjan vahvasti. Tosin minä olen edelleen myös siinä pienen lapsen äidin herkkyystilassa, joka yleensäkin saa minut kokonaan välttämään lasten kärsimyksiä sisältäviä kirjoja.
Kähkönen kirjoittaa taitavasti, vähän salakavalastikin historiaa ja sodan kauhuja kuvaten ihan arkisten touhujen kautta. En ollenkaan ihmettele, että niin moni on hänen kirjoihinsa jäänyt suorastaan koukkuun. Minuakin ainoana asiana harmittaa, että sarjan aikaisemmat osat ovat lukematta. Ne lukeneet pysyvät ehkä paremmin laajassa henkilökaartissa kärryillä ja saivat nautittua vielä enemmän itse tarinasta. Minä aina välillä jouduin pysähtymään ja muistelemaan, että kuka kukin oikein olikaan.
 |
| Elisa Kirjalta vapaavalintaisena luettavaksi ja blogattavaksi |
Olen monta kertaa ajatellut lukea Hietakehdon, olen kuullut siitä niin paljon hyvää. En vain ole uskaltanut aloittaa, sillä minäkään en ole lukenut aiempia osia. Postauksestasi kuitenkin välittyi että kirjasta saa paljon vaikkei aiempia osia olisi lukenutkaan. Taidan siis malttamattomana aloittaa tästä kirjasarjan osasta.
VastaaPoistaTämä oli varsin vaikuttava ihan näin yksinäisenäkin, mutta lukeminen olisi ehkä hitusen helpompaa, jos olisi lukenut aikaisemmat osat :-)
Poista