11.8.2013

Kiinalaiset kellomurhat


Robert van Gulik : Kiinalaiset kellomurhat 
Omasta hyllystä 

Dekkaripohdintojen aikaan tuli kommenteissa keskusteltua kiinalaisista dekkareista. Muistelin silloin lukeneeni joskus aikoinaan kiinalaisen tuomarin seikkailuista erinäisten rikosten ratkaisemiseksi hamassa historiassa. Asiaa, eli käytännössä kirjahyllyäni, tarkemmin tutkittuani huomasin, että kirja kyllä sijoittuu muinaiseen Kiinaan, mutta kirjailija ei ollutkaan sieltä kotoisin. Robert van Gulik on itse asiassa alunperin hollantilainen, mutta vietti osan ison osan elämästään Aasian suunnalla ja meni naimisiin kiinalaisen naisen kanssa.

Kirjailijan kiinalaisuuden illuusion särkyminen ei kuitenkaan vähennä kirjan viehätystä laisinkaan. Historialliseen Kiinaan (on vähän epäselvää, mihin ajanjaksoon tarkalleen 600-luvulle vai 1300-luvulle....) sijoittuvan romaanin päähenkilö tuomari Dee on lainattu Kiinalaisista taruista. Hän on oikeamielinen ja pyrkii selvittämään oikeat rikolliset kaikkien hämäysten ja lahjontayritysten takaa. Apureinaan hänellä on entinen huijari ja nyrkkeilijä, tukenaan vain hänen hyvinvointiaan ajatteleva palvelija. Rikosten selvittelyn tutkimusmenetelmät eivät tuomari Deellä ole ehkä kaikkein perinteisimmät aikansa kiinalaisen käsityksen mukaan, mutta tulosta syntyy. Tosin kaikki eivät voi ymmärtää sitä, ettei hän hanki vahvistusta syytetyn syyllisyydelle kiduttamalla hänestä tunnustusta.

Kiinalaiset kellomurhat kuvaa kolmen eri tapauksen selvittelyä. Teurastajan tytär on murhattu ja syytettynä on hänen nuori rakastajansa, mutta istuuko syyllisen penkillä oikea henkilö ? Suuren temppelin rikastumisen takana häämöttää skandaalimainen huijaus ja miten pitäisi suhtautua vanhan lesken sopertelemiin syytöksiin julmasta kostosta ? Tuomari Dee hoitaa tapaukset taiturimaisesti.

Kirja edustaa vähän vanhempaa dekkariperinnettä sillä tuomari Deen seikkailuita on julkaistu 1950-luvulta eteenpäin ja suomennettukin jo 1970-luvulla. Tarina eteneekin rentouttavan verkkaiseen tahtiin ja henkilöhahmojen kuvauksessa on samaa viehätystä kuin Christien dekkareissa. Kiinalaiset oikeuskäytännöt ja tapa ajatella tuntuvat nykyaikaisesta pohjoisen asukista todella eksoottisilta ja niiden koukeroita ihmetellessä aika kuluu kirjan parissa rattoisasta. Lahjonta, kidutus ja valheet ovat tarinoiden mukaan olleet aivan yhtä yleisiä kuin kaikkialla muuallakin, mutta onneksi oikeamielisiä lainedustajia voi olettaa löytyneen joukosta.

Pidin kirjasta kovasti ja se oli ihanan rentouttavaa kesälukemista. Miksiköhän en aikoinaan ole hankkinut enempää van Gulikin kirjoja käsiini ? Niitä on kuitenkin julkaistu useampia ja tämäkin kirja on lojunut kirjahyllyssäni kirjaston poistomyynnistä hankittuna jo parikymmentä vuotta.


HUOM. OLETTEHAN JO VASTANNEET KYSELYYN JA OSALLISTUNEET ARVONTAAN TÄÄLLÄ

9 kommenttia:

  1. Hyvä postaus :)

    Luin näitä nuorempana montakin, luultavasti en tätä ainakin oranssikansi tuntuu vieraalta, nämä ovat erilaisia ja hieman länsimaisesta ajattelusta poikkeavia, pitäisi uusintalukea vähintään yksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä tuli vähän kulttuurierojen opetusta samalla :-)

      Poista
  2. Minäkin olen näitä lukenut ja tykkäsin kovasti! Olisinko yläasteikäisenä näitä lukenut kotikirjahyllystä. :)

    VastaaPoista
  3. Tämä tuntuu minusta tosi tutulta. Melkein veikkaisin että ukin hyllyssä on ollut näitä, pitäisikin tutustua kirjoihin uudelleen!

    VastaaPoista
  4. Olen näitä lukenut varmaan melkein kaikki, ja pitänyt kovasti. Ihan kiinalaisia nämä eivät ole mutta ottavat sieltä aika paljon vaikutteita joita van Gulik käy läpi kunkin kirjan jälkisanoissa...

    Ja jos oikein haluaa uppoutua niin näissä on sisäinen kronologia siitä kun tuomari Dee aloittaa ensimmäisessä piirikunnassaan siihen kun nousee Kiinan korkeimman oikeuden johtajaksi, ja Poo-Yangiin sijoittuu pari muutakin kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi lukea näitä lisää, jos jostain saan käsiini. Muistan pitäneeni tästä jo silloin kun edellisen kerran luin. En tiedä, miksen sitten ole hankkinut enempää luettavaksi. Ehkä ei taas osunut eteen... Minä olen niin kovasti opportunistinen lukija.

      Poista
  5. Tuo kirjailija on minullekin yhden dekkarin verran tuttu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minullekin, mutta pitänee hankkia lisää häneltä luettavaksi. Oli sen verran mukava tuttavuus.

      Poista