Emma ja Uno - rakkautta totta kai

Märta Tikkanen : Emma ja Uno - rakkautta totta kai 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Emma on nuori ja idealistinen. Uno intohimoinen ja levoton maailmanmatkaaja. He rakastuvat, menevät naimisiin, saavat kuusi lasta ja elävät erossa suurimman osan avioliittoaan ja elämäänsä yleensä. Märta Tikkanen on rakentanut isovanhempiensa tarinan heidän kirjeidensä pohjalta. Hänen äänensä on kertojan, hän ihmettelee Emman sinisilmäisyyttä ja yrittää keksiä perusteluja Unon kylmäkiskoisuudelle ja kyvylle jättää perheensä selviytymään itsekseen.

Kaikki kirjeet eivät ole säilyneet ja siksi tarinassakin on aukkoja. Tikkanen ei ole edes yrittänyt keksiä motiiveja tai tunteita, jos niitä ei ole kirjoitettuna säilynyt. Näin myös lukija kokee seuraavansa historiallista tarinaa, vaikka ainahan kirjoittajan tulkinta on mukana.

Näin naisena sitä välillä vähän ärsyyntyy Emman uhrautuvaisuuteen ja joustavuuteen. Eikö hän näe miehensä kelvottomuutta ? Miten tämä voi noin alentuvasti suhtautua perheestä huolehtimiseen ja vain seurata omia "haihattelujaan" kansanvalistuksen eteenpäin viemisestä. Saahan hän tietysti paljon sillä saralla aikaiseksikin, vaikka tuntuukin joutuvan riitoihin joka puolelle. Rahasta vain on aina pulaa. Toisaalta, onhan sitä vaikea myöntää erehtyneensä puolison valinnassa, vaikka kuinka tätä rakastaisikin.

Kirja ei kerro pelkästään Emmasta ja Unosta, vaan antaa myös mielenkiintoisen kuvan viime vuosisadan vaihteen Suomesta ja maan tapahtumista. Venäläistäminen, itsenäisyys ja kansalaissota ovat historiallisia tosiasioita, joiden vaikutus yhden perheen elämään antaa yleisemmänkin kuvan ihmisten olemisesta. Siksi kirjaa oli mielenkiintoista lukea, vaikka päähenkilöihin välillä vähän väsyikin.

Kaikkiaan kirja tuntuu olevan kirjailijalle jonkinlainen "puhdistautumisriitti". Hän selvittää tilejä sukunsa menneisyyteen varsin julkisesti ja varsin viihdyttävällä tavalla. Tässä on yksi teos lisää aikakauden kuvaukseen ja täydentämään sitä taas yhdeltä näkökulmalta, ehkä ennemminkin yläluokkaisen sivistyneistön suunnalta, vaikka puutetta hekin aikanaan kärsivät. Kuva voisi olla vielä vähän toisenlainen toisenlaisista oloista peräisin olevien kertomana, mutta se olisikin sitten jo ihan toinen tarina.